Viisukuppila

En löytänyt tällaista topicia, yhdistäkää jos jo on. Mutta kun itse ainakin aina silloin tällöin (=päivittäin) vedän herneen nenääni jostain pläjäyksestä niin ajattelin että ehkä hienosti sanottuna yleiselle mediakritiikille voisi olla oma avauskin - ja joo joo tonywerner, tiedän että olen naiivin lörppö ja "lähes kaiken huomioon ottava", mutta mä nyt vaan olen, sori


Eli tänään: Hesarin kaksi musiikkijuttua ARGGHHHHHHH

Otto Talvio on kirjoittanut kritiikin Reino & The RhinosinTavan keikasta. Se alkaa:

"Ennen kuin olin kuullut säettäkään Reino Nordinin Reino & The Rhinos-yhtyeen suomenkielistä soulia, olin vakuuttunut sen erinomaisuudesta"

No niinpä . Miten kummassa oletkaan etukäteen varma juuri tästä, käpyläläisiin, ogelin ja ilmaisutaiteen lukion piireihin, helsinkiläisen kulttuurieliitin jälkeläisiin kuuluvan hlön tuotoksesta, kysyn vain? Mitenköhän juuri tämä on juuri sitä varmasti taiteellista ja intellektuellia katu-uskottavuutta puhkuvaa??? Onneksi sanoit sen paljastavasti ääneen, jäit kiinni - tuohan on vain käänteinen kp, kuuntelematta pask*a, se joka sitten kohdistuu "piireissä" sitten niihin ei-piireihin-kuuluviin-tai-muutoin-armon-saaneisiin vaihtoehtoihin, ja ilmenee esimerkiksi kritiikeissä, joita on pitkin kevättä saanut lukea. Huono puoli on, että kuultuani Reinoa radiossa ajattelin että hauskaa, levyn voisi hankkia, mutta tämän jälkeen odottelen kyllä tovin .


Ja sunnuntai-liite, Anssi Kelaa koskeva artikkeli:

Siinä sivutaan juuri truupiirien dissausta, joiden kohteeksi Kela joutui myytyään liikaa. Itse en Kelaa ole koskaan kuunnellut, mutta nyt kun luin mitä juuri se CMX, jota olen juuri itseriittoisesta älykköydestä epäillyt, kirjoitti Kelasta sivuillaan "elämää prostituoivaa paskaa" niin . CMX olette niiin noloja wannabefiksuja.

Eiköhän kaikkien aikojen limbo ole NYT-liitteen Antti Tuiskun New York ja Rovaniemi -levyjen arvostelut, jossa älykön kuvan itsestään antava toimittaja väittää, että "Lämpö" on kaikkien aikojen huonoin Suomessa ikinä julkaistu laulu. Onko hän tosiaan kuullut jokaisen Suomessa julkaistun laulun? Onko hän tosiaan sitä mieltä, että "Lämpö" on huonompi kuin esimerkiksi Eila Torvelan "Tynamiitti tappaa" tai Tarja Jykylän "Kädestä päivää". Jos on, niin silloinhan arvoisa Virpi Salmi ymmärtää hieman campin päälle, mikä on aina positiivista

ta1ja kirjoitti:Miten kummassa oletkaan etukäteen varma juuri tästä, käpyläläisiin, ogelin ja ilmaisutaiteen lukion piireihin, helsinkiläisen kulttuurieliitin jälkeläisiin kuuluvan hlön tuotoksesta, kysyn vain?

Mä niin rakastan arvostelijoita. Ihanan arkielämästä irtaantunutta.

No ei vaines, Aamulehden tanssiarvostelut on asiallisia. Asiaan ei tietenkään vaikuta se, että niitä kirjoittaa tanssiopettajani ja oon ehkä imenyt vaikutteita ja oon kaikesta samaa mieltä.

lharju kirjoitti:Tarja Jykylän "Kädestä päivää"

tai Eero Avenin "Elä sie mökötä"

lharju kirjoitti:Eiköhän kaikkien aikojen limbo ole NYT-liitteen Antti Tuiskun New York ja Rovaniemi -levyjen arvostelut, jossa älykön kuvan itsestään antava toimittaja

No Nytin kritiikit nyt ovatkin niin järkyttävän noloja kaikki ja kaikista aiheista, lukuunottama Pertti Avolaa elokuvapuolella, että ei voi kuin ihmetellä. Oikeasti. Hävettää melkein joka kerta kun niitä luen - ne on niin lapsellisia tekeleitä, ammattitaidottomia, lukiotasoa ja alle. Kyseessä sentään Hesari. Kritiikki on tärkeä, kunniallinen kulttuurin osa-alue, mutta Nyt-liitteen jutut syöksevät sen sellaiseen kadotukseen että itkettää.

EDIT: itseasiassa viittaus lukiotasoon on epäreilu lukiolaisia kohtaan, paljon parempia ja oivaltavampia tekstejä sieltä varmaan syntyy.

Törmäsin tänään ehkä naurettavimpaan albumiarvosteluun mihin oon koskaan törmänny Lieneekö yllätys, että kyseinen arvostelu löytyy sivustolta, joka kantaa nimeä Findance Arvostelun aiheena on Mariah Careyn uusin albumi, joka on ilmeisesti tuottanut arvostelijalle pyhääkin pyhempää tuskaa!

http://www.findance.com/arvostelut/4253 ... carey-emc2" onclick="window.open(this.href);return false;

Oikeasti, ymmärrän jos levy ei sytytä, mutta tuo on jo jotain niin tökeröä henkilövihaa

Pitääpä hankkia uusin Mimi kotiin. Mun "suosikkini" on kyseisen sivuston Kelis-arviointi..

http://www.findance.com/arvostelut/4226/kelis-the-hits" onclick="window.open(this.href);return false;

Darhen kirjoitti:Pitääpä hankkia uusin Mimi kotiin. Mun "suosikkini" on kyseisen sivuston Kelis-arviointi..

http://www.findance.com/arvostelut/4226/kelis-the-hits" onclick="window.open(this.href);return false;

Soundi -lehden kriitikot on p****koja. Aivan järkyttävän ala-arvoisia teini-ikäisiä finninaamoja, joita ei saisi päästää lähellekään mitään kirjoitustehtäviä. Sama pätee Rumbaan -siinä lehdessä lisäksi vielä voimakkaammin pyörii sellainen kaverille hyvät pojot kirjoittelu, joka lisää raivostuttavuusastetta seitsemänteen potenssiin. Ja vielä karseampaa on että näiden lehtien nk. asinatuntevilla kritiikeillä on niin suuri vaikutus, kuitenkin.

- jaa mikäkö tän aiheutti, sen lisäksi, että on tullut niitä typeriä mukaälykkäästi ivallisia pläjäyksiä jokunen tässä vuosien varrella luettua. Nyt on kuitenkin hyvä keissi, jossa arvion kohde ei kuulu omien suosikkien joukkoon ja josta on helppo huomata Soundi-kritiikin ala-arvoinen paskuus. Nimittäin Ari Koivusen uuden levyn arvio. Soundi saa koko kritiikissä sanottua, että biisit on keskinkertaisia ja kriitikko kuuntelisi mieluiten Anna Abreuta. Koko sisältö mahtuu 9 sanaan, mutta sitä jauhetaan seitsenkertainen määrä vailla mitään lisäinformaatiota. Itse sisältökin on kyseenalainen, sillä sopii epäillä kuuntelisiko se omanarvontuntoinen kirjoittaja todella sitä AA:ta. Itse pisteet 2/5 lienevät kohdallaan, mutta tosiaan muutoin.

Sen sijaan voi nyt kerrankin kiittää Hesaria ja Tero Valkosta. Asiallisessa analyysissä jätkä kertoo miksi levy jää puolitiehen - typistetysti sanottuna, perustelut ovat nimittäin harkittuja ja niitä on - Valkosen mielestä Koivunen yrittää ajoittain liikaa ja ylittää äänensä varsinaisen kapasiteetin laulamalla liian kovaa ja korkealta - tähän on helppo yhtyä, ja vaikka onkin suoraan sanottu niin uskoisin että tällaisesta suoruudesta voi olla hyötyäkin. Lisäksi todetaan, että musiikillisesti levy katsoo liian turvallisuushakuisesti taaksepäin. Tämä on makukysymys, mutta silti asiallisesti perusteltu.

Oikeasti, kritiikki on tärkeää, mutta soundirumbien mudosssa se ei palvele mitään muuta kuin pienten piirien markkinointia. Säälittävää nenänkaivamista - eipä yhtä ala-arvoista näe vastaavissa muiden alojen spesiaalilehdissä, sanoisin.


EDIT: ^^luin ton Mariah Carey kritiikin - sekään ei oo suosikki, mutta tosiaan, mitä murrosikäisiä nollia niin monet musiikkikriitikot noin kollektiivisesti ottaen oikein on??????? Sairaan nolottavan hävettävää.

Arno Kotrolla on tänään ihq , oikeesti, kolumni Metro-lehdessä. Annoin heti anteeksi kaikki herneet joita sain siitä sen erokirjasta, jossa se rypi itsesäälissään. Tai oon jo heittänyt ne palkokasvit veks aikaa sitten, mutta tää kolumni oli vaan niin kiva.

Se kerto siitä kuinka Kotro kuuluu niihin, jolla on salattu "musiikkimaku ja muukin maku" sen virallisen takana ja kuinka se sen takia pääty osatamaan Tauski Peltosen levyn. Mä en nyt niin Tauskista välitä, mutta pointti oli sisäinen junttius, jota se sitten pohti muutenkin ja päätti:

"Juntteja halveksitaan suotta. Sisäisen junttiuden hyväksyminen ja sen kanssa luoviminen vaatii paljon enemmän kuin vaihto-oppilasvuoden sujuvoittaman englannin turvin porskuttavat haluavat ymmärtää "(Kotro arastelee englannin käyttöäkin, ei keskeistä tässä, mutta selittää vertauksen)

Hyvä Arno Kotro !!!!!!!!!!!!!

Keväällä olen selkeästi aina energisen yleisv*ttuuntunut , - kiroillakin pitää:

City-lehdessä on juttu Helsingin musiikkimaailman Cosa Nostrasta, siitä kuinka Emma Salokoski, Tuomo Prättälä, Osmo Ikonen, se joku Rajattomasta jne jne ovat kaikki sukua keskenään ja siinä vaan puolet. Miten hirveän yllättävää. Miten hirveän yllättävää, eikä tarvitse olla Sherlock veikkaillakseen, että radiohelsingin ja musiikilehtien kriitikkokunnassa vilisee samaa porukkaa, muita läheisiä perheitä, tai niiden kavereita, jotka sitten saattavat jakaa pojoja ja arvostusta sulle-mulle-sulle-mulle periaatteella. Ja kirjoittaa p*askakritiikkjä leimalla "hengenvaarallista" , kuten se Rumban eräs arvokategoria menee tai jaella joitain hassunhauskoja Femmoja oikkujensa mukaan ulkopuolisille.

On hirveän helppo saada lahjakkaan ja osaavan aura kun on niitä kissanhännän nostajia ympärillä riittävästi..

EDIT: no lisättäköön että tietenkään tämä ei vähennä ko. artistien töiden arvoa tms mitenkään, mutta ilmiö on silti havaittavissa.

Anna Puun levy saa erittäin kiittävät kritiikit Rumbassa. Ansaittua. Mutta kriitikko Jean Ramsay itseriittoisuudessa piehtaroiden ilmoittaa(kursivointi&lihavointi minun):

Kertaakaan Idols-finalistin levy ei ole kuitenkaan voittanut kriitikoita puolelleen, mikä on paria levyä pidemmälle tähtäävän uran kannalta välttämätöntä.

Nyt halauisin kysyä, miten tämä tapahtuu, kun Rumban kritiikit ovat kaikista tasonäkökulmista niin usein täysin ala-arvoisia, vailla minkäänlaista substanssia ohi sanan "paskaa" (tai "ok"), kuten siitä Stratovariuksen Polaris kritiikistä näkyy. Miten tällaista mitättömyyttä julkaiseva voitetaan puolelle - ei varmaan ainakaan oikealla laadulla:

Elämän tolkuton tolkittomuus

Kaartin soittokunnan itänaapurinlepytys- ja viihdytysjoukoista sekä Kuorosodasta tuttu Timo Kotipelto tolkittomine yhtyeineen tekee paluun tolkuttoman ison taitoheavyn pariin. Meininkihän on kuin harkitsematon aikahyppäys 90-luvulle ilman vyölaukkua!

Edeltäjänsä saappaisiin survoutuessaan kitaristi Matias Kupiainen osoittaa samansukuista järkähtämätöntä siviilirohkeutta kuin etunimikaimansa Sassali valittuaan kilpailukappaleekseen Elämää juoksuhaudoissa -vuodatuksen Tenavatähti-kilpailussa 11-vuotiaana.

Levyn nimivalinta on yhtä osuva. Jos Polariksella tarkoitetaan samanmerkkistä mönkijää, välillä pojat karauttavat penis ojossa päistikkaa juhannuskokkoon pystymättä itsekään omalta kivaltaan perustelemaan miksi. Jos taas otsikko viittaa Pohjantähteen, sinnikkäät melohevarimme tuntuvat tuijottelevan yötaivaalle kasetti auki samalla kun viimeinen juna menee jo.

Kyllä Polaris varmasti maittaa nousevan auringon maassa siinä missä se uppoaa hilipati-pippan-hevin uskollisiin ystäviin Germaniassakin. Siellä pidetään myös labradorinnoutajista. Ne ovat kivoja seurakoiria ja tulevat säyseämmiksi vanhetessaan.
Tomi Pohto
Rumba 08/2009

Olen sanaton. Mikä on se tilanne joka tällaisen toimittajakulttuurin synnyttää ja ylläpitää.