Viisukuppila

Nyt on kaikki seitsemän potteria luettu. Hiukan sekavat tunteet. Tykkäsin kyllä ja luin hyvin nopeasti jokaisen kirjan heti, kun sain ne käsiini. Kolmonen oli mielestäni jännittävin ja selkeästi paras. Huonoin oli kakkonen, samoin Feeniksin kilta ei täyttänyt odotuksia. Olisin kaivannut myös mahtipontisempaa lopetusta. Viimeisen kirjan aikana tuli sellainen olo, että Rowling on ollut paniikissa yrittäessään epätoivoisesti haalia kaikkia heittelemiään lankoja kasaan. Ratkaisut löytyivät ongelmiin tyylillä "hei nyt mää tajusin" ilman sen suurempia selittelyjä.

Hahmot olivat suurimmaksi osaksi aivan ihania, joten Ginnyn paperinukkemaisuus tuntui oudolta. Miksi kaikki muut hahmot onnistuivat, mutta Ginny jäi täysin luonteettomaksi statistiksi? Spoileri: Oliko vain pakko saada Harrylle nainen?

Sain viime yönä luettua loppuun Remeksen teoksen Pahan perimän saksannoksen. Tänään alotin Ildefonso Falconesin Meren katedraalin, historiallinen romaani joka sijoittuu keskiajan Barcelonaan. Luen senkin saksaksi Menin myös online-kirjakauppaan ja tilauslistalle päätyivät Uwe Tellkampin Turm ja Jens Lapiduksen teokset Snabba cash ja Aldrig fucka upp. Sisko puolestaan raahasi Göteborgista mulle Stieg Larssonin Millennium-trilogian kaikki kolme osaa pokkareina.

Kauheat paineet pitää yllä saksaa ja ruotsia nyt kun lukio on ohi.

Alexander kirjoitti:Sisko puolestaan raahasi Göteborgista mulle Stieg Larssonin Millennium-trilogian kaikki kolme osaa pokkareina.

Ihan loistavia kirjoja! Useamman yön tuossa vuoden vaihteen jälkeen niiden kanssa valvoin, kun en vaan malttanut lopettaa lukemista.

Minä luen juuri paraikaa tuota Millenium-trilogian ensimmäistä osaa. Tykkään kyllä, pitäisi mennä katsomaan elokuvakin.

Leffaan kyllä minäkin aion, mutta tökkii vaan se, että molemmat Mikael ja Lisbeth on ihan väärän näköisiä. Ehdin 3 x reilut 600 sivua kahlatessani kuvitella niille selkeät kasvot ja olemuksen, ja nyt tämä leffatodellisuus ei yhtään vastaa sitä.

Eihän Lisbeth nyt niin huono valinta elokuvassa ole, ainakin kuvien perusteella osaan hänet hyvin kirjan hahmoon asettaa.
Mikaelista taas en kirjan perusteella ole luonutkaan mitään varsinaista ulkonäöllistä kuvaa.

No, täytyy miettiä uudestaan sitten, kun olen lukenut kirjaa vähän pidemmälle ja katsonut elokuvan

Juu, ei ne huonoja ole kumpainenkaan. Sinänsä täyttävät kyllä "kriteerit" mitä kirjoissa tyypeistä kerrotaan, oma mielikuvitus on vaan aina oma mielikuvitus.

Itse sain juuri Stephen Kingin Tukikohdan päätökseen ja seuraavana lukuvuorossa on Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia. Kuulemma on kapuamassa "Kingiksi Kingin paikalle".

Vihdoin sain luettua loppuun Jan Guilloun Arvet efter Arnin. Hyvä oli. Nyt pitää varmaan sitten hankkia se Bilbo, kun kaveri sitä koko ajan mainostaa ja sanoo sen olevan huomattavasti parempi kuin Taru Sormusten Herrasta.

Minun suosikki kirjani on Lucy Ching:in "kultaiset pisteet" ja sitten tietenkin kirjahyllyssä on myös viisukirjoja ainakin kaksi tai kolme!

^ Viisukirjat . Lainasin tänään Askon ja Anna M:n viisukirjat, vaikka olenkin ne jo aiemmin lukenut.

Mä luen parhaillaan Iivana Julman elämänkertaa (en tiedä jos olen aikaisemmin jo sanonut sen täällä..) Yli puolessa välissä mennään, ja kirja on kyllä hyvä ja pitää koukussa, vaikkakin kirjoitustyyli on hieman sekavaa. Tapahtumien kuvaukset ovat myös hieman pätkiviä ja sekavia, mutta tämä johtuu siitä, että kirjoittaja haluaa käyttää vain oikeita lähteitä, ei sepittää taruja, ja oikeat lähteet ovat vähäisiä ja sekavia. Anyway, nautin täysin siemauksen kirjan lukemisesta (vaikkakin välillä hirvittää ihmisen julmuus). Seuraavaksi aloitan lukemaan kirjaa buddhalaisuudeksta - latasin muutaman kirjan koneelle. Olen täällä ollessani alkanut kiinnostua valtavasti eri uskonnoista ja en jaksa odottaa ettää pääsen lukemaan niistä!

Luen nyt twilight kirjasarjan eclipse kirjaa, ja voi huokaus etta se on ihana tuo Edwardin ja Isabellan rakkaustarina Suosittelen!

Olinkin juuri tulossa tänne kyselemään, onko kukaan muu lukenut Twilight -kirjoja. Mä luin vastikään ensimmäisen osan, eli suomeksi "Houkutus". Halusin vähän sivistää itseäni, kun tuntui että kaikki aina puhui Twilightista, enkä mä tiennyt ollenkaan mistä oli kysymys. "Houkutus" oli kyllä melkoisen koukuttava kirja, vaikkakin ennalta-arvattava. Osan juonenkäänteistä pystyin päättelemään, eikä se ole hyvä asia. Mun mielestä kielikään ei ollut mitenkään ihmeellistä, kirjan vahvuus on selvästikin tarinassa ja henkilöhahmoissa. En ehkä kuulu ihan kohderyhmään, mutta kyllä mua kiinnostaa tietää, miten Isabellan ja Edwardin tarina jatkuu. Sen Twilight -leffankin voisin katsastaa.

Mää luen toista kirjaa (New Moon), mutta etenen hitaasti, koska mua ei kiinnosta tarpeeksi ja olen huono lukemaan englanniksi. Mun mielestä parasta noissa kirjoissa on se maailma, jossa on vampyyreja ja muuta jännää. Tykkään myös siitä, että kirjat ovat helppolukuista hömppää, en minä niitä muuten jaksaisi tämänkään vertaa lukea. Oma vähän nihkeä suhtautumiseni johtuu suureksi osaksi siitä, että lähipiirissäni on useampi henkilö, joka hehkuttaa kirjoja ja niiden henkilöitä. Mun mielestä Meyerin kirjat on vain ihan hauskaa viihdettä. Twilight oli välillä jopa raivostuttavan osoitteleva ja itseään toistava, tuo toinen kirja on siinä mielessä parempi. Etjoo. Luultavasti luen kaikki, mutta mitään lempparikirjojani ne eivät ole.

Joo, kieli oli kyllä kaiken lisäksi oikein helppolukuista, sen unohdinkin mainita.
Onko "Houkutus" vasta ensimmäinen kirja, joka on suomennettu?

Kai niistä kaikista on jo versiot suomeksi. En ole ihan varma, mutta Uusikuu on ainakin suomennettu.

Okei, hyvä tietää! Mäkään en nimittäin ole mikään kovin hyvä lukemaan englantia. Toisaalta kun kieli nyt on mitä on, se tuskin olisi kovin haasteellista. Pitää katsella, jos noita tulee vastaan. Omaksi en välttämättä ostaisi, mutta kirjastosta varmaan löytyy. (Jolleivat sitten ole koko ajan lainassa, mikä myös on mahdollista.)

Luulen, että ovat lainassa. Siksi minäkin lainasin nuo englanninkieliset ööö avokälyltäni. Nyt ku oon ton New Moonin loppupuolella, ei oo mitään ongelmaa enää kielen kanssa. Hitaampaa se kahlaaminen silti on kuin suomeksi lukeminen. Parasta on, että opin monien sanojen kirjoitusasuja, esim. eavesdrop 'salakuunnella'. On oikeesti tosi koomista, että tunnistaa sanan ja tietää sen merkityksen, mutta ei ole koskaan nähnyt sitä kirjoitettuna aikaisemmin.

Tuo ilmaisu oli ihan uusi mulle. Tekisi varmaan vain hyvää mullekin joskus edes yrittää parantaa kielitaitoa.
Hitsi kun en oikein tunne ketään, jotka omistaisi noita kirjoja, tuon ykkösosankin sain lainaan Nightingalelta, joka oli ostanut sen erään 14-vuotiaan kehoituksesta. Se on tosin pokkari ja ei ollut edes kovin kallis, joten ehkä mun on pakko sijoittaa niihin jatko-osiin. Haluan nimittäin OIKEASTI tietää, miten se tarina jatkuu!

Onko kukaan muuten nähnyt sitä leffaa? Mä haluaisin kovasti päästä vertailemaan sitä kirjaan.

Mä luen tällä hetkellä Uusikuuta, suomeksi siis. Sain sen ihan kohtuullisen nopeasti kirjastosta varaamalla, ja ainakaan täällä lastenkirjoista ei edes peritä varausmaksua. Kauhean mukavaa tämmöiselle höpsölle aikuiselle, joka tykkää lukea lasten- ja nuortenkirjoja ihan tosissaan.

Mulla on kai joku viha-rakkaussuhde näihin, koska oikeesti olin ihan raivoissani ykkösosaa lukiessani, mutta silti aloin lukea tuota kakkosta. Näiden kirjoittajahan on vissiin joku himouskovainen, minkä kyllä todella huomaa. En ole koskaan ikinä missään nähnyt niin paljon tukahdetuttua seksuaalisuutta kuin näissä kirjoissa.

Margot kirjoitti: Näiden kirjoittajahan on vissiin joku himouskovainen, minkä kyllä todella huomaa. En ole koskaan ikinä missään nähnyt niin paljon tukahdetuttua seksuaalisuutta kuin näissä kirjoissa.

Tää on niin totta! Niinku nyt 17-vuotias lukiolainen ei ole koskaan seurustellut. (Okei, en mäkään sen ikäisenä kyllä ja tiedän monia jotka eivät, mutta silti aika tavatonta näin teinikirjallisuudessa. )

Menin kirjastoon ja näin kesän kynnyksellä päätin etsiä jonkun saaristoon sijoittuvan dekkarin. Mukaani tarttui Viveca Stenin I den innersta kretsen.

Sain juuri loppuun luetuksi Stephanie Meyerin ensimmäisen aikuisille suunnatun kirjan "Vieras".. alussa tuntui, että eihän tästä tarinasta saa mitään otetta, mutta n.200 sivua luettuani aloin tykätä kirjasta aikalailla (niin, kyseinen kirjanen on reilut 700 sivua pitkä). Loppuratkaisu tosin oli vähän turhan ennalta-arvattava, ja vähän pitkään meni, ennenkuin päästiin itse asiaan..

Ihanaa, vihdoin ja viimein pääsen lukemaan Ken Folletin "Taivaan Pilarit" sekä sen jatko-osaa

Olen alkanut lukemaan Villijoutsenia.. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi lukenut varsinaisen romaanin. Mutta käypähän tuokin historiallisesta tiedekirjasta, ainakin melkein!

Aintsu kirjoitti:

Margot kirjoitti: Näiden kirjoittajahan on vissiin joku himouskovainen, minkä kyllä todella huomaa. En ole koskaan ikinä missään nähnyt niin paljon tukahdetuttua seksuaalisuutta kuin näissä kirjoissa.

Tää on niin totta! Niinku nyt 17-vuotias lukiolainen ei ole koskaan seurustellut. (Okei, en mäkään sen ikäisenä kyllä ja tiedän monia jotka eivät, mutta silti aika tavatonta näin teinikirjallisuudessa. )

Tuo oli yksi syy siihen miksi lopetin lukemisen ensimmäiseen kirjaan.

Suosittelen lukemaan Tuija Lehtisen(ehkä paras suomalainen nuorten kirjailija) Sara sarjan.

Asvalttisoturi, Otava 1997 (ei liity sarjaan muuten, mutta Sara esiintyy ensimmäisen kerran tässä kirjassa)

Sara@ crazymail.com, Otava 1998

Nottingham kesällä kello 6, Otava 1999

Sara ja levottomat jalat, Otava 2001

Voin luvata että näissä kirjoissa ei sitä tukahdetettua seksuaalisutta ole

Aancon kirjoitti:Olen alkanut lukemaan Villijoutsenia.. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi lukenut varsinaisen romaanin. Mutta käypähän tuokin historiallisesta tiedekirjasta, ainakin melkein!

Pidän siitä kirjasta kovasti

Tulilintu kirjoitti:Suosittelen lukemaan Tuija Lehtisen(ehkä paras suomalainen nuorten kirjailija) Sara sarjan. Voin luvata että näissä kirjoissa ei sitä tukahdetettua seksuaalisutta ole

Itse asiassa mä oon lukenut kaikki tuon sarjan kirjat! Siitä tosin on jo monta vuotta aikaa, mutta Sara hahmona jäi kyllä hyvin mieleeni. Sarassa oli sentään luonnetta.

Kolme kuukautta sain odotella kirjastosta Sofi Oksasen Puhdistusta, sain sen perjantaina ja tänä aamuna se oli luettu. Kannatti odottaa, pidin paljon Sofin koruttomasta kirjoitustyylistä ja kyllähän juoni oli hyvä, lunasti kovat odotukset.

Lainasin perjantaina hurjan läjän kirjoja koska tämä paikalliskirjasto menee heinäkuun ajaksi sulkuun. Torey Haydenia luin joululomalla ja nyt jatkan, lisäksi Laila Hirviniemen uusimman, Imatra-sarjan, kaksi ensimmäistä osaa lähti mukaan. Lisäksi jotain ulkomaisia romaaneja otin ihan vaan mielenkiintoisen takakannen perusteella.

Jee loma ja aikaa lukea muutakin kun tylsiä koulukirjoja