Viisukuppila

Joo, kutsunnoista ei saa olla poissa, vaikka menisi siviilipalvelukseen. Siellä ihmisiä (nuoria miehiä) luokitellaan ja tämä suuri 40-luvulla elävä joukkio alkaa kysellä: "Millanen sä olet?". Sama juttu kuin ylioppilaskirjoitusten mukaan: "Montako ällää tuli?"

gentedimare kirjoitti:Sen enempää puutumatta kenenkään valintoihin, niin sanonpa vaan että mä näen punaista aina kun sanotaan, että armeija tekee miehen!!!

Kyllä on kotikasvatuksessa vika jos ei pojasta tule miestä ilman armeijaa.....

Joo, sama täällä. Se on niin ärsyttävää kun vanhat papat alkaa puhumaan, sitten kun menet armeijaan jne... Ei jaksaisi vähempää kiinnostaa.

JukkaV kirjoitti:Nykyäänhän kuulema saa vieläkin homouden perusteella vapautuksen armeijasta.

Asiaa voisi hieman tarkentaa. Kaikille lienee selvää että homoseksuaalisuus ei ole nykykäsityksen mukaan mikään sairaus tai perversio vaan kuuluu ihmisen normaaliin terveeseen seksuaalisuuteen. Näin ollen se ei voi olla sinänsä yksiselitteinen peruste vapautukselle. Suurin osa homoista käy armeijan hyvällä menestyksellä. Osalle omasta homoudesta tulee taas psyykkisiä ongelmia. Seksuaalinen suuntautuminen on taipumus joka ei yleensä mitenkään muutu tai jota ei ole perusteltua muuttaa joten E-luokituksessa ei ole oikeastaan mitään järkeä (tilanne siis tuskin muuttuu eli E-luokassa ei mitään ratkaisua asiaan tehdä). Mutta kyllä homoudella voi saada C-luokituksen ja siten vapautuksen armeijasta. Jos nuori mies kokee oma homoseksuaalisuutensa sen verran suureksi palvelusesteeksi josta aiheutuu esim. voimakasta ahdistusta tiiviissä miesyhteisössä (mikä on täysin mahdollista) ja pystyy lisäksi perustelemaan asian järkevästi niin kyllä armeijasta voi saada vapautuksen edellä mainittuun syyhyn perustuen, yleensä kuitenkin ensisijaisesti psykiatrin lausunnon perusteella. Painottaisin vielä että itse homoutta ei tällöin tehdä sairaudeksi vaan se katsotaan yksilöön pysyvästi kuuluvaksi taipumukseksi josta todetaan ympäristötekijät sekä olosuhteet huomioiden aiheutuvan pysyvä palveluseste. Ensisijainen diagnoosi olisi tällöin esim. ahdistuneisuus, sopeutusmishäiriö tai jokin muu kuvaavampi sopiva psykiatrinen diagnoosi jonka perusteella tehdään C-luokitus.

GiveMeWings kirjoitti:Jos nuori mies kokee oma homoseksuaalisuutensa sen verran suureksi palvelusesteeksi josta aiheutuu esim. voimakasta ahdistusta tiiviissä miesyhteisössä (mikä on täysin mahdollista)

Minua ahdistaa jo liikuntatunnit. Päätä rupeaa särkemään jo edeltävällä uskonnon tunnilla, vain jotta ei tarvitse mennä sinne kuuntelemaan niiden juttuja. Ja jälkeen on niin loppuunvedetty olo, vaikka ei tullut edes hiki. (se siksi että minä olen aina vaihtopenkillä...)

Se sapettaa että ihmiset ei voi ymmärtää toistensa pelkoja ja tunteita. Vrt. oma pelkoni koulun trampoliineja ja aitajuoksua kohtaan.

Marjukka kirjoitti:Aiku sille varmaan sopikin se meripojan asukokonaisuus cheeky-smiley-033:

:oops: :oops: :oops: :oops: y_e:s:

Tähti ja meripoika :littleangel:

Kiitos GiveMeWings. Jotakin tuollaista epäilinkin. Itse sain vapautuksen sekä oikean käden puuttumisen että vasemman käteni vammojen perusteella. Saattoipa lievällä kuulovammallanikin olla tietty vaikutus.

JukkaV kirjoitti:Kiitos GiveMeWings. Jotakin tuollaista epäilinkin. Itse sain vapautuksen sekä oikean käden puuttumisen että vasemman käteni vammojen perusteella. Saattoipa lievällä kuulovammallanikin olla tietty vaikutus.

Lievä kuulovamma ei juurikaan vaikuta luokitukseen. Käsien vammat tai puutumiset ovat taas mahdollisesti erittäin oleellisia palvelukseen vaikuttavia haittoja. Jos käden motoriikka ei esim. toimi toivotulla tavalla niin siinähän voisi mennä henki sotatilassa. Nyrkkisääntönä on että armeijaan pitäisi olla sellainen sekä psyykkinen (!) että fyysinen (!) kokonaisterveys että pärjää taistelijan tehtävissä. Itse en näe mitään järkeä siinä että armeijassa koulutetaan pakottamalla lähestulkoon koko ikäluokkaa mukana kaikenlaisia (myös kroonisesti) sairaita ja heistä tehdään paitsi usein jo henkilökohtaisten ominaisuuksiensa mutta myös sairauksiensa puolesta poikkeusoloissa iskukyvytöntä ja motivoitumatonta (pakkointti) reserviä, odottamaan sitä paljon pelättyä tosi tilannetta.

Päivä, jolloin kutsuntakirje kolahti postiluukusta, on yksi elämäni kamalimmista :P Sitä seuras n. viikko kiukuttelua :lol: No, koko homma sit unohtui, kunnes vuosi ennen palvelukseenastumista se tuli taas mieleen. Sen jälkeen olikin mielessä varmaan päivittäin, eikä niin positiivisessa mielessä :P Kumminkin sain ladattua itseeni jonkinmoisen positiivisen asenteen palvelukseenastumispäivänä, eikä se touhu lopulta niin kauheelta tuntunutkaan, mutta pikkuhiljaa homma meni vaan naurettavampaan suuntaan Sitten alko selkä reistailla, eikä auttanu vaikka kuinka kävi lääkärillä: mobilatia ja särkylääkettä ja hyvä tulee. Siinä sit latistu fiilikset entisestään, kunnes sit tuli mitta täyteen ja kerroin lääkärille mitä mieltä oon. Lähettivät kahdeks vuodeks kotiin ja sit kokeilemaan uudestaan, mutta tuskinpa oon menossa... sanokoon muut mitä vaan :P onneks ei perheen puolesta oo ainakaan mitään painostusta ollu suuntaan eikä toiseen.

Mutta niin se, mikä mua sapettaa tällä hetkellä on rahan puute. Oikeastaan mulla on kyllä varmaan rahaa enemmän kuin keskiverto-opiskelijalla, mutta aikeissa ois ostaa tässä keväällä vielä jonkin sortin auto, mutta ei hienoja autolla tunnu parilla tonnilla saavan :P

GiveMeWings kirjoitti:Lievä kuulovamma ei juurikaan vaikuta luokitukseen.

Sapettaa. Entä jos ei kuule korkeita eikä matalia ääniä?

Silloin lienee kyse jo laajemmasta kuulovammasta.

Tai siis, kaikkein korkeimmat ja matalimmat äänet vain jäävät puuttumaan. On siinä kavereilla ihmeteltävää kun Kiasmassa käydään.

Jónsì kirjoitti:Sapettaa. Entä jos ei kuule korkeita eikä matalia ääniä?

Kuuloluokka on III-IV vasta jos puhealueen kuulossa on häikkää. Toisen korvan lähes kuurokin voi olla B-mies. Ja noilla ääripään muutoksilla tuskin C-luokitusta saa.

GiveMeWings kirjoitti:Ja noilla ääripään muutoksilla tuskin C-luokitusta saa.

Mitäköhän tässä enää keksii? Enää pari vuotta aikaa... Jos mä käytän sitä että mä oon raskaana! *neronleimaus*

Lharju joskus pohti, että saisikohan intistä vapautuksen jos kertoisi pitävänsä Euroviisuista Onko kukaan kokeillut?

Juu, selvennettäköön, etten uskoisikaan kuulovikani aiheuttavan muuta kuin pientä sopimattomuutta (35 dB on se haitta-aste... konsonanttien kuulemisen kanssa on hankaluuksia!)

Sen sijaan euroviisuihin fiksoitumisen kautta voisi saada jonkin psykiatrisen luokituksen. En muista Psykiatria-teoksen kaikkia luokituksia, mutta silloin on oltava sellainen tilanne, että viisuharrastuksen on hallittava elämää. Siis jonkinasteinen riippuvuussuhde voisi olla erityisen hyvä kokeilu vapautuksen saamiseksi. Tosin armeijasta mielenterveyssyistä vapautettu mies on ymmärtääkseni heikoilla työmarkkinoilla.

Onkohan kukaan muuten tehnyt selvitystä, kuinka rankasti koulukiusatut ovat selvinneet armeijaikään saakka?

Modet, laittakaapa armeijakeskustelu pystyyn, täällä nimittäin on aihetta sivuttu useampaankin otteeseen.

Eihän armeija-aikaiset diagnoosit missään yleisessä levityksessä ole vaan ovat salassapidettäviä sairaskertomustietoja. Jos työnantaja pyytää näyttämään sotilaspassia niin siellähän ne ICD10-koodit tosin ovat mutta on eri asia osaako työnantaja tulkita niitä. Tietenkin jos asianomainen on saanut pysyvän vapautuksen ja diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia niin siinä ei varmaan kyllä paljon tulkinnanvaraa tarvita... Euroviisufaniuden diagnooseista en tiedä mutta kyllähän kaikenlainen fanaattisuus voi saada patologisia mittasuhteita jos tilanne ryöstäytyy käsistä. Terve fanius on kyllä armeijassakin sallittua, itse ainakin hehkutin viisuja armeijakavereilleni ja kuunneltiinpahan meillä tuvassa Lapponiaakin, meikäläisen johdolla ...

Tässä modeille työsarkaa. Armeijakeskustelut voisi siirtää tänne!

Ajattelinkin että koska joku ihan omatoimisesti nostaa tämän ylös, HYVÄ MUZIS!!!

TOMItu kirjoitti: Uusi muonituskeskus tosiaan on jo ollut muutaman vuoden siinä kentän laidalla, urheilupleissiä vastapäätä. Isot tilat ja komeet linjastot, neljä linjaa, joita pitkin saa kahmittua kaikkea mahdollista mitä tarjolla on! Palvelin siis itse tuolla muonituskeskuksessa, spadena

Olin myös niinisalossa sotilaskeittäjänä v98 ...öö vai oliko se 97...öö tarkistaa...joo se olikin 98-99(1.1.1999loppui) joo oli silloin suunnitteilla uusi ruokala siihen ..vieläköhän siellä se hassu yli-luutnatti Valkama setä on säätämässä spadejen kanssa?

Olihan se armeija aika välillä aika syvältä mutta kyllä sieltä muutama mukava muistokin on näin jälkeenpäin... jotenkin en ole koskaan ajatellut sitä touhua mitenkään järkevänä lähinnä rippileiriä vastaavana jotenkin heh kun onhan se vähän niin että jos tänne nyt joku päättää hyökätä niin ei sitä enää voida paljoa tehdä siinä vaiheessä toivottavasti ei kuitenkaan kukaan koskaan enää joudu sotimaan..
Ilman sitä kokemusta en koskaan olisi lähtenyt lappiin esim ja siellä oli kyllä hienoa kun oli talvi ja teltasta yöllä lähti aamupalaa joukoille tekemään niin täysin kirkas tähti taivas loisti ..jotain sellaista aina tulee nykyään mieleen sieltä firmasta.. en tiedä mihin ne muutamat huonot kokemukset on hävinneet vuosien varrella kertausharjoituksista vois muutaman vielä muistaa

niin ja sivari keskusteluun mietin vain että se on oikeasti rohkeampaa lähteä siviilipalvelukseen kuin mennä armeijaan. sitäpaitsi kestäähän se siviilipalvelus niin h.. paljon kauemmin kuin armeija mikä on kyllä ihan järjetöntä

että kaikille jotka on menossa(armeijaan/sivariin/kertaukseen) niin tsemppiä vain kyllä se siitä nopeasti menee sitten loppuenlopuksi

Uusi muke on tosiaan siinä öö, mites sen kuvailis. Liikuntasalin ja varustevaihdon välissä...olisko siinä ollut joskus joku hevosjuttu tai jotain? No kuitenkin siinä se on ja hieno onkin!

Valitettavasti hauska ja hilpeä yli-luutnantti sai kun saikin siirron etelämmäksi. Siinä vasta persoona. Viimiset kolme vuotta se oli kuulemma sitä jo ihan hartaasti toivonutkin, mutta vasta viime vuonna sitten pääsi sinne minne halusikin. Kävin just syksyllä siellä piipahtamassa (ihan vain koulusta mentiin ) Siel ne juoksi...aiku mul oli levee hymy joka paikassa Lamelleja siel rempataa tällä hetkellä.

Et semmosta.

Vähän harmittaa kun olen itse Kauhajoelta kotoisin eli ihan läheltä niinisaloa ja lupasin silloin lähtiessä käydä joskus moikkaamassa keittiön väkeä kun ne niin oli mukavia ja pyytelivät käymään jnejnejne mutta enpäs sitten ole koskaan "kerennyt" kun elämä on heitellyt Vaasasta ..Järvenpäähän jne.. no ehkä käyn moikkaamassa niitä sit joskus tulevaisuudessa vaikka ei siel taida enää kovinkaan montaa tuttua naamaa olla.. heh nimiäkään en muista nyt yhtään.ja olen kyllä kadottanut sen keittiön emännän puhelin numeronkin että voisi se kyllä yllätys visiitti olla aika hankala ilman mitään ennekko järjestelyjä. :lol:

Minun varusmiespalveluni alkoi helmikuussa 1989 Helsingin Laivastoasemalla saapumiserässä I/89. Viikossa selvisi, että "intti" ei ole meikäläistä varten ja haaveet maailman merien seilaamisesta lensivät romukoppaan. Pyrin kaikin keinoin kahlaamaan tämän välttämättömän pahan läpi niin nopeasti kuin mahdollista ja tetsaamalla sieltä missä aita on matalimmillaan. Laivaa en siis nähnyt laivaston sinisissä palvellessani kuin satamassa. Kutsunnoissa hain merivoimiin vain siitä yksinkertaisesta syystä, että meripojilla on kivat vaatteet...
Alokasajan jälkeen siirryin Turun Laivastoaseman esikuntakomppaniaan, joka lienee Suomen Merivoimien alhaisin loukko, jonne passitetaan kaikki ko. "valiojoukkoon" erehdyksessä päästetyt virhevalinnat. B-miehen papereita en saanut puoli-lättäjaloistani huolimatta, joten kiväärimiehen ura häämötti metsäkeikkoineen sun muine mukavine telttaretkineen.
Onneksi moottoriturpani pelasti minut moiselta ja sain löpötettyä itseni Varusmiestoimikunnan kokopäivätoimiseksi puheenjohtajaksi ja viimeiset neljä kuukautta kahdeksan kuukauden palvelusajastani vietin kotoisassa toimistossani. Luontaisetuihin kuului myös ilmaiset bussiliput ja vapaa kulku varuskunta-alueen ulkopuolelle. Turun levykaupat ja Hesburger tulivat tutuiksi, kun matkustin monta kertaa viikossa kaupungille "pingispalloja" tai muuta tuikitarpeellista varusmiestovereilleni hankkimaan. Myös puhelut kotirintamalla surevalle äitimuorille hoituivat toimiston puhelimesta. Ja ranne kipeytyi Commodore 64 kehnolla joystickillä aikaa tappaessani.
Eli varsin lupsakkana aikana muistan tuon kahdeksan kuukautta elämästäni.

Näin se on että lattajalat ovat nuorilla miehillä niin yleisiä että varmaan 50% pitäisi silloin vapauttaa/muuttaa b-luokkaan niiden takia. Oireeton lattajalka on aina palv.kelp.lk A.

Mut aiku sä tonywerner olit varmasti komea siinä matruusin univormussa.... Ei sulla ois armeija-aikaista kuvaa itsestäs?
Hihkuu :lol: :lol:

Tämäpä olikin yllättäen ihan mukava ketju...rattoisasti aika kului teidän armeijakokemuksistanne lukiessa...! "Muukalaisuudestani" johtuen ei mua ole kysytty Suomen eikä sen puolen Norjankaan armeijaan...ja kun ei ole haluttu, niin mitäpä sitä itseäni sinne tyrkyttämäänkään...! Eli tässä on sitten tämmöinen kummajainen, joka on olosuhteista johtuen henkilökohtaisesti "demilitarisoitu" - enkä mä itse ainakaan ole siitä kovinkaan pahoillani...! :P

Itse armeijasta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin...ilman sotaveteraaniemme panosta olisimme varmaan samanlaisessa asemassa kuin Baltian maat nykyään, eli hieman runsaat 10 vuotta itsenäisenä...! Eli kaikki kunnioitus sotiemme sankareille...! Natoon liittymisestäkin mulla on tietyt mielipiteet ja perustelut, mutta koska aihe ei nykyään ole niin kovin suosittu, jätän ne suosiolla sanomatta...! Palkka-armeija olisi mustakin kaikkein paras ratkaisu Suomelle ja kunhan liksaa maksettaisiin tarpeeksi, ei tarjokkaistakaan olisi pulaa...!

No kyllä täältä löytyy topicceja ihan joka lähtöön

Vekaranjärvellä kenttätykistössä 83-84, sitten parin kertausharjoituksen jäljiltä korpin jämät. Varusmiesaika meni ihan OK, ei traumoja; kertausharjoituksissa suorastaan viihdyin... Harmi ettei päässyt useammin kuin kahdesti. Ihan totta: viikon retkeilyloma täysihoidolla, ei tarvitse huolehtia mistään, ajattelukin hoidetaan talon puolesta

Alkuperäisiin kysymyksiin vastaukset lähes 1:1 huilarin ekan sivun viestin mukaiset; onpas nämä kenttätykkimiehet yksimielisiä

Jos a) ikäluokat pienenevät koko ajan, ja b) ei-aseellisen palveluksen suorittavien suhteellinen osuus kasvaa koko ajan (näppituntuma, ei faktista tilastotietoa), niin pakkohan tämä asevelvollisuus on säilyttää ennallaan. Muuten reservit hupenee kohta niin, että Suomen armeija on pienempi kuin Islannin rajavartolaitos... Armeijaa Suomi tarvitsee joka tapauksessa. Kuten moni jo ennen minua on sanonut: käytännöllisesti katsoen jokaisessa maassa on armeija; jos ei oma, niin sitten jonkun toisen. Pidän itse parempana vaihtoehtona sitä omaa.

Tähän keskusteluun suhtautuu jotenkin eri tavalla, kun on ensin viettänyt päivän 122:n (tykki) parissa metsässä asemaanajoa harjoitellen. :x
Varmasti on niin, että lähinnä ne hauskat hetket jää mieleen intistä, mutta ensin täytyy selviytyä intistä, että jää niitä muistoja. Kyllä huumori on se avain-sana intissä selviytymiseen.
Itselläni alkaa huumori loppua pikku hiljaa, kun sairastelen jatkuvasti, mikä puolestaan aiheuttaa poissaoloja koulutuksesta, mikä puolestaan aiheuttaa sen, että olen aivan pihalla lähes kaikista asioista. Kympin oppilaan on hieman vaikea todeta olevansa nolla. Yritän ottaa asian perseilyn kannalta, mutta se on hieman vaikeaa. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat/kykenevät perseilemään täysin rinnoin!
Tiistaina saattaa koittaa sivariin lähtö, ellen saa päätäni koottua... :?

Armeijaan meneville voin todeta, ettei ainakaan kannata pelätä sitä, ettei pärjäisi armeijassa fyysisesti, sillä nykyarmeijassa ei juosta, vaan kävellään. Toki tetsari (=taisteluvyö) ja sirpa (sirpaleliivi) tuntuvat alussa raskailta, mutta niihinkin tottuu, eikä niiden kanssa tehdä pitkiä marsseja, ainakaan tykistössä.

Mulla on armeijasta myös viisumuisto, kun siellä tuli "kinesviikonloppuna" katseltua porukalla smurffipuvuissa ESC 1989. Suurimman äläkän "miehekkäässä" varusmiesporukassa aiheutti Thomas Forstnerin vaaleanpunainen huulipuna

Tää on vallan KOTKAN RANNIKKOPATTERISTOSTA tykkimieheksi "valmistunut" 1994. Aiku tää vaihto tän vapaaviikonlopun juuri vapuksi, kun laulu- ja soitinyhtye CAT CATin piti tuoda Suomelle voitto sieltä Dublinin yöstä..?! :lol: Voittoa varten varattu vinkkupullo hupenikin sitten kiduksiin ihan muista syistä..

Että semmonen katkeransuloinen muisto..

AntSa kirjoitti:soitinyhtye CAT CAT

laughing-smiley-014: