Viisukuppila

Jee, onnea! Mulla on kavereineni paikat katsomosta 113, se on siellä takakulmassa. Melko kaukana.

Kyllä AC/DC saa vaan kaikki jäsenet vipattamaan, pyllyn pyörimään ja virneen kasvoille. Loistavaa, loistavaa menoa. Ei pitänyt mennä koko konserttiin stadionille, kun ne liput vietiin silloin aikoinaan ihan hetkessä, mutta sitten asia järjestyikin about pari päivää sitten ihan helposti ponnisteelmatta yhtään. Onneksi.

^ Oliks ADHD ta1ja oikeesti noin hyvä? Jos sanot, uskon!

^kiitos luottamuksesta , tämä kysmys on niin ininästäni riippumaton, mutta kyllä oli. Se gruuvi. Tätä on rock. For Those About to Rock We Salute You.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=S6sLdp6a ... annel_page[/youtube]

No huhhuh! Mikä ote! Voin uskoo että soi vieläkii tuo saundi joka puolella munaskuita! Hienoa alkukantaista ja kuitenkin kypsänjalostunutta!
- myös jengi tais olla aika hyvin mukana
- miten niin iniset? et sinä inise ikinä!
- aika huipputasosta kuvaa saa nykyään? milläköhän camillä?
- kuvaajalla ollut vakaa käsi!

Aivan mahtavaa, ihan kun oisin iteki ollu paikalla!
Kiitokset miljoonat, ta1ja!

Metallican keikat koettu. En saanut sunnuntain keikalle Lippupalvelun kautta kenttälippua, joten tuli huudettua sellainen sitten Huuto.netistä kiskurihintaan ja pätkääkään en kadu. Sunnuntaina nimittäin tuli päästyä ihan eturiviin vielä sellaiseen kohtaan, jossa niin Hetfield, Hammett kuin Trujillokin vähän väliä soittivat lähes kosketusetäisyyden päässä itsestäni, joten todellakin kannatti jonotella pitkään, joskin myönnettävä on, että vasta puolen neljän jälkeen jäin jonoon pysyvästi, mutta toisaalta pääsin vielä tuolloinkin samalle paikalle, jossa olin istuskellut jo puolestapäivästä alkaen. Itse keikka oli kova ja lähti upealla laservaloshowlla liikenteeseen. Kun oli uuden levyn kiertue kyseessä, niin uuden levyn biisejä sitten olikin ihan riittävästi, mutta ei suinkaan liikaa tällaiselle, jolle Death Magnetic ei ole ihan vielä kunnolla avautunut. Vanhat biisit kuitenkin olivat keikan suola ja ne maistuivat todella hyvin. Todellisia yllätyksiä ei oikeastaan ollut ehkä Trapped Under Iceä lukuun ottamatta, mutta eipä niitä yllätyksiä oikeastaan jäänyt edes kaipaamaan. Ne vakiobiisit One (helvetin kuumien tulenlieskojen tahdittamina), Master of Puppets, Enter Sandman, Sad but True ja Seek and Destroy olivat ihan tykkejä ja keikan jälkeen olin hiestä märkä. Nothin Else Matters olikin sitten jo illan koskettavin veto.

Mitä tulee sitten maanantain keikkaan, niin siinä olin sitten metrin päässä eturivistä, joten edelleen helvetin hyvät paikat, vaikka syystä ja toisesta palloilinkin Areenan käytävillä puolisen tuntia ja jonottamaankin olin tullut vasta viiden jälkeen. Vaikka en ihan eturiviin päässytkään, niin silti tämä oli ehkä kuitenkin se kovempi keikka. Menokin oli lopulta siinä metrin päästä eturivistä ehkä hivenen kovempi kuin ihan eturivissä. Settilistakin oli kovempi kuin edellisenä päivänä ja niitä yllätyksiäkin saatiin Leper Messiahin, Holier Than Thoun, Dyers Even ja Hit the Lightsin merkeissä. Mieletön keikka.

Noin yleisesti molemmat keikat olivat aivan mielettömiä ja kyllä ainakin tällainen Metallica-diggari sai täyden vastineen rahoilleen, vaikka se parin vuoden takainen Olympiastadionin keikka säilyy ikuisesti parhaimpana keikkana koskaan. Lavasteet oli sijoitettu niin, että piippuhyllyltäkin näki hyvin (siskon mukaan) ja Larsin pyörivä rumpulattia oli hyvä ratkaisu. Tällaiselle rumpujen ystävälle teki oikein gutaa nähdä Larsin paukuttelu takaapäin, kun silloin ne rumpujen hakkaamisen näki kaikkein parhaiten. Mitä tulee sitten itse bändin lavaolemukseen, niin oli kyllä täyttä rautaa. Näki heti, että herrat nauttivat soittamisesta tosissaan, eikä kyseessä ollut suinkaan siitä, että heidän suorituksensa olisi näyttänyt rutinoidulta. Kaikista jätkistä oikeesti huokui "Vedetään täysillä, mutta pidetään samalla v*tun hauskaa" -asenne ja tämän huomaaminen paransi myös omaa keikkanautintoa entisestään. Mitä tulee lämppäreihin, niin paremmin Mastodon ja Lamb of God soittivat kuin Diablo ja HIM kaksi vuotta sitten Olympiastadionilla, vaikka varsinkaan LoG ei ihan ominta musaa olekaan. Mastodoniin sentään voisi joskus tutustua.

Yhteenvetona siis keikat olivat ihan ylivetoja molemmat ja Porin tulevaa keikkaa odotellaan ihan sikana. Vasen jalka oli lyhyempänä jalkana varsinkin ekan keikan jälkeen ihan rikki (tulihan siinä seistyä yli kuus tuntia yhteen mittaan), ja nukuttuakin tuli la-ti -öinä yhteensä 11 tuntia, mutta pätkääkään en kadu!

Hieman OT:nä tuosta Lambof Godista pitää sanoa, että nauratti se niiden kiertuepaita. Kun siellä kuitenkin luki nämä kaikki keikkapäivät- ja paikat niin, että eka päivämääärä englanniksi, jonka jälkeen paikkakunta eli tyyliin
"14TH JUNE - HELSINKI
15TH JUNE - HELSINKI" jne.,
niin yhden keikkapäivän kohdalla oli iso virhe ja kuinka ollakaan se on juuri Porin keikan kohdalla. Sen kohdalla nimittäin lukee:
"25TH JULY - HEINÄKUUTA"

Subculture kirjoitti:(muutakin kun heviä ja rokin ryminää ja örveltäjiä)

Pienuuttani palaan vielä tähän :
Hevikansa juhli sopuisasti, eikä järjestyshäiriöitä tullut.
Sata kärähti huumeista RMJ:ssa
Himoksen festivaalialueelta löytyi huumeita

The_Sipi kirjoitti: Sunnuntaina nimittäin tuli päästyä ihan eturiviin vielä sellaiseen kohtaan, jossa niin Hetfield, Hammett kuin Trujillokin vähän väliä soittivat lähes kosketusetäisyyden päässä itsestäni, joten todellakin kannatti jonotella pitkään

Oih, tuo kuulostaa aivan liian hyvältä! Mä en varmaan olisi voinut olla koskettamatta Jamesia. Kiva muutenkin lukea raporttia noista keikoista.

Olipa kummallinen Tuskan ekapäivä, varsin erikoinen bändikattaus, kaikki kuulosti samanlaiselta örinältä. Olisin kyllä toivonut jotain vaihtelua bändivalintoihin. Ensiferum jotenkin kosketti. Ainakin siis jotenkin.

Noh, onneksi sentään näin hyvää työkaveriani ja 400 km:n päästä tullutta kaveriani, jonka näen kerran vuodessa yleensä Tuskassa. Siinäpä örinäbändien keskellä vaihdoimme kuulumisia. Ilman näitä mukavia tapaamisia päiväni olisi kyllä ollut aika onneton. Vissylinjoilla tuli oltua, kun juhlia on alkukesään mahtunut ihan liikaa. Musiikilla olisi ollut mahdollisuus viedä minua kunnolla, mutta melodiaton örinä mättökitaroineen ei kyllä juurikaan sytyttänyt. No, aina ei voi voittaa.

Minulla ei nyt riitä paukkuja tämän laajempaan kommentointiin: ei se että osaa soittaa hyvin, tarkoita sitä että tunnelma olisi hieno. Kyllä se vaatii myös jonkin idean ympärilleen. Minusta näissä ekapäivän bändeissä sitä ei oikein ollut. Pahimpana esimerkkinä päälavan Neurosis, jonka kalifornialainen "experimental metal" ei kyllä täysin auennut meikäläiselle: mitä järkeä on joka biisin välissä venyttää jopa viiden minuutin "space-soundia", jossa ei tapahdu mitään. Ideana oli kai hakea seuraavalle biisille tunnelmaa. Kaikki tapahtui jotenkin niin ennalta-arvattavasti. Kummallista oli myös se, että juuri kun pääsi biisiin sisään, se loppuikin... ja sitten alkoi taas tuo ärsyttävä välisoitto, jota kesti ja kesti. Minua lähinnä nauratti ja haukotutti.

- Edit: mutusteltuani lisää Neurosiksen keikkaa, lisäkommenttina se, että festareilla kannattaisi kyllä bändin pitää ennemminkin hyvää tahtia yllä kuin pilata tunnelma turhilla välisoitteluilla. Ihan kuin keikka lähtisi aina alusta kun on tuollaiset ihmeen samaa säveltä junnaavat välisoitot. Kai se on jotain erikoisuuden tavoittelua, mutta ainakin tämän keikan kohdalla ne todellakin latistivat tunnelman. Voihan niitä viiden minsan välisoittoja käyttää toki tehokeinoina, mutta kannattaako niitä toistaa joka biisin välillä. Jos taas ärsyttäminen on tarkoitus, se ei kyllä ole hyvä tapa viihdyttää yleisöä. Ärsyttäminen on kyllästyttävää. Se ei toimi.

Kas näin ja silleen. Tiettävästi, vuoden 2009 keikkailuni ovat pisteessään, päättyen näissä merkeissä...


16.7.2009 Helsinki: BRITNEY SPEARS

Ennakkofiilistely Suomen mittakaavassa, luvassa lienee show vailla vertaa, niin playbackia kuin onkin. Hartwall Areena kutsuu jälleen, kolmatta vuotta perätysten mega-shown merkeissä, joten pelkkä paikalle saapuminen oli jotain, jota odotti. Alaikäisen seuralaiseni puolesta, toivoin, ettei sen enempää Helsinki, Hartwall Areena kuin Britneykään pettäisi hänen odotuksiaan.

Showtime Kerrassaan moitteeton paikka, kohtisuoraan keskimmäistä lavaa, josta esteetön näkymä sivulavoihin. Kameran kannalta, etäisyys siinä määrin iso, että zoomailu kulutti paristoa ja hidasti kameran kuvausvalmiusnopeutta. Minkäs sille teki.

Lämppärinä tominut DJ Havana Brown. Siis oikeesti. Siis ihan ihmiskunnan oikeesti – tyrmäävän akti. Harvoin olen ollut yhtä kiinnostunut Hartwall Areenan kattorakennelmista kuin hänen performanssinsa aikana. Ei, ei todellakaan mun makuun tämä täti: seisoo laitteistoineen keskellä lavaa ja ohjeistaa käsiliikkein yleisöä taputtamaan musiikkinsa mukana. Musiikin, joka ei kylllä allekirjoittanutta napannut sitten yhtään. Ihan kuin olisi saanut raikuvimmat ablodit lavalta poistuessaan...

Britneyä edeltänyt Big Apple Circus oli sitten ihan toista. Osaavat hommansa ja esitystään oli ilo seurata. Voi vaan kuvitella, miten korvaamatonta mainetta saavat, Britneyn kanssa maailmaa kiertäessään.

Britney tuli, oli ja meni. Läsnäolo oli poissaolemisen huipennusta. Mutta, Britney on Britney. Movesit sujuu ihan jees ja viimeisimmän kappaleen aikana huomaa paitansa selkämyksestä, että hiki virtaa liki kirjaimellisesti. Britney ei ehkä tarjonnut LIVE-laulantaa, mutta performanssin, johon ei yksikään suomalaisartisti pysty.

Kohokohta Alaikäisen seuralaiseni istumapaikka vastasi odotuksia. Britney vastasi odotuksiani. Kiitos ja kumarrus, Hartwall Areena.

LISÄYS: Britneyn keikalle mennessä olin jokseenkin vaivautunut siitä seikasta, että settinsä on niin seksistelyä kuin vain olla voi, niin asusteiden kuin koreografiansakin suhteen. Itseäni tämä ei niinkään häiritse, koska siihenhän hänen imagonsa paljolti pohjautuu, mutta entäs alaikäisen seuralaiseni silmin?. Laskin sen varaan, että sitten kuitenkin, kymmenisen vuotta Britney-videoita seurattuaan näkee Britneyn eri silmin kuin joku, joka menisi kylmiltään Britneyn keikalle. Luotin myöskin siihen, että kymmenvuotiaan hujakoilla oleva nuori näkee seksistiset asut ja eleet eri tavalla kuin miltä ne aikuisen silmissä näyttävät. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Britneyn keikka hipoi kymmenvuotiaalle sopivuuden rajoja, mutta toisaalta uraansa koko elämänsä seurannut on takuusti otetumpi siitä, että yleensäkin näki suosikkiartistinsa LIVEnä, muutaman metrin etäisyydeltä kuin että mitä artisti teki lavalla tai mitä hänellä on päällään.

Vähäpukeisuus oli loppujen lopuksi katsojaystävällisempi vaihtoehto. Viimeisimmän biisin aikana Britneyn puseron selkämys on niin hiessä kuin vain olla voi, eikä mitenkään miellyttävää katseltavaa.


18.7.2009 Tornio: ANNA ABREU

Ennakkofiilistely Pari hyvää biisiä tuotannossaan, mutta siinäpä se. Ei oikein allekirjoittaneen juttu ja nytkin toimi ikään kuin lämppärinäni illan varsinaisille kiinnostukseni kohteille.

Showtime Keikkansa vaikutti olevan spiikeineen paljolti sama kuin mitä tarjosi Kemin tammikuun keikallaan. Yleisö oli enimmäkseen max. yläaste-ikäisiä, joten kieltämättä siinä koki olonsa enemmän kuin vaivautuneeksi.

Tulin tajunneeksi, että jos on vaihtoehto LIVE-laulantaa biiseillä, jotka eivät nappaa ( a´la Anna Abreu) vs. PLAYBACK biisellä, jotka nappaavat (a`la Britney Spears), niin jälkimäinen voittaa yksnolla heittämällä.

”Taskuraketti”-nimityksen nyt vielä nielen, mutta henkilökohtaisesti en oikein pidä spiikeistä, joissa Annalle nakataan, että ”sun pitää ensin täyttää 12” ( bändin jäsenillä oli viikset ja Anna kysyi, missä hänen ovat). Niin lyhyt kuin pituudeltaan onkin, niin pientä respectiä täysi-ikäiselle! Omapa on mielipiteeni .

Kohokohta Iwory Tower & Vinegar


18.7.2009 Tornio: EMD

Ennakkofiilistely Paikalle on päästävä, jos ei musta syystä, niin Melodifestivalen-osanottonsa velvoitteen nimissä. Suurin odotus on kokea Dannyn ” If only you” LIVEnä ja ennakko-YouTubailu lupaa, että biisi kuuluisi keikkasettiin… Muutoin en bändin tuotantoa , Melodifestivalen-tyrkkyään lukuun ottamatta, tunne.


Showtime Ollapa kaksilukuinen määrä vuosia nuorempi ja ihan varmasti bändin kuva komistaisi huoneeni seinää… Eturivin paikalta sai hyviä kuvia ja kamerakin toimi suhteellisen moitteettomasti, kun ei tarvinnut pahemmin zoomailla.

Yleisö oli enimmäkseen yläasteen iän ylittäneitä, joten koin sopeutuvani joukkoon ongelmitta. Sitä en tiedä, moniko meistä oli suomalaisia vai olinko ainoa lajjissaan.

Yllättävän paljon Suomen kieltä olivat opetelleet ja muutoinkin spiikeistään välittyi läsnäoloa. Nää komistukset osaavat hommansa, niin laulun, tanssin kuin soittamisenkin suhteen. Vihjaisivat, että suunnittelevat unplugged-kiertuetta.

Fanipöydällä oli tarjolla julisteita ja valkoisia EMD-paitoja ja ymmärsin, että keikan jälkeen olisi luvassa nimmarisessio. Huomasin keikkansa aikana, että bändin älppärin olisin ostanut siltä istumalta, jos olisi tyrkyllä ollut.
Anna Abreu ja festivaalijuontajana toiminut Ellen Jokikunnas näyttivät seuraavan jonkin aikaa EMD:n esitystä. Korkkariensa korkeuden perusteella, yllätyin Ellenin todellisesta pituudesta. Televisio todellakin näyttää pidentävän ihmisiä.

Kohokohta ”If only you” . Jälkikäteen oli myöskin ilahduttavaa huomata, että valokuvieni joukossa oli otoksia, joissa kuvattavani vaikuttaa katsovan kameraani.



18.7.2009 Tornio: PLAYERS

Ennakkofiilistely - , sillä olivat sattumoisin lavalla, kun paikalle saavuin.

Showtime Yhden ja viimeiseksi esitetyn performanssinsa perusteella tanssipoppoo, joka vaikuttaa osaavan hommansa. Ainakin mitä tulee Britney Spearsiltä tutuksi tulleisiin tanssiliikkeisiin.

Kohokohta Hienoa huomata, että kyllä Suomessakin movesit sujuu. Oletan heidän olevan suomalaisia.



18.7.2009 Tornio: WALDO`S PEOPLE

Ennakkofiilistely Pakko nähdä-sessio, kun kerran tänne sivistyksen tälle puolen tulevat. En tosin ole mikään varsinainen fani nyt, enkä muista diganneeni Waldoa ysärivuosinaankaan. Tämä on sessio on nähtävä, jos ei muusta syystä, niin vaikka Moskovan korvikkeena, ainakin mitä tulee ”Lose control”iin.


Showtime Mikäs siinä eturivillä kuvausasemissa ollessa ja keikkaa odotellessa, kun lava raikaa ysärisuosikkeja ”What is love”, ”No limit” tms.

Olen siinä käsityksessä, että bändi sai yleisön ongelmitta mukaansa.. Kerrassaan moitteeton show! Bändi tarjosi omaa tuotantoaan, covereita tyyliin Bon Jovi, AC/DC sekä ennenkaikkea spiikkejä, joista välittyi läsnäolo. Ei pelkkää ”olette paras yleisö”-liipadaapaa, vaan ihan niitä näitäkin. Karoliinan kauneutta ei myöskään voi vaan jättää mainitsematta.

Näihin tunnelmiin allekirjoittaneen on hyvä keikkakautensa lopettaa. Varsinkin, kun eturivillä ollen kameranikin toimi suhteellisen hyvin yhteistyössä.

Kohokohta ”Livin`on a prayer” & ” Lose control”.


Kiinnostuneille linkki Kollegan viralliseen keikka-albumiin. Varoituksena todettakoon, että englannin kielen taitoni on mitä on.

Kiva oli lukea Kollegan konserttikokemuksista.

Tänne minunkin huoneeseen kuuluu hieman Metallican konserttia Kirjurinluodossa
Ei oo mun tyyppistä musaa, mutta takapihalle se kuului vielä paremmin, vaikka asummekin Ulvilassa

Loistava keikka oli, vaikka jäätiinkin aika kauas, vaikka selvästikin lähemmäskin olisi voitu mennä. Hyvä settilista ja Metallica otti (jälleen kerran) yleisönsä kunnolla mukaan. Kyllä siinä täyden vastineen rahoilleen sai (minä olin "lähiympäristön" ehkä se eniten fiiliksissä, kun oltiin kuitenkin kerran sen verran kaukana) ja se pieni vesisade vain oli piristävä tapaus.

^Voi vitsi, pitäs toi Metallica joskus nähdä! Tosin en tiedä bändistä muuta kuin ne ensimmäiset levyt, mutta uskon, että vieläkin virtaa löytyy hyviin keikkoihin!!! Kovasti tykkäävät Suomesta, ja sehän on mukavata!

Pete kirjoitti:Kiva oli lukea Kollegan konserttikokemuksista.

MItä ? MIssä mun vastakommentti on ? Höh. Nähtävästi jäänyt pääni sisäiseksi jutusteluksi tai jotakin.

Kiitos Sinulle Myöntää täytyy, että nykyäänsä EMD:n viisutyrkky nappaa ihan eri tasolla kuin mitä keväämmällä teki . Pari katsekontaktia ja kummasti sitä on kuin sulaa vahaa .

Ankka Rockin onnistujat:

The National (USA): ihanaa omaa saundia laulajan symppiksellä persoonallisella taitavuudella. Wau! Aika omaehtoinen keikka, hirvittävä lataus kaikilla bändin jäsenillä, ihanan indietä, koskettavaa ja pysäyttävää! Hurja keikka! Onneksi satuin olemaan lavalla viiden metrin päässä. Tämä kannatti katsoa ja kuunnella!

Volbeat (DEN): Uskomatonta lainaa sieltä sun täältä, Elvis-metallista kai puhutaan. Vaikea alue, jonka volpiitit osaavat hyvin. Ei ihme, että ovat Metallican lämmittelijöinä Kanadan ja USAn keikoilla. Hienoa ja taitavaa, erittäin onnistunut kunnon rokki-keikka, joka ehkä levyllä jäisi varjoon...

Lisää onnistujia Ankka Rockissa:

Amon Amarath (SWE) : Karmeeta hevimättöä, joka vangitsi sisään tunnelmaansa ehkä noin vartissa. Mukavaa oli huomata, että tunnelma ja taitava soitanta karismaattisen laulajan kera viehätti pehmoa rokin kuluttajaakin. Jokin mukava rehellisyys tässä bändissä viehättää. Jokin sellainen omaehtoisuus musiikissa on aina mukavaa! Tässä keikassa sitä oli! Heavy-musiikki ei aina olekaan niin mustaa, kuin joskus väitetään. Suomalaiseen rokkikesään se istuu vallan mainiosti!

Sonata Arctica (FIN): Aih aih, mun unelmayhtye, josta en uskalla sanoa mitään huonoa! Tunnen tätä sankari-melodia-raskasta aika huonosti. Unia-levyn jälkeen bändi on kyllä ottanut omassa genreessään ison loikan eteenpäin. Tämä musiikki kuulostaa niin naurettavan teatraalisen ylitsepursuavalta, että tähän ei voi olla ihastumatta. Sinivalkoisuutta mukana. Aivan mahtava ja upea isompienkien areenoiden lähettiläs tässä!

TV On The Radio (USA) : Joopa joo! Mistähän Jarkko Jokelainen Hesarissa repii näitä ihmeen "Brooklyn Korsossa" -otsakkeita, onko hän käynyt itse katsomassa Brooklynin "bändihautomot", aika outoa? Antaa bändin soittaa, eikä me muut "brooklyniläiset" ruveta muuta kuin hehkuttamaan: hieno bändi, tunnelma katossa, upeeta laulantaa ja soitantaa. Tarviiko aina antaa se pikkupiikki jostain tietämyksestään, eikö voi joskus sanoa, että musiikki joko toimii tai ei!

Uskomaton yhtye! Mukava hopahtava sekoitus Princeä ja Interpolia? Kenties? Roots tuli myös mieleen. Monenlaista sotkua eri genreistä, eli hyvin hauskaa ja piristävää! Ja oli siellä yleisössä muitakin kuin Punavuoren hipstereitä. Ja jopa selvinpäin.

Ja nyt sitten valitettavan huonot:
PMMP (FIN): en ehkä kestä vixxu-kommentteja, jolleivät ne ole uskottavia, jakjak, minusta myös laulajien muka-80-luvun asut eivät kyllä sytyttäneet tälle hyvin kehutulle live-ryhmälle. Yäk yäk, kuvottavaa ja jos laulajien kommentit ovat luokkaa "vixxu, me tuotiin teille kunnon vixxu sade, Korso, onx teil hauskaa vixxu"... kestin siis kolme ja puoli biisiä enkä ymmärtänyt teinihypetystä yhtään. Jos on aito, tarviiko kummallisii välispiikkejä? Tarviiko? Oikeesti? Kertokaa vixxu!!! Merkillisen ohuet lauluäänet molemmilla, Miralla ja voi fcuk... en kestä sitä toista eukkoo, vien levyt kirppariin tai jotain...

Apulanta (FIN) : Ugh, jos laulaja-Toni on joka keikalla noin huono, vaihtais uraa... junttikansa huutaa biisit läpi seuraamatta miten laulaja onnistuu, ugh...

Eppu Normaali(FIN): kamalaa kamalaa jutustelua hittibiisien välillä, lopettakaa jo keikkailu isoilla lavoilla, vai miten olis "mua puri baarikärpänen" tai jotain muuta vastaavaa. Imelää kalastelua!

Tunnelmat Ankka Rockista:
Kaikki toimi tosi hyvin, ruuhkia ei ollut missään, rokkikansa oli tullut selvästi katsomaan suosikkejaan. Anniselualueista en tiedä.

Olin ypöyksin, selvinpäin, harmi kun ekana bändinä soitti aivan loistava teinityttö-elektropoppis La Mince du Francoise (sori en muista nimeä koskaan oikein), minusta hyvin iloinen ja tosi nuori suomalainen tyttöbändi, jossa oli jotain japanilaista otetta, erittäin virkistävä alku, vaikka rankkasade piiskasi Korsoa. Muistaaakseni tulee Flow-festareillekin, kannattaa nähdä, jotka olette sinne menossa.

Söin ruokaa, ostin karkkia, jäätelöö, mut en sortunut bändipaitoihin, itselläni oli tanskalaisen MEWin keikkapaita päällä, ja muutamat tulivat kysymään, mistä olet tuon hankkinut: Tavastian keikalta tietenkin! Voi vitsi mä ootan uusinta MEWin levyä! Iiks kääks! .....

Ehkä The National oli itselleni kohokohta. Siitä kerroinkin jo aiemmin. Hieno tunnelma. Muistan tuon keikan hyvin kauan, sain jopa hyviä lähikuviakin.

Oliko joku muu Ankassa ja mitkä fiilikset?

Okei, ei ollu kukaan Ankassa... no entäs Flowssa?

Täältä tulee jotain levotonta jorinaa ja tiivistelmää Flowsta lähi aikoina.. Kunhan on ensin koettu kaikki!

Juurovissön kirjoitti:Apulanta (FIN) : Ugh, jos laulaja-Toni on joka keikalla noin huono, vaihtais uraa... junttikansa huutaa biisit läpi seuraamatta miten laulaja onnistuu, ugh...!

Kiitos nimmari Juurovissön kivasta Ankkarportista. En päässyt, on tässä ollut loman ohella työkiireitä yms. Siellä olisi ollut monta kivaa bändiä sunnuntaina, jotka oisin halunnut nähdä. Lauantaina vähemmän, joskin Tehiksiinhän lämpenin uudestaan täysillä vaikka aluksi paluu tuntui vähän hienoa mutta vettä on virrannut ajatukselta.

Apulannasta sen verran, että vaikka itselle hyvät laulaja usein oleellinen asia niin Toni Wirtanen kuuluu minusta kyllä niihin, jotka korvaavat intohimolla sen mikä muussa menee kiville. En kauheasti jaksa Apulantaa levyiltä, etenkin kun se soi radiossa niin paljon, mutta livenä se on minulle aina toiminut täysillä, silloinkin kun olen nihkeänä jollain festareilla ollut että ei tätä taas. Mutta makuasioitahan nämä ja varmaan niillä on huonojakin päiviä jne jne jne.

PMMP - tämä nyt tulee todella typerästi sanottuna, mutta minusta Maija Vilkkumaa on aina ollut noin satamiljoonaakertaa oikeasti rokimpi kuin pimpit ja Nylon Beat taas oli sen saman verran oikeasti teinipissiksesti kapinallisempi ja hyvässä räävimpi. Itselle PMMP on sijoittunut vähän sellaiseksi turvallisuushakuiseksi versioksi noista kahdesta, siis siinä mielessä että jori-sjöroos-on-niin-nero-ja osaa-oikeasti-tehdä-niitä-biisejä-toisin-kuin-eräät-ja-tytöt-esittää-sen-biisit-niin-hyvin-(ja-roolit-on-just-oikein-vaikkei-tätä-saakaan-sanoa) että bändistä voi niin punavuoressa kuin rockäijänäkin diggailla, se on niin kivasti villi ja kapinallinen olematta uhka. Mutta on ne silti ihan kivoja.

Kraftwerk esiintyi Flow:n aattona Suvilahdessa. Pitkäaikainen haave toteutui, kun pääsin heitä nyt katsomaan. Konsertti noudatti ilmeisen totuttua kaavaa, esim. Minimum-Maximum -DVD:llä oleva kooste on melkolailla vastaava. Mutta olipas päräyttävä kokemus! Radioactivity, The robots, Das Modell ja muutkin kappaleet olivat livenä vieläkin parempia kuin levyltä. Tunnelma katsomossa oli kiihkeä ja innostunut, ja vanha voimalamiljöö oli noin täydellinen paikka konsertille.

Lämppärinä ollut Aavikko oli myös mukava tuttavuus, en ollut oikeastaan aiemmin heitä kuullut missään. Toinen lämppäri, Acid Symphony Orchestra bassokoneineen oli vähän liian korkealentoinen minulle.

^Yhdyn. En oikeastaan etukäteen tiennyt, mitä keikalta odottaa, koska en ole tuontyylisillä elektronisen musiikin keikoilla aikaisemmin ollut. Viihdyin kuitenkin mainiosti ja bailasin menemään. Biisit aukesivat livenä tosiaan ihan eri tavalla kuin kotona kuunnellessa, vaikka olen tuon Minimum-Maximum-DVD:nkin katsonut. Ehkä se innostuut tunnelma muokkasi kokemusta sitten niin paljon. Aah.

Erityisen ihastunut olin Flow'n puitteisiin: Festarialue oli kompakti, kaikki oli kivasti suunniteltua ja näytti hienolta. Anniskelualueillakin pystyi nauttimaan esityksistä mainiosti. Tölkeissä oli euron pantti, jonka sai takaisin, kun tölkin vei tiskille.

Flow on kyllä paras festari

Ihanaa, mahtavaa, keikkaelämyksiänne on todella hienoa lukea! Hip, hip, huraa! Jännä huomata, että Flow on toimiva systeemi Suvilahdessa, jonne tulevaisuudessa siirtynee aika paljon kaikkea kulttuurista elämystehtailua!

Jos kerrotte vielä tarkemmin, mikä toimii alueella, mikä ei, vien taatusti palautetta eteenpäin.

ta1ja kirjoitti:
PMMP - tämä nyt tulee todella typerästi sanottuna, mutta minusta Maija Vilkkumaa on aina ollut noin satamiljoonaakertaa oikeasti rokimpi kuin pimpit ja Nylon Beat taas oli sen saman verran oikeasti teinipissiksesti kapinallisempi ja hyvässä räävimpi. Itselle PMMP on sijoittunut vähän sellaiseksi turvallisuushakuiseksi versioksi noista kahdesta, siis siinä mielessä että jori-sjöroos-on-niin-nero-ja osaa-oikeasti-tehdä-niitä-biisejä-toisin-kuin-eräät-ja-tytöt-esittää-sen-biisit-niin-hyvin-(ja-roolit-on-just-oikein-vaikkei-tätä-saakaan-sanoa) että bändistä voi niin punavuoressa kuin rockäijänäkin diggailla, se on niin kivasti villi ja kapinallinen olematta uhka. Mutta on ne silti ihan kivoja.

Kiitos kommenteistasi! Jori Sjöroos on oikeasti aika hieno säveltäjä, joka haluaa olla mukavasti tuntematon. Arvostan hänen omia projektejaan, mutta PMMP ei istu kuvioon ollenkaan, koska se on niin laskelmoitu tuote, jossa ei pihise yhtään henkeä. Siis minulle. Sen huomasin, vaikka kyseistä bändiä on hehkutettu nimenomaan live-bändinä.

Sjöroosin poika Turuust vois ihan hyvin lähteä mukaan Suomen Euroviisukarsintoihin, kyllä hänen kynästään iskostuisi muutama hitti yhdelle sun toiselle artistille.

Saanko kysyä, mitä tarkoittaa "Punavuoren hipsterit"? Mulle ihan avautumaton termi, vaikka asunkin Helsingissä... jännä sinänsä, että samassa kaupungissa tapahtuu joka puolella niin paljon kaikkea uutta!!!

Kysyin termiä tänään yhdeltä rokkarilta, joka sanoi että hah hah.

PS: mulle taas iskee Jonna Tervomaan maanläheinen rokki enemmän kuin Maija Vilkkumaan korskea ja mediat täyttävä melodinen poppi, ehkä se se johtuu siitä, että yhden Jonna Tervomaan keikan jälkeen kerran ravinteli-Dubrovnikissä sain keskustella hänen kanssaan - lähinnä annoin palautetta hänen huikeasta läsnäolostaan lavalla ja rehellisestä karismastaan. Ihanaa nähdä pieni, suloinen ihminen, joka tekee työtään siten, että jo pelkkä silmiin katsominenkin viestii rehellisyyttä. Pienieleisesti, hauraasti, herkästi.

Grace oli jumalatar. Sanat ei riitä kertomaan Olisitte itse tulleet paikalle
Iltasanomien juttuuun ei juuri ole lisättävää
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1720309

Juurovissön kirjoitti:"Punavuoren hipsterit"?.

Mä en ole käyttänyt tuota hipsterit termiä muistaakseni kertaakaan, mutta tänään siitä oli erittäin hyvä artikeli Hesarin sunnuntai-osiossa. Tunnistan tyypin niiiin hyvin, monta tuttua on (ollut) just tollasia . Pointti oli että siinä missä gootit ja punkkarit on kapinallisesti valtavirtaa ja niiden kauneusihanteita vastaan, hipsterit on turvallisia, keskiluokkaisia ja ne voi huoletta viedä näytille kotiin (eri asia tietty, että kaikilla alaryhmillä se kapina sisltää omat sisäiset sääntönsä). Musiikki on sekin lähellä valtavirtaa, mutta tuntemattomien bändien, josta itsekään ei ollut kuullut viime viikolla. Ja lisäksi taidokkaasti tehtyä. Tärkeää on olla kokoajan aikaa edellä, tyylikäs ja muodikas eikä massaa ja FLOW festareilla ei syödä makkaraperunoita vaan mitä ne nyt luetteli kaikkia superhienoja etnoja ja luomuja safkoja, ei juoda kaljaa vaan vaan jotain joka ei ole brutaalia ja viime FLOW:n sisustuskin (missä ) oli artekin tekemä. Ja artikkeli päättyi kivasti silti: mitä pahaa on pitää hauskaa?

Leningrad Cowboys esiintyi lauantaina Malmin Lentokentällä Helsingissä,
Mukana oli Puna-armeijan kuoro, tällä kertaa Ilmavoimien Kuoro.

Bändi on edelleen vedossa. Kuultiin monta unohtumatonta kappaletta bändin omana versioina.
kuten "Huus bääd? Aim riili, riili bääd."
Venäläiskuorolla oli vaikea pitää pokkaa kun bändi hassutteli; lavalla nähtiin mm Läski-Elvis.

Välispiikit olivat sitä itseään: "Smoke on the water" tarkoittaa yöretkeä Bodom-järvellä,
"Hei kuulkaa, nää on tulleet tänne Venäjältä asti. Taputtakaa nyt vähän enemmän."
jne

Malmin ilmailunäytöksestä ei todellakaan saanut mitään kasvisruokaan viittaava, valitettavasti.
Ruokana myytiin makkaraperunoita tai pyttipannua. Vaihtoehtona oli kanankoipia ilman perunoita.
Päälavan edessä oleva nurmikolla oli suuria lammikoita, ja laskeva aurinko paistoi suoraan öögaan,
mutta nämä eivät menoa haitanneet: Hauskaa oli kauniissa säässä.