Viisukuppila

mä suosittelen noista jo mainituista Pan's Labyrinthia, se on HUIPPU! Tykkäsin tuosta Changelingista kans..

JeSSSe kirjoitti:ei missään nimessä ainakaan tuota Tyttö joka leikki tulella ETENKÄÄN jos ei ole nähnyt sitä "ykkösosaa".

Joo, kannattaa katsoa ensin se Miehet jotka vihaavat naisia, vaikkei tuo Tyttö joka leikki tulella ihan suora jatko siihen olekaan. Mutta päähenkilöt ovat samat ja heidän keskinäiset suhteensa aukeavat jo siinä ekassa osassa. Sitä paitsi se eka on hyvä leffa, tuo kakkonen vaan keskitasoa. Ja mulla on ne molemmat, joten saat täältäkin lainaksi. On mulla tosin nuo muutkin suosittelemani .

Tässä joitain mun suosituksiani Soppikselle.

Frozen River - Erinomainen draama yksinhuoltajaäidistä, joka taloudellisten vaikeuksiensa takia päätyy salakuljettamaan ihmisiä yli rajan. Melissa Leon loistava roolisuoritus jo pelkästään tekee tästä elokuvasta näkemisen arvoisen.

Rachel Getting Married - Moniongelmainen perheen musta lammas Kym palaa perheensä luokse siskonsa Rachelin häihin, joiden valmisteluista ei draamaa puutu. Anne Hathaway on elämänsä roolissa, eikä elokuvan muutkaan näyttelijät jää pelkiksi statisteiksi.

The Last House on the Left - Erittäin toimiva ja jännittävä kauhu/trilleri nuoren tytön vanhemmista. jotka joutuvat kokemaan kovia kun heille selviää tyttärensä kidnappaajien yöpyvän heidän talossaan. Uusintaversio Wes Cravenin 70-luvun kohutusta kulttielokuvasta.

BronZen leffamaku

Mä yllätyin miten hyvä toi Viimeinen talo vasemmalla oli. En oo alkuperäistä nähnyt, mutten usko että se voi mitenkään olla tätä uutta versiota parempi.

Soppis kirjoitti:Sorry, romanttiset heterokomediat eivät ole tämän talouden kohderyhmää.

Margot kirjoitti:^ Jos viittasit mm. mun ehdotukseen, niin tossa leffassa käsitellään esim. kolmen ihmisen "pari"suhdetta eikä se ole komedia. Olis ehkä pitänyt mainita, että nauran ihan oudoille asioille, joten mun mielestä hauska leffa ei useinkaan ole komedia.

Ei ystäväiseni, en viitannut ehdotukseesi. Ihan yleisenä toteamuksena heitin. Minua myös naurattaa usein "väärässä" kohdassa, josta johtuen en ihan mitä tahansa kehtaa mennä leffaan katsomaan (ei sillä, ettäkö kävisin leffassa liikaa, hyvä jos kerran-pari vuodessa ). Esim. joku suomalainen draama on välillä niin surkuhupaisaa todellisuudentavoittelussaan, että pääsee hillitsemätön pärkähdys.

Kiitos vielä vinkeistä. Koitan muistaa kommentoida, mikä leffa tuli haettua!

^ Piti vaan varmistaa, kun huomasin itsekin kuvailleeni tuota leffaa vähän hassusti. Toivottavasti löytyy joku kiva leffa!

Changeling ehdottomasti kantsii vuokrata. Se on mun yksi lempileffoista. Angelina Jolie Mä taidankin kattoa sen tänään

JeSSSe kirjoitti:
Mä yllätyin miten hyvä toi Viimeinen talo vasemmalla oli. En oo alkuperäistä nähnyt, mutten usko että se voi mitenkään olla tätä uutta versiota parempi.

Minäkin pidin tästä. Ja ihan alkujaanhan tuo Wes Cravenin versiokin perustui Ingrid Bergmanin Neidonlähteeseen . Katsoin Cravenin version vasta tuon uusimman jälkeen ja pidin siitä jopa enemmän, koska siinä oli keskitytty enemmän draamaan ja jätetty veren lennättäminen vähemmälle.

Viimeinen talo vasemmalla noudettu ja odottaa katsomistaan sopivassa välissä...

Ihan hyvä valinta Ja jos kiinnostuit noista mun suosittelemista leffoista, niin täältä löytyy

The Men Who Stare At Goats

Tämä oli kyllä kauhea pettymys. Odotin ihan mahdottoman hauskaa elokuvaa, mutta eipähän tullut naurettua juuri ollenkaan. Kaikki hauska, mikä leffassa on, on jo trailerissa. Näyttelijäsuoritukset olivat kyllä hyviä, Ewan oli varsinkin mielestäni erittäin hyvä. Kyllähän tuon katsoi ja oli ihan viihdyttävä, mutta odotuksiini nähden kieltämättä suuri pettymys.

Zombieland

Zombeja näytetään 20 % elokuvasta. Muka hauska kauhukomedia. Todella samanlainen kuin Ice Age 3,eli eteenpäinkävely juoneltaan. Boooring.

2/5

Ticoshay kirjoitti:Zombeja näytetään 20 % elokuvasta. Muka hauska kauhukomedia.

20% ei ole kyllä läheskään oikea määrä. Mun mielestä tämä oli ihan oikeastikin hauska, joskaan ei kaikista älykkäintä huumoria, mutta pidin suuresti tavasta, jolla elokuva oli tehty ja jolla esim. rikottiin perinteisiä rajoja erikoistehoisteilla.

Koulussa katsottiin tänään Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin tähdittämä Revolutionary Road. Enpä ole aikoihin nähnyt yhtä toivotonta ja surullista elokuvaa. Tämä oli kyllä niin kaukana Titanicin rakkaustarinasta kuin olla vaan voi. Lisäksi nyt Leonardokaan ei onnistunut ärsyttämään minua, vaan teki todella hyvän roolisuorituksen, kun hänen ei ollut tarkoitus olla ah-niin-suloinen ja ihku hahmo. Kate Winsletistä sen sijaan mä olen aina pitänyt, kuten myös Kathy Batesista, joka teki jälleen hyvää työtä sivuosassaan. Kokonaisuutena loistavasti toteutettu elokuva.

Aintsu kirjoitti:Lisäksi nyt Leonardokaan ei onnistunut ärsyttämään minua, vaan teki todella hyvän roolisuorituksen, kun hänen ei ollut tarkoitus olla ah-niin-suloinen ja ihku hahmo.

Milloinkohan Leonardo on viimeksi ollut tuollaisella roolissa. Olisikohan ollut juuri Titanicissa. Sinänsä on sääli, että joillekin ihmisille muistot Leonardosta Titanicin Jack Dawsonina edelleenkin vaikuttavat mielipiteisiin hänestä näyttelijänä. Ero kuitenkin Leonardon sekä kaiken maailman Zac Efroneiden ja Taylor Lautnereiden välillä on se, että hän on oikeasti todella erinomainen näyttelijä ja teki varsin onnistuneen roolisuorituksen jo Titanicissakin. Ja etenkin noin viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on todistanut näyttelijänlahjansa elokuva elokuvalta, joten jos jotkut ei vielä usko Leonardon olevan sukupolvensa lahjakkaimpia näyttelijöitä, niin todella väärässä olevat.

Revolutionary Road tosiaankin on aivan mainio elokuva. Ehdottomasti yksi suosikkejani viime vuodelta!

Revolutionary Road on aivan mahtava leffa kyllä! Todella yllätti! Ja nimenomaan kovin surullinen, positiivisessa mielessä, kun kerran puhutaan fiktiivisestä elokuvasta. Ja Leo oli hyvä.

Leosta puhuen - vitsi että se on kyllä hyvä siinä Beach leffassa. Se on yks parhaista leffoista ikuna!

On pitänyt tuo RR katsoa tässä jo jonkin aikaa, koskahan sitäkin saisi aikaiseksi...

BronZe kirjoitti:

Aintsu kirjoitti:Lisäksi nyt Leonardokaan ei onnistunut ärsyttämään minua, vaan teki todella hyvän roolisuorituksen, kun hänen ei ollut tarkoitus olla ah-niin-suloinen ja ihku hahmo.

Milloinkohan Leonardo on viimeksi ollut tuollaisella roolissa. Olisikohan ollut juuri Titanicissa.

Myönnetään, en voi sietää Titanicia. Minulla on muutenkin huono tapa ajatella näyttelijöitä heidän roolisuorituksiensa perusteella. Jos joskus joku näyttelijä on esiintynyt mielestäni surkeassa leffassa, tai näytellyt ärsyttävää hahmoa, minun on enää vaikea muuttaa mielipidettäni. Olen huono ihminen.

Aancon kirjoitti:Leosta puhuen - vitsi että se on kyllä hyvä siinä Beach leffassa. Se on yks parhaista leffoista ikuna!

Paras näkemäni Leo-leffa ainakin, joskin en ole nähnyt niitä kovin monia loppujen lopuksi. Minua ei niin häirinnyt Leo Titanicissakaan, kun roolinsa hoiti kuitenkin hienosti. Mikä sillä oli väliä, että Leo oli tuolloin sellainen siloposkinen nuorukainen. Kaikki Leon viimeaikaisimmat leffat on näkemättä, mutta käsittääkseni hän on osannut valita pääasiassa niitä hyviä elokuvia, eikä ole näytellyt juurikaan (yleisellä tasolla) kovinkaan keskinkertaisissa tai huonoissa elokuvissa. Eräällä toisella foorumilla Leoa verrattiin jopa erääseen vasta näyttelijänä lopettaneeseen veteraaniin, mutta en nyt ole kuitenkaan varma, voiko moista vertausta (ihan vielä) käyttää. No, katsotaan parikymmentä vuotta, niin tiedetään Leostakin sitten enemmä.

Kevään Kinokellari-näytökset on julkaistu. Niin kuin sivulla käytiin joka päivä, vaikka siellä selvästi luki, että päivitetään helmikuussa . Mut kannatti käydä.

Eka ja se suurin pettymys kohdistuu listan ensimmäiseen ja kiinnostavimpaan elokuvaan eli A Serious Maniin, jonka olen halunnut nähdä sen Suomen ensi-illasta lähtien, mutta joka osuu samalle viikonlopulle, kun meinasin reissata, kun sinä viikonloppuna on vain Puolan finaali ja sekin sunnuntaina. No, tuon menen kuitenkin katsomaan ja siirrän reissailut seuraavaan viikkoon; Maltan finaali jää katsomatta jos jää. Tietty 500 Days of Summer kiinnosti jossain määrin kanssa, mutta kun jompikumpi piti valita, niin kyllä mieluummin sitten se A Serious Man. Toinen pettymys kohdistui siihen, että mukana on Kohti uutta, joka oli jo syksyllä Porissa normaaliohjelmistossa; yleensä Kinokellarissa näytetään vain elokuvia, jotka ei pääse normaaliohjelmistoon. Kolmas ja se ainainen pettymys onkin sitten se, ettei mukana ole yhtään elokuvaa menneiltä vuosikymmeniltä. Kuin raivo härkä oli aikoinaan kiva päästä katsomaan isolta valkokankaalta, mutta sen lisäksi ei ole taidettu näyttää yhtäkään vanhempaa elokuvaa vanhemmilta vuosikymmeniltä... saatan toki muistaa väärinkin.

Noista muista elokuvista sitten käynen katsomassa The Fallin ja Kattona tähtitaivaan.

Kattona tähtitaivas tulee jo telkusta Onneksi en ole vaivautunut elokuviin sitä katsomaan. Ja näköjään Dead snowkin tulee jo tveestä.

Kaikilla ei ole Canal-kanavaa.

Saatuani Pirates of the Caribbean trilogia uusinta maratonin päätökseen, aloitin Lord of the Rings extended version trilogia uusinta maratonin Katselen näitä saippuasarjatyyliin... n. 50 minuuttia päivässä
Minusta on kiva katsoa hyviä elokuvia ja siksi katselen mielelläni elokuvia, jotka olen jo nähnyt - ei tule pettymyksiä

The_Sipi kirjoitti:Tietty 500 Days of Summer kiinnosti jossain määrin kanssa, mutta kun jompikumpi piti valita, niin kyllä mieluummin sitten se A Serious Man.

Luulen että teit täysin väärän valinnan! Mulle tuli tänään 500 Days of Summer netflixistä ja tykkäsin siitä erittäin paljon. Vaikka jostain syystä ensimmäinen puolikas ei tuntunutkaan kovin lupaavalta, niin toisella puoliskolla elokuva muuttui varsin mainoksi. Luulen et tykkään kyllä siitä alustakin enemmän, kun joskus katson tän uudestaan. Taisin vaan alussa seurata sitä vähän huonosti, jonka takia se jäi vähän etäiseksi. Joseph Gordon-Levitt näytti todella hyvältä ja oli myös erinomainen roolissaan.

A Serious Man ei taas sit vaikuta yhtään sellaiselta elokuvalta, josta mä pitäisin. Tosin on sekin silti mun netflix-listallani, joten varmaan jossain vaiheessa tulee sekin katsastettua, etenkin jos Oscar-ehdokkuuksia sattuu osumaan sen kohdalle.

Tiedättehän sen tilanteen, kun lentokonetta vaihtaessanne vaihtoväli on mahdollisimman lyhyt ja suorastaan täytyy juosta, että ehtii seuraavaan koneeseen? No, mulle kävi tänään vähän samalla tavalla. Paitsi että leffateatterissa. Heti lopputekstien alkaessa pyöriä pois ja vessaan ja sen jälkeen heti toiseen saliin. Tästä minuutin päästä pistettiin valot pois. Ehdin. (Siitä ei puhuta, että sieltä tuli sitten vielä ne mainokset ennen leffan alkua, mutta kuitenkin... )

Mutta joo.. tälleen sen kummemmitta jorinoitta:

Up in the Air
4/5

Paha perhe
Tätä pitää vielä miettiä vähän yön yli, mutta näin alustavasti 3,5/5 .

The_Sipi kirjoitti:Tiedättehän sen tilanteen, kun lentokonetta vaihtaessanne vaihtoväli on mahdollisimman lyhyt ja suorastaan täytyy juosta, että ehtii seuraavaan koneeseen? No, mulle kävi tänään vähän samalla tavalla. Paitsi että leffateatterissa. Heti lopputekstien alkaessa pyöriä pois ja vessaan ja sen jälkeen heti toiseen saliin. Tästä minuutin päästä pistettiin valot pois. Ehdin. (Siitä ei puhuta, että sieltä tuli sitten vielä ne mainokset ennen leffan alkua, mutta kuitenkin... )

On mullekin käynyt noin monta kertaa

Kävin eilen katsomassa Pahan perheen. Tykkään yleensä suomalaisista elokuvista, mutta harmikseni jouduin toteamaan, ettei tämä oikein sytyttänyt... Muilla kokemuksia?

Minä taas en yleensä tykkää (tai en ole pahemmin nähnyt niitä tuoreimpia), mutta tuo oli minusta ihan kiva, mutta tämä Ville Virtasen näyttelijänlahjojen ansiosta.

Mean Girls

Olen nähnyt tämän elokuvan ehkä eniten. Hyvä juoni ja hyvät näyttelijät

4/5

Teinidraamakuningattaren tunnustukset

Todella huono. Älä katso.

½/5

Dokumentti-elokuvien ystäville: kävin Docpoint-leffafestareilla katsomassa Visa Koiso-Kanttilan Miehen kuva.
Täällä kerrotaan lisää tästä omat henkiset kipupisteet esiin nostavasta dokumentista.

"Tarina isänsä itsemurhaa läpikäyvän miehen kriisistä ja halusta muutokseen. Eron, alkoholin ja yksinhuoltajuuden rasittama Kalle Rissanen haluaa murtaa suomalaisen miehen itsetuhoisen käyttäytymismallin." -Finnkinon sivulta

Bristol-teatteri oli täynnä tiedonjanoista elokuvayleisöä. Varsinainen kohokohta oli, kun sekä ohjaaja Visa Koiso-Kanttila ja päähenkilö Kalle Rissanen poikansa kanssa (joka oli myös hyvin keskeinen henkilö filmissä) esiteltiin yleisölle. Kallelle sai esittää kysymyksiä, joihin hän sitten vastaili. Varsin rohkeaa!!! Hän oli itse hyvin liikuttunut. Niin oli myös yleisö.