^ en tarkoittanut että on pakko syödä vaan sitä, että pyrin siihen että suhde ruokaan säilyisi niin "normaalina" kuin mahdollista - siis että se olisi mahdollismman vähän numero silloin kun arkisesti syödään (joillekin italialaisille ja ranskalaisille jokainen ateria ainakin kliseissä voi olla juhlahetki, mutta mä luulen, että se vaatii ammattimaisen kodinhengettären tai ihan toisenlaisen maailman). Sitten kun on aikaa, se ateria on ruuan juhlaa ja ruoka on pääsääntöisesti makuihin kohdistuva utelaisuuden, kokeilun ja nautinnon kohde eikä sarja ongelmia, nirppailuja ja yökötyksiä. Tähän pyrin ( ja olen tähän mennessä onnistunut).
Mutta helppoa ei ole - tämä ihmellinen, kaikin mahdollisin tavoin ongelmakeskeinen suhde syömiseen&ruokaan on mun mielestäni eräs keskeisiä tän ajan neurooseja ja on ihan hirveää, että niillä ongelmilla vielä leikitään ja niitä tietoisesti suurennellaan. Just siksi, että joku jää niihin kiinni. Luulisin, että iso osa varhaisteini-ikäisten tyttärien äideistä tunnistaa tämän huolen.
Rousku kirjoitti:Onko ne kouluruokalat nykyään semmoisia, että ateriointi on nautinto, ts. melutaso suunnilleen siedettävä
Pointti on minusta se, että kaikkine huonoine puolineenkin ilmainen kouluruokailu on minusta äitiyspakkauksen ohella yksi tämän maan aivan mielettömiä, yhteisöllisiä, empaattisia jne mitä jo edellä luettelin
saavutuksia ja vaikka se ruoka ei olekaan michelin-tasoa, se on arkista perusruokaa ja vaikka tietenkin siellä ruokalassa on hälinääkin koko hommaan sisältyy niin paljon positivista, että ihan jokainen voisi yrittää parhaansa että iloisin mielin yrittäisi tehdä siitä niin hyvän kuin mahdoillista. Silloinhan siitä tulee kiva hetki.
Toki tarkoittaa myös, että ruokamäärärahat pysytä tai nostetaan asialliselle tasolle.
, en ole kovin ankara vanhempi, mutta kouluruokailu on sydämen asia, sitä ei skipata eikä siitä tehdä ongelmaa.
Mä tavoitan vieläkin sen ahdistuksen ja paniikin, minkä ruoan tuputtaminen mussa herätti ala-asteikäisenä. Nykyään alan olla aika lähellä terveysfasistia ja syön hyvin, joten mä en kuollut, vaikka jätin koulupäivinä syömisen usein väliin (tai siis söin näkkileipää) läpi peruskoulun ja lukion.
Kouluruuan väittäminen hyväksi on aika kova yleistys, jolla on suhteellisen hatara perusta, vaikka edistystä olisikin tapahtunut.
Sen sijaan kun aloitin opiskelun ammattikorkeassa ja jouduin siis maksamaan päivittäisestä lounaastani, ruoka oli kamalaa. 
Melkein itketti kun ajatteli niitä lukion ihania mangobroilereita ja jauhelihapihvejä ja runsasta salaattipöytää. 
Muistan ikävöineeni ilmaista kouluruokaa useammankin vuoden, tosin se varmaan kertoo enemmän mun lukion ruokien tasosta kuin kouluruoasta yleensä. Ja silti jotkut teinixeimmät opiskelukaverit dissasivat keittiön tuotoksia. 
Tuohan on silkkaa provosointia ja hengellä leikkimistä.
- Ylen Moskovan-avustaja Antero Eerolan sopimusta ei uusittu. Syyksi on epäilty kokoomuksen painostusta.
- Iltalehti kysyi muutaman median päätoimittajilta, onko viestin ohjeistus linjassa riippumattoman ja puolueettoman tiedonvälityksen kanssa. Journalisti-lehden Markku Lappalainen vastasi: "No ei se tietenkään ole. Ei ulkopuolinen taho saa määritellä, mitä joku tiedotusväline tekee."
Yli neljä kuukautta tätä kesti mutta saatiinhan se lopulta tukoon. 
ei kahta sanaa ja kiva kun ylitti Suomen iltapäivälehtikynnyksenkin