Viisukuppila

sziget kirjoitti:Uskotko, että myös edelläsi kirjoittanut UFOPOLI äänesti Italiaa, vaikka inhosi biisiä?

Tietenkin! Eikun...

mpappa kirjoitti:Marie N on paaaaljon huonompi.

Hänellä oli sentään esitys

Hmm. Mää oon tykänny tästä kyl koko ajan jonkun verran, ja viime viikon aikana kun kuuntelin tätä niin nousi jopa neljään tähteen. En kuitenkaan IKINÄ olis uskonu että tää menestyy näin hyvin Eikä tää nyt ehkä ihan toista paikkaa ansaitse kuitenkaan, vaikka onki hyvä. Mut ohittipa ruotsin kjäh kjäh . Ei vissiin ihmiset halunnu suututtaa Italiaa kun se oli pitkästä aikaa mukana viisuissa niin sai näin paljon ääniä.

ta1ja kirjoitti:Tuo nyt on tuollainen jazz-elitisiten hierarkia-ajatteluun perustuva argumentti. JukkaHauruisuutta, joka on varsin valitettavaa, mielestäni. Ihan jazzinkin kannalta.

Siis että jazziskelmällä on helppo menestyä viisuissa ja sellaisen tekee kuka tahansa? Joten ensi vuonna kaikki lähettävät jaskaa? Vau! - Tosin sittenhän se ei enää poikkea viisukaavasta, jolloin MF-tyylinen tanssipop voikin olla virkistävämpää.

ta1ja kirjoitti:Taideteorioita on kuitenkin monia, ja institutionaalinen, jonka poimit, on juuri se elitistinen, jossa taidetta käytetään arvottavana kriteerinä.

Minulle nuo Schustermanin kritisoimat Danto ja Dickie kuitenkin riittävät mainiosti, koska en yleensä tarkastele viisuja taiteen vaan viihteen näkökulmasta. Jos viisuja ei pidetä taiteena, eivät ne taiteen nimeä tarvitsekaan. Mutta jos taideväki nyrpistää viisuille nenäänsä, se on yksinkertaisesti väärässä, koska viihde on tärkeää kuten taidekin. Mikään ei estä kutsumasta viihdyttäjää viihdetaiteilijaksi tai populaarikulttuuria populaaritaiteeksi. Viihde on vain siitä mukavaa, että se voi olla täyttä roskaa ja silti käyttökelpoista. Mielestäni Portugalin viisu oli surkeaa taidetta mutta mainiota viihdettä. Vastaavasti taiteen ei tarvitse viihdyttää yleisöä ollakseen taidetta. Mutta jos sinusta tai Schustermanista on hyödyllistä pitää kaikkia viisupläjäyksiä taiteena, niin siitä vaan.

ta1ja kirjoitti:Mielenkiintoista, että määrittelet Tanskan lastenlauluksi. Haluuaistko avata tätä vähän, miksi? Mitä haluat tällä ilmaista?

Sanoin Tanska-ketjussa, että se on setämäinen. Laulaja lässyttää, koska lapsille ja eläimille pitää lässyttää, kun setä ei usko niiden ymmärtävän normaalia puhetta. Todellisuudessa lapset eivät ole idiootteja. Carl Barks, Astrid Lindgren ja Saukki pikkuoravineen tajusivat tämän, siksi he olivat niin hyviä. Haluan tällä ilmaista, että Tanska ei ole vain lastenlaulu vaan äärettömän huono lastenlaulu.

sziget kirjoitti:Siis että jazziskelmällä on helppo menestyä viisuissa ja sellaisen tekee kuka tahansa? Joten ensi vuonna kaikki lähettävät jaskaa? Vau! - (...)
Laulaja lässyttää, koska lapsille ja eläimille pitää lässyttää, kun setä ei usko niiden ymmärtävän normaalia puhetta. Todellisuudessa lapset eivät ole idiootteja. Carl Barks, Astrid Lindgren ja Saukki pikkuoravineen tajusivat tämän, siksi he olivat niin hyviä. Haluan tällä ilmaista, että Tanska ei ole vain lastenlaulu vaan äärettömän huono lastenlaulu.

Eli siis tulkitsenko oikein että:

jazz > poikabändimusiikki > lastenlaulut ?

Ja sitten, jos taide on arvo, jonka taideyhteisön silmäätekevät myöntävät, niin mitä on viihde? Ja mitä populaari? Onko taide viihdettä niin kauan kuin sille myönnetään asiantuntijoiden sertifioima taidestatus? Vai mitä se on ennen tätä? Entäpä sitten vaikkapa erittäin suosittu, siis populaari, sertifioitu taide? Onko se taidetta vai viihdettä vai populaaria?

Mihin tätä viihteen ja taiteen eroa tarvitaan? Siis muuhun kuin hierakioiden rakentamiseen? Eikö viihde saa olla ajatuksia herättävää, häiritseekö tämä viihtymistä? Portugalin kappale - mikä siitä tekee viihdettä? Milloin jokin kappale on taidetta?

Niin ja kuka päättää mitkä tahot ovat riittävän institutionaalisia sen taidestatuksen myöntämiseen?

Italia oli kärkikastin ainoa oikeasti hyvä biisi! Azereiden muoviin, Ruotsin muoviin ja Ukrainan hiekkaan verrattuna todella piristävä

Ja kun täällä vedotaan niihin Tervetuloa takaisin -pisteisin, niin kyllä juu varmasti muutama piste tuli sitäkin kautta, mutta kuka ihan oikeasti voi väittää, että Italia palkittaisiin niin suurella äänimäärällä vaan tervetulotoivotuksena. Kyllä varmasti pisteitä tuli siitä, että biisi on ihanan erilainen, jammaava ja hyväntuulinen. Ja se, joka sanoi että biisi oli huonosti laulettu, voisi hakea nyt pumpulipuikon ja rapsuttaa vähän korviaan!

Ihan mahtavaa Italia!! Mahtavaa Raphael

ta1ja kirjoitti:

sziget kirjoitti:Siis että jazziskelmällä on helppo menestyä viisuissa ja sellaisen tekee kuka tahansa? Joten ensi vuonna kaikki lähettävät jaskaa? Vau! - (...)
Laulaja lässyttää, koska lapsille ja eläimille pitää lässyttää, kun setä ei usko niiden ymmärtävän normaalia puhetta. Todellisuudessa lapset eivät ole idiootteja. Carl Barks, Astrid Lindgren ja Saukki pikkuoravineen tajusivat tämän, siksi he olivat niin hyviä. Haluan tällä ilmaista, että Tanska ei ole vain lastenlaulu vaan äärettömän huono lastenlaulu.

Eli siis tulkitsenko oikein että:

jazz > poikabändimusiikki > lastenlaulut ?

Ja sitten, jos taide on arvo, jonka taideyhteisön silmäätekevät myöntävät, niin mitä on viihde? Ja mitä populaari? Onko taide viihdettä niin kauan kuin sille myönnetään asiantuntijoiden sertifioima taidestatus? Vai mitä se on ennen tätä? Entäpä sitten vaikkapa erittäin suosittu, siis populaari, sertifioitu taide? Onko se taidetta vai viihdettä vai populaaria?

Mihin tätä viihteen ja taiteen eroa tarvitaan? Siis muuhun kuin hierakioiden rakentamiseen? Eikö viihde saa olla ajatuksia herättävää, häiritseekö tämä viihtymistä? Portugalin kappale - mikä siitä tekee viihdettä? Milloin jokin kappale on taidetta?

Niin ja kuka päättää mitkä tahot ovat riittävän institutionaalisia sen taidestatuksen myöntämiseen?

Niinpä. - Missä menee taiteen ja viihteen raja ? Miten ja kuka / ketkä sen rajan vetävät / pystyvät vetämään ? Ja miksi se raja näiden kahden välillä pitäisi vetää ?

Voihan olla vaikkapa viihteellista taidetta tai taiteellista viihdettä.....tai näitä määritelmiä voi olla / voi keksiä lisää. Eri asia mihin tällaisia määritelmiä, rajanvetoja tarvitaan ?

ta1ja kirjoitti:Eli siis tulkitsenko oikein että:
jazz > poikabändimusiikki > lastenlaulut ?

Et. Terävä lastenlaulu on parempi kuin tylsä jazziskelmä, mutta pidän Tanskaa huonona lastenlauluna, koska setä lässyttää tytöille ja pojille ikään kuin nämä olisivat vähämielisiä. Pidän sitä myös huonona poikäbändin biisinä, koska oletan, että hyvä poikabändimusiikki on nuorekasta eikä setämäistä. Tuskin on olemassa mitään genreä, jossa Tanskan setäbiisi kuulostaisi mielestäni hyvältä.

ta1ja kirjoitti:Ja sitten, jos taide on arvo, jonka taideyhteisön silmäätekevät myöntävät, niin mitä on viihde? Ja mitä populaari? Onko taide viihdettä niin kauan kuin sille myönnetään asiantuntijoiden sertifioima taidestatus?
Vai mitä se on ennen tätä? Entäpä sitten vaikkapa erittäin suosittu, siis populaari, sertifioitu taide? Onko se taidetta vai viihdettä vai populaaria?

Jos pidän kohdetta taiteellisesti kiinnostavana, en tarvitse käsitykselleni asiantuntijoiden tukea. Jos haluan käsitykseni yleistyvän, minun on voitettava muut ihmiset puolelleni hyvillä argumenteilla tai pyrittävä sellaiseen asemaan, että sanoillani on enemmän painoa. Taidetta on se mitä pidetään taiteena, viihdettä se mitä pidetään viihteenä, taidetta ja viihdettä se mitä pidetään sekä taiteellisena että viihdyttävänä. Käsitykset muuttuvat, eilispäivän vastakulttuuri on tänään valtakulttuuria ja huomenna kulttuurihistoriaa.

ta1ja kirjoitti:Mihin tätä viihteen ja taiteen eroa tarvitaan? Siis muuhun kuin hierakioiden rakentamiseen? Eikö viihde saa olla ajatuksia herättävää, häiritseekö tämä viihtymistä?

Viihde saa herättää ajatuksia ja taide saa viihdyttää, mutta viihde tarvitsee myös alueen, jolla se voi antaa pitkät taiteelle. Pieruhuumori, Big Brother ja Marja Tyrni eivät kaipaa taidemaailman hyväksyntää. Samoin taide tarvitsee alueen, jolla sen ei tarvitse miellyttää ketään. Elitismiä? Sinulle elitismi tuntuu olevan kirosana, minulle ei. Viime vuonna Marienbadissa (1961) on loistava, vaikka kaikki räiskyvän jenkkiviihteen kuluttajat pitäisivät sitä maailman tylsimpänä elokuvana.

Mr Kite kirjoitti:Niinpä. - Missä menee taiteen ja viihteen raja ? Miten ja kuka / ketkä sen rajan vetävät / pystyvät vetämään ? Ja miksi se raja näiden kahden välillä pitäisi vetää ?

Valtiot erotetaan rajoilla, koska yksi alue kuuluu yleensä vain yhteen valtioon. Taide ja viihde menevät enempi päällekkäin, joten selvää rajaa ei ole. Esim. elokuva on lähtökohtaisesti populaari taidemuoto. Valtaosa leffoista yrittää vain viihdyttää. Elokuva taiteena yrittää lisäksi herättää ajatuksia, haastaa, ravistella tai mitä nyt ikinä taide yrittää. Taidetta pitää puolustaa, jotta viihde ei jyräisi sitä kokonaan hengiltä.

Tuli radiosta aamulla

sziget kirjoitti: pidän Tanskaa huonona lastenlauluna, koska setä lässyttää tytöille ja pojille ikään kuin nämä olisivat vähämielisiä.

Eikä lässytä (minun mielestäni)

sziget kirjoitti:Taidetta on se mitä pidetään taiteena, viihdettä se mitä pidetään viihteenä, taidetta ja viihdettä se mitä pidetään sekä taiteellisena että viihdyttävänä.

Niin, mutta keitä ovat ne tahot, joiden käsitys on riittävä ehto passiivin "pidetään taiteena" yleistyksen täyttymiseksi? Jos Big Brotyherin miljoona katsojaa on sitä mieltä, että kyse on taiteesta, onko tällöin kyse taiteesta? Jos samat miljoona katsojaa ovat sitä mieltä, että Viime vuonna Mariabadissa on esimerkiksi tekotaiteelista tyhjää, niin onko tämä riittävä ehto? Kenellä on valta, kuka sitä käyttää ja mikä oikeuttaa tuon vallankäytön?

sziget kirjoitti: Viihde saa herättää ajatuksia ja taide saa viihdyttää, mutta viihde tarvitsee myös alueen, jolla se voi antaa pitkät taiteelle. Pieruhuumori, Big Brother ja Marja Tyrni eivät kaipaa taidemaailman hyväksyntää.

Kuka päättää, että BB ei ole taidetta? Kenellä on tämä valta, kuka sitä käyttää? Mitä käytännön hyötyä tästä luokituksesta on? Jari Tervon esiinkaivama Le Pétomane - onko kyse taiteesta vai viihteestä? Entäpä konteksti: jos taiteen tulee järkyttää, herättää uusia ajatuksia jne, niin eikö helposti käy niin, että institutionaalisesti taiteeksi luokitellusta taiteesta moni teos ei herätä ollenkaan mitään sellaista vaan lähinnä toimii kontekstissaan oikein ja täyttää institutionaalisen taiteen ehdot? Siis viihdyttää, ja varsin turvallisesti vielä, institutionaalisen taiteen kuluttajia?

sziget kirjoitti:Esim. elokuva on lähtökohtaisesti populaari taidemuoto.

Ai jaa. Miksi? Mikä taiteenlaji muuten ei ole popuaari lähtökohdiltaan? Milloin taiteesta tuli ei-populaaria? Mitä on ei-populaari taide?

Mitä on taide?

Miten tää oikeesti tuli toiseks .. ain niin joo asiantuntijaraatien avulla

.. Tuleekohan tästä Italiastakin nyt sitten joku kestomenestyjä, että aina ollaan top 10, vaikka mitä tahansa lähetetään viisuihin

Tän olisi kuulunut voittaa!

^Komppaan Darhenia! Olihan tässä sentään esitys ja tulkinta.
Jos noinkin pienistä aineksista jannu saa aikaan karjuvaa intohimoa, on se voiton arvoinen. Italialla on semmonen pahuksen musiikkikulttuuri taustalla, että jo se luo paineita menestyä. Hiton komee tulkinta.

Ensi vuonna sitten voittoon ja vaikkapa San Remon voittaja kehiin. Aivan mahtavaa, että hyödynsivät sieltä viisuedustajansa, joka joutui jo siellä esiintymään suuren yleisön edessä. Erittäin onnistunut kaava: pidetään San Remot niin kuin ennenkin - ja valitaan sieltä edustaja. En voi povata kuin menestystä Italialle!

Samaan hengenvetoon ehdottaisin myös muita maita esittelemään uutta musiikkiaan mittavissa karsinnoissa, ja sieltä valittaisiin sitten voittaja. Ruotsissahan tuo kulttuuri on jo olemassa, kyllä ne karsintoihin selviytyjätkin jo tekevät nimeä. Saati sitten finalistit.

toivo kirjoitti:Miten tää oikeesti tuli toiseks .. ain niin joo asiantuntijaraatien avulla

.. Tuleekohan tästä Italiastakin nyt sitten joku kestomenestyjä, että aina ollaan top 10, vaikka mitä tahansa lähetetään viisuihin

Niinpä! Ja tekivätkin asiantuntevaa työtä.

On tämä yli neljän tähden biisi. Mukavaa ja ymmärrettävää jazzia. Eli siis neljä tähteä ja vähä päälle

häntäpää viisuja saisi hävetä koko maa.Eli yksi pakollinen tähti