Jónsì kirjoitti:En, koska se ei ole mitenkään oleellista siinä vaiheessa, kun puhutaan homojen ihmisoikeuksista. En ole puhunut ihmisoikeuksista, vaan homojen ihmisoikeuksista.
Erottelulle ei ole perusteita. Jos puolue sortaa ihmisoikeuksia, se sortaa ihmisoikeuksia eikä asiaa lievennä, vaikkei puolue sortaisikaan juuri
homojen ihmisoikeuksia. Pidän minkä tahansa tahon syyttämistä ihmisoikeuksien sortamisesta hyvin vakavana syytöksenä. Sellaisen syytöksen esittäessään on syytä olla varma, että oma viiteryhmä on puhtoinen. Siitä ei voi olla varma, ellei ole määritellyt edes itselleen, mitä ihmisoikeuksilla tarkoittaa.
Homoliittokeskustelussa ihmisoikeuksiin vetoamisessa minua närästää kaksi asiaa. Ensinnäkin on oikeiden ihmisoikeusloukkausten uhrien halventamista käyttää samaa termiä siitä, että homoparit eivät Suomessa saa ottaa yhteistä sukunimeä (perheen ulkoista adoptiota pidän ensisijaisesti lastenoikeudellista kysymyksenä). Toiseksi ihmisoikeuksiin vetoaminen näyttää lähinnä halvalta retoriselta keinolta, jolla saa yhtä aikaa oman kantansa vaikuttamaan rationaalisesti perustellulta ja vastapuolen leimattua pahuuden ruumiillistumaksi.
Kantasi tuskin kuitenkaan on rationaalisesti mistään johdettu. Sinulle on ollut oman moraalikoodistosi pohjalta valmiiksi selvää, että sukupuolineutraali avioliitto on kannatettava asia. Tätä lopputulosta tukemaan olet miettinyt ylevältä ja hienolta kuulostavia perusteita. Tämä ei olennaisesti eroa tavasta, jolla Pentti Oinonen on päätynyt täysin vastakkaiselle kannalle.
Itse pidän sukupuolineutraalia avioliittoa puhtaana omantunnon kysymyksenä. Yritykset rationalisoida se palautuvat lopulta kuitenkin arvoihin eikä absoluuttista oikeaa tai absoluuttista väärää ole. Kuten toisessa ketjussa totesin, kannatan sukupuolineutraalia avioliittoa. En kuitenkaan kannata kaikkia perusteita, joilla sitä ajetaan.
Jónsì kirjoitti:Lisäksi, onko meillä mitään syytä olettaa, että PS ei ehdottaisi lain lakkauttamista, jos sillä olisi esimerkiksi enemmistöasema eduskunnassa ja näinollen ihan oikea mahdollisuus saada esityksensä läpi?
Itsenäisen Suomen eduskunnassa millään puolueella ei ole koskaan ollut yksin paikkaenemmistöä. Nykyisin se on entistä mahdottomampaa, koska puoluekenttä on alkuperäistä pirstoutuneempi. PS ei siis koskaan saa enemmistöasemaa.
Jouduin googlettelemaan selvittääkseni, mikä PS:n kanta nyt sitten oikeastaan on. Puolueen puheenjohtajistoon kuuluvan
Vesa-Matti Saarakkalan blogista tämä löytyi eksplisiittisesti ilmaistuna:
"Me emme hyväksy homojen avioliittoon vihkimistä, koska avioliitto ei ole samaa sukupuolta oleville tarkoitettu. Rekisteröidyn parisuhteen hyväksymme ja mielestäni se kertoo, että emme missään nimessä halua syrjiä homo- ja lesbopareja."
Ellei päinvastaisia todisteita esitetä, pidän osoitettuna, ettei Perussuomalaiset pyri aktiivisesti
heikentämään homojen asemaa, vaan pyrkii säilyttämään nykyiset parisuhde- ja avioliittolait.'
JukkaV kirjoitti:Ihmisoikeuksiin ei edes lueta oikeutta avioitua lähisukulaisen kanssa. Miksi pitäisi?
Vrt. "Ihmisoikeuksiin ei edes lueta oikeutta avioitua samaa sukupuolta olevan kanssa. Miksi pitäisi?"
Mitä ihmisoikeudet sitten oikeasti kattavat? YK:n ihmisoikeusjulistuksen (1948)
kuudestoista artikla määrittelee avioliiton miehen ja naisen väliseksi – tai ei ainakaan itsestäänselvästi takaa muunlaisille pareille tai ryhmille avioliitto-oikeutta. Sanamuoto jättää saivartelijoille tilaa anakronistisille tulkinnoille sekä homoliittojen että polygamian puolesta mutta jos kannattaa näistä vain toista, koherenttia tulkintatapaa tuskin löytyy.
Lähisukulaisten avioliittojen osalta 16. artikla ei sano mitään puolesta eikä vastaan. Artiklan ja koko dokumentin hengen voi kuitenkin ajatella olevan perusteettomien rajoitusten vastainen. Sananmukainen tulkinta taas jättää tien auki älyttömillekin rajoituksille tyyliin "Nainen ei saa naida itseään lyhyempää miestä", jota luultavasti pidettäisiin ihmisoikeusloukkauksena.
Tuoreempiakin
Suomen ratifioimia ihmisoikeussopimuksia löytyy useita mutta pikasilmäilyllä en löytänyt niistä mitään asiaan liittyvää.