Kyllähän 70-luvun glam-/purkkapop-yhtyeet ja -artistit olivat - käsittääkseni, muistaakseni - suuressa suosiossa myös Suomessa. Esimerkiksi The Sweet, The Mud, The Slade, Gary Glitter, Suzi Quatro, The Rubettes, Bay City Rollers, Alvin Stardust ynnä muut nousivat Suomen(kin) levymyyntilistoille suuressa määrin, ja myös keikkailivat Suomessa ahkerasti.JuhaUK kirjoitti:Esim. tuo Hectorin Marleena juuri oli hyvin ajan hermolla varhaisine glam-saundeineen. Tosin tuo glam/purkkapop ei sitten oikein koskaan kovin syvälle jäänyt vaikuttamaan Suomipoppiin, miksiköhän?
Toisaalta voi olla, että glam/purkkapop ei juurtunut, eikä jäänyt niin syvälle vaikuttamaan Suomessa, Suomen populaarimusiikkiin kuin vaikkapa esimerkiksi Ruotsissa (?) Miksi näin kävi niin sitä en osaa sanoa. - Oliko glam/purkkapop sittenkin ns. liian kevyttä, että se olisi tarpeeksi syvälle juurtunut Suomen pop-musiikkiin ? Ehkä glam/purkkapop ei sopinut riittävän hyvin suomalaiseen mentaliteettiin, henkiseen ilmastoon esimerkiksi niin hyvin kuin Ruotsin erilaiseen mentaliteettiin, henkiseen ilmastoon ? En tiedä onko ollut näin, tämä on vain minun arvelujani.
Olivatko ruotsalaiset kunnianhimoisempia ja heillä oli korkeammat tavoitteet ja heillä oli vahvempi usko omiin mahdollisuuksiinsa kansainvälisesti (?) Esimerkiksi ABBA:n kohdalla suuri vaikutus kai oli manageri Stikkan Andersonilla, jolla oli vahva, luja usko ABBA:n mahdollisuuksiin lyödä itsensä läpi maailmalla, ja hän teki uutterasti työtä sen eteen. Kaiketi Benny ja Björn olivat myös lahjakkaita muusikoita. Vaikka kyllä Suomessakin lahjakkaita musiikin tekijöitä oli populaarimusiikin alueella. - Ja olisiko niin, että ruotsalaiset ovat osanneet tuon markkinointipuolen paremmin kuin suomalaiset, siis yleensäkin ?JuhaUK kirjoitti:Tuli ihan sellainenkin väristys, että Abba-ilmiö olisi ehkä ihan yhtä hyvin voinut tapahtua Suomessakin, jos vaan pää ulkomaille olisi silloin saatu auki? Vai olivatko suomalaiset biisintekijät sittenkin vain hyviä kopioijia, kun taas Abban kundit olivat aidosti lahjakkaita ja uutta luovia? Ehkäpä tilanne olisi mennyt toisin, jos suomalaiset muusikot olisivat keskittyneet itsensä markkinointiin yhtä hyvin kuin ruotsalaiset, taisi vaan viina maistua hieman liikaa useimmille... Jukka Kuoppamäki tosin olikin koko ajan myös ulkomailla? Kaiken kaikkiaan, 70-luvulla tuntui olevan ihan aitoa intoa Suomen levyteollisuudessa ja kotimainen tuotanto oli huipputasoa.
Kyllähän Wigwam-yhtyeestä ja myös Hurriganes-yhtyeestä oltiin kiinnostuneita jonkin verran maailmallakin. Molemmat yhtyeet kävivät Englannissakin, jotta saisivatko laajempaa ja kansainvälistä uraa liikkeelle. Mutta kummankaan yritys ei sitten onnistunut, jostain syystä. Wigwam-yhtyettähän kyllä kriitikotkin Englannissa kovasti kehuivat, mutta ei heidänkään kansainvälinen uransa lähtenyt liikkeelle. Vahinko, koska Wigwam teki 70-luvulla ihan hyvää, laadukasta kansainvälisen tason musiikkia.........Vasta Hanoi Rocks oli ensimmäinen suomalainen yhtye, joka saavutti laajempaa suosiota maailmalla 1980-luvun alkuvuosina. Hanoi Rocks-yhtyeen musiikin yhtenä perustana ja yhtyeen jäsenten yhtenä esikuvana oli muuten juuri 70-luvun glam/purkkapop. He saivat musiikkiinsa osin vaikutteita juuri siitä musiikkityylistä.
Upea biisi. 
No, jos Vesilasi vessanavain olisi ollut lopopukilpailussa, niin sitten en silloin en ehkä ihan niin paljon olisi innostunut. 
Paitsi että katselin retrolähetykset 1971, 1972 ja 1973 myös kokoelma-cd soi tiuhaan tahtiin saaressa. Jos tipoittain kirjoittelisin näistä jo lähetetyistä vuosista, sitten. Viime perjantain ohjelman haluan katsella vielä useamman kerran uudestaan ja jos jakson lauluja jostain vielä saisin kokonaisina kuultavikseni, niin sekin helpottaisi arviointeja. Mutta nyt vuoteen 1971. Ensinnäkin taso oli mielestäni todella korkea! Sain peräti neljä VIIDEN TÄHDEN syksäriä kuultavakseni. Lisäksi kaikki kärkikymmenikön laulut olivat mielestäni vähintäänkin KOLMEN TÄHDEN väärtejä. Tanja Huutonen on aivan ihana tyyppi tätä juontamaan ja muistelot - niin artisteilta kuin tekijöiltäkin jaksavat kiinnostaa suuresti. Maikkarin satsaus tähän ohjelmasarjaan tuntuu hienolta! Tulisikohan näitä vielä seuraavina kesinä lisääkin? Myös esim. vanhempia Miss Suomi-kisoja muisteluineen olisi miellyttävää katsella jatkossa - harmillista että niitä nauhoja ei ilmeisesti ole pahemmin tallessa? Nyt lähtee mulla jo mopedi varmastikin osaavista käsistä 
Valitettavasti tätä kansainvälisen tason balladia ei ole missään saatavilla karaokeversiona 
Molemmista on olemassa myös Kari Tapion versiot, mutta silti ei vain karaoketaustoja tehtailevat tahot ole niistä villiintyneet 
Ja, kiitos Mohno! Ihanaa olla taulukkotyyppiä! 
Aiemmin oli myös kirjautumisongelmia jne, mutta nyt pitäisi olla kunnossa.
Maskista nyt olin aina tiennyt, mutta en ihan kestänyt niitä överidramaattisia ilmeitä. 
1976 ja 1977 olivat taas parempia vuosia, mutta sitten 70-luvun lopulla alkaakin jo pysyvänluonteinen tason notkahdus. 
