Viisukuppila

Loreen esiintyy ensi perjantain finaalin vierailevana tähtenä.

MuzaMaza kirjoitti:Loreen esiintyy ensi perjantain finaalin vierailevana tähtenä.

EDIT: Tajusin myös, että apua, Loreen vierailee siis ihan mun takapihalla, kun asun tässä Logomon kulmilla! Tuliskohan se kaffeelle?

ta1ja kirjoitti:Arvostan suuresti Nalle Östermania, poikkeuksellisen hyvä, itsenäinen, itsenäisesti ajatteleva ja tinkimätön rockjourmalisti joka pääsääntöisesti onnistuu kirjoittamaan asiasta eikä henkilöistä ja henkilöimällä silloinkin kun latelee tiukkaa tekstiä. Härmägeddon on upea kokoelma kirjoituksia. Näitä ei ole montaa.

Pidin tästä viestistä, joten päätin vastata tähän, kun törmäsin tämän foorumin linkkiin blogisivustollani. Olen kovin kiitollinen ja otettu kauniista sanoistasi. Yritän jatkossakin pysyä niiden arvoisena ja kirjoittaa niiden arvoisesti.

ta1ja kirjoitti:Pitää kuitenkin muistaa että kaiken kirjoittamansa perusteella Österman omaa aika punkin identiteetin ja inhoaa suuria levy-yhtiöitä, tuotantoja jne. Usein aivan varma että sieltä päin tulee pelkkää petosta ja paskaa. Mokomalle jakoi esimerkiksi juuri levyarvostelussa yhden pisteen viidestä, ja perusteluista jäi päällimmäiseksi tunne, että kaikki lähti siitä, kun Sakara (Mokoma-miesten oma levy-yhtiö) oli solminut jakelusopimuksen Sonyn kanssa.

Niin. Olen kirjoittanut suomalaisiin musiikkilehtiin 15-vuotiaasta lähtien, eli kutakuinkin 23 vuotta. Juureni ovat metallimusiikissa, vai ovatko? Viisivuotiaana kuuntelin Beatlesiä isäukkoni autossa, ekaluokkalaisena Stray Catsia. Aika perinteinen kuvio meille 1970-luvulla syntyneille. Kun löysin metallimusiikin joskus 12-13-vuotiaana, olin luokkatovereitteni keskuudessa outolintu, suomenruotsalaisessa koulussa kun oltiin. Kun muut kuuntelivat Kissiä ja Europea, kuuntelin itse Napalm Deathia ja Slayeria.

Tämä siis taustaksi. Vuosien mittaan olen musiikkidiggarina palannut siinä mielessä kuitenkin juurilleni, että tärkeintä musadiggailussani on sävellys, tunne sekä tulkinta. Tyylilajista viis. Kun metallimusiikki alkoi kiertää kehää, oli innoituksen kohteita etsittävä muualta. Yritin Härmägeddön-kirjassani dokumentoida suomalaisen populaarimusiikikin rikkautta ja monimuotoisuutta tällä vuosikymmenellä.

Mitä tulee Mokoma-arvioon, ei siitä välittynyt se tunne ja tulkinta, jotka Mokoman levyiltä olin oppinut odottamaan. Sen sijaan se vaikutti sellaiselta vesitetyltä levytykseltä, jollaisia on viime aikoina opittu kuulemaan isojen levy-yhtiöiden kotimaisilta julkaisuilta radiokanavilta. Promokappaleessa ollut Sonyn logo vain vahvisti tätä vaikutelmaa. Jos joku haluaa lukea tästä aiheesta lisää, voi lukea siitä täältä: http://nalleosterman.blogspot.com/2011/ ... et-ja.html

En inhoa isoja levy-yhtiöitä per se, inhoan vain latteita ja tasapäistäviä tuotantoja - joista monet ilmestyvät isoilta levy-yhtiöiltä. Mielestäni artistit ja kuulijat ansaitsevat enemmän ja parempaa. Jotta musiikki eläisi ja voisi hyvin. Se olisi kaikkien kuulijoiden sekä muusikoidenkin oma etu.

Juttelin viime kesänä Yö-yhtyeen hovisäveltäjän Jussi Hakulisen kanssa puhelimessa. Hän kertoi, kuinka jonkun levy-yhtiön edustaja - saattoi olla silloin vielä joku Idols-levyjä julkaisevasta Sonysta, en ole varma - otti Hakuliseen hädissään yhteyttä, häneltä sävellyksiä toivoen. Miksi? Koska kaikki yhtiön hovisäveltäjät sävelsivät niin samankuuloista kamaa!

Kun kaikki tekevät samankaltaisia lauluja samoilla koukuilla radiosoiton toivossa, katoaa persoonallisuus ja suomalaisen musiikin monimuotoisuus. Ei siis ihme, ettei levyt enää myy! Tätä vastaan kapinoin. Mielestäni minulla on oikeus ja jopa velvollisuus tähän!

Tässä vaiheessa voisin myös muistuttaa, etteivät kaikki isojen levy-yhtiöiden isot tuotannot ole pelkkää paskaa. Taannoin annoin esimerkiksi Lauri Tähkän uudelle "Polte"-levylle täydet viisi tähteä Rumbassa.

ta1ja kirjoitti:Mutta eiväthän nämä formaatit myöskään pelkkää "totta" ole ja varmasti kaikenlaista tapahtuu. Österman ei, kuten sanookin, tiedä mitä puhuttiin. Ovat voineet keskustella ihan mistä tahansa ja miksi olisivat tehneet sen noin näkyvästi jos tarkoitus oli formaattiin nähden toimia sen periaatteita vastaan.

Niin, ei sillä ole mitään väliä mitä siellä puhuttiin, kun päätökset on jo tehty ja niistä ei voi valittaa. Tai toki ainahan voi valittaa, mutta sillä ei ole vaikutusta tuloksiin. Mielestäni tuo tilanne ja Monroen sekä tuottajan välinen keskustelu oli vain jotenkin niin omituinen, etten voinut olla kirjoittamatta siitä. Ilmeisesti aihe on puhutellut myös muita, sillä lauantai-iltapäivänä verkkoon lisäämäni VoF-blogi on tähän tiistai-iltapäivään mennessä luettu 19 962 kertaa! Ohhoh!

Spekuloidahan voi miten paljon tahansa, sehän tekee populaarikulttuurista niin hauskaa ja mielenkiintoista. Viihdettähän tämäkin on. Voice of Finlandia näyttävän Nelosen iskulausetta lainatakseni, "Viihde on hyväksi". Michael Monroen entinen aisapari Andy McCoy tokaisi aikoinaan puolestaan "Any publicity is good publicity".

- Nalle Österman, rocktoimittaja
http://nalleosterman.blogspot.com/

^ MITÄÄÄÄÄÄÄ???

Elämä, tai ainakin palstaelämä, yllättää. Kiitän! - ja haluan ilmaista että mielepiteeni oli täysin vilpitön. Tunnut ajattelevan ja kirjoittavan raikkaasti ja ennakkoluulottomasti, vapaana ”oikeanlaisen maun” vankilasta, musiikkitrendikaverimuodin seuraamisesta. Et (yleensä)leimaa erilaisia yleisöjä, vaan tunnut löytävän sydämet myös tuulipukujen suojasta silloin kun ne sen ansaitsevat. Eli:

Rocktoimittaja kirjoitti:Vuosien mittaan olen musiikkidiggarina palannut siinä mielessä kuitenkin juurilleni, että tärkeintä musadiggailussani on sävellys, tunne sekä tulkinta. Tyylilajista viis. Kun metallimusiikki alkoi kiertää kehää, oli innoituksen kohteita etsittävä muualta. Yritin Härmägeddön-kirjassani dokumentoida suomalaisen populaarimusiikikin rikkautta ja monimuotoisuutta tällä vuosikymmenellä.

Minusta onnistuneesti, kiitos siis.

Rocktoimittaja kirjoitti:Kun kaikki tekevät samankaltaisia lauluja samoilla koukuilla radiosoiton toivossa, katoaa persoonallisuus ja suomalaisen musiikin monimuotoisuus. Ei siis ihme, ettei levyt enää myy! Tätä vastaan kapinoin. Mielestäni minulla on oikeus ja jopa velvollisuus tähän!.

Ilman muuta. Haluaisin kuitenkin itse lisätä, että näin täysin ulkopuolisena musiikinharrastajana kyse ei ole pelkästään levy-yhtiöistä vaan kuten tuossa yllä sanoin, sisältäpäin ei ehkä näytä siltä, mutta musiikkijournalismi, media, näyttäytyy ulospäin usein kovinkin yksipuolisena, trendi- ja genrelähtöisenä. Ja sillä on valtaa, vaikka ei edelleenkään itselle ehkä näytä siltä. On siis kaupallisten paineiden tuoma tasapäistäminen, mutta myös ”taiteellisen sopivuuden”, so. musiikkikentän itsensä asettamien uskottavuusehtojen täyttämisen tuoma tasapäistäminen, eli se oikeanlaisen maun vankila. Se, joka johtaa esimerkiksi Radio Helsingin täysin ennakoitavissa olevaan jakoon paskalistan ja muun soiton välillä - tai, viisupalstalla kun ollaan, samojen tai ylipäänsä piirien geneeriseen euroviisuennakkoluuloon ja siitä seuraavaan leimaamiseen.

VoF on kivaa viihdettä. Helppoa, tähteyttävää, mutta myös pikaruokaa. Ikävin puoli on se, että nämä formaatit tuntuvat sekä kohottavan että leimaavan kohtuuttomasti.

Ei vissiin ole vielä täällä tullut - mutta tältä näyttä perjantain kappalevalinta-lista.
Kaikki esittävät siis yhden coverin + uuden single-kappaleensa!

Saara Aalto esittää finaalissa tummanpuhuvan rockballadin I'm gonna be strong (Cyndi Lauper).
Saaran single-biisinä kuullaan hänen oma sävellyksensä My Love.

Tähtivalmentaja Elastisen rouheaääninen finalisti Mikko Sipola esittää cover-biisinään kauniin balladin With or Without You (U2).
Mikon single-biisi on suurelle yleisölle suunnattu country rock -kappale Stuck Inside My Head.

Lauri Tähkän valloittavan finalistin Kim Koskisen cover-biisinä kuullaan mahtipontinen klassikko Final Countdown (Europe).
Kimille kirjoitettu single-biisi kantaa nimeä Särkyneiden tie.
Paula Koivuniemen tallin tunteiden tulkki Jesse Kaikuranta esittää finaalilavalla kauniin suomiballadin Äiti (Juha Metsäperä).
Jesselle kirjoitettu single-biisi on nimeltään Vie mut kotiin.

Ihana Loreen! Oispa kiva olla paikanpäällä! Mutta taitaa olla loppuunmyyty tuo finaali..

ta1ja kirjoitti:Tunnut ajattelevan ja kirjoittavan raikkaasti ja ennakkoluulottomasti, vapaana ”oikeanlaisen maun” vankilasta, musiikkitrendikaverimuodin seuraamisesta. Et (yleensä)leimaa erilaisia yleisöjä, vaan tunnut löytävän sydämet myös tuulipukujen suojasta silloin kun ne sen ansaitsevat.

Mun kirjoissa ei ole mitään "oikeaa" tai "väärää" makua, on vain musiikkia joka kolahtaa tai ei kolahda. Sen pitäisi olla näin yksinkertaista, mutta joillekin tuntuu olevan tärkeämpää näyttää oikeaa makua kuin tunnustaa sitä. Kannattaa luottaa omiin korviinsa, ne eivät yleensä petä. Ennakkoluulottomuus avartaa sielun sekä mielen!

ta1ja kirjoitti:Ilman muuta. Haluaisin kuitenkin itse lisätä, että näin täysin ulkopuolisena musiikinharrastajana kyse ei ole pelkästään levy-yhtiöistä vaan kuten tuossa yllä sanoin, sisältäpäin ei ehkä näytä siltä, mutta musiikkijournalismi, media, näyttäytyy ulospäin usein kovinkin yksipuolisena, trendi- ja genrelähtöisenä. Ja sillä on valtaa, vaikka ei edelleenkään itselle ehkä näytä siltä.

"En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan." Se on levy-yhtiöiden etu, jos ne saavat median markkinointikoneiston uskomaan hypetykseensä ja/tai trendeihin. Minulle ei koskaan ole ollut tärkeää muoto ( = trendi/genre), vaan sisältö (= sävellykset, tulkinta, sovitus, tunnelma, intohimo). Mä luen paljon ulkomaalaisia musiikkilehtiä, ne rikastavat ja monipuolistavat artisteista kertovaa kuvaa. Suomalaisia lehtiä en juurikaan jaksa lukea, sillä täällä jutuissa keskitytään usein epäolennaisuuksiin ja/tai sitten ei uskalleta kysyä oikeasti lukijaa kiinnostavista aiheista ja asioista.

Jos joku on alalla vallanhimon takia, on väärällä alalla, sillä musiikin kuuluisi olla tärkeintä. Aina.

ta1ja kirjoitti:On siis kaupallisten paineiden tuoma tasapäistäminen, mutta myös ”taiteellisen sopivuuden”, so. musiikkikentän itsensä asettamien uskottavuusehtojen täyttämisen tuoma tasapäistäminen, eli se oikeanlaisen maun vankila. Se, joka johtaa esimerkiksi Radio Helsingin täysin ennakoitavissa olevaan jakoon paskalistan ja muun soiton välillä - tai, viisupalstalla kun ollaan, samojen tai ylipäänsä piirien geneeriseen euroviisuennakkoluuloon ja siitä seuraavaan leimaamiseen.

Ne ihmiset, jotka rakentavat itselleen tällaisia vankiloita, ovat suurimpia häviäjiä. Ne, jotka uskovat tähän illuusioon, ovat lampaita, jotka eivät uskalla ajatella/tuntea itse. Heille on helpompaa, jos/kun joku kertoo mitä diggailla ja kuunnella ollakseen cool. Heille musiikki tuntuu olevan vain vaate, jonka voi vetää ylleen ja heittää pois, kun se on mennyt pois muodista.

Minulla ei ole mitään syytä samaistua heihin ja koen olevani erittäin iloinen sekä tyytyväinen siitä.

ta1ja kirjoitti:VoF on kivaa viihdettä. Helppoa, tähteyttävää, mutta myös pikaruokaa. Ikävin puoli on se, että nämä formaatit tuntuvat sekä kohottavan että leimaavan kohtuuttomasti.

Niin, viime aikoina on näyttänyt siltä, että formaattiohjelmien tuottajat ovat korjanneet taloudellisen hyödyn, kun taas lavalla heiluville sätkynukeille on jäänyt loattu maine sekä persaukisuus. Ja kilpailumenestyksen myötä saa myös tottua tällaisiin juttuihin: http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a36 ... salarakas/

Mitä ihmettä! Hienoa, että kaikille on tehty ikioma biisi! Olisi mielenkiintoista kuulla biisintekijät (Saara toki säveltänyt omansa), ja että mitä biiseille tapahtuu kisan jälkeen. Voikohan käydä niin, että kaikki saavat levytyssopimukset.

Pete kirjoitti:Voikohan käydä niin, että kaikki saavat levytyssopimukset.

http://www.voice.fi/uutiset/musiikki/le ... at/1/37497

Finalistien biisivalinnat osittain yllättäviä. Saaralta pikkuinen yllätys, mutta toisaalta Saara rohkeasti kokeillut muutenkin. Oliskahan hankalin voffin biiseistä, mitä Saara on esittänyt? Luultavasti selviää hyvin,mutta mielenkiinnolla odotan. Ilmeisesti Monroen valinta.
Saaran oma biisi ilmeiseti tyypillistä Saaran maailmanparannusosastoa eli taattua Aaltoa.

Sipolan U2:n on hivenen hankala tapaus. Itse en oikein tiedä mitä odottaa. Sipolalta jopa lievä riskinotto, vertailukohta on paljon suurempi kuin Nickelback. Lähes kaikki tietää, milta tämän "pitäisi kuulostaa".
Oma sinkku countryrokkia, se kuulostaa lupaavalta.

Kim Koskisen Europe-hitti kuulostaa ihan uskomattomalta valinnalta. Ilmeisesti yhdessä Lenni-Kallen kanssa valittu . Itseasiassa tuo on niin kulunut, että Kim ottaa suuren riskin. Kimin äänivarat riittää, mutta saada tuo elämään innostavasti. Oikeastaan odotan mielenkiinnolla, jos Kim saa Final Countdownin kuulostamaan tuoreelta, niin Kimissä on jotain exstraa. Jotenkin en osaa yhdistää Koskista ja Europea.
Kimin uusi biisi on kuulemma melodista heavyä ja SUOMEKSI . Suomeksi Kimin laulua olen odottanut koko ajan. Syytä olla hyvä, muuten taitaa Kimin mahikset olla mennyttä

Jessen valinnat(Paulan) ovat just sitä ominta Jesseä. Äiti kappaleen luulis sopivan Jesselle täydellisesti.
Uusi laulu todennäköisesti jatkoa Jessen esittälle tyylille.Tähän asti Jesse saanut häärätä aika vapaasti suomeksi, mutta Kim voi tulla nyt apajille.

Rocktoimittaja kirjoitti:Se on levy-yhtiöiden etu, jos ne saavat median markkinointikoneiston uskomaan hypetykseensä ja/tai trendeihin. .

Onko ne trendit aina ulkopuolelta saneltuja? Ts. et ehkä tarkoittanut että ovat, mutta minun mielestäni tosiaan se kaupallinen koneisto näyttäisi aina olevan pikkaisen jälkijunassa. Eikö viimeisimmässä Rumbassakin päivitelty siinä mikä-se-on - sytykkeitä osiossa Yournalistin kohdalla sitä, että pari vuotta sitten kaikki oli metallia ja nyt kaikki on "riippumatonta" blogimusiikkia. Eikö se ryhmän paine irrallaan mistään kaupallisesta ole populaarikulttuurin piirissä jopa suurempi kuin mitä markkinoiden ikinä onnistutaan aikaansaamaan. Enkä tarkoita pelkästään niitä teinikkistoja tai fanaattisimpia omimman genren faneja lajjemmin, vaan esimerkiksi sellaisia hienovaraisemmin kirjoitettuja sääntöjä, jotka saivat 1980-luvun lopulla kaikki taidetietoiset, markkinoita vastustavat TaiK- tai yliopisto-opiskelija(miehe)t näyttämään tältä eikä missään tapauksessa ikinä lähimaillekaan tältä. Ja sama tuntuu pätevän edelleen, eikä sillä ole (paljon) mitään tekemistä kaupallisuuden kanssa, vaan enemmän niiden ikiaikaisten korkean ja matalan.

Toisaalta sitten itse olen kyllä ihmetellyt sitäkin, että miten meikäläinen suurten firmojen markkinointiosaaminen on niin heppoiselta vaikuttavaa silloin kun sitä tarvittaisiin. Lahjakkaat ihmiset joutuvat täällä puurtamaan yksinään saadakseen äänensä kuuluviin, ja alueilla, joka on pois siitä sisällöstä, musiikista.

Albatrossi kirjoitti:Kim Koskisen Europe-hitti kuulostaa ihan uskomattomalta valinnalta. Ilmeisesti yhdessä Lenni-Kallen kanssa valittu . Itseasiassa tuo on niin kulunut, että Kim ottaa suuren riskin. Kimin äänivarat riittää, mutta saada tuo elämään innostavasti. Oikeastaan odotan mielenkiinnolla, jos Kim saa Final Countdownin kuulostamaan tuoreelta, niin Kimissä on jotain exstraa.

Joo, tämä kammotus-kappale on kyllä varmaankin eniten odotuksia herättävä - ja kieltämättä suuntaan tai toiseen, vaikka itse odotan että tästä kehitellään sellaista vähän kuin Meatloaf-operettia, jota sen Bon Jovikin hieman oli. Voi olla että olen ihan väärässä, mutta minulla on tunne, että tässä Kimissä on ainesta enemmän kuin niissä harmaaksi leimatuissa kansan suosikeissa, joihin sitä on verrattu, se on teatraalisempi.

Pete kirjoitti:Mitä ihmettä! Hienoa, että kaikille on tehty ikioma biisi!

Tää vähän ihmetytti mua. Biisiähän ei tehdä saati tuoteta kovin nopeasti. Missä vaiheessa noita biisejä on alettu tehdä? Finalistithan selvisi vasta viikko sitten, ei kai niitä biisejä ole silloin alettu rustata? Vai onko niitä biisejä sitten tehty enemmänkin ja suuremmalle joukolle?

En muista mistä luin, mutta näitä biisejä on alettu jo valitsemaan siinä vaiheessa kun kilpailijoita oli vielä 24. Radio Aallolla parhaillaan nää sinkkubiisit ensisoitossa. Jessen sinkun ehdin kuulla, kuulosti todella potentiaaliselta hitiltä mutta vaatii lisäkuuntelua.

Kim ääni käheänä. Amatööri oli mennyt eka harkoissa laulamaan ilman mitään äänenavausta ja kun kaverilla muutenkin hivenen tekniikka hakusessa ja kurkku ei taida vieläkään olla sataprosenttisessa kunnossa. IImeisesti revitteli raukka. Ainakin nelosen sivujen mukaan.

Toivoisin niin jokaisen onnistuvan ilman ylimääräisiä ongelmia. Hyvää viihdettä odotellessa .

^ Mun mielestä Kimin laulutyyli kuulostaa muutenkin tosi kuluttavalta. Ei varmaan ole ihan paras mahdollinen tekniikka.

Vaikka jossain vaiheessa innostukseni koko kilpailuun lopahti, odotan tämäniltaista finaalia mielenkiinnolla. Valitettavasti kukaan suosikeistani ei päässyt finaaliin, mutta näillä mennään. Lähinnä toivon vaan, että Saara ei voita. Hän on toki teknisesti taitava, mutta mielestäni hänen esityksistään ei ole välittynyt aitoja tunteita. Jesse on tällä saralla ehkä ansioitunein, Mikko taas ihan jees. Kimiä en ymmärrä OLLENKAAN.

Loreen oli ihana! Vähän tönkkö esiintyminen kuitenkin, ihmeellistä.

JokuESC kirjoitti:Loreen oli ihana! Vähän tönkkö esiintyminen kuitenkin, ihmeellistä.

Vai että "vähän" tönkkö...?
Taitaa olla nyt jotain terveydellisiä ongelmia? Aika kärsivältä ja kangen nielleeltä vaikutti olemus.

Aintsu kirjoitti:^ Mun mielestä Kimin laulutyyli kuulostaa muutenkin tosi kuluttavalta. Ei varmaan ole ihan paras mahdollinen tekniikka.

Joo, itse en jaksaisi tuota herraa kuunnella enkä - anteeksi nyt - katsella kokonaista keikkaa.

Menipäs Kimillä nyt vähän huonosti.
Nooh, tuskin se äänestäjiin ja tuomareihin mitenkään vaikuttaa.

hyvähän se Loreen oli oli.

Kimin Final Countdown taas ei kyllä iskenyt yhtään tai siis sehän oli just niin tylsä kuin se on, suoritus, mutta rasittavan kuuloista. Sitäpaitsi tiedän kyllä laulajia jotka tuon biisin vetää kyllä, että Lauri, liioittelu voi kääntyä itseään vastaan, voi alkaa ärsyttämään niinkuin minua nyt alkoi.

En tykännyt Saaran laulusta Liian tyttö ääni minun makuuni, ei löydy syvempiä sävyjä, mikä kostautuu kun tarvittaisiin volyymia, menee prässääväksi.

ei saara tota ekaa kyllä kovin hyvin vetäny ja kovin oli arkiset vaatteet..kimiä en ehtiny nähä. loreenin esitys oli tylsä mut muute veti hyvin

Eikä ... nyt on niin, että kun tuolla viisuketjuissa puhuttiin tästä että ei haluaisi pitää jostain, muttei voi mitään, ja minäkin olin sitä mieltä että sitä pitää mistä pitää, mitä sitä kieltämään, mutta nyt ei voi mitään, tylsät biisivalinnat unohtuu:

Mikko Sipolan soundi on ihan mieletön , tuossa alussa

Ihanalla rauhallisuudella.

Saara jätti kylmäksi, mutta Mikko veti todella hyvin!

Kim sinänsä ihan ok, mutta biisi ei kantanut. Hiukan tuntui jarruttelevan, joka oli varmaan järkevää äänen kannalta.

Saara veti minusta huonosti ja vähän samaa mieltä kuin Rousku.

Mikon ääni kuulosti hyvältä, mutta laulu jäi lyhyeen. Elanko idea oli huudattaminen, show oli nyt tärkeämpi. Mikko on tosi varma.

Mikko Sipola on ollut koko ajan suosikkini…..mikä esitys tänään ja livelaulu loistava

kas Jessellä hollanti-nuotiot! ONko ne nykyään pop?

Jessellä taas nappivalinta, jatkuvasti osattu valita äänelle ja tyylille sopiva. Jesse voi olla illan yllättäjä. Itselle vaan ihan hyvä, ei osunut minuun satasella nytkään.

Minulle tuosta Jessen tyylistä tulee mieleen Olli Lindholm n. vuodelta -83 .

Puntarini ensimmäinen/kierros "kappale"

9,6-Mikko Sipola
8,5-Jesse Kaikuranta
8,4-Kim Koskinen
7,5-Saara Aalto