Vuosi: 1971
Kappale: Tie uuteen päivään
Esittäjä: Markku Aro & Koivistolaiset
Säveltäjä: Rauno Lehtinen
Sanoittaja: Rauno Lehtinen
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 8./18
Pisteet: 84
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1971fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Finland1971.html
Markku Aro (oik. Markku Puputti, s. 3. helmikuuta 1950) nousi musiikkibisnekseen 18-vuotiaana. Iskelmälaulukilpailuun osallistumisen seurauksena hän pääsi vierailevaksi solistiksi Suomen saman vuoden euroviisuedustajan Kristina Hautalan kesäkiertueelle. Syksyllä Markku levytti ensimmäisen levytyksensä Käyn uudelleen eiliseen, josta tuli yksi vuoden 1968 suurimpia hittejä Suomessa. Markku Aro edusti Suomen musiikkimarkkinoilla tyyliltään uudenlaista pop-laulajaa, joka oli ottanut menneiden vuosikymmenien iskelmätähtien sijaan vaikutteita Tom Jonesin ja Engelbert Humperdinckin kaltaisilta kovaa ja korkealta laulavilta tähdiltä. Olihan jo ensimmäinen levytys suomenkielinen versio Humperdinckin hitistä Les bicyclettes de Belsize. Markku Aro osallistui Suomen euroviisukarsintoihin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1969, mutta hänen kilpailukappaleensa Sanoin ei ole jäänyt elämään. Paljon suurempi menestys oli seuraavana vuonna levytetty Hyvännäköinen, joka vakiinnutti Markku Aron aseman yhtenä Suomen pop-taivaan kirkkaimmista tähdistä.
Koivistolaiset taas olivat kahden sisaruksen, Anja (s. 1946) ja Anneli Koiviston (s. 1943) muodostama duo. Koivistolaiset olivat 60- ja 70-luvun vaihteessa suomalaisia superjulkkiksia, jotka näkyivät ja kuuluivat niin televisioissa kuin musiikkirintamallakin. Koivistolaisten ura alkoi 60-luvun puolivälissä, kun he toimivat go-go-tyttöinä suomalaisten artistien kesäkiertueilla. 60-luvun lopulla Koivistolaisten show’t olivat suuria yleisömenestyksiä, ja lisäksi he esiintyivät säännöllisesti televisiossa muun muassa Ilkamat-ohjelmassa. Lisäksi Koivistolaiset nauttivat menestystä myös levytyksillään, joista tunnetuimmat ovat Chirpy chirpy cheep cheep sekä Lasse Mårtensonin kanssa levytetty Limon Limonero.
Vuonna 1971 Rauno Lehtinen sävelsi euroviisukarsintoihin laulun Tie uuteen päivään. Laulun esittäjäksi valittiin Markku Aro, jonka sai taustalle tuekseen Koivistolaiset. 30-henkinen asiantuntijaraati valitsi laulun Suomen edustajaksi Dubliniin. Ennen euroviisuja Suomen edustajaryhmä kävi Saimaan rannalla kuvaamassa ensimmäistä euroviisujen esikatseluvideotamme.
Suomen hyvännäköinen joukkue esiintyi Dublinin Euroviisuissa 3.4.1971 toiseksi viimeisenä. Etenkin viehkeät Koivistolaiset olivat herättäneet – varmasti osittain lyhyiden minihameidensa ansiosta – kansainvälisen lehdistön huomion. Suomen laulu pärjäsi pisteidenlaskun alkuvaiheessa keskinkertaisesti, kunnes yhtäkkiä äänestyksen puolivälissä Ison-Britannian ja Belgian tuomarit antoivat molemmat täydet kymmenen pistettä Suomen esitykselle (vuonna 1971 jokainen maa antoi lauluille vähintään 2-10 pistettä, sillä jokaisella maalla oli kaksi tuomaria, jotka arvostelivat laulut skaalalla 1-5 pistettä). Myös äänestyksen loppupuolella Suomi vastaanotti muutamia korkeita pisteitä. Lopputulos oli 84 pistettä, minkä ansioista Suomi sijoittui kilpailussa peräti kahdeksanneksi. Vaikka kyseessä onkin yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä euroviisuja, itse laulu on jäänyt Suomessa sangen tuntemattomaksi, eikä se noussut missään vaiheessa suureksi hitiksi. Vaikka Markku Aro on sanonut, että euroviisuedustaminen on ollut yksi hänen uransa suuria kohokohtia, niin menestys Euroviisuissa ei vaikuttanut hänen suosioonsa tai urakehitykseensä juuri millään tavalla.
Koko 70-luvun ajan Markku Aro nautti suuresta suosiosta. Vuosittain hän levytti uuden pitkäsoiton ja hitit seurasivat toistaan: Vain eteenpäin (1971), Oo – mikä nainen (1972), Jestas sentään (1973), Oma kultasein (1974), Pois sun vien (1975), Etsin kunnes löydän sun (1976), Ollaan lähekkäin (1977) ja Keskiyön aikaan (1977). Markku Aro nähtiin myös vähän väliä Suomen euroviisukarsinnoissa: vuonna 1974 laululla Anna kaikkien kukkien kukkia, 1976 Ruska, 1979 Sano Susanne sekä 1981 laululla Mun suothan tulla vierees sun, jonka hän esitti singaporelaisen Nisa Sorayan kanssa.
80-luvulla Markku Aron suurin suosio hieman hiipui, mutta levytykset ja esiintymiset jatkuivat edelleen säännöllisesti. Aron 80-luvun hittejä olivat mm. Jos Luoja suo (1982) ja Kyyneleet sielun puhdistaa (1989). 90-luvun alussa Aron levytykset nauttivat suosiota paikallisradioissa, vaikka mitään valtakunnallisia hittejä lauluista ei enää muodostunut.
Markku Aro keikkailee edelleen jatkuvasti, parhaimmillaan 15–20 keikan kuukausivauhtia. Markku Aro on rautaisella ammattitaidollaan vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen luotettavimmista keikka-artisteista. Uusia levytyksiä syntyy edelleen säännöllisesti, mutta 70-luvun superhitit ovat niitä, joita nostalgiannälkäiset suomalaiset jaksavat toivoa vuodesta toiseen.
Markku Aro & Koivistolaiset – Tie uuteen päivään (2006)
Markku Aro - 30 suosikkia (Spotify)