Viisukuppila

Okei, kiitoksia kovasti! Se näytti vaan niin upealta, kun eilen sitä Bauhausissa ihailin mutta siinä ei ollu mitään hoito-ohjelappusta enkä jaksanu ruveta myyjiä metsästämään ja ajattelin etsiä tietoa netistä ensin. Kai tommonen silti pitää vaikka sisälle hankkia..

Olen innokas kukkien kasvattaja ja kokeilen mielelläni uusia lajeja. Tällä hetkellä multa löytyy köynöskasveja ja viherkasveja, tekisi mieli yrittää jotain kukkivaakin sorttia. Meillä oli ennen kissa, joka piti huolen kasvien mullanvaihtoviikoista ja kukkien roskiin heittämisestä. Nyt täällä asustaa kaksi muuta kasvien koekasvattajaa, joille täytyy antaa ns. vapaat kädet totetuttaa viljelijän kutsumusta! Eli muksut päättivät keväällä aloittaa kasvien kasvatusharrastuksen, lähinnä hedelmien siemenistä. Innostus oli valtava ja nyt tuossa ikkunalla kasvaa kauniisti pojan mandariinipuun vahva alku ja tyttären paparikaviljelmä. Omenapuu kuoli, samoin vesimeloninalut. Syksyllä yritetään vielä jotain uutta lajia.

Tällä ei kuki, ei sitten millään.... Yleensä kukat kuihtuu alta aikayksikön, joko kuihtuu tai homehtuu... Tästä oppineena en muutamaan vuoteen ole kukkia tai viherkasveja hankkinutkaan.

Poikkeuksellisesti otin kuitenkin tänä kesänä projektiksi parvekkeella yrttejä, mansikoita ja sitten jotain kivoja terassikukkia... nimistä en ole varma, mutta yksi taisi olla Marketta, tai jotain...

Yllätyksekseni ihan kivasti persilja, oregano, basilika ja sitruunamelissa on partsilla viihtynyt ja siirtyvät syksyllä ihan elossa keittiön ikkunan ääreen. Mansikkakin tuotti jopa hieman satoa... vaikkakaan en tiedä mitä sille syksyllä tekisin... Kukkia kyllä saattaa kutsua roskis mitä todennäköisemmin.

Viherpeukalon vikaa ei siis paljoa ole, mutta eiköhän sellainen kasva joskus. Tämä kesäkokeilu kun vaikutti ihan hauskalta tempaisulta.

Minun intohimoni on ruusut. Tulee aina silloin tällöin käytyä kukkakaupan kautta vain tuoksunkin takia...tai siis tuoksujen. IMHO oikea aito ruusu on verenpunainen, piikikäs, tummanvihreillä lehdillä varustettu...ja tuoksuu. Leikkokukka on ihan mukava piriste erityisen työlään viikon keventämiseksi, vaan kyllä kaikkein mukavinta on omien ruusujen kasvattaminen.

Ruusu on mulle kukista kaunein. Ruusussa on särmää. Itsekin innostuin pikkupihallani ruusunkasvatuksesta. Istutin,kastelin,lannoitin ja jessss: hyvältä näyttäää! Odotan upeeta kukintaa ihan pian. Nuppuja on jo kymmenittäin. Punasia ruusuja on tulossa pilvin pimein.

Mä en oo muuten tätä keskustelua seurannu, mutta täytyy kertoo pari kukkakokemusta:

1) Hyasintin tuoksu on IHANA!

2) Mua kutsuttiin vauvana Hajuherneeksi...

3) Mä tapan kaikki kukat pystyyn... En ymmärrä miksi. Eikö rakkaus ole riittävä lannoite?

Olenko jo sanonut, että orvokki on kukista ihanin? Mieluiten vielä keto- tai kallio-orvokki.

Muita kukkasuosikkejani ovat perinteisesti ruusut ja tulppaanit, tai oikeastaan kaikki kukat jotka tuoksuvat. En esimerkiksi ymmärrä, mitä hienoa on jossain gerberoissa, eiväthän ne edes tuoksu miltään

Orvokki on maailman ihanin kukka!

Inhottava myrsky tässä muutama päivä sitten nirhasi kaikki rehut parvekkeelta. Ikävää.

Onneksi se nirhasi myös rumat taide-esineet, jotka siippa sinne joskus hankki.

Hain chilini lomahoidosta. Oli kasvanut ihan jumalattomasti.

Mikkelsson kirjoitti:Onneksi se nirhasi myös rumat taide-esineet, jotka siippa sinne joskus hankki.

Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Kallat on . Samoin valkoiset liljat. Jos joku minulle joskus antaa sinisen ruusun, niin minä olen ihan polvet vetelänä. (Tätä päästiin todistamaan jo rippijuhlissa) Musta ruusu olisi myös ihana, mutta terälehtinä pelkästään. If you know what I mean.

Jos joku minulle joskus antaa sinisen ruusun, niin minä olen ihan polvet vetelänä.

Joku on mullekin joskus sinisen ruusun antanut, se on vieläkin kuivattuna mun kaapin päällä.

Hazel kirjoitti:Orvokki on maailman ihanin kukka!

OIKEIN!!!

Miekin olen viime aikoina innostunut tuosta kasvien kasvattamisasta ja hoidosta. Vaikka tuskin minusta koskaan tulee mitään viherpeukaloa. Ja tuntuu ettei miulla ole edes tarpeeksi tilaa kukkasille.

Soihtuköynnös on kaunis kukkiessaan (meillä kukkii juuri nyt) ja posliinikukka tuoksuu liian voimakkaasti, että käyn nyppimässä pois kukat ennen kuin ne ehtivät avautua.

Tässä elokuun puolivälistä kuva takapuutarhastamme - puutarhojen välillä on tuollaiset aika ankeat harmaat kiviaidat, eli loppukesä on parasta aikaa, kun hajuherneet ja pavut *yms* ovat kiipeilleet peittämään suurimman osan aidasta. Kuvanottohetkellä tosin hajuherneiden lehdet olivat jo hiukan nuokahtaneet, eli ei ihan vehreimmillään. (kuva isompana)

Kuluneena kesänä oli mm. pieni dahliavalikoima, joista tämä oli suosikkini:



(Taitaa olla vieläkin pari kukkaa jäljellä, ainakin anoppi oli käynyt katkomassa pari vaasiin muutama päivä sitten)

Takapuutarhassa on aivan upeantuoksuinen pinkki ruusu, kuvassa sateen jäljiltä:



Etupuutarhassa keltainen ruusu:



Etupuutarhassa myös punainen ruusu, josta mulla ei tosin ole sopivan pieniä kuvia, ja muutenkin onnistun aina mokaamaan punaisesta ruususta otetut kuvat, kun sen takana on vihreä pensasaita, ja värit vaan menee aina väärin..

Minusta pionit ovat viehkoja kasveja.

Nostetaanko vähän tätä ketjua. Alkaa olemaan taas ajankohtainen (ainakin minulle )

Laitoin tänään kukkasipuleita multaan (kaksi partsilaatikollista ja saviruukun). Lisäksi siirsin oliivipuuni (ehdoton lempilapseni ) terassille. Saapahan aurinkoa.

No ei ole vielä ajankohtainen täällä Kiva kuitenkin kuulla, että jossain aurinkoa riittää. Kyllä meilläkin aurinko porottaa ikkunalaudalle, ja valoa riittäisi, mutta kun nuo kasviraukat paleltuvat siinä kuitenkin. Ehkä vielä pari kuukautta...

Huh mikä urakka takana. Vaihdoin monimetriselle kultaköynnökselleni mullat. Meinasin kyllä tuikata kompostiin koko horsman. Meni hermot sen kanssa taistetellessa ja pujotellessa sitä takaisin paikalleen.
Nyt se kiertää komeana taas olohuoneen seinää.

Eipä tainnut kultaköynnös tykätä roplaamisesta. Lehdet kellastuvat ja ihan nuupahtanut koko kasvi.

Se on kuulema aika herkkä tyyppi Kultaköynnös. Meilläkin oli joskus aikoinaan sellainen tosi pitkä seinää kiertävä kasvi, ja sekään ei tykänny kun sukulaisten kissa kävi pissimässä sinne kukkapurkkiin.

Kukka-Hengettäreltäni Claralta sain hyvät vinkit Kultaköynnökseni pelastamiseksi. Pistän reilusti paloiksi ja parhaat palat juurtumaan maljakkoon.

MuzaMaza kirjoitti:Kukka-Hengettäreltäni Claralta sain hyvät vinkit Kultaköynnökseni pelastamiseksi. Pistän reilusti paloiksi ja parhaat palat juurtumaan maljakkoon.

Se jäi mulla kyllä ohjeita antaessani kertomatta, että oma kultaköynnökseni kuoli pari vuotta sitten....

Pelargonioissani ja saintpaulioissani on kukkanuppuja

Selvisivät reppanat pitkästä talvesta

barbarossa viime vuoden helmikuussa kirjoitti:Mä kuulun myös niihin, jotka tappavat kaiken (?!) elävän ympäriltään. Orkideakin varmaan kukkisi noin päivän meitsin hallussa, mutta olen tuossa keväämmällä päättänyt kuitenkin yrittää.

Kas näin suunnittelin jo vuosi sitten, mutta vasta nyt olen rohkaistunut yrittämään, kun orkideat olivat tarjouksessa Hulluilla päivillä. Että tappio ei sitten ole niin suuri, jos heti kuolee. Valitsin omaa sydänkäpystäni sieltä varmaan puoli tuntia ja kyllähän se hurjan kaunis on. Ja kestänyt täällä hengissä jo kaksi päivää! Varsinainen keväinen jännitysnäytelmä tiedossa.

PS: Miten kävi Marjukan chilin?

claracairo kirjoitti:

MuzaMaza kirjoitti:Kukka-Hengettäreltäni Claralta sain hyvät vinkit Kultaköynnökseni pelastamiseksi. Pistän reilusti paloiksi ja parhaat palat juurtumaan maljakkoon.

Se jäi mulla kyllä ohjeita antaessani kertomatta, että oma kultaköynnökseni kuoli pari vuotta sitten....

Ihana viesti. Ei mut miten oikeasti KK:n voi tappaa. Mulla ne menestyy missä tahansa asunnonkolkassa. Ja vaikka kuinka brutaalisti nykisin oksia pois (uusia kultaköynnöksiä kasvattaakseni) niin ne ei oo moksiskaan. Vai puhutaankohan me eri kasvista...

Onko kellään muuten bonzai- puuta?

Lola kirjoitti:

claracairo kirjoitti:
Se jäi mulla kyllä ohjeita antaessani kertomatta, että oma kultaköynnökseni kuoli pari vuotta sitten....

Ihana viesti. Ei mut miten oikeasti KK:n voi tappaa. Mulla ne menestyy missä tahansa asunnonkolkassa. Ja vaikka kuinka brutaalisti nykisin oksia pois (uusia kultaköynnöksiä kasvattaakseni) niin ne ei oo moksiskaan. Vai puhutaankohan me eri kasvista...

Miun kultaköynnös vaan päätti lakata elämästä ja kasvamasta. En edes sitä ollut mitenkään "sorkkinut", se vaan tuli veltoksi ja nahistui


Toisilla näkyy tuo kultaköynnös pärjäilevän mitä pimeimmissä nurkissa. Kaikkein isoimmat kasvit olenkin nähnyt jossain tuvan peräseinällä, josta ne kurottautuvat pitkin seiniä kohti valoa.
Omat kultaköynnökseni kasvavat aina pelkästään valossa. Jos siis silloinkaan

Päätti lakata elämästä... IHANA.
Mutta ehkä sun muut kukat sit menestyy paremmin.