Viisukuppila

Vanhuskissoista vauvakissoihin: Katna, 5kk, on vihdoinkin alkanut kasvattaa itselleen kunnon rex-turkkia. Raukka on ajoittain ihan idiootin näköinen, kun karva kihartuu, mutta ei vielä kunnon laineille. Katna on kuin roskiksesta nostettu pultsari, ihan räjähtäneen näköinen.

Osaisiko kukaan muuten antaa vinkkiä hyvästä eläinlääkäristä pääkaupunkiseudulla? Lähiaikoina pitää alkaa tosissaan suunnitella lasten leikkauttamista. Pelottaa vain ihan hirveästi, että jokin menee vikaan, vaikka se on kai tällaisissa rutiinileikkauksissa aika harvinaista.

http://www.clinivet.fi/kissaklinikka/index.html

Kallis mutta pätevä.

Naaraiden leikkauksen kohdalla kannattaa kysyä, millaisen haavan lääkäri tekee ja valita sellainen, joka leikkaa pienellä haavalla ja laittaa vain ihonsisäiset, sulavat tikit, silloin ei välttämättä tarvitse edes mitään kauluria tai suojapukua.

Kiitos Hazel! Nettisivujen perusteella ainakin vaikuttaa hyvältä paikalta. Hinnalla ei ole mitään väliä. Pikkuisten turvallisuuden vuoksi annan vaikka jonkun raajoistani maksuksi. Pelottaa, että valitsen vahingossa jonkun tohelon eläinlääkärin, joka mokaa nukutuksen ja tappaa kissani, joten maksan ihan mitä vain asiantuntevasta henkilökunnasta, joka tosissaan välittää potilaistaan.

Tuo on kyllä hyvä paikka .

Mun tytöllä oli leikkauksen jälkeen sellainen isän vanhoista kalsareista (pitkälahkeisten lahkeesta siis!) tehty suojapuku. Raukka kuljeskeli viikon seinänvieriä, kunnes sitten yhtenä päivänä se oli itse päättänyt riisua sen. En enää hennonut pukea sitä sille päälle, kun ei se alkanut repiä tikkejä.
Mä menin ihan suosiolla serkun suosittelemalle eläinlääkärille. Se oli ihan pätevä ja asiansa osaava nainen.

Mä olen aina valinnut eläinlääkärin, joka tekee sellaisen vajaan kahden sentin haavan ja ihonsisäiset tikit. Haava on niin pieni, ettei kissa tarvitse mitään suojauksia haavaan ja tikit sulavat aikanaan itsestään pois. Yhdelle naaraalle täytyi tehdä vähän isompi haava, koska kohdussa oli kasvain, mutta en sitäkään erityisesti suojannut. Koiran kanssa on eri asia, sillä koira yleensä yrittää nuolla ja repiäkin haavaa.

Mitä tapahtuu, kun Nehaka yrittää kouluttaa rexin pentua. Ei mitään tehokasta ainakaan. Katna raapi nojatuolia, vaikka se ihan hyvin tietää, ettei niin saa tehdä. Sanoin jämäkällä äänellä "ei" ja tehostin sanomaani heristämällä etusormea. Katna alkoi kehrätä ja tuli puskemaan sormeani. Eikö minulla ole mitään auktoriteettia?

Turhautumistaan se tuota tekee. Raukka protestoi, kun opiskelut alkoivat enkä olekaan jatkuvasti paikalla. No, pakko sen on tottua.

Nehaka kirjoitti:Sanoin jämäkällä äänellä "ei" ja tehostin sanomaani heristämällä etusormea. Katna alkoi kehrätä ja tuli puskemaan sormeani. Eikö minulla ole mitään auktoriteettia?

Miten suloista. (vaikka raapiminen ei sinäänsä olekaan niin suloista, mutta sen sijaan tuo Katnan reaktio...tui!)

Ihana palomies!

Palomies elvytti kissan tekohengityksellä.

Inri on pari kertaa viime päivinä nukkunut kuljetusboksin päällä. Katna haluaa tehdä kaikkea mitä Inrikin, joten se aina välillä on mennyt tunkemaan sinne myös, mutta Inri ajaa sen aina pois. Nyt Inri nukkuu tuossa vieressä sohvalla ja aloin ihmetellä, missä Katna oikein on. Huomionkipeää rotua kun ovat, pennut ovat aina kanssani samassa huoneessa. Menin etsimään muista huoneista ja löysin Katnan eteisestä istumasta kuljetusboksin päällä "tää on mun paikka, mää oon tässä nyt"-ilme naamallaan.

barbarossa kirjoitti:Ihana palomies!

Palomies elvytti kissan tekohengityksellä.

Tästä tulikin mieleen, että pitäisi hankkia, oveen sellainen "Täällä on lemmikkieläimiä" tarra. Sain sellaisen lieden nappulasuojan mukana, mutta en saanut sitä muutossa ehjänä enää irti ovesta, enkä ole mistään löytänyt vastaavaa. Täytynee askarrellapaskarrella ilmeisesti itse. Se on kamalan kätevä, jos tulipalo sattuu, eikä ole itse kotona, palomiehet tietävät, että asunnossa on eläimiä ja kuinka monta. Ja on se varoituksena huoltomiehillekin .

Nehakan kissat .

http://www.youtube.com/watch?v=TZ860P4iTaM

Ihana video. Fiksu kissa.

Nyt mulla on kisuvauva! Talon muut kissat ovat sopeutuneet uuteen asukkaaseen ajan kanssa todella hyvin. Nykyään vauveli tykkään yllättää vanhemmat kollit hyppäämällä sohvalta suoraan niiden selkään, kun taas kisupimumme vauva on jättänyt suosiolla rauhaan. Sen kanssa kun ei kannata haastaa riitää, koska siitä seuraa aikamoinen bitchslap

Oiii. Kuvia vauvasta!

Ostin kissanruokaa Stockalta ja sain kaupanpäälisiksi "juomanannostelijan". En keksi järkevämpääkään nimeä. Se on siis kissan juomakuppi, johon kuuluu reiällinen säiliö, johon vesi laitetaan. Vesi tippuu pisaroina kuppiin. Idea on saada huonosti juovat kissat kiinnostumaan vedestä. Meidän pennuilla ei ole kyllä mitään ongelmia juomisen suhteen, mutta arvasin, että ne muuten tykkäisivät tuosta.

Kiinnostus oli suurta jo ennen kuin systeemiin edes vettä laitettiin. Kun vesi alkoi tippua, sekosivat molemmat täysin. Sitä piti tuijottaa ja aina välillä piti tunkea pää kuppiin ja pelästyä vesipisaroita. Poistuin paikalta toiseen huoneeseen ja noin 20 minuutin kuluttua Katna alkoi huutaa. Menin katsomaan ja syyksi selvisi se, että vesi oli loppunut säiliöstä. Lisäsin ja Katna lopetti huutamisen. Siellä ne edelleenkin tuijottavat sitä.

Nehakan kissat.

Nehakalassa edelleen sattuu ja tapahtuu. Kakarat tajusivat pystyvänsä hyppäämään keittiön pöytätasoille. Inri tajusi isompana ekana ja Katna parka itki ja parkui lattialla, kun ei onnistunut hyppäämään yhtä korkealle. Voi sitä riemua, kun pentu vauhtia ottaen lopulta pääsi tasolle asti tutkimaan kaikkea hulvattoman jännää. En kestä noita kahta. Kahjot.

Mää en kestä. Onneksi Katnakin oppi, ettei tullu paha mieli (mulle ).

Kissojen touhuja on niin kiva seurata, niihin ei kyllästy koskaan .

Kotoa kuului tietoa, että yksi kissoista oli halvaantunut takajaloista ja se on jouduttu lopettamaan.

Vompeli kirjoitti:Kotoa kuului tietoa, että yksi kissoista oli halvaantunut takajaloista ja se on jouduttu lopettamaan.

Voi juku Mutta sen päästäminen autuaammille metsästysmaille oli inhimillinen teko, ei se olisi enää voinut viettää täysipainoista kissanelämää.

Sehän se. Lähti se kissa kauheen nuorena, vaikka oon kyllä aina pelännyt sen auton alle jäämisiä tai jotain kun ulkokissa oli.

Ennemmin olen vaan pelännyt viestiä, koska meidän 18 -vuotias kissamme lähtee, kun sillä on ollut outoja kohtauksia aina välillä mutta silti yllättäen aina siitä tokenee ja on kuin ennenkin. Henkisesti olen tähän poismenoon valmistautunut jo pari vuotta.

Mutta tää kissa nyt yllätti täysin. Mitähän ihmettä on tapahtunut, että halvautui

Täytyy vain huomauttaa, että ihmiset, jotka välittävät kissoista, eivät yksinkertaisesti voi olla pahoja. Vompelista tosin tiesin jo etukäteenkin, että se on ihana Joskus vain, kulta, tulee kamalia yllätyksiä

Kiitos.

Vompsu . Olikohan kissa loukkaantunut jossakin, vai mikä halvaantumisen mahtoi aiheuttaa?

Voih. Olen pahoillani, Vompsu.

Voi ei. Vompsu.

Kyllä varmaan jotain ulkona on tapahtunut sellasta että halvaantuneeksi joutui. Mä oon kyllä aina ollut sitä mieltä ettei olis saanut niitä päästää ikinä ulos pörräämään, mutta eipä mulla ole sananvaltaa noissa kun maalla asutaan niin naapurien tavoin nääkin sitten oli ulkokissoja. Toivottavasti toinen ulkokissoistamme sentään pysyisi ruhjeitta. Menetti veljensä nyt. Kovasti vaan pelkään että pian kuullaan toinenkin suru-uutinen kotipuolesta meidän sisäkissa -patriarkan kohdalla. Toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Kiitos haleista Tää kissa oli alunperin tytöksi luultu ja nimettiin se Riinaksi. Leikkauksessa aikanaan kauan sitten lääkäri tajusi kauheen myöhään ettei kyseessä ollutkaan tyttöpuolinen ja lopulta ompeli vatsa-alueen nolostuneesti kiinni ja teki poikakissojen leikkausoperaation. Rikuksi nimettiin sen jälkeen.

Vähän kyl kyyneleet alkaa valua kun totakin tapausta muistelee saati niitä kaikkia päästäisiä mitä se on meille tuonut sisään. Tai no vähän ja vähän... mä vollotan nyt täysillä.