Viisukuppila

Ahmiminen lienee syy tuohon oksenteluun, jos kissa oksentaa melko nopeasti syötyään. Jos syömisen ja oksentelun väliä on yli puoli tuntia, syy voi olla joku muukin, esim juuri tuo kuivamuonan turpoaminen vatsassa.

Pelkän kuivamuonan syöminen, vaikka olisi miten laadukasta, ei ole loppupeleissä kovin terveellistä, kuten ei muunkaan voimakkaasti käsitellyn ruoan. Omista kissoistani oksentelee useimmin juuri se, joka eniten syö kuivamuonaa.

Kaikenlaisia ruokavalioita monenlaisilla kissoilla kokeilleena voin vaan vannoa raakaruoan nimeen. Omat kissani syövät nykyisin pääasiassa raakaa lihaa eri muodoissa, pari kertaa viikossa kalaa (järvikala keitettynä), kananmunan keltuaista ja raejuustoa, ainakin toiseksi ateriakseen. Toinen ateria on sitten märkää purkkiruokaa (Gourmet, Sheba) ja lisäksi on tarjolla aina kuivamuonaa (Royall Canin, Nutro, Cimiao). Kuivamuonaa ei enää mene paljon onneksi, koska kissat syövät raakaruoasta vatsansa hyvin täyteen. Tuo kuivamuona on tarjolla lähinnä vitamiinipitoisuutensa takia.
Raakaruoassa on sekin hyvä puoli, että kissa käyttää sen hyvin hyväkseen, koska se ei mene läpi elimistössä samalla lailla kuin tehdasvalmisteiset ruoat, joista tulee ulosteena pois iso osa.

miten ton toisen kissan sitten saa syömään raakaruokaa. Sitä on tullut yritettyä moneen kertaan monilla eri tuotteilla (kala, jauheliha, kananmunankeltuainen....) ja ainoa mitä suostuu syömään on rucola-salaatti ja sitäkin vain jos se on ruukussa kiinni ja muovisuojuksen alla piilossa

Sellasia ne kissat on. Mä oon totuttanut ne raakaruokaan jo pennusta asti, mutta tiedän, että kissan ruokatottumusten muuttaminen on joskus todella vaikeaa. Yksi konsti on ottaa se kuivamuona vähäksi aikaa pois ja kokeilla, mikä raakaruoka parhaiten kelpaisi. Jauheliha ei oikein meilläkään tee kauppaansa, sen sijaa maustamattomat possunsuikaleet ovat suurta herkkua. Kypsää kanaa voisi myös ronkelille kissalle kokeilla, mutta täytyy varmistaa, ettei siinä ole mausteita.

Yksi hyvä tapa on antaa ihan pieni pala kerrallaan ja vähän vielä leikittää kissaa sen lihan kanssa. Yleensä ne innostuvat siitä ja siinä samalla syövät lihan ja tottuvat sillä lailla makuun.

Ja koska kissaa ei saa paastottaa, niin sitä kuivamuonaa ei kannata ottaa siis kokonaan pois, mutta niin, ettei sitä ole koko aikaa saatavilla.

Meillä on yhet työntekijät "adoptoinu" kadulta kuuron valkoisen kissan taloomme. En ole ikinä inhonnut mitään eläintä niin paljon kun sitä maukuvaa tyhjäpäätä. Piti mennä sekin sitten ottamaan.

Miten sä voit sanoa noin? Valkoiset kissat on mun mielestä supersuloisia. Sitä paitsi jotkut kissat vaan sattuu maukumaan paljon. Mä tykkäisin kyllä, jos mun työpaikalla lyllertelisi sellainen.

Onpa kivaa tulla kissaketjuun ja lukea kissavihaajan viesti. Minä luulin, että otsikko jo selkeästi kertoo tämän olevan kissojen ystävien ketju...

Aancon kirjoitti:Meillä on yhet työntekijät "adoptoinu" kadulta kuuron valkoisen kissan taloomme. En ole ikinä inhonnut mitään eläintä niin paljon kun sitä maukuvaa tyhjäpäätä. Piti mennä sekin sitten ottamaan.

Täytyi sitten tulla provoamaan tänne. Jokaisen kodittoman kissan pelastaminen on jalo teko ja työkaverisi ovat hyviä ihmisiä. Ilmeisesti joku juuri sinun laillasi ajatteleva on kissan kadulle heittänyt . Kissan pelastaminen on erityisen hyvä teko maassa, jossa eläimiä kohdellaan todella julmasti ja rääkätään miljoonia kuoliaaksi.

Kissa ei ole tyhmä eläin. Ei ole kissan vika, jos tyhmä ihminen ei sitä ymmärrä.

Hazel kirjoitti:

Aancon kirjoitti:Meillä on yhet työntekijät "adoptoinu" kadulta kuuron valkoisen kissan taloomme. En ole ikinä inhonnut mitään eläintä niin paljon kun sitä maukuvaa tyhjäpäätä. Piti mennä sekin sitten ottamaan.

Täytyi sitten tulla provoamaan tänne. Jokaisen kodittoman kissan pelastaminen on jalo teko ja työkaverisi ovat hyviä ihmisiä. Ilmeisesti joku juuri sinun laillasi ajatteleva on kissan kadulle heittänyt . Kissan pelastaminen on erityisen hyvä teko maassa, jossa eläimiä kohdellaan todella julmasti ja rääkätään miljoonia kuoliaaksi.

Kissa ei ole tyhmä eläin. Ei ole kissan vika, jos tyhmä ihminen ei sitä ymmärrä.

Kiitos, Hazel. Puit sanoiksi sen, mitä en ehtinyt vielä kirjoittaa, vaikka aiemmin jo luin tuon Aanconin viestin. Järkyttävää, että joku voi edes tollaista mennä päästämään suustaan ulos, saati kirjoittamaan sen...

Kissa on älykäs ja tunteikas olento. Kuka kissaa inhoaa, voi vain peiliinsä tuijottaa.

JukkaV kirjoitti:Kissa on älykäs ja tunteikas olento. Kuka kissaa inhoaa, voi vain peiliinsä tuijottaa.

Kissat on ainaki mun mielestä PALJON älykkäämpiä kuin koirat, koska kissat ei tottele omistajiensa hölmöjä käskyjä ja oon aina arvostanu sellasia ihmisiä ja eläimiä joilla on oma tahto (tietenkin joustavuuttaki pitää olla)

Minusta kissan ja koiran älykkyyttä on turha vertailla, kun molemmat ovat kuitenkin ihan erilaisia eläimiä. Toinen on laumaeläin ja toinen yksineläjä. Siksi toinen ei tottele omistajansa käskyjä niin helposti ja toinen tekee niin enemmän kuin mielellään (jos vain osaa).

Sympatiseeraan Aanconia Kaikilla on oikeus inhota kissoja - tosin onhan tämä "karvaisten ystävien" ketju ehkä vähän väärä paikka siihen hommaan
Vierastan kaikkia yleistyksiä... kuten "kaikki, jotka eivät pidä kissoista ovat inhottavia" tai "kaikki kissat ovat älykkäitä"
Nimimerkillä 10 vuotta kissojen kanssa samassa huushollissa asunut kissojeninhoaja

Ja eikös kissakin ole laumaeläin

Violette kirjoitti:Minusta kissan ja koiran älykkyyttä on turha vertailla, kun molemmat ovat kuitenkin ihan erilaisia eläimiä. Toinen on laumaeläin ja toinen yksineläjä. Siksi toinen ei tottele omistajansa käskyjä niin helposti ja toinen tekee niin enemmän kuin mielellään (jos vain osaa).

Ei se nyt ihan näin mene . Omistajan käskyjen tottelemisella ei ole mitään tekemistä laumaeläimen kanssa. Se, miten hyvin eläin tottelee käskyjä riippuu siitä, miten suuri miellyttämisen halu eläimellä on. Koirienkin tottelemisella on suuria rotukohtaisia eroja. Osa koiraroduista on jalostettu palvelemaan ihmisen tarpeita ja tarpeen mukaan niiden miellyttämisen halukin on kehittynyt. Tottelemisella ei ole varsinaisesti suurtakaan yhteyttä älykkyyteen.

Kissaa taas on käytetty itsenäiseen työhön tuhoeläinten torjujana ja samoin käyttäytyy myös lemmikkikissa. Kissan voi toki opettaa noudattamaan erilaisia käskyjä, mutta koska kissa ei ole miellyttämisenhaluinen, se toteuttaa näitä ihmisen käskyjä jos kokee sen itselleen tyydyttäväksi. Silläkään ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

Jos käsket koiraa hyppäämään sillalta mereen ja se hyppää, koira ei ole tyhmä vaan haluaa miellyttää sinua. Samasta käskystä kissa ei hyppää, mutta se ei tarkoita, että kissa olisi viisaampi kuin koira, se vain ei koe tärkeäksi miellyttää ihmistä.

Koira on selkeä laumaeläin, kissa yksineläjä muttei erakko. Tämä tarkoittaa sitä, että koira tarvitsee tarkan hierarkian ja selkeän lauman ollakseen onnellinen. Koira pitää laumanaan ihmisiä ja eläimiä joiden kanssa asuu ja elää.
Kissa tarvitsee ihmistä tai toista eläintä seurakseen, mutta esim. saalistaa yksin. Kyllä kissoillakin toki on oma arvojärjestys silloin, kun ne isommissa populaatioissa elävät, mutta silloinkin ne saalistavat yksin. Ainoa kissaeläin joka saalistaa laumassa on leijona.

tonywerner kirjoitti:Sympatiseeraan Aanconia Kaikilla on oikeus inhota kissoja

En sympatiseeraa, mutta olen aidon utelias - mikä siinä rontissa on inhottavaa?

Mitä kissan tai minkään muunkaan eläimen älykkyyteen tulee, niin enpä tiedä, miksi älykkäitä ei saisi inhota. Vähemmän älykkäitäkö sitten saisi? Moni älykäs ihminen osaa olla aika inhottava.

Omat kissit eivät aina vaikuta ihan älykkäiltä, mutta on ne niin herttaisia silti! Ja lisäksi usein ärsyttäviä ja rasittavia. Eivät inhottavia kuitenkaan.

^ Varmaan se maukuna oli kaikkein ärsyttävintä
Minustakin maukuvat kissat ovat raivostuttaiva

^Minusta kissan kanssa on mukava jutella, ja se edellyttää sitä että kissa maukuu, tai ääntelee jotenkin muuten (nämä omat enimmäkseen sanovat kaikkea ihan muuta kuin mau, taitavat röhkiä ja kurnuttaa ja äyskiä enemmän kuin maukua). Mutta jos kissa on kuuro niin ehkä se keskustelu ei sitten olisi aidon dialogista kuitenkaan. Ja joillakin kissoilla kyllä tuntuu olevan yksitoikkoisemmat äänet kuin toisilla. Usempien äänissä kuitenkin on monenlaisia vivahteita.

Mun mielestä kissan maukumisessa on jotain samaa kuin lapsen kitinässä. Huonona päivänä sitä ei meinaa kestää millään, mutta kuitenkin sitä otusta rakastaa ihan yli kaiken.

Rousku kirjoitti:^Minusta kissan kanssa on mukava jutella, ja se edellyttää sitä että kissa maukuu, tai ääntelee jotenkin muuten (nämä omat enimmäkseen sanovat kaikkea ihan muuta kuin mau, taitavat röhkiä ja kurnuttaa ja äyskiä enemmän kuin maukua). Mutta jos kissa on kuuro niin ehkä se keskustelu ei sitten olisi aidon dialogista kuitenkaan. Ja joillakin kissoilla kyllä tuntuu olevan yksitoikkoisemmat äänet kuin toisilla. Usempien äänissä kuitenkin on monenlaisia vivahteita.

Tuli noista kurnutteluista mieleen mun kaverin kissojen äänet, jotka on kyllä tosi persoonallisia. Yksi sanoo aina kimeästi "krau", toinen taas hieman ärsyyntyneen kuuloisena "rää!" (vaikka oikeasti se ei ole edes vihainen, sillä vain on sellainen ääni. ) Kolmas maukuu taas melko tavallisesti, mutta neljäs piipittää kuin hiiri. Mä en kyllä ärsyynny niiden äännähtelyistä, paitsi ehkä keskellä yötä, kun koettaa nukkua ja kissat haluaisivat seurustella.

Meilläkin nau'utaan usein mitä erilaisimmilla ja persoonallisimmilla tavoilla. Yleensä naukuja en ole minä.

^Minä kyllä nau'un kissoille takaisin. Joskus varmaan sanon jotain tosi hassua, kun ne katsoo ihan tyrmistyneenä että MIten tuo iso karvaton apina oikein kuvittelee että kissaa puhutaan.

Ja toinen aina rupea maukumaan hämmentyneen oloisena, kun me ihmiset nauretaan ääneen. Sille pitää sitten selittää, että ei me sulle naureta.

Mä en taas tiedä mitä tuon meidän Mussen kanssa pitäis tehdä, kun on niin ronkeli ruuan suhteen. Nyt kun pojat täyttivät 1v, niin vaihdoin juniori-ruuat ihan normiruokiin. Massille kyllä maistuu edelleen kaikki ehkä vähän liiankin hyvin Mutta Musse yleensä vaan nuolee hyytelöt/kastikkeet eikä välttämättä edes koske lihapaloihin. Äsken syötin Mussea kädestä ihan yks lihapala kerrallaan ja kyllä ne silloin maistui mitä nyt välillä saattoi lihapala tipahtaa suusta lattialle. Eikä Musse silti syönyt yhtä paljon kuin veljensä. Tuli mieleen, että voiskohan Mussella olla jokin purentavika tms, kun parhaiten tuntuu maistuvan ruuat, missä liha on pienempänä silppuna tai ihan moussena.

Musse on muutenkin vähän semmoinen hienostelija verrattuna Massiin. Massi aina hotkii ruokansa niin nopeasti kuin pystyy ja pyrkii sen jälkeen siirtymään Mussen kupille. Yleensä Mussella on syöminen ehkä hyvällä tuurilla puolivälissä siinä vaiheessa ja kun Massi tunkee päänsä samaan kuppiin, niin Musse sitten yleensä siirtyy pois. Oon tosin tehnyt niinkin, että oon antanut Musselle ruuan vähän ennen ja kouluttanut Massia odottamaan omaa ruokaansa ja vahtinut myös, ettei Massi mene häiritsemään Mussea kun on saanut oman ruokansa syötyä

Oletko tarkastanut Mussen suun ja nielun? Onko hammaskiveä tai ientulehdusta? Onko ikenissä jotain sinne kuulumatonta (kasvain)? Onko nielussa jotain vikaa? Nuo kaikki kannattaisi ensin sulkea pois eläinlääkärissä, ettei vaan ole huonoon syömiseen jokin fyysinen syy.

Oon yrittänyt tutkia suuta kyllä, mutta en oo onnistunu huomaamaan mitään eroa Massiin. Lääkärikäynti tässä kai sitten on edessä jossain vaiheessa...

Kannattaa kyllä käyttää lääkärissä. Noita suuvaivoja on joskus todella hankala huomata, varsinkin jos on jotain suun takaosassa tai nielussa.

Nyt tarvitaan taas kokeneempien kissaihmisten vinkkejä. Eilen kun olimme menossa nukkumaan ja laittamassa kissoja olkkariin (kun miehelläni on seuraavana päivänä työpäivä emme anna tyttöjen nukkua kanssamme etteivät herätä riehumisellaan) toinen kissoistani sai hirveän sätkyn, kun mieheni nosti sen. Raapi käden aivan verille ja yritti tosissaan purra. Kyseessä on kiltti, mutta todella itsenäinen ja kovapäinen kissa. Minulle se ei ole koskaan mitään tuollaista tehnyt, vaikka hoidan kaikki ikävät asiat (esim. kynsienleikkuu). Aina välillä on pientä valtataisteluyritystä, mutta aina se alistuu tahtooni ja tajuaa, että olen pomo. Eli kysymykseni kuuluu, onko mitään vinkkejä, miten saisin kissan tajuamaan, että myös mieheni on hierarkiassa sen yläpuolella?

Nehaka kirjoitti: Eli kysymykseni kuuluu, onko mitään vinkkejä, miten saisin kissan tajuamaan, että myös mieheni on hierarkiassa sen yläpuolella?

Ei, koska sinä et saa kissaa tajuamaan sitä, ainoastaan miehesi. Oletko varma, ettei kissa jotenkin pelästynyt nostamista, nukkuiko se tai tuliko yllätetyksi?

Sinuna kääntyisin kasvattajan puoleen. Hän voisi antaa jotain vinkkejä ja kertoa, onko kissalla esim. suvussa kovin voimakas temperamentti. Kasvattaja on saattanut törmätä vastaaviin ongelmiin jonkun muun kissan kanssa.

En itse nähnyt tilannetta, mutta mieheni mukaan hän vain nosti kissan lattialta ja se sekosi. Saattaahan olla, että se pelästyi. Onneksi mieheni on ollut paljon tekemisissä eläinten kanssa ja vei tilanteen loppuun saakka ja kantoi kissan olkkariin raapimisesta huolimatta eikä luovuttanut ja antanut kissan saada tahtoaan läpi. Nyt toivotaan, että yksi kerta tahtojen taistoa sai kissan uskomaan, ettei auta laittaa vastaan.

Mietin, auttaisiko hoitotoimenpiteiden osittainen delegointi. Tajuaisiko kissa, että myös mieheni on sen pomo, jos vaikkapa opettaisin hänet leikkaamaan kynnet tai tsekkaamaan hampaat. Sen myötä kissan voisi saada ymmärtämään, etten minä ole ainoa, jota pitää totella. Tähän asti minä olen hoitanut kaiken tällaisen, koska kissathan ovat minun ja mieheni on ollut kissoille lähinnä rapsuttaja ja leikittäjä. Ovat siten saattaneet saada vähän väärän kuvan siitä, kuka määrää, koska mieheni ei ole heille koskaan mitään ns. epämiellyttävää joutunut tekemään.

Jos tämä ei jää yksittäiseksi tapaukseksi, kyselen kasvattajalta vinkkejä. Tänään kyseinen riehukissa on ollut oma rauhallinen itsensä ja antanut ottaa syliin, leikata kynnet jne. Outo juttu tuo eilinen sekoaminen.

Nehaka kirjoitti:
Mietin, auttaisiko hoitotoimenpiteiden osittainen delegointi. Tajuaisiko kissa, että myös mieheni on sen pomo, jos vaikkapa opettaisin hänet leikkaamaan kynnet tai tsekkaamaan hampaat.

Juuri näin . Jos kissa pistää kovasti vastaan, aluksi voi leikata vaikka vaan yhden kynnen, sitten pitää sylissä kunnes rauhoittuu ja vasta sen jälkeen päästää pois. Seuraavana päivänä sitten toinen kynsi jne. Tärkeintä on, että kissa oppii ymmärtämään, että myös miehesi voi sitä hoitaa, mutta opetustilanne ei saa stressata liikaa.

Mun veli ja sen tyttöystävä olivat hankkineet pienen + :n jota kävin tänään katsomassa. Ehkä maailman suloisimpia olentoja nuo kissanpennut.

Kävin Mussen kanssa eläinlääkärillä tänään, eikä ainakaan noin päällisin puolin löytynyt mitään syytä pieniruokaisuudelle. Oli myös sitä mieltä, ettei nielua välttämättä tarvitse tarkistaa, kun ei aristellut mitenkään. Sanoi, että musse vaikutti ihan normaalilta kissalta kun oli uteliaana tutkimassa paikkoja lääkärilläkin ja että on sopusuhtainen kissa. Ehkä Massin ylensyönti on sitten se ongelma