Viisukuppila

No voi hazel-parkaa.

No, kyllä minä tästä toivun. Mutta Punkun äiti Alma etsii poikaansa, nukkui viime yönä Punkin entisellä paikalla mun vieressä tyynyllä . Seuraavaksi varmaan onkin Alman aika lähteä, vaikka mistäpä sitä tietää koskaan. Toivottavasti mummu sinnittelee vielä pitkään.

Hazel . Olipa Punkku kaunis kissa! Se eli varmasti luonasi onnellisen elämän.

Kiitos Gee. Juu Punkku oli kyllä kaunis ja toivottavasti myös onnellinen.

Hazel

Kiitti Maza . Täytyy vaan ajatella tämä niin, että sairaalla kisulla on nyt hyvä olla.

Tännekin vielä, OSANOTTONI ihana Hazel! Ihan itkettää aina kun lukee näitä tällaisia. Tulee niin aina mieleen veljeni n. 20-vuotiaaksi elänyt kissa, joka on haudattu kesämökillemme.
Sinä olit varmastikin maailman ihanin kissanomistaja, Hazel. Ja siis olet edelleenkin.

Kissat

Hazel, osanottoni koko poppoon puolesta

Surullistahan se on kun kaveri kuolee. Onneksi on teitä ihania, jotka lohduttavat. Monta kisua ja koiraa on tullut vuosien myötä haudattua, muttei siihen koskaan oikein totu.

Hazel Eläinystävän poismeno on kamalaa. Siinä onkin yksi syy siihen, miksen ole hankkinut uusia lemmikkejä sen jälkeen, kun viimeisin kissani Viljami jouduttiin lopettamaan v. 2004. En vaan kestä!

^ Joo. Violetten mietteet kuulostavat tutulta. Mie olen ajatellut, etten ota enää uusia lemmikkejä sitten kun kissoistani aika jättää. Funtsailin, että jos otan kissan joskus nelikymppisenä, niin se saattaa elää kauemmin kuin minä itse. Ja toisaalta olisi paljon helpompi matkustella, tulla ja mennä kun ei olisi lemmikkejä. Nyt rajoittaa tosi paljon reissuihin lähtöä.

^Pitäisi asua kommuunissa kissojen kanssa, niin olisi tuo hoitovastuu esim. reissujen aikana paljon helpompi jakaa.

Vieläkö kissoja -kysymys mietityttää itseänikin. Kissamme eivät olleet mitkään ylimmät ystävykset keskenään, mutta silti Siru on nyt Sissin kuoleman jälkeen vaikuttanut tavallista seurankipeämmältä. Tykkäisiköhän se, jos sillä olisi lajitoveri? Ehkä joku jo vähän vanhempi ja rauhallisempi yksilö? Jotenkin näkisin itsenikin mieluummin kissojen vanhainkodin pitäjänä kuin pentuemona, mutta sitten pitäisi kyllä olla vakiduuni, jotta olisi lääkintäkuluihin tarvittaessa rahaa.

Tulevan kodin melkein naapurissa asuu tuttu kissallinen kommuuni, ehkä valjastellaan sitten sinne aidan takaa nuuhkimaan ja tuttavuutta tekemään.

Rousku kirjoitti:Tykkäisiköhän se, jos sillä olisi lajitoveri? Ehkä joku jo vähän vanhempi ja rauhallisempi yksilö?

Tykkäisi se Lähes kaikki kissat haluavat elää lajitoverin kanssa, jos niille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Kaksi aikuista kissaa sopeutuvat hyvin toisiinsa, kunhan omistaja ei pelästy alun todennäköisiä sähinöitä ja rajunkin näköistä painia.

Käypä rousku katsomassa vaikkapa Boondocksin sivuilta, siellä on muutama aikuinen löytökissa etsimässä uutta kotia.

^Meidän Sissi-prinsessa olisi varmaan halunnut olla ainoa kissa; Sirua se lähinnä sieti. -Mutta joo, katsoo nyt. Tilanne on se, että en tee mahdollista kissahankintaa yksinäni, kun on tuo puoliskokin (ihminen) olemassa. Joskus käy mielessä myös sijaiskotina toimimisen mahdollisuus, mutta ehkä se on sitten kun Sirusta aika jättää. Tai tiedä häntä...

Edit: Pitikin mennä katselemaan... Huoh.

kuinmn

En kestä, kävin katsomassa minäkin noita löytökisuja ja sydämeni suli. Ihania! "Onneksi" paskemmalla puoliskollani on aika tukeva kissa-allergia, joten ei tarvitse edes harkita omaa kissaa. Pitäisi vaan olla enemmän kavereita, joiden kissoja voisi käydä läträämässä ja paijaamassa. Kissat

Ja nyt tuli kauhea ikävä omia kissoja (R.I.P.)

Violette Mun tekisi niin mieli sitä sinistä vaaria, joka on ollut tuolla Boondocksissa jo melkein vuoden, mutta ei mulla ole tarjota sille oikeita olosuhteita, pitäisi olla mahdollisuus turvalliseen ulkoiluun. Se on musta niin hellyttävä. Onneksi tuo paikka pitää vanhatkin löytökisut niin kauan kunnes uusi koti löytyy, lain mukaanhan löytöeläimiä ei tarvitsisi säilyttää kuin sen 15 vrk.

^Mihin se melkein vuoden ollut vaari nyt on hävinnyt? Minäkin muistan nähneeni sen, ja samoin sellaisen joka oli löydetty kuivuneena luurankona (jolleivät sitten olleet sama kissa). Ja nyt niitä/sitä ei enää olekaan! Ei silti, en olisi ottanut kun ei ole maalaiskotia tarjota eikä ainoan kissan paikkaa. Mutta katsonut olisin vielä.

Sitä vähemmän aikaa kateissa (hih!) ollutta harmaaraidallista vaaria katselen vähän sillä silmällä. Näytin siipalle äsken kuvia, josko sekin innostuisi.

Vaarin on vihdoinkin saanut kodin

Tuo on kyllä ihana paikka, jaksavat omalla kustannuksella pitää kissoja noinkin kauan. Anu onkin sanonut, että yhtään tervettä eläintä ei heillä lopeteta ja sairaatkin hoidetaan, jos se vaan on inhimillisyyden rajoissa.

Mutta onhan siellä vielä se ruskeatiikeri vanhus

Meidän poppoo on taas pienentynyt, kuten moni jo tietääkin. Joukon vanhin Alma lähti autuaammille hiirestysmaille vajaa viikko sitten. Krooninen poskiontelotulehdus äityi lopulta niin ilkeäksi, että oli aika antaa Alman mennä. Muutenhan tuo vanhus oli tosi terve ja ikäisekseen hyväkuntoinen, olisi ehkä elänyt vielä jonkun aikaa.



Int. Champion Mustatassun Kassi-Alma "Alma"
s. 17.6.1992
k. 3.9.2010

Kiitos kaikesta Alma kulta
nuku rauhassa viimeistä unta.

Voimia Hazelille! Alma oli kaunis kisuli.

Voi Hazel. Minunkin tutuilla oli ennen kaksi kissa, mutta ne jouduttiin lopattaman puolisen vuotta sitten.

Alma ja voimia Hazel!

Hazel kirjoitti:Meidän poppoo on taas pienentynyt

Onpa teillä nyt menetyksiä lyhyen ajan sisällä . Osanotto täältäkin.

Osanottoni Hazelille tätäkin kautta. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu menettää oma lemmikki ja kauhulla odotan sitä, että omista pikkuisista tulee vanhuksia.

Täällä vähän pienempiä huolia. Kylvetettiin tuota meidän nuorimmaista, kun se ei itseään oikein tajua kunnolla pestä ja haisee välillä aivan järkyttävälle. Kuivatessa tuli sitten pyyhkeeseen verta ja melkein sain slaagin, mutta onneksi kyse oli sitten lopulta vain pienestä haavasta tassussa (anturassa). Vertahan sellaisesta tietysti tulee jonkin verran ihan kuin ihmisilläkin, mutta ei mitään vakavampaa. Tämä hysteerinen äiti soitti silti eläinlääkärille ja nyt sitten tarkkaillaan viikonlopun yli ja välillä huuhdellaan ja desinfioidaan.

Ilmeisesti se oli onnistunut huomaamatta raapaisemaan tassunsa viemärin ritilään. Muuta selitystä en keksi.

Toivottavasti tassu paranee hyvin. Sisäkissalla ei ole pahaa vaaraa saada siihen mitään tulehdusta, jos vaan malttaa olla kovasti nuolematta sitä, pieni nuoleminen ei mitään haittaa. Eiköhän se siitä parane

Joo, näin ne sieltä eläinlääkäriltäkin sanoivat, ettei sisäkissalla mitään suurta vaaraa tulehtumisesta ole, mutta kun olen mikä olen niin täällä on keksitty jo kauhukuvia siitä, että tassu tulehtuu pahasti eikä antibiootit pure ja ties mitä hirveyksiä.

Eikä penska edes aristele tassua eikä tunnu edes tajuavan, että sillä on koko haavaa. Ihan oma itsensä se on, joten ehkä tässä äitikin osaa kohta rauhoittua. Kiitos tsempistä, Hazel!

Voisin lohdutukseksi kertoa sulle tarinoita oikein isoista, pahoista haavoista jotka nekin ovat hyvin parantuneet. Sekin, kun Pulle onnistui repäisemään nivusensa auki kirjahyllyn tappiin... Sekin parani hyvin, vaikka ompeluun pääsy kesti 12 tuntia. Joten, eiköhän tuo tassuhaavakin parane

Meidän Tanelilla voi olla hengenlähtö lähellä. Tutkimuksia tehdään ja syöpää epäillään. Tulokset selvinnee tällä viikolla.