Viisukuppila

Toni kirjoitti:Meidän Tanelilla voi olla hengenlähtö lähellä. Tutkimuksia tehdään ja syöpää epäillään. Tulokset selvinnee tällä viikolla.

Voi ei

Voi Tanel-parkaa

Voi että Hazel. Nyt vasta luin suru-uutisesi.
Otan osaa suruusi.

Tsemiä myös muille kissaihmisille. Ymmärrän huolenne ja murheenne.
Toivottavasti kaikkien kattien asiat saadaan kuntoon.

Itsekin olen ollut huolissani omasta Söpöstiinasta. Jokin ihoallergia on vaivannut, mutta eläinlääkäri pisti kahden viikon välein kunnon tropit ja nyt nuorimmaiseni on taas oma hulvaton itsensä. Ainoa mikä vielä vähän huolettaa on ilmeisesti lääkkeiden pistokohtiin tulleet rupirykelämät, joiden ympäriltä on hävinnyt karvaa. Johtuneeko noista pistoksista? Ei ne kyllä näytä kissaa vaivaavan.

Voi pientä söpöliiniä Tsemppiä Tanelille ja omistajille!

Tsemppiä Tonille. Toivottavasti kissa selviää.

Meidän pikkuinen jalkahaavapotilas on ollut oma reipas itsensä eikä haava näytä tulehtuneelta. Likaa siihen hiukan kertyy ympärille ja kuivunutta verta, jota en hirveän radikaalisti ole lähtenyt putsaamaan, mutta paraneminen on selvästi käynnissä. Turhia taas hysterisoin.

Voi Toni.

Voi pieniä Tanelia ja Tonia.

Voi Toni ja Taneli-kisu Lämpöisiä halauksia, tiedän miltä susta Toni tuntuu Halaukset äidillesikin. Toivotaan, että ei olisi kuitenkaan syövästä kyse.

niin tzemppiä vaan edellisille ja kaikille muillekin pikku leijonien omistajille .... niihh kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu meijän taloutemme jyrsijä plus lintu- (grrrr!! valitettavasti !!!) -ohjuksille Nina- natulle ja Nalle- kollille... välillä Nallukka makaa mun rintani päällä kun otetaan päikkärit olohuoneen fazerin vaaleansinisen värisen nahkasohvan päällä, ja ledy Nina tykkää olla myös kovasti sylissä, hento, pieni kitta, tuntuu ettei se paina juuri mitään... kuivaraksuja menee, ajattelin antaa niille madotuksen, minkä ruoan mukana se menisi liukkaimmin, kyse on nestemäisestä....rohdosta... miten Te ehkä kokeneemmat tai ainakin vannoutuneemmat kissaihimiset olette hoidelleet tämän rutiinin...? tabletit voisivat olla helpompia antaa näille maatiaiskateille.... ? käyn tässä osiossa vain hyvin harvoin.... täytyis katsella tarkemmin aiempia sivuja mut mistäs otat sen ajan, yöstäkö ...?

Helpoin tapa hoitaa kissan madotus on eläinlääkäriltä saatava ampulli, jonka neste hierotaan niskan ihoon.

Nestemäisen, suun kautta annettavan voi koittaa sekoittaa pieneen määrään ruokaa, kissa vaan aika helposti sen sieltä haistaa ja voi jättää ruoan syömättä, riippuu mikä valmiste on kyseessä.

Pillerit voi myös sekoittaa ruokaan tai pistää suoraan nieluun kunhan sen osaa

kiiittti heizell dean...! , ompas siinä muutama vaihtoehto, ei homma ihan outua ole mullekaan mut aattelin et jos olis tullu jotain uutta ja tuo ampulli nyt oli lähinnä sitä oudointa... luulempa että menee ruokahoukuttimena, koiranmakkaran seassa se on ennen saatu menemään... no joo, ei muuta kuin turkishaalarit päälle ja paksuimmat käsinheet mitä löytyy... temmotiawillikittoja...! ei vaineskaan, ihania kisuja ne on, nartulla on vaan ne kynnet vähän liian herkästi esillä, vaikka vain istuisi sylissäkin... !

Söpöstiina elää jotain uutta nuoruutta. Viimeisen parin viikon ajan on leikkihiiret saaneet kokea taivaan merkkejä kun 13-vuotias on antanut niille kyytiä. Muutenkin tuntuu energiaa piisaavan. Ihan mahdoton on ollut. Verhot pitänyt pistää moneen kertaan kohilleen, kun tekee mieli roikkua niissä..

Eihän 13v nyt ihan hirveän vanha edes ole, tuo mun nivelvaivainen 17v sai uutta virtaa nivelrikkoisen ruokavaliosta ja pudotti toissa yönä kaikki kirjahyllyssä makoilevat pehmolelut lattialle.

Vanhat kissat ovat niin ihania

Nii ovat!

Ei ollutkaan sitten ilmeisesti syöpää meidän Tanelilla. Oli vaan ilmeisesti tavallista ärhäkämpi tulehdus. Eläinlääkäreillä kului melkein puoli vuotta tämän asian selvittämiseen, vaikka kissasta otettiin näytteitä vaikka millä mitalla ja tehtiin tähystyksiäkin. Noh, pääasia, että kaikki on hyvin. Tosin en tiedä, uskallanko uskoa tuotakaan diagnoosia.

Onpa kaunis kissa! Mun tulee tuollaisista mustavalkoisista kavereista mieleen aina äitini lapsuudenkissa, josta on kerrottu monia legendaarisia tarinoita. Toivottavasti Tanelilla on tosiaan kaikki hyvin.

Mun mummolassa oli useampi tuollainen mustavalkoinen kisu. Aivan yhtä aktiivisia ja virkeitäkin olivat

Kaunis Taneli! Toivottavasti se on nyt oikeasti toipunut, kyllä mä ainakin siihen luottaisin kaikkien noiden tutkimusten jälkeen.

Ihanaa Tanel

Hienoa, että Tanelille kuuluu hyvää. Nuo keuhkotulehdukset voivat olla tosi sitkeitä kissalla, mutta eiköhän Taneli kuntoon tule

Olen näköjään välissä unohtanut päivittää ne huonommat uutiset. Lääkkeet eivät siis Tanelilla tehonneet ja syöpäkortti vedettiin esiin uudestaan. Nyt on pienen kissan elämä enää päivistä kiinni. Tanelille ollaan varaamassa aikaa viimeiselle matkalle, ellei nuku pois itse ennen sitä.

Hengittäminen on hankalaa, koska verinen lima on täyttänyt nenän ja poskiontelot. Viime päivinä Tanel on lakannut syömästä eikä käy enää ulkonakaan. Nukkuu vain.

Mulla oli toiveena, että Tanelin lopettaisi mun eläinlääkäriystävä Petra, joka oli vuonna 2001 mun kaverina hakemassa Tanelia Tartosta torilta, jonne pikkutytöillä oli tapana tuoda kulkukissojen pentuja. Mietittiin silloin, että mikä söpö karvaturri me sieltä pahvilaatikosta pelastetaan. Ja yksi pinkkinokkainen sieltä katsoi meitä suoraan silmiin. Tanel on ollut sittemmin hoidossa Petran eläintarhassa useaan otteeseen ja varmasti tunnistaa Petran vieläkin.

^Voi Tanel parkaa Toinen on niin söpö lötkö siinä matolla. Paljon hellyyttä viimeisiin hetkiin

Voi Toni, tiedän niin hyvin miltä susta tuntuu Tanelille siirtyminen rajan taa on kuitenkin suuri helpotus, se ehkä vähän lohduttaa. Tulee niin mieleen Alma kisuni, joka lähti samalle matkalle syyskuussa samanlaisessa kunnossa. Ei se enää ollut elämisen arvoista elämää. Annoit äitisi kanssa Tanelille hyvän kodin moneksi vuodeksi

Voi Tanel raukka. Voimia ja jaksamista Tonille.

Voimia Tonille ja pikkuiselle

Oiskos kellään mitään vinkkejä miten kissanpennun saisi totutettua ovelliseen kissanvessaan? On ikävää kun vessasta leviää hajut koko taloon. Aloitin Mintun kanssa ihan vaan muovilaatikolla, josta siirryttiin katolliseen vessaan ilman ovea. Tähän vessaan meni pari päivää totutellessa, mutta sujui loppujen lopuksi ihan hyvin. Nyt on kulunut kolme viikkoa siitä ja ajattelin kokeilla, josko vessa kelpaisi ovenkin kanssa. Minttu menee ovesta ihan paniikkiin, vaikka koitan sille rauhallisesti näyttää miten ovi toimii. Toinen kissa osaa käyttää ovea ongelmitta. Yritin houkutella Minttua vessan luokse herkkupaloilla ja sen lempileluilla, mutta ei, jokin ovessa pelottaa niin paljon, ettei se halua tulla edes vessan lähelle. Laitoin nyt sitten sen alkuperäinen muovilaatikon tän uuden vessan viereen ja Minttu käyttää nyt sitten sitä. Joten hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Kaikki kissat eivät vaan totu noihin ovellisiin vessoihin, niitä pelottaa se oven heiluva liike.
Millaista hiekkaa käytät jos haju leviää noin huoneeseen? Mulla kaksi kissaa käyttää katollista vessaa, eikä sieltä hajua tule muuta kuin silloin, kun juuri on käyty isommilla asioilla.

Ruoalla ei juurikaan kannata kissaa houkutella hiekkalaatikkoon, kissahan luontaisesti karttaa syömistä käymälätilan lähellä jos vain voi.

Tonille tsemppiä ja jaksamista.

Oviasiassa mietin samoja kuin Hazel. Tietääkseni aika monetkin kissat vierastavat ovellista vessaa enkä ole kuullut mitään keinoja totuttamiseen. Kannattaa ostaa kunnollista hiekkaa. Korkeat hinnat saattavat aluksi hirvittää, mutta laadukasta hiekkaa oikeasti kuluu vähemmän. Meillä vessat ovat olohuoneessa eikä todellakaan mitkään hajut leviä kämppään. Suosittelisin siis vaihtamaan hiekkamerkkiä.

Tanelin matka päättyy nyt sitten tänään.

Kaipaamaan jäävät isukin lisäksi karvainen siskopuoli Ines sekä mun kolme pikkusiskoa. Ineksestä tulee nyt sitten Lepsämän Samolan tilan nuori emäntä.

Tanel.

Voi Tanelia. Tuo on aina niin kamalaa, toivotaan että Iines pärjää emäntänä.