Viisukuppila

Minusta Lohan ei ole koskaan ollut erityisen hottis. Onhan se toki nätti tyttö, mutta hirveen tavallisen ja mitättömän naapurintytön näköinen. Ei millään tavalla kiinnostavan näköinen.

Eikä sen tissit ole täydelliset, ne roikkuu.

Tänä yönä katsoin peräti kolme leffaa. Näin katsoin:

Cube - Kuutio
Kävin katsomassa tämän aikoinaan teatterissa ja pidin ideasta silloin ja pidin ideasta myös nyt. Oikein kivasti rakennettu skenaario, vaikka siinä vaiheessa, kun alettiin puhua jaottomien lukujen potensseista ja faktoreista ja koordinaateista, minä menin sekaisin. Lyhyestä matikasta on ihan liian pitkä aika. Siitä huolimatta tätä jaksoi hyvin katsoa. Pisteitä 3/5.

Alone
Mitä kaikkea kansi voikaan paljastaakaan. Tässä leffassa todella oli sarjamurhaajahullu (katso edellinen viestini). Itse leffa oli varsinainen sillisalaatti, vaikka juonessa hyvin pysyikin, mutta se ei kauheasti lohduttanut, sillä leffa oli tajuttoman huono aina ennalta-arvattavaa loppuratkaisua myöten. Muutenkin tuntui, että leffa jätettiin kesken, mutta kun kerran haluttiin lopettaa leffa tietyllä tapaa, niin minkäs sille voi? Huono ratkaisu silti. DVD:llä oli tunnin Making of -pätkä, mutta ekan kerran koskaan saattaa jäädä ekstra katsomatta. Eipä todellakaan kiinnosta tämän leffan tekovaiheet. Katsoin vähän alkua pikakelauksella ja näytti lähinnä siltä, että ohjaaja juttelee omiaan ja vähän väliä näytetään pätkiä leffasta, mutta eipä sitten kauheesti muuta. Pisteitä 1/5, enkä suosittele elokuvaa yhtään kenellekään.

Koti maailman laidalla (A home at the end of the world)
En muista katsoneeni takakannen kuvia juuri lainkaan ostaessani leffaa kirpparilta eikä etukansi juuri kertonut, mitä tuleman piti. En tiennyt etukäteen mitään leffasta, paitsi että on draama, jollaisia minä en juuri koskaan osta. Siksikin yllätti, että nyt kun kerrankin tuli ostettua, niin sitten siinä on kuin onkin enemmän tai vähemmän homoja ! Itse elokuva oli juuri sellainen -kokemus, jollaisen olin kuvitellutkin saavani kannen perusteella. Eihän elokuvassa tapahtunut mitään sinänsä erikoista, mutta sai hyvälle tuulelle. Oli silleen hassulla tavalla ihana leffa . Hahmotkin - Colin Farrellin esittämä Bobby etunenässä - olivat ihanan outoja juuri sillä pönöllä tavalla. Jos edellistä leffaa en voinut suositella kenellekään, niin tätä leffaa suosittelen lämpimästi ihan kaikille. Pisteitä 4/5.

Ensi yönä Resident Evil ja Conan - Barbaari.

Loman jälkeen on dvd:t täälläkin viihdyttäneet. No Country for Old Men oli aika hyvä. Fargo on silti minusta edelleen ehdottomasti Coenien paras, mutta NCFOM oli sentään parannusta pariin sitä edeltävään tervetuloa nukkumatti-pläjäykseen ... sitä Sweeney Toddia en sitten jaksanut loppuun, mikähän siinä, kun Depp tosiaan minusta parhaimmillaan ja oli siinä erittäin herkukkaita kohtauksia, sen Marjukan mainitsemankin lisäksi. Mutta oli se vähän tylsä tai sitten minä olin vaan liian väsynyt.

Tänään tuleekin sitten ihan telkkarista koko illaksi katsottavaa, paitsi ne Madonnan "dokumentit" niin Princen Purple Rain , jota en ole nähnyt aiemmin, vaikka levykin löytyy.

http://www.iltalehti.fi/viihde/200808138093385_vi.shtml

Huiku rohkiaa! Vähemmistöt ryntäävät leffateattereihin...

HUOM: jos et ole vielä katsonut Cube-elokuvia etkä halua tietää niistä mitään ennen katsomista, älä lue seuraavaa:

Minusta tuo Cube on aivan loistava leffa. Juuri minun makuuni: erikoinen, outo ja älykäs - ja erittäin karmiva! Pidän elokuvista, jotka herättävät vahvoja tunteita. Matematiikasta en koskaan ole ymmärtänyt yhtään mitään mutta mielestäni se ei haitannut elokuvanautintoa pätkääkään eikä elokuva sen osaamista vaadikaan. Mitään juonen kannalta oleellista ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta. Pidin myös jatko-osasta, siinä oli samaa taikaa, vaikka loppu olikin mielestäni huono.

Näissä Cube-elokuvissa on ideana juuri se, ettei katsoja koskaan saa tietää mikä se kuutio oikein on ja miksi ihmiset ovat sinne joutuneet. Se jättää siis kysymyksiä ilmaan joka on toisaalta ärsyttävää mutta toisaalta kiehtovaa ja ihanaa. Ei kaikkia ratkaisuja tarvitse aina tuoda katsojalle kuin tarjottimella. Toisaalta elokuvat ovat vielä monin verroin pelottavampia, kun ei kerta kaikkiaan tiedä mistä on kysymys. Tuntematon uhka on pelottavin uhka. Siis ainakin mulle.

MuzaMaza kirjoitti:http://www.iltalehti.fi/viihde/200808138093385_vi.shtml

Huiku rohkiaa! Vähemmistöt ryntäävät leffateattereihin...

Ihana toi, että kohtaus vaatii paljon näyttelijöiltä. Kyl mää ainakin tosta vaan esittäisin kameran edessä seksiä miehen kaa, mutta että naisen.

Margot kirjoitti: Kyl mää ainakin tosta vaan esittäisin kameran edessä seksiä miehen kaa, mutta että naisen.

Samixii

Käytiin katsomassa tänään Mamma Mia...

Aivan mielettömän ihana! Ei nyt ehkä elokuvana mikään maailman paras, mutta musikaalina hengästyttävän upea! Yleistunnelma oli koko leffan ajan niin hyväntuulinen, että tyhmä hymy kasvoillahan tuota sai koko ajan katsella. Ihanaa, kun elokuvan hahmot tuosta vaan "ihan normaalisti" alkoivat laulella esim. jotain Lay all your love on me:tä toisilleen. Kyyneleetkin kirposivat silmäkulmaan kahdesti: ensimmäisen kerran Dancing Queenin aikana ilosta ja toisen kerran The winner takes it allin aikana kosketuksesta. Tää jälkimmäinen on muutenkin mun mielestä yksi maailmankaikkeuden hienoimmista lauluista, ja Meryl Streepin tulkintana se oli yksinkertaisesti mykistävä! Vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

Oon vieläkin ihan sekaisin! Tää on hankittava vielä DVD:nä! Samoin Hartwallin musikaaliversioon liput löytyy ostoslistalta.

Tänä yönä katsottiin vain yksi leffa ja uskon, että näin käy ensi yönäkin (ilta meni Kiovan kisaa katsoessa ja huomisilta Helsingin kisaa, joten aikaa itse leffoille ei paljon jää aikaa. Näin ollen Conan on ensi yön ohjelmassa.

Resident Evil
Kävin katsomassa tämän aikoinaan leffateatterissa ja pidin tätä varsin harmittomana (siinä määrin kuin toimintapätkät voivat olla harmittomia) aivot narikkaan actionina, eikä mielipide ole muuttunut tässä kaikkien näiden vuosien aikana. Elokuva ei ollut missään nimessä huippupätkä eikä se perustunut mihinkään yksittäiseen Resident Evil -peliin, jotka ovat allkekirjoittaneelle hyvinkin tuttuja ja nämä seikat ovat syitä, miksen ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt jatko-osia. Kuitenkin leffasta saattoi bongata monia viitteitä itse peliin, ja se oli varsin mukava lisä itse leffaan, vaikka kuulemani mukaan viitteitä viljellään kakkososassa vielä enemmän (ja suoremmin) kuin tässä. Kuitenkin toimintapätkäksi ihan jees. Pisteitä 3/5.

Conan
Mun on sanottava, ettei Conanin kaltaiset machopullistelut (ennakkokäsitys leffasta) oikein ole iskenyt, mutta kun tämä kerran on yksi tämän lajityypin valioista, niin olihan tämäkin katsastettava. Ehkä lähin Conania muistuttava elokuva, jonka olen nähnyt, on ollut Beowulf, joten eipä siis kovin paljon samankaltaisia leffoja ole tullut nähtyä, mutta hei: molemmissa on sentään pääosassa muskelimies, jolla on miekka! Niin, en odottanut tästä elokuvasta kovin nautinnollista elokuvakokemusta, mutta sellainen tästä kuitenkin tuli. Elokuva oli tyyppiesimerkki siitä, miten saadaan aikaan toimiva elokuva, vaikkei se olisikaan täynnä toimintaa ja erikoistehosteita (kuten Beowulf ja silti se floppasi ja pahasti). Olihan elokuvassa toki niitä taistelukohtauksia, mutta ne eivät olleet missään nimessä hallitsevassa osassa; tässähän oli jopa ihan hyvä tarina taustalla. Itse asiassa vähäeleisyys ja -dialogisuus toimi todellakin elokuvan eduksi ja niitä täydensi suorastaan loistava musiikki. Eikä se Arskakaan nyt niin pelkkänä bodyna leffassa ollut, vaikka ennakkoon niin vähän pelkäsinkin. Kaiken kaikkiaan toimiva leffa, vaikkei nyt ihan se omin juttu olekaan. Näin olympialaisten aikaan pitää toki sanoa, että moukarinheitto tarvitsisi rinnalleen uuden lajin: tulipadanheiton. Jälkimmäinen laji olisi ainakin näyttävämpi laji, vaikkeivät ehkä heitot lentäisikään ihan yhtä pitkälle. Pisteitä 3,5/5.

Ensi yönä The Arrival ja jos aikaa jää (katsonhan Hesan viisufinaalin tuossa illalla), niin myös Monster man.

Miksi huonoja leffoja tehdään? Kun kerran Michelle Pfeiffer on kuuma (ja hyvä) ja Paul Rudd vaan niin syötävän suloinen, vuokrasin "Äidin poikaystävä" -leffan, johon molemmat ovat eksyneet. Yksi huonoimmista leffoista minkä muistan. (Ok, se musiikki ja sanat tms. pesee kyllä tämän 6-0)

Kauheasti kivoja näyttelijöitä (Tracey Ullman, Jon Lovitz noiden edellä mainittujen lisäksi) ja lopputulos oli niin ikävystyttävää, että ranteet auki vaan. Missä ovat hyvät hömppäleffat?

Mikkelsson kirjoitti:Missä ovat hyvät hömppäleffat?

1980-luvulla

Vietinpäs huonojen leffojen yön.

The Arrival
Charlie Sheen tähdittämä scifihömpötys observatorion työntekijästä, joka kollegansa kanssa saa signaalin tuolta jostakin ja sitten alkaa salaliitot ja NASAn tyypit yrittävät peitellä tapahtunutta tuttuun tyyliinsä. Sheen sitten tutkimuksissaan pääsee yhä lähemmäksi totuutta ja... no. Hassua, miten helppoa yhden miehen on aina murtautua salaisiin tutkimuslaitoksiin. Kyllä elokuvaa silti aika hyvin pystyi katsomaan. Takakansitekstit oli myös suomeksi ja tekstitystäkin luvattiin suomitekstitykset, mutta jotenkin se jäi vain oli tuntunut unohtuneen itse leffasta. Tarjolla oli vain ruotsi, norja ja tanska. Välillä oli vaikeuksia ymmärtää kaikkea (kun puhuttiin liian tieteellisiä tai hiljemmalla äänellä), mutta kyllähän se loppujen lopuksi ihan mukavasti meni. Pisteitä leffalle 2/5.

Monster Man
Would you love a monsterman? Well, after this movie I would say no. Tekijöidensä mukaan leffa oli sekoitus toimintaa, kauhua ja komediaa, mutta ainoa komedia-aineskin syntyi oikeastaan siitä, että ei tässä leffassa ollut oikein mitään noista. Tai no, leffan huumori saattaa tyydyttää jenkkikatsojia, ja kun pääpahiksella on monster truck, niin olihan tässä sitä takaa-ajoakin vähäsen. Sekö riittää toiminnaksi? Päähenkilökaksikko oli puisevan huono ja varsinkin Harley oli hirveän epäuskottava. Juoni ei sitten tarjonnut minkäänlaista yllätysmomenttia ja loppuratkaisukin oli kaikessa naurettavuudessaankin todella huono. Making ofin mukaan ainakin tekijöillä on ollut kivaa tätä tehdessä ja se on oikeasti mukava kuulla. Nimenomaan se, että edes jollain on ollut leffan parissa kivaa. Katsojalla (/katsojilla?) ei ollut. Pisteet 1/5.

Ensi yönä Rakkautta ennen aamua sekä Rakkautta ennen auringonlaskua .

kwak kirjoitti:K Tää jälkimmäinen on muutenkin mun mielestä yksi maailmankaikkeuden hienoimmista lauluista, ja Meryl Streepin tulkintana se oli yksinkertaisesti mykistävä! Vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

The Winner Takes It All on toki yks maailmankaikkeuden parhaimpia biisejä, ABBA-tuotannon ehdotonta kärkeä, vaikka ikuinen kestosuosikkini onkin ihan toinen. Mutta jos Streepin tulkinnasta voi sanoa mykistävä, niin se oli korkeintaan kauhusta. Kun rouva avasi suunsa laulaakseen, teki enemmän kuin kerran mieli karjaista, että suus kiinni nainen. Laulaja? TOKI!

Ihan oikeasti: elokuva oli hauskaa hömppää ja siinä sai kyllä kulumaan mukavasti reilun puolltoista tuntia, mutta useamman kerran leffan aikana tuli fiilis, että oli aika rienaamista suorastaan ABBAn musiikille ajoittain. Toki hyviäkin osuuksia oli. Se Take A Chance On Me sai repeämään täydellisesti, samoin pari muuta esitystä...

Samoin Hartwallin musikaaliversioon liput löytyy ostoslistalta.

Psst... siel voi bongata muitakin kippulalaisia jossain esityksessä... jonain iltana...

Rakkautta ennen aamua
Muistan, kuinka tein jotain koneellani ja tämä leffa pyöri Maikkarilla taustalla. Ei tarkoitus ollut edes katsoa niin tarkkaan, kun tosiaan tein jotai muuta, mutta lopputulema oli, että katsoinhan minä ja ihastuin leffaan ikihyviksi. Nyt, kun katsoin tämän toisen kerran, niin täytyy sanoa: leffan taika on edelleen tallella. Tää on vaan niin aito ja spontaani ja ihana ja kiva ja positiivinen ja ja ja... Tää on hyvä! Elokuvassa, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään, tapahtuu niin paljon. Dialogi soljuu aiheiden välillä miten sattuu, mutta silti ne sopivat elokuvaan kuin valettu. Loppukin oli melko täydellinen, vaikka ehkä olisin halunnut sen kuvattavan vähän eri tavalla (miten, sitä en tiedä). Tarkoitan siis todella kuvattavan, en muuttaen tapahtumia mitenkään. Pisteitä 5/5.

Rakkautta ennen auringonlaskua
Näin tämän nyt ekan kerran ja odotin tästä melkein yhtä hyvää elokuvaa kuin edellisestä, vaikka pieni pelko oli siitä, ettei kaikki olisi yhtä spontaanin oloista kuin ensimmäisessä leffassa. Pelko ei vain osoittautunut aiheellisesti, vaan se ehkä jopa kertautui moninkertaisena. Vielä ensimmäisessä kahvilakohtauksessa ajattelin, että tähän mennessä nähty ja kuultu on siinä 3-3,5 pisteen tienoilla, mutta mitä edemmäs leffa eteni, sitä vähemmän sille oli tiedossa pisteitä. Leffasta vaan puuttui suuri osa siitä, mitä teki ensimmäisestä osasta niin mahtavan. Keskustelut tuntuivat vähän väliä väkisinväännetyltä ja niissä käsiteltiin liikaa menneitä asioita ja silloin dialogissa oli oikeasti vähän negatiivista pohjavirettä, mitä en oikeasti lähtenyt hakemaan, kun tätä aloin katsoa. Päähenkilöt tiesivät toisensa jo entuudestaan, mikä vähensi huomattavasti sitä ekasta osasta tutun tutustumisvaiheen aineistoa. Nyt tässä käytiin läpi sitä, mitä vuosien väliin oli jäänyt ja ei se oikein toiminut. Osan näistä vioista voisi selittää sillä, että he ovat nyt yhdeksän vuotta vanhempia kuin aiemmin (ja tätä on ehkä ajateltu leffaa kirjoitettaessa), ja siten kaikki, jopa mielessä pyörivät asiat, on vaan niin erilaisia. Jotenkin vaan ei tuntunut luontevalta silti. Lisäksi päähenkilöparin välillä oli vähemmän kemiaa kuin ekassa osassa jo ekassa junakohtauksessa. Tässä elokuvassa tuntui kuin he olisivat olleet vain hyviä ystäviä, mutta ei mitään muuta. Jos olisin nähnyt tämän elokuvan ensin, en ehkä olisi halunnut nähdä tuota ykkösosaa lainkaan. Pisteitä 2/5.

Ykkösosassa osassa taikuutta oli siinä, että elokuva loppui siten kuin loppui. Katsoja sai itse miettiä, miten tarina siitä eteenpäin jatkuisi. Kakkososassa sitten kerrottiin se, miten tarina jatkuu, mutta sillä ei ole mielestäni mitään väliä. Niin paljon olivat henkilöt muuttuneet vuosien varrella, että kun katson ykkösosan seuraavan kerran, pystyn melko varmasti taas miettimään sitä, miten tarina tulisi jatkumaan.

Ensi yönä Final Fantasy VII: Advent Children sekä Deep Impact.

^ heh, itse oli äärimmäisen kiusaantunut kun näin ekan osan videolta aikoinaan. Katsoin sen jotenkin sellaisessa iässä tai elämänvaiheessa, että ne tilitykset oli itse juuri saanut hataraan pakettiin. Taisin olla ihan pikkuvauvan kanssa kotona, eikä elämnatarkoitukseen ja tulevaisuuteen liittyvät angstit tai pähkäilyt ois voineet vähempää kinnostaa kun asia oli muka ihan selvä, silloin. Minusta koko pätkä oli lapsellinen, teeskentelevä ja täyttä hattaraa jne.

No katsoin sen sitten uudelleen kun toi toka osa sattuikin kolahtamaan. Eipä vanne enää puristanut ja ennen aamua tuntuikin erittäin hienolta. Siinä taidettiin pistellä ainakin minua ihan osuvilla tikuilla, kun aluksi niin tökki

Katten-Gustaf kirjoitti:

kwak kirjoitti:Meryl Streepin tulkintana

Laulaja? TOKI!

Ööö Eikös Meryl Streep ole näyttelijä

Kola-Ollin elokuvan "Viina ja sen seuraukset" ensi-ilta ei sujunut ihan odotuksien mukaan uutisoi viime perjantain HS NYT -lehti (s. 10). Mutta nyt tuo "classikko"-elokuva olisi tilattavissa Ollin nettisivuilta... www.mikkelifilmi.net ... tää ihan tosissaan harkitsee

tonywerner kirjoitti:

Katten-Gustaf kirjoitti: Laulaja? TOKI!

Ööö Eikös Meryl Streep ole näyttelijä

Käänteisironiaa, darling.

Ihan oikeesti, se oli enemmän kuin järkyttävää laulamista... jos sitä nyt ees saattoi sellaseks kutsua...

Mitä on käänteisironia?

Margot kirjoitti:Mitä on käänteisironia?

Jos jotain pitäisi tulkita "käänteisironiaksi" - tulkitsisin sellaiseksi ennemminkin oman viestini, jossa muka epäilen nimiErkki Katten-Gustafin muka luulleen näyttelijä Meryl Streepiä muka laulajaksi Katten-Gustafin ivassa Meryl Streepin laulutaitoa kohtaan ei ole mielestäni ironian häivähdystäkään - se on täysin suoraviivaista sormella osoittavaa pilkkaa.
Olen kuullut Meryl Streepin laulua vain soundtrack-levyltä (en siis ole nähnyt elokuvaa) ja kaiken sen ilmeisen tietokonekäsittelyn jälkeen ei levylle ole tallentunut yhtään väärää nuottia, joten miksi Merylin laulu oli Kattenin "enemmän kuin järkyttävää" en tiedä Uskon, että elokuvassa on myös käytetty etukäteen studiossa nauhoitettuja ja korjailtuja lauluja. Katten ilmeisesti vertaa liikaa Merylin suoritusta liikaa alkuperäisiin klassikoihin, mikä on minusta outoa, koska mitä järkeä olisi tehdä elokuvaa jos sen pääasiassa eli musiikissa ei olisi mitään uusia elementtejä? Tai sitten Katten ei pidä Merylin äänenväristä. Tai sitten Katten ei ylipäätään pidä Meryl Streepistä, koska hän jättää mainitsematta Pierce Brosnanin tulkinnat, joita ei saa kuulostamaan hyvältä laulamiselta edes tietokoneen avustuksella.

Munkaan mielestä tuon elokuvan lauluosuuksia ei pidä verrata varsinaisten laulajien suorituksiin, kysehän on nimenomaan siitä, että nämä näyttelijät laulavat aidosti omilla, ehkä hieman vaatimattomillakin äänillään. Se on eräs laji nykymusikaalia ja minusta ainakin ihan hyvä valinta.

Mamma Miassahan oli ideana juuri se, että laulajat ovat ihan tavallisia rivilaulajia (vaikkakin oikeita näyttelijöitä) ja tanssikohtauksetkin sen verran yksinkertaisia, että "kuka tahansa" voi ne oppia. Musikaalista oli tällä tavoin tehty ihmisläheisempi.

En oo nähnyt Mamma Miaa, mutta yleisellä tasolla jos lauluosuuksissa on edes jokin pointti niin elokuvallisuuden ja tulkinnan kannalta on aina minusta eduksi, että se oikeasti näyttelevä myös laulaa. Mitenkään aliarvioimatta Abbaa minusta A:n ja F:n lauluäänet eivät ole esimerkiksi samaan tapaan myyttiskarimaattistavaramerkkisiä kuin esimeriksi Johnny Cashin ääni, joka sekin korvattiin varsin paljon vaatimattomalla Joaquin Phoenix-äänellä - silti vaikea kuvitella mitään muuta ratkaisua. Eikä Sweeney Toddissa Depp äänellään loista, silti valittu linja on todella perusteltu.

En ole kauheesti tuntenut mielenkiintoa koko pätkää kohtaan, mutta tää Meryl Streepin laulaminen alkoi nyt kiinnostaa, pitänee nähdä ....

Onko kukaan nähnyt elokuvaa "Princess Bride". Kun facebook lykkäsi sen mulle ikiomaksi rakkauselokuvaksi, eikä ole aavistustakaan, millanen se on . Google kertoi tarinan, mutta kiinnostaisi tietää, voiko sitä katsoa kuolematta nauruun.

Kuulostaa nimen perusteella oikein hyvältä elokuvalta.

Joo, rakkauselokuva hyvinnii

Katottiin eilen Klodden kaa Troija. Oli tylsä. Sotaelokuvat ei taida olla mun juttu, ellei niissä ole samalla jotain muuta sisältöä ja ideaa (tykkään esim. Luc Bessonin Jeanne d'Arcista).

Orlando on toki nätti, mutta sitäkin näytettiin niin vähän. Brad Pitt sen sijaan... Ei yhtään mun tyyppiä enkä myöskään tiennyt, että se on noin huono näyttelijä. Ihan olematon haahuilija tyhjine silmineen.

Toi Troija on vaan niin huono . Ja erityisesti mua ärsyttää, kun siinä on alkuperäistä tarinaa muutettu muka paremmin elokuvaa palvelevaksi. Ihan kamala leffa.

Margot kirjoitti: (tykkään esim. Luc Bessonin Jeanne d'Arcista).

Bessonin Jeanne d'Arcista ei moni pidä, mutta mä pidän kanssa siitä ihan älyyttömästi . Se sai kamalaa kuraa kriitikoilta ja varsinkin Jovovichia haukuttiin urakalla. Musta se kuitenkin jotenkin tuntuu tavottavan aikakautensa uskonnollisen tiedon ja logiikan varaan rakentuvaa maailmankuvaa oikeastaan poikkeuksellisen hienosti. Tai siis niin musta tuntuu, en tosiaan oo mikään historioitsija. Ehdottomasti sarjassa täysin aliarvostettuja helmiä.