Viisukuppila

Costa-Gavrasin Tunnustus (1970) kuvasi näytösoikeustapausta 50-luvun Tšekkoslovakiassa. Artur London (Yves Montand) on vastarintaliikkeen ja Espanjan sisällissodan veteraani. Hänet ja joukko muita kommunisteja pidätetään 1952 ja heitä vaaditaan tunnustamaan olemattomia salajuonia. Yhdeksän teloitetaan. London vapautuu 1955 ja muuttaa pois. Hän kirjoittaa tarinansa ja matkustaa Prahaan kesällä 1968. Samana päivänä saapuvat Neuvostoliiton panssarivaunut.

Saatteeksi oli koottu näytteitä suomalaisista kritiikeistä, joissa vasemmisto tyrmäsi elokuvan poliittisin perustein. Se oli sen ajan kulttuurisotaa: vassari ei voi kehua "neuvostovastaista" elokuvaa. Costa-Gavrasin kuuluisia ohjauksia ovat Z - hän elää (1969) sotilasdiktatuurista Kreikassa ja Hälytystila (1972) jenkkien murhatöistä Uruguayssa, mutta hän uskalsi tarttua myös sosialismin rikoksiin. Sama pätee käsikirjoittaja Jorge Semprúniin, espanjalaiseen kommunistiin, joka selviytyi Buchenwaldista. Siitä kertoo Semprúnin ensimmäinen romaani Suuri matka (1963), jonka kerran luinkin.

Näin Ridley Scottin Napoleonin trailerin. Nousi tämän vuoden kiinnostavien leffojen joukkoon Oppenheimerin ja Dyyni 2:n rinnalle. Scottin aikaisemmat elokuvat (The Last Duel, House of Gucci) eivät ole oikein pärjänneet lippuluukuilla. Toivoisi, että kypsemmätkin elokuvat löytäisivät yleisönsä. Kuinka kauan ihmisiä oikein jaksaa kiinnostaa elokuvat, joissa sarjakuvahahmot mättävät toisiaan päähän tai Tom Cruise seikkailee omalla egotripillään...

Oppenheimer oli mainio pätkä. Etukäteen vähän mietin, jaksanko kunnolla keskittyä koko kolmea tuntia, mutta kyllä tuo piti otteessaan. Ydinpommin koelaukaisu kohtaus oli erityisen vaikuttava leffateatteriassa koettuna, enkä usko, että siitä olisi saanut läheskään yhtä paljon irti kotitelkkarista katsottuna. Hyvä siis, että tuli katsottua tuo isolta valkokankaalta.

En tahtoisi sekaantua jenkkien kulttuurisotaan, mutta uusi woke-Lumikki kuulostaa aika äärimmäiseltä. Myönnän nauraneeni. Lippuluukulla selviää, onko Disney wokettanut itsensä nurkkaan vai löytyykö yhä kiitollista yleisöä. Lumikin nimi tulee hänen lumivalkeasta hipiästään, mutta päätähdeksi haluttiin latinompi näyttelijä. No ehkä nimelle on keksitty uusi selitys, ja ovathan kaikenväriset ihot kauniita. Rakkaustarina lentää roskiin, koska moderni, voimaantunut Lumikki ei tarvitse prinssiä. Kääpiöt korvataan "maagisilla metsäolennoilla", joista yksi on lyhytkasvuinen ja muut toisin tavoin moninaisia.

Cinderellan (2015) näin ja pidin sen korrektiutta vielä siedettävänä. Lapsuuden Disney-suhteeni rajoittuu Aku Ankkaan. Lumikin, Tuhkimon ynnä muita piirrettyjä katsoin vasta aikuisena. Jos Lumikki on woketermein "tunkkainen" satu eikä "nykyaikaa", miksi versioida sitä ollenkaan? Tai versioikaa vapaasti, jos uskotte sen kannattavan. Jotkut uskovat, että mitta on jo täynnä.

En tiedä, ketkä wokekriitikot ovat hyviksiä ja ketkä pahiksia. Komppaan tubettaja Nerdroticia ainakin siinä, että faniyleisö tekee kertomuksista ja hahmoista suosittuja. Jos ideologisesti päivitetty versio ei miellytä vanhoja faneja, he ovat heti konservatiiveja, naisvihaajia ja niin edelleen, vaikka eivät olisikaan, ja kritiikki on sillä kuitattu. Onko tämä lopulta järkevä asenne?

sziget kirjoitti: ↑24 Heinä 2023, 21:45 Lumikin nimi tulee hänen lumivalkeasta hipiästään, mutta päätähdeksi haluttiin latinompi näyttelijä. No ehkä nimelle on keksitty uusi selitys, ja ovathan kaikenväriset ihot kauniita.

Ehkä Lumikki vetää kokaiinia (snow).

sziget kirjoitti: ↑24 Heinä 2023, 21:45 En tiedä, ketkä wokekriitikot ovat hyviksiä ja ketkä pahiksia.

Jep, veteenpiirretyn viivan kanssa ollaan tekemisissä. Viihde ja taide ei ole eksaktia tiedettä, joten asiasta tullaan tappelemaan niin kauan kuin viihdettä ja taidetta tehdään ja katsotaan.

Edit: Niin joo, seurasin ulkomaisella keskustelufoorumilla reaktioita Disneyn Pienen merenneidon menestykseen lippuluukuilla ja vaikutti, että sen menestys jäi aika vaatimattomaksi. Jos tuosta voi mitään päätellä, niin "backlash" tulee olemaan tätä uutta Lumikkia kohtaan kovempi.

^^ Siis tuo Disneyn woke-meno on kyllä mennyt yli tuon Lumikin kanssa. Disneyn uusintaversio Tuhkimosta oli vielä hyvä ja minusta kunnioitti tarpeeksi alkuperäistä versiota, mutta sitä oli sopivalla tavalla modernisoitu. Mikään ei tuntunut pakotetulta ja sille tuntui olleensa paikkansa. Tuo Lumikki vaikuttaa vihaavan kaikkea mitä alkuperäinen teos edusti ja heittävän kaiken roskiin. Herää tosiaan kysymys, että miksi uusintaversio edes tarvitaan, koska alkuperäinen tarina ei millään sovi nykyiseen woke-moderniin muottiin. Ihan kun tahallaan haluttaisiin ärsyttää ihmisiä sillä, että rakastettu alkuperäisteos otetaan ja revitään riekaleiksi. Lumikki on yksi elokuvahistorian merkittävimpiä teoksia ja tämä tosiaan tuntuu vaan naurettavalta. Miksi ei voi luoda uusia moderneja elokuvia?

Disneyn live action remake-kuume on muutenkin mennyt överiksi. Suurin osa niitä on sieluttomia ja onttoja kopioita alkuperäisistä. Pieni Merenneidon kävin viimeksi katsomassa ja se oli ihan ok, vaikka ei se mitään uutta tarjoillut. Oli se kuitenkin huomattavasti onnistuneempi kuin Leijonakuninkaan ja Kaunotar ja Hirviön kamalat uudet versiot. Raju CGI:n käyttö välillä sattui silmään. Arielin näyttelijän tummaihoisuus ei minua haitannut. Ainoa, mikä ärsytti oli, että hänellä ei ollut Arielin ikonista punaista tukkaa. Näyttelijä suoriutui oikein hyvin Arielin roolista ja varsinkin lauloi kauniisti. Lumikin tummentaminen sen sijaan uudessa versiossa kuulostaa täysin pakotetulta ja jopa naurettavalta. Mutta siis nuo kääpiöiden muuttaminen menee jo täysin överiksi. Keskisormen näyttöä Disneyn teokselle, mikä teki Disneystä Disneyn...

Ymmärrän hyvin että tietyt sadut eivät olisi nykyaikaa. Miksi sitten ei keksitä uusia satuja vaan kierrätetään näitä vanhoja ja tehdään niihin muutoksia? No, rahahan siinä puhuu. Liittyiköhän tähän jotain sellaista että oikeudet vanhoihin leffoihin menetetään jos niistä ei tehdä uutta versiota? En muista, mutta jotain tämän suuntaista joskus kuulin.

En kyllä tosiaan ole mikään näiden Disneyn live-action remake leffojen suurin ystävä, vaikka uskollisesti ne olenkin katsonut.

Itse olen katsonut näitä live-action uusintafilmatisointeja ainoastaan jos on tullut telkkarista ilmaiseksi. Ainakin Beauty and the Beastin olen nähnyt tällä keinoin. Taitaa Disney tosin jemmata näitä tuoreimpia tuotoksiaan Disney+ striimauspalveluunsa, joten taitaa jäädä näkemättä. Pieni Merenneito ja tämä tulossa oleva Lumikki kiinnostais lähinnä woke-näkökulmasta, mutta en minä niistä mitään ala maksamaan.

Barbie ylitti odotukseni. Pääasiassa kauhun ja trillereiden ystävänä kävin katsomassa tuon lähinnä, että saisin muodostettua omat ajatukseni elokuvasta, josta olen kuullut paljon eriäviä mielipiteitä, mutta viihdyinkin leffan parissa erittäin hyvin. Tunnetila vaihteli erittäin paljon kaksituntisen aikana. Elokuvan yhteiskunnallinen pohdinta oli paikoin hyvinkin purevaa, mutta sopiva annos huumoria piti kokonaisuuden kumminkin mukavan kepeänä.

Kävimme myös katsomassa Barbien. Yllätyin sosiaalisen kommentoinnin määrää, luulin että kyseessä olisi kevyttä viihdettä mutta nyt olin väärässä.

En kuitenkaan tykännyt leffasta estoitta, ja antaisinkin sille arvosanaksi 3.7/5

Pisteitä rokottaa lähinnä se että tylsistyin välillä leffaan, ei siis mikään penkkiin naulitseva ja otteessaan pitävä leffa tämä.

Hyvä kuitenkin, kyllähän tämän kerran katsoi.

Barbenheimerissä ilahduttavinta oli itse ilmiö! Kummastakaan elokuvasta en lopulta kovin paljon välittänyt. Barbie onnistui viihdyttämään katseluhetkensä, mutta odotin, että se olisi ollut visuaalisesti lumoavampi ja upottavampi. En unohtanut Barbieta katsoessani, että katson elokuvaa. Ja enpä unohtanut Oppenheimerinkaan kohdalla: se oli kuin kolme tuntia kestävä TikTok-video. Elokuvan leikkaustahti oli makuuni aivan liian nopea. Loppuakohden kerronnan tiivistyessä nopeat leikkaukset lunastivat paikkansa, mutta leffan alkupuolisko oli varsin tuskaisaa seurattavaa.

Uusin Mission Impossible oli puolestaan hirmu viihdyttävä! Tuskin sitäkään tulen enää koskaan uudestaan katsomaan, mutta se tarjosi juuri sellaista viidykettä, jota elokuvalta lähdin hakemaan.

En ole Oppenheimeria vielä nähnyt, mutta harmi jos se on pilattu nopealla leikkauksella. Kismittää yleisestikin se, ettei ohjaaja ja/tai tuottajat luota aiheen kiinnostavuuteen vaan yrittävät tehdä elokuvastaan jotenkin paremmin yleisöön uppoavan toissijaisilla keinoilla. Harva salamatahdilla leikattu elokuva on jäänyt klassikkona elämään ja yhtä harvoin minä palaan niiden pariin. Jonkinlaisena poikkeuksena Quantum of Solace ja sekin pitkälti siksi, että on osa suurempaa Bond-brändiä. Ohjaaja David Fincher leikkaa salamatahdilla, hänen taipumuksensa on vain pahentunut kun ikää on tullut lisää, mutta hän on muuten ohjaajana niin rautaa, että vähän pakko sietää, on häneltä tullut sen verran kovia elokuvia. En kuitenkaan muista, että Se7enin, Fight Clubin ja Zodiacin aikaan hänen leikkaustyylinsä olisi häirinnyt. Enemmänkin puheliaissa draamoissa, kuten The Social Network tai Gone Girl. Ihan tuoreimpia elokuvia en ole häneltä nähnyt, koska hän siirtyi työskentelemään Netflixille.

Seitsemän Oscarin voittaja Everything Everywhere All At Once on hyperaktiivinen sekasotku ilman päätä tai häntää. Kyllä, päätin vihdoin katsoa sen. Voisinpa saada parituntiseni takaisin.

^^Minä olen sen nähnyt jo kolmasti ja koen, että elokuva on syvällinen, hauska sekä haastava mestariteos.
Eipä tälläiset mielikuvitukselliset hurlumhei leffat varmaan ole kaikkien juttu. Ehkä Aleksi pitää enemmän Marvel mätöstä?
Ei siinäkään siis vikaa olisi, kukin tyylillään

Ai niin edit. kävin eilen katsomassa kohutun Barbien ja jokseenkin keskinkertainen filkka se oli. Ihan hupaisaa satiiria, draama ei oikein toiminut ja paasausta oli turhan raskaalla kädellä. Ei se silti ollut pelkkää oikeistomedioiden väittämää aivopesua alá öyh vöyh feministi-vihervassari-telaketju-feminatsi-girlpower-jeejee tyyliin. Sen nyt arvasi, medialukutaitoa ei voi pyytää eikä vaatia kaikilta

Minäkin kävin joskus toukuussa katsomassa Everything Everywhere All at Oncen, ja omat odotukseni se lunasti ja jopa hieman ylitti. Kovin monesti en ole elokuvateatterissa ääneen nauranut, mutta nakkisormille tyrskähdelin.

Elokuva oli kaikkinensa taidokkaasti tehty, ja ei voi kuin ihailla sitä, miten koherentti kokonaisuus se loppujen lopuksi oli. Jonkin aikaa kesti, että pääsin elokuvan logiikkaan kiinni, mutta sitten kun siitä otteen nappasin, homma vei mennessään kuin Taiga-vuoristorata konsanaan!

jdjj22 kirjoitti: ↑19 Elo 2023, 23:01Minä olen sen nähnyt jo kolmasti ja koen, että elokuva on syvällinen, hauska sekä haastava mestariteos.
Eipä tälläiset mielikuvitukselliset hurlumhei leffat varmaan ole kaikkien juttu. Ehkä Aleksi pitää enemmän Marvel mätöstä?

Itse väittäisin, että Everything Everywhere All at Once on jopa verrattavissa idearikkaimpiin Marvel-mättöihin, kuten Guardians of the Galaxeihin tai uusimpiin Hämähäkkimies-animaatioihin. Onhan Everything Everywhere All at Once omalla tavallaan myös supersankarielokuva.

Palaan vielä parin lauseen ajaksi tuohon äskeiseen Oscar-voittajaan. Kaipaan elokuvalta punaista lankaa. Siitä löytyi sellainen, mutta kyseinen kerä oli kissan leikkikaluna useita tunteja, mistä syystä se oli sekaisin kuin seinäkello. Sori, liian vaikea pätkä.

Ilahduin älyttömän paljon Super Mario Bros. -elokuvasta. Uskomaton nostalgiaryöppy yhdistettynä loistaviin ääniraitoihin oli vastustamaton yhdistelmä. Sain kaiken, mitä halusin. Odotukseni olivat keskitasolla, mutta päättyivät kylmiin väreisiin.

jdjj22 kirjoitti: ↑19 Elo 2023, 23:01Ehkä Aleksi pitää enemmän Marvel mätöstä?
Ei siinäkään siis vikaa olisi, kukin tyylillään

Tykkään kaikenlaisesta. Tyypillinen toiminta ei enää nykyisin tahdo olla mieleeni, sillä se on melkein aina mielikuvituksetonta ja monotonista. Yleensä skippaan jotkut b-luokan rikosleffat aika nopeasti. Marvelit ovat kyllä loistavia. Lisäksi pidän tietynlaisista draamoista. Oikeussalidraamoilla on erityinen paikka sydämessäni. Vankilaleffat ovat kanssa kovaa valuuttaa, samaten sci-fi.

Ohessa joitain kaikkien aikojen suosikkejani eri genreistä.

The Shawshank Redemption (1994)
Forrest Gump (1994)
Erin Brockovich (2000)
Eight Below (2006)
Tie pohjoiseen (2012)
Interstellar (2013)
The Hundred-Foot Journey (2014)
Equals (2015)
Avengers: Endgame (2018)
The Whale (2022)

Striimauspalvelut ovat fragmentoituneet, eikä ole olemassa superfirmaa, jolla olisi lisenssit kaikkiin maailman elokuviin. Striimauspalvelut tuottavat kuulemma jo nykyään tappiota ja joutuvat karsimaan tarjontaansa.

Rousku kirjoitti: ↑02 Syys 2023, 00:17 Onko mitään sellaista palvelua, josta voi hankkia katsottavakseen mielellään suomeksi tekstitettynä elokuvia, jotka eivät ole mitään Hollywoodin valtavirtatuotantoa? Toiveissa olisivat Tarkoin vartioidut junat, Dogville ja Polyester ainakin. Voi niitä muitakin olla, mutta nuo tulee ensimmäisenä mieleen.

Siis miksi ei ole palveua, josta voi hommata leffan kuin leffan? Joko kokoelmaansa pysyvästi, tai kertakatseltavaksi, tai jotain tältä väliltä? Ja mieleisillään tekstityksillä/dubbauksella, jos sen on joku joskus tehnyt.

Sanoisin, että eniten Hollywoodin valtavirrasta poikkeavaa tuotantoa löytyy Mubista. Mitään noista mainitsemistasi elokuvista sieltä ei tosin löydy, eikä myöskään suomitekstejä. Mutta monia muita vieraskielisiä sekä vanhempia elokuvia löytyy. Closely Watched Trains näyttäisi löytyvän ilmaiseksi Youtubesta, toki ilman suomitekstejä jälleen. Dogville löytyy useista eri vuokrauspalveluista.

Justwatch.com on tietääkseni paras tapa selvittää, mistä suoratoisto tai vuokrapalvelusta jonkun tietyn elokuvan voi löytää. Toki myös siellä on rajattu tietokanta ja voi olla virheellistä tietoa, mutta yleisesti ottaen se on hyvä tapa selata suoratoistopalveluiden sisältöjä tai etsiä tiettyjä elokuvia. JustWatchilla on myös kätevä appi ladattavaksi puhelimeen tai tablettiin.

Aleksi kirjoitti: ↑01 Syys 2023, 23:16 Tykkään kaikenlaisesta. Tyypillinen toiminta ei enää nykyisin tahdo olla mieleeni, sillä se on melkein aina mielikuvituksetonta ja monotonista. Yleensä skippaan jotkut b-luokan rikosleffat aika nopeasti. Marvelit ovat kyllä loistavia. Lisäksi pidän tietynlaisista draamoista. Oikeussalidraamoilla on erityinen paikka sydämessäni. Vankilaleffat ovat kanssa kovaa valuuttaa, samaten sci-fi.

Ohessa joitain kaikkien aikojen suosikkejani eri genreistä.

The Shawshank Redemption (1994)
Forrest Gump (1994)
Erin Brockovich (2000)
Eight Below (2006)
Tie pohjoiseen (2012)
Interstellar (2013)
The Hundred-Foot Journey (2014)
Equals (2015)
Avengers: Endgame (2018)
The Whale (2022)

Noista minulla on ainoastaan The Whale näkemättä, mainioita elokuvia kyllä suurimmaksi osaksi parista ehkä vähän yliarvostetusta huolimatta Itsekin tykkään miltei kaikenlaisista elokuvista, peruskauhu tosin ei oikein jaksa viihdyttää äänekkäine äkkipöö säikyttelyineen, psykologisempi kauhu kylläkin Suosikkigenrejäni lienevät sci-fi, aikakausidraamat (tai pukudraamat) ja yhteiskunnalliset draamakomediat. Tässä muutama 5/5 arvosanan saanut leffa/sarja omasta tuhansien kokoelmastani.

Dogville (2003)
The Hunt (2012)
Spirited Away (2001)
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001)
Sorry to Bother You (2018)
Interstate 60: Episodes of the Road (2002)
Gattaca (1997)
Booksmart (2019)
The Congress (2013)
The Andromeda Strain (1971)
Wild at Heart (1990)
Four Lions (2010)

Extraordinary Attorney Woo (2022)
Monty Python's Flying Circus (1969–1974)
Downton Abbey (2010–2015)
Don't Hug Me I'm Scared (2022– )
Around the World with Willy Fog (1983)

Henkien kätkemä. Listalla pari muutakin pätevää, mutta Ghibli on kyllä kultakaivos.

jdjj22 kirjoitti: ↑02 Syys 2023, 13:35 Extraordinary Attorney Woo (2022)

Hieno sarja Harmi, ettei päänäyttelijätär suostunut toiseen kauteen.

R&A 2023 päättyi. Yorgos Lanthimosin Poor Things ei sopinut aikatauluuni, se tulee ensi-iltaan 2024. Poimintoja nähdyistä:

Nightsiren (Svetlonoc). Šarlotta palaa aikuisena kotikyläänsä, josta pakeni kauhean tapauksen jälkeen. Slovakialaisen Tereza Nvotován elokuva edustaa folk horroria ja sivuaa noituutta, johon osa kyläläisistä uskoo. Kerronta piti hyvin koukussa.

Three Thousand Numbered Pieces (Háromezer számozott darab). Joukko syrjittyjä Unkarin romaneja ja aito, osiin purettu talo raahataan berliiniläisen teatterin lavalle tiedostavaa ja ah niin koskettavaa esitystä varten. Hillitön satiiri toimii, koska elokuva ei asetu taidemaailman yläpuolelle vaan irvailee koko ajan myös itselleen. Todellisuus vilahtelee ajoittain.

About Dry Grasses (Kuru Otlar Üstüne). Turkkilaisen Nuri Bilge Ceylanin elokuvat ovat kolmetuntisia, mutta niissä ei tuijotella tyhjyyteen. Dialogia on paljon. Päähenkilö ei ole välttämättä sankari, saattaa osoittautua jopa mulkeroksi. Tässä hän on lumisen syrjäkylän turhautunut opettaja Samet. Muista hahmoista erottuu toisen koulun vasemmistolainen naisopettaja Nuray, joka on haavoittunut pommi-iskussa ja ontuu. Häntä näyttelevä Merve Dizdar palkittiin Cannesissa.

In Flames on pakistanilais-kanadalaisen Zarrar Kahnin ensimmäinen pitkä elokuva. Päähenkilö on Mariam, joka isoisän kuoltua aavistelee, että setä yrittää huijata äitiä ja potkia perheen ulos kodistaan. Samalla Mariamin oma suhde todellisuuteen katkeilee. Kauhuelementit ja tulinen loppu maistuivat hiukan väkinäisiltä ja kliseisiltä. Yhteiskunnallinen puoli oli vahvempi.

jdjj22 kirjoitti: ↑02 Syys 2023, 13:35 Dogville (2003)
The Andromeda Strain (1971)

Trier on kestosuosikkini, Melancholian (2011) ehkä nimeäisin itse. Robert Wise oli myös hyvä ohjaaja, onnistui melkein aina. Andromeda uhkaa tuli hiljan Teemalta, näin sen kinossa korona-aikana. Sehän perustuu Michael Crichtonin romaaniin. Hän puolestaan ohjasi elokuvan Westworld (Tappokone, 1973), josta kehitettiin tv-sarja Westworld (2016-2022). Wiselta näin juuri viehättävän Arrival-henkisen scifiklassikon The Day the Earth Stood Still (Uhkavaatimus Maalle, 1951).

Aleksin lista oli vieraampi. Nykyään katson kyllä paljon amerikkalaista genre-elokuvaa, valtavirtaa harvemmin. Sen Everything Everywhere All at Oncen näin kesällä ja ikävystyin suuresti. Paikalla oli muitakin valittajia ja pari innostunutta. Jakaa siis yleisöä, vaikka olin luullut kaikkien rakastavan sitä.

^ Melancholia on yksi myös mun suosikkileffoista!

Rousku kirjoitti: ↑02 Syys 2023, 00:17 Toiveissa olisivat Tarkoin vartioidut junat, Dogville ja Polyester ainakin. Voi niitä muitakin olla, mutta nuo tulee ensimmäisenä mieleen.

Kaipaamasi Dogville pitäisi muuten löytyä Amazon Prime Videosta tällä hetkellä, jos et sitä vielä saanut katsottavaksi.