Viisukuppila

Katsoin sellaisen kuin Maurice (1987).

Huikea historiallinen kuvaus homorakkaudesta 1910-luvun Englannissa.

Monet historialliset nykyleffat sortuu mielestäni sellaiseen että näytetään vaikka miesten välinen pusu julkisella paikalla tai muuta vastaavaa homoromanttista aikakaudella jolloin ilmapiiri oli hyvin puritanistinen ja kaikkia epäiltiin kaikesta säädyttömyydestä.

Tämä oli täysin toista maata, synkkä, apeamielinen, yleisen ilmapiirin tuomitsevuus oli käsinkosketeltavaa.

Liekköhän syynä realistisuuteen se että kuvaushetkellä, eli 1987, ei homous ollut vielä valtavirrassa normaalia, ja täten leffasta pystyttiin tekemään niin mielipiteiltään tuomitseva kuin tehtiin. Veikkaan että jos sama leffa tehtäisiin uusiksi nyt 2023 niin sitä pehmitettäisiin jotta ei vaan tule kenellekään paha mieli

^ Toisaalta ihan nykyaikanakin leffamaailmassa homojen tarinat kerrotaan yleensä hyvin traagisina ja jos nyt muistan oikein niin esim. Hollywood-leffojen homohahmoista suurin osa kuolee, kun taas heterohahmoisa hyvin pieni osa kuolee.

^ Tämä seikka muuten tuli esiin Levyraadissa 68, jossa teemana oli gay-leffojen musiikki.

^ Oliks siellä levyraadissa tätä:

Teeman elokuvafestivaali 15.-19.11. telkussa ja Areenassa. Pitäisi katsoa ainakin Werner Herzogin Aguirre, Jumalan viha (1972). Syyskuussa näin dokumentin Werner Herzog, radikaali uneksija, sekin mukana nyt. Leos Caraxin Sparks-musikaali Annette ja dokumentti itse popduo Sparksista ovat toinen hyvä pari.

Night Visions 15.-19.11. Helsingissä. Päävieraana on Mick Garris (s. 1951), jolta nähdään Amazing Stories (1987) ja kolme muuta elokuvaa. Näytöksiä on kolmessa salissa. Erityisesti kiinnostaa ranskalainen hämähäkkikauhu Vermines (2023).

Toi Teeman elokuvafestivaali loppui juuri kivaan ja pitkään (!) dokkariin Ennio Morriconesta.

Tuli katsottua Oppenheimer. Alku oli mielenkiintoinen ja räjäytys hyvä kliimaksi, mutta sen jälkeen oli vielä tunti lusittavaa epäkiinnostavasta sisäpoliittisesta väännöstä.

Arvosana on 3/5 tuon pituuden vuoksi. Jos leikkaisi tunnin pois niin sit olisi 5/5

Nyt menee samanaikaisesti niin monta kiinnostavaa leffaa etten yhtään tiedä mitä niistä menisin katsomaan!

Katsottiin käyttäjän Havulintu kanssa Brat eli Brother eli Veli joka on venäläinen vuoden 1997 elokuva.



Olen nähnyt tämän jo aiemmin ja tiesin laadukkuuden, mutta yllätyksekseni myös Havulintu oli aivan haltioitunut tosta leffasta

Vonkka oli ihanan överi musikaali täynnä visuaalista ilotulitusta. Musikaaleja ei ole pahemmin tullut katsottua, mutta tuosta nautin todella. Tai no, tietystihän siitä nauttii, kun saa ihastella Timothée Chalametia kokonaiset kaksi tuntia.

^ Minunkin pitäisi käydä tuo katsomassa! Rakas siskoni kävi ja kehui kovasti. Rakastan musikaaleja ja Timothée on karismaattinen näyttelijä. Elokuvan visualisuus myös kiehtoo.Toinen mitä meinaan mennä katsomaan tässä on Disneyn uusi Wish, vaikka elokuva onkin ollut lipunmyyntifloppi. Toivoisin, että tässä olisi sitä jotain vanhaa Disneyn taikaa, eikä olisi pelkkää woke-hömpötystä, mitä suurin osa Disneyn uusista julkaisuista on nyt viime vuosina ollut. Kyseessä on kuitenkin Disneyn 100-vuotisjuhlateos.

granaattiomena kirjoitti: ↑17 Joulu 2023, 00:23 Vonkka oli ihanan överi musikaali täynnä visuaalista ilotulitusta.

Minulta oli mennyt täysin ohi, että tuo on musikaali! Nyt kyllä mietin pari kertaa, haluanko mennäkään sitä katsomaan. Musikaalit ovat minulle ongelmallisia, koska olen niin kranttu musiikin suhteen.

Minäkin kävin katsomassa Vonkan. Musikaalina se ei ollut erityisen muistettava, mutta tarjosihan se mukavaa eskapismia, ja elokuvasta löytyi samaa henkeä kuin ohjaajan loistavista Paddington-elokuvista. Plussaa myös siitä, että elokuva oli esiosa sille oikealle 1970-luvun Jali ja suklaatehdas -elokuvalle eikä Burtonin hirvitykselle.

Tänään kävin katsomassa maailman parhaaksi elokuvaksikin valitun Jeanne Dielmanin. Eilen satuin huomaamaan, että elokuvasta on tänään näytös Kino Reginassa, ja onneksi huomasin, sillä tänään oli mainio päivä katsoa yli 200 minuuttia kestävä arkinen kuvaus yhden naisen kolmesta päivästä. Elokuvan jälkeen kotiin saavuttuani valojen aukaiseminen ja sammuttaminen ja tiskien tiskaaminen tuntuivat kumman maagisilta askarreilta. Elokuva teki vaikutuksen.

Katsoin myös joku päivä sitten Netflixistä Mr. Bean lomailee -elokuvan. Keväällä katsoin ensimmäistä kertaa alkuperäiset Mr. Bean -jaksot, ja niistä kyllä nautin. Mr. Beanin lomailu Ranskassa oli kuitenkin ponnetonta menoa. Tuntui, ettei elokuvan komiikka eskaloitunut tarpeeksi ja klovnerian potentiaali jäi puolitiehen. Jaksoin kuitenkin elokuvan katsoa loppuun.

Setsenminuuttinen animaatio Carp Xmass on söpöin jouluelokuva ikinä! Karpit viettävät joulua, ja pöydässä pitää olla ihmistä, koska ihminen on karppien suurta herkkua. Tšekissä karppi kuuluu jouluun kuten meillä kinkku, mutta elokuvassa sympatiat ovat karppien puolella. Ohjaus: Anna Heribanová, 2023.

https://www.arte.tv/fr/videos/113133-000-A/carp-xmass/

Hanhis kirjoitti: ↑18 Joulu 2023, 02:14

Tänään kävin katsomassa maailman parhaaksi elokuvaksikin valitun Jeanne Dielmanin... Kino Reginassa

Vajaa pari vuotta sitten aukaisin television illalla. Sieltä tuli ranskankielinen elokuva menneiltä vuosikymmeniltä. Katsoin elokuvan loppuun. Elokuvan jälkeen kävi ilmi, että kyseessä oli tämä Jeanne Dielmann.

Minäkin pidin elokuvasta, etenkin sen kuvakielestä. Muistan kohtaukset, joissa asiakas tuli käymään: mies näytettiin vain osittain peilien kautta. Ja se kuinka Jeanne kopisteli huoneistossa korkokengissään. Muistan myös keskustelun poikansa kanssa, aiheena naisen ja miehen välinen suhde. Elokuvassahan ei juuri puhuttu ja hyvä niin, koska se mitä puhuttiin, sai ansaitsemansa painoarvon.

Jälkikäteen, kun kriitikot äänestivät elokuvan maailman parhaimmaksi, olen tosin miettinyt elokuvan käsikirjoitusta. Onko se hyvä? Eikö se ole kliseinen? Ja... väärä?

Miksi seksityöläinen elokuvissa joko tapetaan tai itse tappaa asiakkaan? (Tai sortuu huumeisiin, tai tulee hulluksi.)

Mitä syytä Jeanne Diehlmanilla oli tappaa asiakkaansa? Hänhän oli hyvä asiakas, elokuvan perusteella, ja hän toi talouteen lisätienestejä. Olisihan Jeanne voitu kirjoittaa kahvilaan herkuttelemaan leivoksilla tai iloitsemaan kauniista, uudesta hatusta jonka oli mieheltä saaduilla rahoilla pystynyt ostamaan. Minusta elokuva ei antanut mitään selitystä, miksi mies piti tappaa. Muuta kuin se, että elokuvaan piti saada "dramaattinen kliimaksi".

Onko joku käynyt jo testaamassa uuden Bio Rexin leffateatterin Narinkkatorin laidassa eli Lasipalatsia vastapäätä? Siellä on kuulemma jokaisessa salissa leveämmät penkit, enemmän jalkatilaa ja sivupöytä. Siinä on myös jokin ravintola/kahvila, joka näyttää upealta ainakin ulkoapäin

Kävin tänään katsomassa Mummolan, jossa näyttelee mm. Leena Uotila, Ria Kataja ja Elinä Knihtilä. Oli mukavan erilainen ja toisaalta todentuntuinen.

Pitkästä aikaa elokuva, josta tykkäsin ehdoitta. Maailman kauhein ihminen:

https://areena.yle.fi/1-61745215

Elokuva on norjalainen.

Miten Norjassa osataankin!

(Puhumattakaan Ruotsista ja Tanskasta.)

Ja Suomessa ei.

Norjassa on Knausgård, Skam, Exit ja nyt Maailman kauhein ihminen.

Yritin katsoa Tovea yksi ilta (Areena). Puoli tuntia riitti. Jotenkin tuntuu, että Suomessa kaiken draaman lähtökohta on kaupallinen laskelmointi: Millaiselle projektille saisi rahoitusta, millaiselle projektille saisi katsojia, millaisesta projektista saisi elantonsa? Lopputulos on tekemällä tehtyä. Niin kuin joku Teräsleidit, joka löytyy kanssa Areenasta. Kyllähän näistä elokuvantekijät elantonsa saavat, mutta eivät ne katsojaa riipaise.

Katsoin myös bulgaarialaissyntyisen suomalaisohjaajan elokuvan Laupias taksikuski (Areena). Kuvauksellisesti hieno, tämänhän suomalaiset osaavat, näyttää elokuvalta ja taiteelta, mutta sisältö...



P.S. Maailman kauhein ihminen on parisuhdedraama, jossa nuori nainen haahuilee nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Luulin, että elokuva olisi Nina Lykken romaaniin perustuva, huumoriltaan samantyylinen. Alkoi tehdä mieli Osloon.

^ Joo, Norja on ihan uskomaton maa mitä tulee leffoihin ja sarjoihin! Skamia parempaa nuortensarjaa saa todellakin etsiä.
t: tyyppi joka katsoi Skamin 26-vuotiaana ja silti samaistui niihin teemoihin

Oslo todellakin alkoi kiehtoa enemmän Skamin ansiosta. Nyt myös tuo Maailman kauhein ihminen alkoi kiinnostaa, eli kiitos vinkistä!

Eilen kävin katsomassa Je’vidan ja tänään Kuolleet lehdet. Kyllä Suomessakin jotain osataan!

Je’vida tosiaan on koltansaamelainen leffa, joka kyllä vakuutti mut täysin, mutta pituutta olisi saanut olla vaikka tuntikin lisää. Leffa tosiaan kuvaa Je’vidan elämää kolmessa eri ajassa (lapsena, nuorena naisena ja vanhana naisena) ja erityisesti hänen aikuisikänsä (reilusti ennen tätä nykyhetkeä) olisi ansainnut lisää huomiota.
Oli myös tyylikäs valinta tehdä leffasta mustavalkoinen – ainoastaan revontulien kohdalla olisin halunnut nähdä myös värit!

Kuolleet lehdet varmaankin on monelle tuttu. Muhun kyllä vaan kolahtaa tuo kaurismäkeläinen tyyli ja huumori. Ihmettelin miten ne mummot ja papat tuolla salissa pystyivät pitämään pokan niin hyvin. Toki tämä ei ihan yhtä hulvatonta huumoria ollut kuin Kauas pilvet karkaavat, jonka aikana nauran vielä kippurammin.
Mutta mutta.. miten Kaurismäki edes osaa olla niin uskollinen omalle tyylilleen ja kuvata Helsingin noin ihanan rumana? Hän ei valinnut yhtäkään kaunista maisemaa tai rakennusta. Aivan upea valinta ja jos olisin jostain muualta maailmasta peräisin niin kiinnostuisin kyllä kaupungista joka kuvataan noin karmean näköisenä ja jonka kuppiloissa esiintyy noin ilmeettömiä artisteja ja asiakaskunta katselee esitystä aivan yhtä ilmeettömänä ja jäyhänä jököttäen.

Saturnus Psycho kirjoitti: ↑11 Tammi 2024, 18:15 Hän ei valinnut yhtäkään kaunista maisemaa tai rakennusta. Aivan upea valinta ja

Rakastan rumuuden estetiikkaa! Kyselen usein ulkomaalaisilta vaihtareiltakin, mikä on niiden kotimaan rumin kaupunki.

Rumuuden estetiikkaa tarjoaa myös Areenasta löytyvä Halme & Tervo: Tosisuomalaisuutta etsimässä. Ja lakonista huumoria!

^ Samoin! Joskus myös hienoimmat lomakuvat on todella rumista taloista otettu.

Myrskyluodon Maija on nyt katsottu, ja ensitunnelmani on, että kyllä on upea elokuva! Hieno tarina, joka on esitetty kauniisti ja koskettavasti. Elokuvassa tuodaan mielestäni myös Maijan persoonaa ja ajatuksia paremmin esille kuin aiemmassa sarjaversioinnissa.

Joo, hienoa kuvausta, Maija on tosiaan erilainen verrattuna aiempiin teoksiin. Amanda Jansson on upea näyttelijä. En sitten tiedä, kuinka todenmukaista tuollainen käytös olisi ollut 1800-luvun Ahvenanmaalla. Aika ei tullut pitkäksi, katsoin ekan kerran kelloon 2 tunnin kohdalla (yht. 2h 45 min).
Mutta Oolannin sodan kuvaus minua ihmetyttää, oikeasti laivaston hyökkäykset olivat muutaman päivän mittaisia. En ole mistään lukenut, että joukkoja olisi majoittunut sen ajan tavan mukaan tavallisten ihmisten koteihin. Muutenkin ihmetytti,mistä riitti kalat ja ryynit moisen porukan syöttämiseen talviaikana.

No tällaisista faktajutuista huolimatta aloin arvostaa Tiina Lymin näkemystä. Tuore ja erilainen kuvaus. Tämä filmi on hyvin vahvasti rakkaustarina. Suosittelen katsomaan!

Korealaisamerikkalainen "Past lives" oli oikein mukava pläjäys. Biorexin uusi Kulttuurikasarmin leffateatteri oli hieno.

Night Visions -ennakkona ruotsalainen komedia The Hypnosis. Pariskunta Vera ja Andre markkinoi start-up-yritystään, sitten Vera käy hypnoterapiassa ja alkaa käyttäytyä oudosti. Esittelyssä mainittiin Trierin Idiootit (1998) ja Yorgos Lanthimos, mutta Ruben Östlund on lähempänä, eli jos piditte The Squaresta... Voitti jo muutaman palkinnon Karlovy Varissa.

Kevään Night Visions on Helsingissä 16.-21.4. ja ohjelma julki nyt. Kauhuklassikkona Tobe Hooperin Eaten Alive (1976), jonka näin viime vuonna levyltä. Siinä on rähjäinen hotelli, ahne krokotiili ja nyrjähtänyt tunnelma. - Toimintaohjaaja John McTiernanilta nähdään neljä elokuvaa. Dario Argentosta on tehty uusi dokumentti.

sziget kirjoitti: ↑06 Huhti 2024, 23:17 Toimintaohjaaja John McTiernanilta nähdään neljä elokuvaa.

Predatorin arvasinkin, sopii ehkä lähimmäksi Night Visionsin profiilia. Die Hardin osaan ulkoa etu- ja takaperin, joten ei jaksais enää. Punaisen Lokakuun Metsästys olisi sen sijaan komea nähdä uudelleen isolta kankaalta jos vaan nykyisin jaksaisin käydä elokuvissa.

Vaude, nyt selvisi juuri Ylen uutisista, että John McTiernan on vierailulla Suomessa Night Visions-festivaalin tiimoilla. Tuo olis ollut kiva nähdä jos hänellä on mitään yleisötilaisuuksia.

hra47 kirjoitti: ↑18 Huhti 2024, 18:27 Vaude, nyt selvisi juuri Ylen uutisista, että John McTiernan on vierailulla Suomessa Night Visions-festivaalin tiimoilla. Tuo olis ollut kiva nähdä jos hänellä on mitään yleisötilaisuuksia.

Lauantaina oli päätilaisuus Predatorin yhteydessä. Loppuunmyyty, enkä itse pyrkinyt sinne. Katsoin Nomadsin, jonka hän kävi kyllä esittelemässä mutta ei halunnut puhua siitä, muistaa vain pieleen menneet asiat. Oikein hauska ja tyylikäs kauhufilmi se oli, vaikka nomadijengi herätti enemmän hilpeyttä kuin pelkoa. Käsikirjoitus McTiernanin oma, teoreettinen mutta kekseliäs.

Festarin päävieras käy yleensä omien elokuviensa näytöksissä. Jotkut ovat ehkä puheliaampia kuin toiset. Viime syksyn Mick Garris oli loistava tyyppi, ja hankin sen jälkeen hänen luomansa kauhusarjan Masters of Horror (2005-2007), jota tehtiin kaksi kautta ja 26 osaa. Kutsutuille ohjaajille annettiin melko vapaat kädet tunnin jaksoon. Garrisin oma ura käynnistyi Spielbergin Amazing Stories -sarjan käsikirjoittajana 80-luvulla.

Dario Argento: Panico -dokumentti tulee myös ensi-iltaan. Ohjaaja Simone Scafidi oli kertomassa siitä. Tyttäret Asia ja Fiore puhuvat elokuvassa, samoin mm. sisar ja kolme olennaista ulkomaista ohjaajaa: Gaspar Noé, Guillermo del Toro ja Nicolas Winding Refn. Aikaisemmin Scafidi oli tehnyt kolme henkilödokkaria, yhden Lucio Fulcista, mutta ei jatka kauhuaiheilla vaan siirtyy seuraavaksi näyttelijättäriin, ei voinut vielä paljastaa nimiä.

Todellinen löytö oli Hollywood 90028 (1973), Christina Hornisherin ainoa pitkä elokuva. Pinnalta eksploitaatio: pää-äijä Markilla on ikävä taipumus kuristaa naisia ja työkseen hän kuvaa aikuisviihdettä. Lopulta ihmissuhdefilmi ja elokuva elokuvasta, kun yhdessä tekeleessä esiintyvä Michele ja Mark kiinnostuvat toisistaan. Kuvia Los Angelesista, käydään HOLLYWOOD-kirjainten alla ja kääntöpuolella. Hieno musiikkiraita, säveltäjänä Basil Poledouris (Robocop, Punaisen lokakuun metsästys). Kauheaa, että tällainen helmi on ollut kadoksissa vuosikymmeniä, onneksi nyt pelastettu.

Jep, Masters of Horror-sarja on tuttu. Muistaakseni Suomen tv:ssä joku kanava (veikkaan Nelosta) esitti ekan kauden, mutta toista kautta ei koskaan tullut. John Carpenterilta sarjassa hänen luultavasti viimeiseksi jäävä hyvä ohjaustyö, Cigarette Burns.