Viisukuppila

"..kuin vettä vaaaan.... kerro mikä ..." Yle 1/Yle Puhe ... kysyisin sieltä kielimielipuolitoimistosta että mita tarkoi tai minkä takia tuola etuaasiasa on noita niinku Sudan, Iran, Pakistan, Afkanistan, Oman, .. et mitä tuo an- pääte tarkoittaa, .. kenties maata...? humanahum niinku vähä silleen samako asia, terv. kielipoliti siis eräs uskollisista lukijoistanne joka haluaa vaalia hyvää iskän ja äiskän kieltä eli siis tätä ns. kirjakieltä... sillleeen niinQu....

Aancon kirjoitti:

Jónsì kirjoitti:^ Minä en ole koskaan kuullut kenenkään muun kuin riksa[:n käyttävän ylppäriä merkityksessä ylioppilasjuhlat tai ylkkäriä yhtään missään muussa merkityksessä kuin lehtenä.

En minakaan. En ole kylla kuullut edes riksan suusta

Eipä sitten enää tarvinnutkaan itse puuttua tuohon.

EDIT: Mutta niin, taidan olla oikeasti ihan/lähes yksin tuon ylkkärien merkityksen kanssa. Olen kyllä kuullut kavereideni käyttävän sanaa ylkkärit ylioppilaskirjoituksista, mutta minulle sana ylkkärit tarkoittaa
touko-/kesäkuisia pirskeitä.

Findance.comissa oli otsikko "Laihduttajaa koijataan? - Sauna-housut!"

Mitäköhän murretta tuo "koijata" on? En muista tuohon koskaan aiemmin törmänneeni. Ymmärsin sen tarkoittavan "huijata, jekuttaa".

Sanokaas muuten, milloin kirjoitetaan 'sana x' (sen sijaan että kirjoitettaisiin ''sana x''). Tämä on minulle kerrottu pariinkin kertaan, mutta kun ei mene jakeluun, niin ei mene. (Eli saa vääntää rautalangasta.) Lisäksi kysyisin, että mikä noiden yksöismerkkien nimi on? Kaksoismerkit lienevät aina lainausmerkit?

^ Tuo tullee ruotsin sanasta skoja, joten olisikohan lounaisten murteiden juttuja? Puhdas veikkaus. Ainakin mulle ihan tuttu sana, vaikken itse käytä.

Edit: Ja olisko noi puolilainausmerkit? Niitä käytetään ainakin sanan merkityksen ilmaisemiseen, esim. koijata 'huijata'. Lisäksi niitä tarvitaan, jos pitää käyttää lainausmerkkejä, mutta ilmaus on jo yksien lainausmerkkien sisällä. Esim. Se sanoi: "Mä oon ainakin 'tosi varma' tästä asiasta."

Hyvä vastailla, kun ei tiedä mitään.

Ah, no niin tietysti se tulee skojasta. Olen pääsiäistonttu!

Kiitos Margot!

sziget kirjoitti:Oletteko huomanneet, että Portugal on nykyään i:tön? HS:n Ilkka Malmerg kirjoitti aiheesta, ja tosiaan: vaalien tuloslähetyksessä Ylen Riikka Uosukainen puhui koko ajan Portugal-avusta ja Portugal-paketista.

Ollaan loogisia! Vaihdetaan myös Venäjä Russiaksi, Ruotsi Swedeniksi ja Saksa Germanyksi.

Kiinnitin vaali-illan aikana huomiota juurikin Uosukaisen Portugalin iittömyyteen ja taivastelin sitä siinä kavereilleni, mutta nyt olen alkanut nähdä ja kuulla tuota samaa muotoa vähän siellä sun täällä ja alan katua taivasteluitani. Itsehän tässä taas jälkijunassa olen kehityksestä..

Mä löysin eräältä kielifoorumilta listan harvinaisia suomalaisia sanoja. Joukossa oli "kaarna", ja se onkin ainoa jonka noista sanoista tiesin merkityksineen Tässä niitä sanoja, ovatko tuttuja teille muille suomen taitajille?

aihki
huhta
jouhi
jurmu
kaarna
kelo
kieri
kika
kivalo
konkelo
kultaa
kupsoa
kuolpuna
kurento
kärnä
lieko
luhta
luppo
nili
nivoa
nulkka
nurus
pökkelö
roivas
sivakka
suokku
suvanto
totku
tykky
täkkä
ume
urpu
viti
yrkä
änki

Aancon kirjoitti:Tässä niitä sanoja, ovatko tuttuja teille muille suomen taitajille?

Tiedän vain nämä:

Aancon, tuo suomen kielen professori, kirjoitti:jouhi
kaarna
kelo
nivoa
pökkelö
suvanto

^ Tiedän nuo samat ja lisäksi tykkylumen ja urvut, jotka siis ovat niitä puiden oksista roikkuvia ruskeita mykkyröitä.

- tavallisia sanoja, jotka kuuluvat aktiiviseen sanavarastooni: jouhi, kaarna, kelo, nivoa, pökkelö, suvanto, urpu
- tunnen, muttei tule itse käytettyä: sivakka, tykky, konkelo, luppo, viti
- tälle tiedän kaksikin merkitystä: lieko (mutta ei ole tarvetta käyttää sanaa kummassakaan)
- tälle tiedän epämääräisen merkityksen, sekä että biologit ovat määritelleet sen tarkemmin: luhta
- teoriassa tunnen, mutten ehkä tunnista jos tämmöinen tulee oikeasti vastaan: aihki, huhta
- ja eikös totku ole vähän kuin sotku, tai siis varsinaisesti kalanperkeet mutta sitten muukin sotku ja möhnä?

loput ovat outoja. (Noita käyttämikseni väittämiäni käytän varmaan puolia ihan väärin )

Aancon kirjoitti:Mä löysin eräältä kielifoorumilta listan harvinaisia suomalaisia sanoja. Joukossa oli "kaarna", ja se onkin ainoa jonka noista sanoista tiesin merkityksineen Tässä niitä sanoja, ovatko tuttuja teille muille suomen taitajille?
no tosi nopealla otannalla,mikä tulee ekana mieleen...

aihki pulkka
huhta poltettu maa kaskettu, puiden jätteitten kera
jouhi karva hevosen harjaksesta
jurmu kuulostaa punaniskaiselta perussuomalaiselta
kaarna puun kuori
kelo kuivunut puunrunko
kieri ? kierrätä pyöritä mua....
kika
kivalo liittynee saamelaisiin ?
konkelo puu joka ei ole kaatunut maahan asti
kultaa
kupsoa kuopia,kaivella
kuolpuna
kurento
kärnä kärnänsaari on Lappajärvellä, ...
lieko veteen kaatunut puunrunko
luhta kosteikko, vesistöön rajoittuva avoin niittyalue
luppo puussa kasvava jäkälä tai sii naava..
nili niliaitta, se väyrysen jalasmökki siis korkean pylvään päähän nostettu esim. ruoansäilytyspaikka. no nii varmaan onkii...
nivoa sitoa,yhdistää...niputtaa
nulkka
nurus
pökkelö -kääpä, kuivunut lahonnut pystysä oleva puu
roivas
sivakka hiihtoväline, suksi, eiku suosuksihan tämä on
suokku
suvanto joessa oleva vähän virtaava kohta, leveähkö osa,
totku
tykky -lumi, kasautunut keko
täkkä
ume
urpu koivun urpu, turvonnu silmu,
viti -lumi, vasta satanut neitseellinen hitilumi,
yrkä
änki

älä änki tänne, mee pois! täsä muutamia mitä tuli mieleen...

^Oletin, että nämä ovat perusmuotoisia sanoja, jolloin perusmuoto tuosta olisi änkkiä. Semmoista en ole kuullut (tietysti jossakin murteessa se voi olla), ängetä sen sijaan olisi tuttu. Änkihän voisi olla änkeytymisväline, joku sorkkarauta tms.

Eikös aihki ole tietynmoinen mänty, semmoinen vanha jäärä, josta saa tiivistä puutavaraa? Eli tälläkin sanalla olisi siis useampi merkitys.

Ai niin olisihan tuo nili pitänyt muistaa, minä kyllä en varmaan ole tavannut sitä muuta kuin jostakin kansanperinnekirjasta, eli aihkin (vai taipuuko se toisin?) ja huhdan kanssa samaa sakkia. (Huhta taas minusta havupuukaski, eli jos on poltettu koivikko tai haavikko tai nurtsi niin ei olisi kyseessä huhta.)

Huhta on järeä havupuukaski, joskin itse olisin väittänyt että se on kahdella U:lla huuhta tai huuhtakaski. Mutta joka tapauksessa se kaskeamistapa jolla savolaisekspansio tapahtui, eikä pienimuotoisempi ja varhaisempi, esi-historiallinen jopa, sekä savon ulkopuolella muuallakin myöhemminkin esiintynyt lehtipuukaski. Jee - kaskeamisen asiantuntija

Ja aihki on munkin mielestäni pystyykelottunut sitkas tunturimänty, kun taas ahkio on se saamelaispulkka. Kivalo on paikka tai tunturi Lapissa (ja sukunimikin sieltäpäin) ja samoin Kuolpuna kanssa joku alue tms. Paljon muuten noita Lappiiin liittyviä juttuja listassa, ehkä ne on saamelaisperäisiä ja siksi ei ehkä oikeastaan suomalaisia sanoja. Muutoin aika samat tunnen ja samaksi miellän kuin mitä romualdo luetteli. Sivakkaa en oisi suosukseksi kyllä tiennyt, sivakoimisen hiihtämiseksi. Enkä konkeloa muuksi kuin joksikin adjektiiviseksi, että sellainen kömpelön konkelo tms

no nii aihki tosiaan, mites mä ny sekoitin hetken mielenhäiriösä noi samankaltaset sanat, on näköjään ihtelläkin Samuli Paulaharjunkin lukuelämyksistä jo aikaa.... joo, mutta tuohon an- päätteisten sanojen mysteeriöön ojotan vastausta... harmi kun radiossakaan ei ole enää Mistä sanat tulevat -kontaktilähetyksiä...

Miun kielipään mukaan aihki on iso petäjä (ikimänty) ja kelo on pystyyn kuollut mänty. Kuolpuna on kangasmaa ja luppo tarkoittaa puussa kasvavaa naavaa. Karvat voivat nivoutua eli irrota ja poro nulkkaa eli "hölkkää". Kieri saattaisi tarkoittaa puun latvaa ja jurmu taitaa olla kosken alla oleva syvänne. Noin puolet noista sanoista oli tuttuja. Jotkut sellaisia, että kuullut ne kyllä, mutta merkitys hämärän peitossa.

Tässä on vappupäivän piristykseksi ja mielenvirkistykseksi kaksi sanaa / sanontaa:

1. hoo moilanen

2. hunninko - mennä, joutua hunningolle / olla hunningolla

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1. sana, sanonta hoo moilanen tarkoittaa neuvottomuutta, hämmennystä, tietämättömyyttä. Kun todetaan, että joku on kuin hoo moilanen niin se tarkoittaa siis, että joku on neuvoton, hämmentynyt, ihmeissään, tietämätön.

Jokin aika sitten radiosta (Radioateljee-kuunnelmasarjassa) tuli kokonainen ohjelma, jossa käsiteltiin tätä sanaa, sanontaa hoo moilanen.

Kyseisen ohjelman mukaan hoo moilanen-sanalla on urbaani alkuperä. Ensimmäisen kerran se ilmaantui kieleen Helsingissä 1960-luvulla, ja sieltä se vähitellen on levinnyt laajemmalle. Ohjelmassa tuotiin esiin, että sana olisi alunperin tarkoittanut tosiaan jotakuta Moilanen-nimistä henkilöä. Ei kuitenkaan tiedetä kenestä Moilasesta on kysymys.

Kiinnostavaa sinänsä on tämänkin sanonnan kohdalla, että miten ja miksi toiset sanat, sanonnat jäävät elämään ja toiset eivät. Ehkä nämä eloon jäävät sanat, sanonnat ovat sellaisia, että niille on jokin ns. tilaus - ne palvelevat, kuvaavat hyvin ja osuvasti jotain asiaa. - Kuten sana hoo moilanen kuvaa tiivistetysti neuvottomuutta, hämmennystä, tietämättömyyttä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

2. Entä sitten hunninko-sana ja sanonta olla hunningolla / mennä, joutua hunningolle.

Mitä tämä tarkoittaa ? Ja mikä lienee tämän sanan, sanonnan alkuperä ?

PS. Vinkiksi voi antaa, että jotkut voivat nimenomaan vappuna joutua hunningolle.......

Miksi lähestulkoon kaikissa maailmalla puhutuissa kielissä on epäsäännöllisiä verbejä tai muita epäsäännöllisyyksiä?? Ja miksi niitä on joissain kielissä enemmän kuin toisissa??
Erityisesti germaanisissa kielissä (mm. saksa, englanti, ruotsi, friisi) epäsäännöllisyyksiä on melko paljon kun taas suomen kaltaisissa kielissä jotka liittävät erilaisia päätteitä ja liitteitä sanoihin ei ole niin paljoa epäsäännöllisyyksiä (esim. japanissa on vain kolme epäsäännölistä verbiä (jotka eivät kovin epäsäännöllisiä ole) kuntaas englannissa on useita kymmeniä joista monet ovat hyvin yleisiä).

Cool And Bored kirjoitti:Erityisesti germaanisissa kielissä (saksa, englanti, ruotsi, friisi) epäsäännöllisyyksiä on melko paljon kun taas suomen kaltaisissa kielissä jotka liittävät erilaisia päätteitä ja liitteitä sanoihin ei ole niin paljoa epäsäännöllisyyksiä (esim. japanissa on vain kolme epäsäännölistä verbiä (jotka eivät kovin epäsäännöllisiä ole) kuntaas englannissa on useita kymmeniä joista monet ovat hyvin yleisiä).

Ruotsissahan on äärimmäisen vähän epäsäännöllisiä verbejä esimerkiksi juuri englantiin verrattuna. Suomessa myös on koko joukko epäsäännöllisyyksiä, niitä vaan ei tunnista samalla tavalla epäsäännöllisiksi, koska niitä ei tarvitse opetella. Esimerkiksi olla-verbi taipuu suomessakin ihan mielivaltaisesti.

Oikeastaan epäsäännölliset verbit ovat epäsäännöllisiä vain tietystä hetkestä tarkasteltuna. Suurin osa on ollut jossain kielen kehitysvaiheessa ollut ihan säännöllisiä. Ne muodot, joita käytetään eniten pystyvät vastustamaan muutoksia eniten, koska lapset oppivat ne nopeasti aikaisessa kehitysvaiheessa ja käyttävät niitä koko ajan. Tällöin vanhat muodot siirtyvät koko ajan eteenpäin uusille sukupolville, siitä huolimatta, että säännöt, joiden takia muodot ovat sellaisia kuin ovat, eivät ole välttämättä enää produktiivisia. Esimerkiksi islannin sana lapsi "barn" on monikossa "börn" ( ), koska sen monikko on aikoinaan päättynyt -u, joka on sittemmin tipahtanut pois. Islannissa taas on sellainen sääntö, että a ja u (eli [y]) eivät voi olla peräkkäisissä tavuissa, vaan a muuttuu ö:ksi noissa tilanteissa. Vaikka u on tippunut pois, on umlaut jäänyt jäljellä ja lapsen taivutus on siksi "epäsäännöllinen". Sama sääntö muuten oli ruotsissakin joskus ja siksi ruotsissa tänä päivänä on ö.

Esimerkiksi juuri englannin ja ruotsin muuttuvia vokaaleita on säädellyt juuri tuon kaltaiset jutut. Joskus samat säännöt pätivät kaikkiin yhteyksiin, joissa tulee tietynlainen yhtymä, mutta nykyään jäljellä ovat vain tavallisimmat esiintymät. Siksikin epäsäännöllisyydet kasautuvat tavallisimpiin sanoihin, kielen oppijan iloksi. Kun naperot eivät Suomessa enää aktiivisesti kuule potentiaalia, niin siitä rupeaa näkemään mitä eriskummallisempia tulkintoja, kun potentiaalia yritetään tuottaa vääriä sääntöjä yleistämällä, esim. "olenee", "ollee", "menenee" tai "lienee on".

Potentiaalia käytetään nykyisin muuten todella mielenkiintoisesti Vanhemmat sitä osaavat useimmiten käyttää (mikäli siis muutenkin osaavat hyvää kieltä), mutta nuorille se on yllättävän usein aivan mahdoton. Esim. olla-verbin potentiaalimuoto lie on saanut hyvin mielenkiintoisia käyttötapoja, tyyliin "Suomi lie voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden" vs. "Suomi voittanee jääkiekon maailmanmestaruuden". Niin se kieli kehittyy...

Törmäsin tänään leivonnaiseen nimeltä masaliisa ja reseptiä tutkiessani se vaikutti hyvin mokkapalojen kaltaiselta. Onko kenelläkään tietoa, onko kyseessä siis sama leipomus, jota kutsutaan vain jossain päin maatamme tuolla nimellä? Ja jos on, niin missä päin tuota masaliisaa sitten käytetään? Itse en ollut aiemmin kuullut kyseistä nimitystä lainkaan.

Mä muistelisin kuulleeni tuota masaliisa-nimitystä käytettävän just mokkapaloista.

Paras kaverini Google ainakin tietää kertoa, että masaliisa tunnettaisiin Satakunnan alueella ja me muut tunnemme sen nimellä mokkapalat. Wikipedia kertoo, että mokkapaloille on ilmeisesti muitakin nimiä:

Yleisesti mokkapaloiksi kutsuttua leivonnaista tunnetaan myös toisilla nimityksillä kuten kahvi- tai suklaaruudut, mööti, suklaapiirakka, masaliisa, ruotsinparas, suklaahyvä, tuulomaantorttu sekä rakkaudenpala.

Itse en ole ikinä käyttänyt muuta nimitystä kuin mokkapalat. Se on ainoa oikea

^Minäkin tunnen ainoastaan nimityksen mokkapalat

skidi kirjoitti:Paras kaverini Google ainakin tietää kertoa, että masaliisa tunnettaisiin Satakunnan alueella ja me muut tunnemme sen nimellä mokkapalat. Wikipedia kertoo, että mokkapaloille on ilmeisesti muitakin nimiä:

Ytuulomaantorttu

Minusta se on oikeasti tuulomantorttu, yhdellä a:lla. Tuuloma taas sijaitsee Kuolassa . Ilmankos sieltä tuleekin hyviä torttuja!

Joo, mutta tunnen tuulaman(?)tortun sellaisena versiona, jonka pohjassa ei ole kaakaojauhetta. Päällinen on silti ehtaa mokkapalaa. Masaliisankin olen kuullut, mutten muista ketään, joka sitä nimitystä käyttäisi.

Violette kirjoitti:Esim. olla-verbin potentiaalimuoto lie on saanut hyvin mielenkiintoisia käyttötapoja, tyyliin "Suomi lie voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden" vs. "Suomi voittanee jääkiekon maailmanmestaruuden". Niin se kieli kehittyy...

Musta tuntuu enemmänkin siltä, että suomi vaan köyhtyy ja kohta kukaan ei enää osaa kirjoittaa oikeaoppisesti. Jotkut nuoret oikeasti eivät ehkä enää lue muuta kuin nettikirjoittelua, jossa harvemmin jaksetaan panostaa kielioppiin. Mun sydän itki tänään melkein verta, kun luin yhden naamakirjakaverini (ei-kuppilalaisen, koska tehän osaatte kirjoittaa ) juttuja. Hän muun muassa kirjoitti mie en ees olevinaa ehtin minnee mennä syömää jäätelöö. Tuolla hän varmaan yritti sanoa, että ei muka ehtinyt syömään, mutta miksi hän repäisi "olevinaan"-sanan tuohon Kieliasusta en sen enempää häiriinny, koska tuolla tavalla täällä päin puhutaan Mutta oikeasti, ei se ole NIIN vaikeaa kirjoittaa edes vähänkin kieliopin mukaisia lauserakenteita...

O tempora, o mores.

Se on vähän sellaista. Kieli muuttuu ja elää. Kieli on elastinen ja altis muutokselle. Kieli syntyy käyttäjistään. Loppujen lopuksi standardisoitu kirjoituskieli on niin nuori ilmiö. Sitä ei välttämättä osaa nähdä rikkautta uudessa ja muutoksessa, vaan rikkautta on se, jonka on opetettu olevan sitä. Ei siitä ketään voi syyttää.

Minäkö olisin juuri kirjoittanut parikymmentä sivua kielen muutoksesta(kin).

Aintsu kirjoitti: Musta tuntuu enemmänkin siltä, että suomi vaan köyhtyy ja kohta kukaan ei enää osaa kirjoittaa oikeaoppisesti. Jotkut nuoret oikeasti eivät ehkä enää lue muuta kuin nettikirjoittelua, jossa harvemmin jaksetaan panostaa kielioppiin. Mun sydän itki tänään melkein verta,

Mun sydän itki myös tänään verta, kun luin mun seiskaluokalla olevan pikkuveljen äikän kirja-analyysin. Joo se ei oo ikinä ollu mikään äidinkielellinen lahjakkuus, minkä huomaa arvosanoistakin, mutta se analyysi oli ihan hirvee! Ei osattu perus pilkkusääntöjä, lauseet oli megalomaalisen pitkiä tyylin sitten...mutta... ja...ja.... Ja se kieli oli tyyliin: "Kirja kertoo Pekasta. Pekka meni metsään. Metsässä kasvoi puita." Se kirja ei tasan ollu noin yksinkertainen, kun olen itsekin sen lukenut vaan mun veli ei yksinkertaisesti näytä osaavan tuottaa monipuolisempaa tekstiä. Välillä puuttui myös predikaatit ja possesiivisuffikseista ei ollu tietoakaan. No kun ei ikinä lue uutisia eikä kirjoja vaan pelaa päivät pitkät jotain tietokonepelejä, niin miten siinä kieli kehittyis. Mä kirjotin ton tasosta tekstii kakkosluokalla. Yläasteella pohdiskelin unelmayhteiskuntaa ja muuta muka-syvällistä. (Jälkeenpäin toki tullut naurettua naiiveille teksteilleni, mutta ainakin yritin ja kyllä mä aina 9-10 mun esseistä sain). Jos mä oisin yläasteen äikän ope, niin antaisin armotta nelosia! Ei tollasia tapauksia sais päästää pois luokalta, joiden teksteistä ei tunnu välillä edes oikeesti ymmärtävän mitään. Mutta kun ei opettajia kiinnosta oppilaiden asiat. Päätavoite on vaan saada kaikki pois omista jaloista pyörimästä ja antaa säälivitosia. Ei ihminen opi, jos sitä ei karaise!

Jonsi sanoi sen mitä meinasin, mutta en jaksanut kirjoittaa. Kieltä opiskeltuani olen nykyisin hyvin suvaitsevainen enkä ollenkaan sellainen hirveä kielinatsipoliisi kuin ennen. Kielipoliisi siis olen edelleen, mutta lempeämpi. Virallisissa teksteissä toki täytyy kirjoittaa kunnolla ja kyllä mua keskustelupalstoilla ym. ärsyttää, kun joku ei osaa edes perussääntöjä, mutta sellaista se on - kaikki eivät ole hyviä kaikessa ja jotkut ovat aivan surkeita kirjoittamisessa. Ja kaikkia ei tosiaankaan kiinnosta. Olen ratkaissut ongelman omalla kohdallani niin, etten lue viestejä, joista ei saa lukuisten kirjoitusvirheiden takia helposti selvää.

Lisäksi olen oppinut suhtautumaan suvaitsevammin erilaisiin murreilmiöihin. 18-vuotiaana nuorena idealistina olisin saanut slaagin, jos joku olisi käyttänyt jotain murreilmaisua jossain vähemmän virallisessa yhteydessä. Käytänhän itsekin Stadin slangia toisinaan, joten so what. Itse asiassa eräs yliopisto-openi sanoi kerran viisaasti, että oikeastaan äidinkielinen puhuja ei tee koskaan kielivirheitä, ainoastaan tilanteeseen sopimattomia tyylivirheitä. Se oli aika hyvin sanottu.

Kyllä hyvä kielitaito kuuluu mielestäni yleissivistykseen, mutta kaikki ihmiset eivät vain ole sivistyneitä eivätkä ole kielestä ja kirjoittamisesta kiinnostuneita, enkä voi heitä muuttaa.

Violette kirjoitti:Kyllä hyvä kielitaito kuuluu mielestäni yleissivistykseen, mutta kaikki ihmiset eivät vain ole sivistyneitä eivätkä ole kielestä ja kirjoittamisesta kiinnostuneita, enkä voi heitä muuttaa.

Tämä mun pitäisi vaan opetella hyväksymään. Kaikki eivät osaa tai ole kiinnostunut samoista asoista. Oon muutenkin huomannut viime aikoina ärsyyntyväni ns. tyhmistä ihmisistä, ehkäpä mun kannattaisi hieman höllätä pipoa... Olen kukkahattutäti.