Viisukuppila

tonywerner kirjoitti:
Eikös se ole kirkkoon kuuluvien tehtävä tuo valan vannominen ja kuulumattomien juttu sitten tuo "juhlallinen vakuutus"

Juuri noin. 

Valat vannottiin. 

Pete kirjoitti: Minäkin vannoin valan. Mikäs tuon valan ja sen vakuutuksen ero olikaan?

Ihan oikeita vatsuaksia tuossa jo olikin mutta täältä löytyy ihan se sotilasvalan / juhlallisen vakuutuksen rimpsu. "Kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä" vs "kunniani ja omantuntoni kautta". Siinäpä se ero, muuten rimpsut ovat samat.

Vannoin perinteikkäästi valan.

HEI TONYWERNER, JVVV JA GMW!


Missä vaiheessa palvelusaikaanne tunsitte itsenne kaikkein motivoituneimmaksi ja innokkaimmaksi, ja intissä olo oli mieluista aikaa? Oliko se palveluksen alussa, puolivälissä vai lopussa?

Hei inttimiehet!

Osuiko teihin koskaan salama palvelusaikana? 

blackburn kirjoitti: HEI TONYWERNER

Missä vaiheessa palvelusaikaanne tunsitte itsenne kaikkein motivoituneimmaksi ja innokkaimmaksi, ja intissä olo oli mieluista aikaa? Oliko se palveluksen alussa, puolivälissä vai lopussa?

Motivoituneimmaksi tunsin itseni juuri hetkeä ennen varuskunta-alueelle astumista. 
Siitä se oli yhtä alamäkeä... Mieluisinta aikaa oli ihan loppuaika, kun minulla oli niin lupsakat hommat ja laskeskelin vain aamuja.... 

Parolannummen huoltokomppania kärsinyt näemmä tulipalosta. Ei sentäs tän vanha yksikkö, mutta melkein oli, jos varusmiestoimittajaksi olisin päässyt. No toisaalta käsittääkseni tuo talo oli homeessa. 

blackburn kirjoitti: HEI TONYWERNER, JVVV JA GMW!


Missä vaiheessa palvelusaikaanne tunsitte itsenne kaikkein motivoituneimmaksi ja innokkaimmaksi, ja intissä olo oli mieluista aikaa? Oliko se palveluksen alussa, puolivälissä vai lopussa?

Aluksi en ollut ollenkaan motivoitunut. Jännitti mennä inttiin, en oikein tiennyt mitä odottaa. Sitten kun juttuun tottui niin keskivaiheessa löysin motivaation, opin jopa nauttimaan esim. leirillä olemisesta, lopussa motivaatio palveluksen loppumiseen taas nousi sitä mukaa kun TJ pieneni 

Ihan alkuvaiheessa oli aika pihalla kaikista tapahtumista ja systeemistä yleensä, mutta äkkiä siihen rytmiin pääsi. Motivaatiota riitti kohtuupaljon koko ajan, joskin "lievää" gonahtamista saattoi tapahtua loppua kohden...

P-kaudella olin varsin innostunut. Aukissa motivaatio on koko ajan laskenut, mutta onneksi nyt tuli ylennykset ja innostus alkaa palailemaan 

Duulle onnittelut alikersantti -uran alusta. 

Hei Jvvv! Kuuluiko lääkemieskoulutukseesi myös paloturvallisuusopintoja?

Hei GMW! Jos sinä olisit päättänyt jäädä töihin varuskuntaan, niin olisiko sinusta tullut lääkintämajuri tai olisitko ylipäätään saanut jonkun kivan tittelin itsellesi?

Hei Tonywerner! Minkä ikäisenä päätit, että kutsunnoissa aiot hakea Merivoimiin palvelukseen? Aloitko ajatella inttiasioita vasta ssatuasi kutsun kutsuntoihin vai jo esim. 15-vuotiaana?

eih, sä oot tullu takas   nyt kyllä miljoonasti biljoonasti vituttaa

Jee Brownturd!

Meillä oli joku parin tunnin palokoulutus lämärikurssin aikana, jossa huovalla sammutettiin palavaa tynnyriä. Siinäpä muistaakseni se olennaisin.

Jvvv kirjoitti: lämärikurssin aikana

Koska se on kiakkoa pelannu..? 

blackburn kirjoitti: Hei GMW! Jos sinä olisit päättänyt jäädä töihin varuskuntaan, niin olisiko sinusta tullut lääkintämajuri tai olisitko ylipäätään saanut jonkun kivan tittelin itsellesi?

Niin tuota lääkintämajuriksi on varmasti matkaa jos aloittaisi uran PV:ssa. Eiköhän sitä erikoisupseerinkin pidä aloittaa aika alhaalta. Tosin ajan kanssa yleensä sotilaslääkärit etenevät majuriksi ja jos saa päällikkölääkärin viran niin voi päästä jopa lääkintäeverstiluutnantiksi (ja usein eläköityessä vasta ylennetään lääkintäeverstiksi). Sinänsä hassua koska eihän lääkärit edes käy mitään maanpuolustuskorkeakoulua vaan saavat varsinaisen "sotilas"-koulutuksen työn ohessa sotilaslääketieteen keskuksessa. 

Mua ei kuitenkaan siis mikään sotilasura napannut että se siitä. Enkä tiedä onko noista titteleistä mitään hyötyä käytännön työn kannalta, luultavasti ei. 

Juuri taisin lukea jostain, että yliluutnantin ja muistaakseni myös erikoisupseerien arvot aiotaan lakkauttaa. Ilmeisesti tällä halutaan muuttaa arvot vastaamaan muiden maiden arvoja.

Tein tänään lykkäyshakemuksen siviilipalvelukselle. Säikyttelivät kirjekuorella jo kuukausi sitten...

Pete, jos se on sitä Natoon siirtymistä 

blackburn kirjoitti: Hei Tonywerner! Minkä ikäisenä päätit, että kutsunnoissa aiot hakea Merivoimiin palvelukseen? Aloitko ajatella inttiasioita vasta ssatuasi kutsun kutsuntoihin vai jo esim. 15-vuotiaana?

Kyllä mulla oli jo aikaisemmin haaveena pukeutua merisotilaan univormuun 
Ei ehkä ihan 15-vuotiaana, mutta en muista tarkkaa ajankohtaa milloin seksuaalinen heräämiseni alkoi aloin miettiä inttiasioita. Ehkä jotain vuotta ennen kutsuntoja. Jo lääkärintarkastuksessa, joka oli ennen kutsuntoja ilmoitin lääkärille (joka tutki myös sukupuolielimeni) haluni pukeutua merisotilaan univormuun.

Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 17 vuotta armeijan harmaisiin astumisestani. 
17 vuotta!! 
Kyllä mie alan olla jo vanha! 

Harmaat ovat pian  historiaa. Puolustusvoimat esitteli uusia pukuja eilen Turun messuilla, SA-INT muotishowssa. On se varusmiespalveluskin muuttunut kun nykyään saattaa joutua palvelusaikana myös muotishown estradille esittämään hyvin istuvia vaatteitaan ja hymyilemään yleisölle... 

HEI TONYWERNER JA MUUT MIEHET!

No, kun minä olin pari viikkoa sitten käymässä iskäni mutsin eli isoäidin luona Juvalla, niin katselin siellä valokuvia. Siinä laatikossa sitten oli sitten sellainen intin Sotilaskodista ostettu "hupikortti", joka esitti heräävää varusmiestä. Se oli kortti iskältäni, joka oli lähettänyt sen Kajaanista palvelusaikansa loppupuolelta vuonna 1970, kerta hän kirjoitti siinä jotain, että "palasin toissapäivänä kahden viikon taisteluharjoituksista... Tulen sitten viikon kuluttua teidän luokse sinne Tukholmaan..." jne. Siis iskäni oli lähettänyt sen kortin vanhemmilleen. Siitä sitten ajattelin, että onko teillä Tonywerner ja muut miehet jotain tavaraa, kuten postikortteja tai tuntolaattaa jne.  tai yhtään mitään muistona palvelusajaltanne? Edes valokuvia?

Onhan noita muistoja 
Valokuvia on vaikka kuinka paljon... on virallisia kuvia eri joukko-osastoista ja pienryhmistä (tupakuvat) ja passikuvia, sekä itse ottamiani kuvia vapaa-ajalta.
Tuntolaattakin on kyllä jossain.
Sotilaspassi tietenkin.
Muuta ei nyt juuri tule mieleen 

Mulla on vaan viralliset kuvat, sotilaspassi ja tuntolaatta. Lisäksi vihko, johon olen kirjoittanut intin aikaiset hokemat ja hauskat tapahtumat.

Tottakai viralliset kuvat, tuntolevy ja sotilaspassi. Lisäksi satunnaisia muistoja kuten baretti, muutamia valokuvia ja särmärilenkkejä.

Jvvv kirjoitti: särmärilenkkejä

Näitä kertyikin jonkin verran. Olisikohan mitään niksiä, mihin noita voisi käyttää? Nykyvarusmiehet eivät tietenkään tiedä näistäkään mitään.

Klodvig kirjoitti: Nykyvarusmiehet eivät tietenkään tiedä näistäkään mitään.

Eivätkä entisaikojen varusmiehet 
Mitä ihmeen "särmärilenkkejä"

No niitä (vihreitä) lenkkejä, joissa oli koukut päissä. Niiden avulla siis käännettiin harmaan palveluspuvun ja maastopuvun (vanha malli) lahje oikeaan pituuteen maihinnousukengän päälle. Uudemmissahan palvelus- ja maastopuvuissahan on resorit lahkeissa, joten särmärit eivät ole tarpeelliset.

Käytettiinkö Tinywernerin aikaan sitten tuohon samaan vain kumilenkkejä vai miten lahkeet särmättiin?