Viisukuppila

^ Minä en ole saanut lomilla mitään.

Meillä koksut ovat uutena "vitsinä" keksineet korjauttaa pahimmat härövarustukset yksikön ulko-ovella tupien sijaan. Viivat ovat jääneet vähemmälle kun iltavahvarit pidetään nykyisin tuvissa.

Muten olisi jo pitänyt lähteä takaisin Vekaralle, mutta HL. Tänään vielä vapaalla jalalla iltaan asti. Perjantaina on sitten sotilasvala, ja siihen loppuu tämä alokasaika. Uskon ja toivon menon menevän rennommaksi sen jälkeen. Muutenkin perjantaina pääsee takaisin lomille. Kun kahta ensimmäistä lomaa edelsi kaksi viikkoa putkeen palveluksessa, tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että nyt maanantai-iltana palvelukseen, ja jo perjantaina takaisin lomille. P-kaudella jäljellä vielä yksi gines, mutta uskon niidenkin määrän vähenevän p-kauden jälkeen. Ehkäpä ne pahimmat neljä viikkoa olisivat nyt takana.

Taas neljä palveluspäivää suoritettu. Menneen viikon ehdoton kohokohta oli varmasti tämänpäiväinen sotilasvala. Juhlava tunne sitä oli, mutta hieman otti polville seistä runsas tunti liikkumatta levossa, mitä nyt pari kertaa piti asento tehdä. Lisäksi oikean käden sormet olivat todella puutuneet, koska niitä oli pitänyt pitää kierrettynä aseen hihnalle siten, että veri ei päässyt kiertämään sormissa. Pari kertaa oli pakko rikkoa sotilaallista itsekuria ja liikuttaa sormia verenkierron turvaamiseksi. Minullahan oli harvinaisen suuri vastuu näyttää ryhdikkäältä, koska olimme järjestäytyneet joukkueittain pituusjärjestykseen, ja olen yksi joukkueemme pisimmistä, joten piti seistä eturivissä, ja meidät kiertänyt kenraali käveli suoraan edestäni. Yksikkömme kapteenin mielestä kyllä hyvin meni meidän yksiköltä.

Jotkut väittävät, että alokasajan jälkeen menisi rennommaksi, ja siitä saatettiin saada esimakua jo tänään iltapäivällä. Toisin kuin viikko ja kolme viikkoa sitten, meillä ei tänään lomille lähdön yhteydessä ollut kaappi- ja siisteystarkastusta.

Mutta nyt, alokasaika ohi. Virallisesti viestimies olen.

Muoks. Pakko muuten vielä kertoa, että tällä viikolla kyllä huomattiin huumorilla toimimisen vaikutus. Meidän piti opetella valalaulu ja eräs virsi ulkoa ennen valaa, ja eilen illalla harjoittelimme kappaleita vapaa-ajalla parin alikersantin kanssa. Silloin ei ollut tietoakaan sotilaallisesta kursita, vaan huumorilla vedettiin, hyvin oppi sanat ulkoa, vitsejä ja huumoria oli mukana ja kaikilla tuntui olevan hauskaa, jopa alikersanteilla. Tuskin kuitenkaan olisi Suomen armeijan kunnian mukaista, että aina olisi samanlaista.

^ Jee viestimies! Meillä vala on vasta viikon päästä, mutta jo tänään eräät harjoittelivat valalaulua lomatarkastuksessa. Keskiviikkona mosilla on sotilaan perustutkinto, vähän olen kyllä kade kun ne pääsevät näin kesäaikana suunnistamaan ilman suksia (toisin kuin me).

Tällä viikolla oltiin taas vaihteeksi pari yötä mettässä. Maston kanssa peruuttaminen meni ihan jees, mutta tetsatessa tuli aika väsy, kun harjoiteltiin uuden taistelutavan mukaista ryhmän etenemistä sekä ampuma-asentoja ja lippaanvaihtoja. Vielä kun päälle lisää huonot kelit ja märän teltan, niin saa arvata mikä oli mieliala. Olisi (ehkä) kannattanut mennä Eemeliin tai konttiin koisimaan. Toisaalta parempi tuo meidän teltta oli kuin parin joukkueen laavut ja sissiteltat.

Tänään taas paluu Vekaranjärrvellee kahdeksi viikoksi. Pelottaa vähän, että seuraavat kaksi viikkoa sisältävät kolmen viikon ampumaleirin, joka sisältää esimerkiksi taisteluammuntoja kovilla pareittain metsissä. Pelottaa vähän, tuleeko ruumiita. Myös sotilaan peruskoe tiedossa, siihen pitänee panostaakin, mutta toiseen vuorossa olevaan tehtävään ei missään nimessä. Tulossa on nimittäin myös johtajatehtävärata. En tiedä, millainen se on käytännössä, mutta tiedän, että sitä ei saa ottaa tosissaan, ettei vaan joudu aukkiin. Vähän pelottaa, miten selviän ensi viikosta, jota on varoitettu koko p-kauden rankimmaksi.

^Okei, yritän olla täsmällisempi:

jee euroviisut kirjoitti:seuraavat kaksi viikkoa sisältävät kolmen viikon ampumaleirin

(Minua ehkä ei pelottaisi.)

^ Kyllä minuakin tuollainen pelottaisi.

^^

Keskiviikko oli "vähän" märkä päivä Hollolan nurkilla, mutta mikäs siinä Eemelissä rötvätessä ja välillä teltassa pistäytyessä alokkaiden touhutessa metsässä perustutkinnon parissa. Parasta oli kuitenkin loppupuhuttelu myöhään illalla: "Ei sada enää, komppania!" ja lupaukset kassulle pääsemisestä. Lupaukseksi se vain jäi: jätimmekin "yllättäen" mortit Hikiälle, josta ne marssivat n. 15 km yön läpi uudelleen alkaneessa rankkasateessa loppumatkan kun itse päästiin perillä nukkumaan aamuyhdeksään asti.

Perjantaina täälläkin oli sitten vala, olimme mukana lippujoukkueessa. Vähän tuntui kyllä minulla eteen viennit olevan ruosteessa, mutta onneksi mitään dramaattista ei tapahtunut.

Ja arvatkaapa, jouduinko aukkiin. Vastauksen voinette päätellä näistä hymiöistä:

Tosiaan, pääsin siis viestihuoltomieheksi, kuten halusin. Pääsen viestintälaitteita korjailemaan ja huoltamaan, palvelusaika 165 päivää ja kotiutuminen 19. joulukuuta. Hyvinhän se meni, vaikka sotilaan peruskokeessa tuli muutama perusasia vahingossa mokattua. No, se taisi vähentää aukkiriskiä.

Muutenkin on sotilaan taitoja testattu. Ampumataitotestissä, jossa ammuttiin 12 laukausta, 11 piti osua, että tulisi ampumataitomerkki ja kuntsari, no minulla osui 10 ja yksi meni hyvin lähelle taulua, siis juuri ja juuri ei tullut palkintoja. Ihan tyytyväinen voi kai silti olla. Johtajatehtäväradalla toimin, kuten olisin oikeasti toiminut näytellyissä tilanteissa, joissa johtajuuskykyä testattiin.

On viime viikkoihin mahtunut myös mieleenpainuvia kokemuksia. Taisteluammunnat olivat kuin räiskintäpeli todellisemmassa miljöössä, paitsi kaveria piti tietysti varoa enemmän eikä tähtäämätön räiskintä hyödyttänyt. Myös polttotaisteluradalla oli jännää, vaikka vähän pelotti napalm, jota radalla käytettiin. Armeijan modulin kyydissä ajo oli myös oma kokemuksensa, olo oli vähän kuin huvipuistolaitteessa.

Rousku kirjoitti:^Okei, yritän olla täsmällisempi:

jee euroviisut kirjoitti:seuraavat kaksi viikkoa sisältävät kolmen viikon ampumaleirin

Joo, siis kolme päivää se vain kesti.

Mutta mikä tärkeintä, lyhyt palvelusaika varmistettu. TJ 118, jouluksi ja Albanian viisukarsinnoiksi kotiin.

Yllättävän vähän meiltä on lähdössä aukkiin (jos elsot lasketaan pois), mutta soitettiin silti tuvan ovella tunti putkeen Jore Marjarantaa ja Maija Vilkkumaata (ne tutut biisit totta kai).

jee euroviisut kirjoitti:Armeijan modulin kyydissä ajo oli myös oma kokemuksensa, olo oli vähän kuin huvipuistolaitteessa.

Kyllä se hytti on kuitenkin paras paikka. Ei kyllä käynyt yhtään sääliksi niitä, jotka joutuivat menemään moduulilla kylmänä perjantai-aamuna Hälvälään ampumataitotestiin. Itse jäin ylimääräisenä varakuskiksi halleille viimeistä kertaa häärimään ja kuuntelemaan piakkoin eläkkeelle jäävän skapparin läppiä. Tulee kyllä ikävä sitä.

Maanantaina mennään muutamaksi päiväksi Niksulaan ampumaleirille. Aiemmin viikolla autoa pakatessa ihmettelin miten paljon tavaraa meidän superspade tarvitsee, kun Eemeliin laitettu vaihtolava ei meinannut riittää alkuunsakaan.

Taaskaan ei ole vielä tarvinnut palata inttiin, koska HL. Muutenkin todella helpolta viikolta vaikuttaa, tuleva viikko sisältää kokovarustustarkastusta, p-kauden loppukyselyä sekä muuttoa tuvasta toiseen. Ei siis oikeastaan mitään fyysistä, ja perjantaina taas lomille. Tuntuu melkein, että eihän tässä mitään palvelusta ole tulossa, kun neljän päivän jälkeen taas kotiin. Se tuntuu todella lyhyeltä ajalta, kun on tottunut olemaan intissä kaksi viikkoa putkeen ennen lomaa.

Kävin tänään kutsunnoissa. Kolme tuntia myöhemmin tulikin jo aika pistää TJ0-bileet pystyyn.

^ Miksi minua ei kutsuttu niihin bileisiin? Ai niin juu, täältä Niinisalosta ei ihan äkkiä oltaisi päästykään sinne. Pitää kai suunnitella sitten omia bileitä, kun en ole menossa porukoiden kanssa TJ0-risteilylle.

ESC93 kirjoitti:^ Miksi minua ei kutsuttu niihin bileisiin? Ai niin juu, täältä Niinisalosta ei ihan äkkiä oltaisi päästykään sinne. Pitää kai suunnitella sitten omia bileitä, kun en ole menossa porukoiden kanssa TJ0-risteilylle.

Biletin yksin, koska on tiistai. En sitä paitsi ollut aivan varma bileiden syyn toteutumisesta, joten en voinut lähettää kutsua. Lähetän kai jälkikäteen.

Tänään oli sitten kutsunnat. Ei oikeen inspannut.

Tontsa kirjoitti:Tänään oli sitten kutsunnat. Ei oikeen inspannut.

Mites siel meni, mulla on tiistaina ja pikkasen jännittää. Kajaanihan sieltä luultavasti napsahtaa

Miguli kirjoitti:

Tontsa kirjoitti:Tänään oli sitten kutsunnat. Ei oikeen inspannut.

Mites siel meni, mulla on tiistaina ja pikkasen jännittää. Kajaanihan sieltä luultavasti napsahtaa

Ihan okei siellä tais mennä, mutta aika pitkästyttävää oli istua siellä 5 tuntia.
Ei vaan taida armeija olla tosiaankaan mun juttu.

Tulinpa Niinisalossa ampuneeksi ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, siinähän meni rynkkykin ihan likaiseksi. Ihan kivaa oli, vaikka uuden taistelutavan mukainen partiotoiminta vähän sekoittikin (johdin kahta vemppamosaa ). Muutenhan koko neljä päivää meni rötvätessä ja spaden henk. koht. nakkikoneena olemisena.

Tänään muutettiin pois rakkaasta tuvastamme päivystäjän pöydän vierestä oven läheltä kauas yläkertaan. Teksi (ekaa kertaa sitten toukokuun ) mosien kanssa oli kyllä kamalaa, kun niiden kaappijärjestys oli ihan ihmeellinen. No, kai niiden kanssa pystyy elämään, kunhan ne vain osaavat jotenkuten peruututtaa alvi-mastoa.

P-kausi ohi. Nyt päässee sitten erikoistumaan niihin mielekkäämpiin hommiin. Ensimmäiset kolme viikkoa E-kaudestani vaikuttavat olevan pelkkää elektroniikkakurssia. Toivottavasti hyödyttää tulevia opintoja ja kurssihommat lievät siistejä sisähommia. Ei enää huvittaisi ryömiä metsissä. Tosin on huoltoryhmään joutumisessa yksi huomattavan huonokin puoli. Nimittäin se, että jouduin E- ja P-kausiksi meidän yksikön toisiksi m*lkuimman alikessun tupaan.

Muuten menneessä viikossa ei mitään ihmeellisempää, mutta keskiviikkoiltana olin veteraanikeräyksessä soittelemassa ihmisten ovikelloja ja kerätessä rahaa veteraaneille. Hyvin ihmiset muistivat kunniakansalaisia, useimmista asunnoista, joissa oli joku kotona, lahjoitettiin. Ja oli sitä muutenkin mukavaa päästä pois kasarmilta, ehdimme käydä palveluskavereiden kanssa vielä grillikioskillakin.

Tajusinpa muuten, että kun huominen on ohi, on minulla takana 55 palveluspäivää. Koska 165/3=55, tämä tarkoittaa, että huomisen jälkeen on jo kolmasosa palveluksesta suoritettuna.

Tontsa,suosittelen lämpimästi siviilipalvelusta. Koulutusjakso päättyi itselläni juuri tänään ja olen todella iloinen valinnastani. Sunnuntaina muutto uuteen kaupunkiin ja tiistaina töihin. =-)

Paper Gangsta kirjoitti:Tontsa,suosittelen lämpimästi siviilipalvelusta. Koulutusjakso päättyi itselläni juuri tänään ja olen todella iloinen valinnastani. Sunnuntaina muutto uuteen kaupunkiin ja tiistaina töihin. =-)

Niin mä ajattelinkin. Lukion jälkeen lähden vielä kuitenkin opiskelemaan ja vuonna 2016 olisi sitten tarkoitus aloittaa siviilipalvelus, ellen sitten muuta mieltäni.

Olisin itsekin käynyt siviilipalveluksen, ellei minua olisi vapautettu. Hyvä päätös.

En missään vaiheessa nähnyt mitään syytä mennä armeijaan (ei Suomen valtion saati sitten itseni puolesta), ja siviilipalveluksessa Suomen valtiolle on varmasti hyötyä palvelusajasta. Toki pidän hyvänä asiana sitä, että armeijaan on monia halukkaita, en tosin itse niihin kuulu.

Kohta taas paluu Vekaralle, mutta kovin peloissani en ole menossa. Ensi viikon ilmeisesti lähinnä istun elektroniikkakurssilla, joten mitään epämiellyttävää tai likaista hommaa ei pitäisi olla tulossa. Lisäksi ensi perjantaina taas lomabussissa matkalla Helsinkiin. Hyvinhän se intti nyt rullaa. Eikä päivän TJ:kään (109) tunnu enää mitenkään ylivoimaiselta.

Noniin tämä poitsu lähtee heinäkuussa 2014 Kainuun prikaatiin. Johtajakoulutkseen kysyttiin ja vastasin että juu olen kiinnostunut,, jos en olisi ollut halukas johtajakouutukseen, niin se olisi mennyt tammikuulle 2015. No ihan hyvä, saa armeijan pois alta eikä tarvi aloittaa sitä kolmenkymmenen asteen pakkasissa

^ Anteeksi, kun utelen, mutta missä päin asut?

Eipä mitään, Seinäjoella.

^ Okei. Sinne on melkoinen matka Kajaanista, mutta toisaalta pääset perjantai-iltapäivisin paljon aikaisemmin matkaan kuin Kajaanin lähellä asuvat.

Elektroniikkakurssi on ensimmäisen viikon perusteella ollut siistiä sisähommaa, mutta joskus melko tylsää. Varsinkin maanantaina opetusta pitänyt siviilityöntekijä ei vaikuttanut olevan kiinnostunut mistään muusta kuin koska sotilaskodin auto tulee ja saisi munkkikahvit. Olihan toki keskiviikkona ja torstaina pidetystä ensiapukurssista oikeasti hyötyä, sain nimittäin punaisen ristin ensiapukortin suoritettua. Muuten en kyllä koe paljoa hyöttyneeni kurssista, en ole juurikaan oppinut mitään, paitsi ensiapukurssilla, kun pääsi konkreettisesti harjoittelemaan eikä tarvinnut vain istua ja kuunnella tylsällä ja yksitoikkoisella tavalla vedettyä opetusta.

Parin päivän mastosulkeiset (aka. pystytetään ja puretaan masto monta kertaa peräjälkeen) on aika puuduttavaa hommaa. Toisaalta parempi sekin kuin pari tuntia rehkimistä pusikoituneella esteradalla.

Hei miehemme armeijassa! Koetteko fyysisen kuntonne tähän mennessä nousseen, vai oletteko siltä osin ihan tuskissanne? Tosin ehkä olitte jo valmiiksikin hyväkuntoisia.