Viisukuppila

Vekaranjärven varuskuntaanhan kulkee tosiaan Kouvolasta busseja sen verran tiheään tahtiin, ettei sinne kyllä luulisi taksilla tarvitsevan mennä? Matka maksaa käteisellä maksettaessa 3,50 euroa ja Waltti Mobiili -sovelluksella 2,80 euroa.

Oho, nyt kun katsoin, niin sunnuntaisin taitavatkin tosiaan yhteydet olla yllättävän huonot! Voiko tosiaan olla, että sunnuntaisin Kouvolasta ajaa Vekaranjärvelle ainoastaan yksi ainoa bussivuoro ja toiseen suuntaan ei yhtään?

Katsoinpa Ylen Naissotilaiden neljännen tuotantokauden, joka oli juurikin siellä Vekaranjärvellä kuvattu, ja tylsä. Mutta tuli taas mieleen pari kysymystä:

- Jos on ihan täysin vasuri, niin miten aseiden käsittely onnistuu? Kai ne on oikeakätisille suunnattu kaikki?
- Mukana oli upseerikokelas, jolle annettiin palautetta siitä ettei ääni kanna tarpeeksi. Jos kuuluva karjuminen on niin tärkeää, miksei ole äänenkäytön asiantuntijaa tätä aihetta opettamassa niille, joille olisi tarvis? Tuossakin kuulosti, että ihan muutama pikku harjoite olisi voinut auttaa.
- Lisäksi minusta näytti, kuin henkilökunnan käsivarren Suomen lipun väri ja mittasuhteet olisivat väärät. Ei kai voi olla?

Itse en varmaan armeijassa pärjäisi, kun en saa suullisista ohjeista tolkkua. Etenkin jos ne äyskitään sanoista puolet pois nielaisten.

Rousku kirjoitti: ↑09 Loka 2023, 13:20Jos on ihan täysin vasuri, niin miten aseiden käsittely onnistuu? Kai ne on oikeakätisille suunnattu kaikki?

Rynkyistä ei tietääkseni ole tehty erikseen vasenkätistä versiota, joskin olen ymmärtänyt että oikeakätisellä pystyy ampumaan toisinkin. Totta kai koulutetaan tietyt ampuma-asennot, mutta ei niitä ole kielletty muokkaamasta jos se on itselle sopivampi ja tehokkaampi.

Lisäksi minusta näytti, kuin henkilökunnan käsivarren Suomen lipun väri ja mittasuhteet olisivat väärät. Ei kai voi olla?

Mahtoikohan kyseessä olla maastovärinen lippu?

Rynkyillä pystyy käsittääkseni ampumaan vasenkätisestikin ihan hyvin. Liipasinta pystyy painamaan myös vasemmalla kädellä ja oikella pystyy tukemaan. Asento on siis vain peilikuva oikealta ampuviin nähden. Ainoa isompi ongelma liittynee vaihtimeen, joka on aseen oikealla puolella liipasimen yläpuolella. Aseen varmistaminen ja varmistuksen ottaminen pois on siis hankalampaa, kun vaihdin on väärällä puolella suhteessa liipasinkäteen, jolla sitä on tarkoitus käyttää. Meille muistaakseni aikanaan koulutettiin kyllä myös vasenkätinen aseen käsittely.

Rousku kirjoitti: ↑09 Loka 2023, 13:20 - Mukana oli upseerikokelas, jolle annettiin palautetta siitä ettei ääni kanna tarpeeksi. Jos kuuluva karjuminen on niin tärkeää, miksei ole äänenkäytön asiantuntijaa tätä aihetta opettamassa niille, joille olisi tarvis? Tuossakin kuulosti, että ihan muutama pikku harjoite olisi voinut auttaa.

Minulla olisi ollut tällaiselle äänenkäyttökoulutukselle käyttöä. Sain monesti kuulla, etten osaa huutaa, vaikka tosissani kyllä yritin. Hävetti. En tosin ajautunut johtajakoulutukseen, joten ehkei se lopulta niin merkityksellinen puute minun osaltani ollut.

Olen itse vasenkätinen, eikä se aiheuttanut minulle intissä RK:n kanssa mitään ongelmia. Ammuin siis samoin päin kuin muutkin. Kyllähän sitä heikommallakin kädellä pystyy liipaisinta puristamaan ja samalla kiväärin lippaasta, joka tukee asetta, pitelemään. Muutenkin RK-62 on pituussuunnassa niin symmetrinen, että vaikea kuvitella, miten siitä tekisi vasenkätisten versiota.

^ Ehkä oletkin sen verrn sekakätinen, että sinulta onnistui? Itsehän olen sekakätinen, ja tuollaista asetta pitelisin oikeakätisesti päin, mutta (asiaa koskaan käytännössä kokeilematta) tuntuisi ajatuksena todella oudolta pidellä sitä toisin päin. Varsinkin jos joskus pitäisi tarkkaan tähdätä.

ESC93 kirjoitti: ↑09 Loka 2023, 15:36

Lisäksi minusta näytti, kuin henkilökunnan käsivarren Suomen lipun väri ja mittasuhteet olisivat väärät. Ei kai voi olla?

Mahtoikohan kyseessä olla maastovärinen lippu?

Luulisin ettei, koska havaitsemani ongelma oli liian ohut risti, ja tuossahan on ihan tukeva. Ja pohjan olin näkevinäni valkoisena, tai ainakin selkeästi asepuvun väristä erottuvana.

Opintoihin liittyvän softaprojektimme jäsenistä yksi määrättiin kertausharjoituksiin. Mietin, miten selittää ohjaavalle assistentille, että hän ei lusmuile, vaan ei nyt vain ole voinut osallistua työskentelyyn. Assari siis ei taida olla suomalaissyntyinen eikä ainakaan viesti suomeksi.

^Lähettäkää assarille kopio kertausharjoituskäskystä. Jos assari ei osaa suomea, niin kyllä kai joku oppilaitoksen henkilökunnasta osaa ja voi käskyn perusteella vahvistaa, että syy poissaoloon on lakisääteinen.

Ainakin minun opiskeluaikoinani kurssihenkilökunnissa kertausharjoituksiin suhtauduttiin huomattavan ymmärtävästi, myös suomea osaamaton, Suomen asevelvollisuudesta tietämätön henkilökunta.

Pahoittelen, että lainaan linkkiä, jonka sisältöön kaikilla ei varmaan ole pääsyä, mutta tunnen nyt tarvetta avautua. Siis Tiede-lehdessä alun perin julkaistu ja nyt Hesarissa ilmestynyt juttu palkka-armeijoiden uudesta tulemisesta.

Siis olisihan tämä pitänyt ymmärtää, mutta en kuitenkaan ole ymmärtänyt: Suuren osan sotimisen historiaa nimenomaan palkka-armeija on ollut se vallitseva sotajoukon muoto. Ne olivat muutaman sata vuotta Euroopassa poissa muodista, ja tämä on haksahduttanut minutkin mieltämään, että armeija ensisijaisesti tarkoittaisi sellaista oman maan kansalaisista koostuvaa ja oman valtion puolesta sotimaan sitoutunutta yksikköä. Olenpa ollut naiivi!

Enimmäkseen joukot on ostettu, ja ne ovat olleet valmiita vaihtamaan puolta parhaan tarjouksen mukaan, tai viimeistään nykyisen sopimuksen päätyttyä. Näin myös eurooppalaisissa sodissa aina 30-vuotisen sodan loppuun asti (1648).

Ymmärtäähän sen, että jos ei ole mitään vahvaa solidaarisuuden sidettä valtioon, heimoon tms. yksikköön, voi myyda sotataitonsa kenelle vain. Ja toisaalta sen, että mukavampi valtionjohtajan ostaa sotimispalvelut kuin tapattaa omia kansalaisiaan. Ainakin jos sotaa käydään jossakin kaukana hevonkuusessa maan omien rajojen ulkopuolella joiden ns. strategisten intressien takia.