Viisukuppila

Lupaavasti alkainut kuntoiluni katkesi sairastelukierteeseen, joka on kyllä vienyt voimat aika tarkasti. Tänään sitten kuitenkin intouduin kävelemään töistä kotiin ja vielä pidempää reittiä niin että reissu kesti tunnin. Ai että tuntui hyvältä, vaikka tahti olikin melkomoisen rauhallista vaikkapa alkusyksyiseen rivakkaan askelteluuni verrattuna.

Mä oon jaksanut pitää sitkeästi kiinni kolmen kerran viikkokunto-ohjelmasta. Lisäksi sään salliessa kävelen kotimatkalla reilun puolen tunnin taipaleen.

Sain tänään aikaiseksi valtavan nälän. Söin töissä kevyesti salaattipöydästä, ja töiden jälkeen suoraan salille. Tässä välissä ei tullut syötyä mitään. Salilla melko kevyt treenaus laitteilla ja vähän aerobista liikuntaa kanssa. Lopuksi palautumisjuomaa (hiilihydraattia + proteiinia). Metrolla kotiin, ja kotona iski aivan kauhea nälkä. Nyt kun kelaa päivän syömiset taaksepäin niin on ollut tosi terveellistä. Täysjyväleipää, kasviksia, hedelmiä, rasvattomia maitotuotteita, vähän kalaa, rasva pääosin kasvisrasvaa. Herkutteluosuus oli kuppi kaakaota päivällä.

Tuntuu niin epätodellisen terveelliseltä, että kohta tulee aivan varmasti kauhea herkutteluhimo. Sitten eikun vaan tuntemuksia jakamaan tuonne jäätelöbaariketjun puolelle.

Olen jäänyt liikuntakoukkuun! Addiktiosta tämä taitaa olla kuitenkin elämäni tähän mennessä paras.

Lähes joka päivä on pakko päästä salille jotain tekemään. Se "jotain", mitä siellä tekeekin, on pakko tehdä aivan täysillä. Sykettä nostetaan vaikka väkisin musiikin tahdissa tai sitten vaan vedetään/työnnetään vastuksia sen yhden kerran enemmän kuin oikeasti jaksaisi muutamalla kilolla enemmän kuin alunperin ajatteli laittavansa.

Hiihtämässä olen käynyt lisäksi nyt, kun siihenkin on mahdollisuus ilmaantunut. Koiran kanssa kunnollisia lenkkejä. Ja kotonakin saatan vielä illan päätteeksi tehdä muutamat punnerrukset.

Hulluuteenhan tässä on jo menty, mutta ai että se tuntuu hyvälle! Endorfiinia, endorfiinia mulle!

Tuossa jokunen päivä takaperin olin salilla cross-trainerilla päättelemässä treeniäni ja soittimestani lähti pyörimään Lena Ph:n Lena Anthem. Laitoin cross-trainerin nupit kaakkoon ja temponi täysille. Syke oli aivan katossa. Ja oih sitä endorfiiniryöppyä! Aivan fantastista!

Ja kunto on lähtenyt hyvään nousuun. Sen huomaa kestävyydessä enne kaikkea.. Vielä kun oppisin syömään hieman kevyemmin. Mutta toisaalta jos kuluttaa niin saa vähän syöpötelläkin

Jónsì kirjoitti:(Ja painoindeksi näyttää 19:ää...)

Naali kirjoitti:Olen koko elämäni 20 vuotta ollut hoikka, joten mitään pakottavaa tarvetta en urheiluun ole kokenut.

Pakko tähän vielä sanoa sananen... Niin se mullakin oli aikanaan. Joskus 16-19 ikävuoden tienoilla olin suorastaan anorektinen - painoa 69 kiloa ja pituutta 185cm. Nyt huomasin syksyllä, kun täytin 25, että aineenvaihdunta pysähtyi melkein kuin seinään - painoin tupakoinnin lopettamisen jälkimainingeissa melkein 94 kiloa (ja tästä oli ne muutaman vuoden iäkkäämmät kaverit jo varoitelleet).

Ennen saattoi ihan huoletta käydä pizzalla ja syödä suklaata ajattelematta sen seuraamuksia (koska niitä ei ollut). Nykyään yrittää suurin piirtein katsoa, mitä suuhunsa työntää. Vähintäänkin herkkujen kanssa on tullut varovaisemmaksi: mieluiten pitää yhden herkkupäivän viikossa ja muina päivinä yrittää pitää ruokailun (ja juomat) kevyempänä.

Mutta tosiaan liikunta on ainoa pelastus mun aineenvaihdunnalleni. Nyt kun on taas liikkunut aktiivisesti ja syönyt jotakuinkin terveellisesti on paino taas tuolla 88 kilossa. Ja siinä se saa pysyäkin, mikäli läski vaihtuu lihakseksi.. Mutta sekään ei tapahdu itsestään.

Sportti-, ravintotuntemus- ja elämänhallintakärpänen pääsi puremaan, ja nyt voisin jatkaa tätä monologiani täällä kuntopiirissä vaikka loputtomiin... 8)

Jónsì kirjoitti: (Ja painoindeksi näyttää 19:ää...)

No, oma painoindeksini näyttää vajaata 18:ta.... Olen yrittänyt vähän päästä normaalipainoon, mutta ei voi mittään... Terkkari sanoi että kun sitä on suvussa niin ei siinä sen kummempaa.

Tämä rapakuntoinen kokeili viime viikonloppuna työkamujen kanssa lumikenkäilyä. Oli muuten ihan nastaa tepastella Pielisen jäällä ja metsikössä. Meinasin kyllä saada raitisilmamyrkytyksen.
Kovin on huonosti tullut hoidettua kuntoaan... :oops:

Odotan, että saisin lenkkeilykärpäsen pureman sillä eikös jo Vappuna pitäisi T-paidassa julkisesti iletä liikkua?... IIK!

Seli Seli. Ikuinen laihduttaja jaksaa keksiä tekosyitä. Ja aina se uusi elämä alkaa seuravana maanantaina...

Tänään kuntoilin. Kävelin Ylöjärven kirkolta Tampereen keskustaan. Vajaassa kahdessa tunnissa, viisuja kuunnellen, tietysti. Ja sitten Treellä kävin läpi keskustan joka ainoan vaatekaupan, ja vähän muitakin. Tähän meni vajaa neljä tuntia. Sitten vajaa kolme tuntia nauramista. Sitten linja-autolla Metsäkylään ja parin kilometrin kävely Pinsiöön. Semmoinen 40 minuuttia, mutta toisaalta tanssahtelin koko matkan Ultimate Kylie -levyn tahdissa.

Minä olen varmaan aina ollut hyöliikkuja,
ennenkuin tiesi sitä siksi kutsuttavankaan.
Työmatkat pyörallä tai kävellen,kaupassa kävellen
mikäli mahdollista, kahvilaan kävellen, koiran ulkoiluttamista
jne...

Paino vielä siedettävä, olin ennen flyweight, nykyää lightweight.
Painoa vaan tahtoo tulla lisää, kun vuosia tulee lisää.
Seuraava askel olisi varmaan lihaskunnon treenaaminen, koska
lihas on katoavaista, mutta läski kestää koko elämän.

Entinenä kansallisen tason penkkiurheilijana pitäisi tietää
yhtä sun toista kuntoilusta,mutta myönnnän, spinningit,
body-pumpingit ja mitä niitä onkaan,ovat ihan outoja.
Vieläkin ihmettelen niitä lukuisia ihmisiä keppien kanssa
ja ihmettelen mihin he vievät niitä?

Penkkiurheilutasosta kertoo seuraava lista jotain:lähes
kaikki pallopelit,joukkuelajit,talvi- sekä kesälajit.
kamppailulajeista nyrkkeilyä,painia, jopa sumopainia(ei
näkynyt ketään Maza-nimistä :lol: ) ja kädenvääntöä.HUH

Onneksi olen rauhoittunut, seuraan, mutta aika ylimalkaisesti.
Hauskempaa on joskus käydä itse lätkimässä sulkapalloa tai
ihan mitä vaan, keilailu on viimeisin tuttavuus, tosin vasta pari
kertaa mutta hauskaa oli. Listalle sopii oikeastaan mikä vaan.

Mieli ja syke korkealla!

Minä olen jo luovuttanut. En usko, että minulle sopii mikään kuntoilu.

Minä laihduin 6 kiloa peruskaudella, mutta nyt e-kaudella on tullut 2 kiloa takaisin. Ei oikein tuo tykkien kanssa leikkiminen edistä kunnon kohenemista. :?

Kyllä harmittaa kun iski tämä flunssa. Koko viikko meni ihan pieleen. Tarkoitus oli aloitella lenkkeilyä, mutta eihän sitä kipeänä pystynyt. Nyt kannattaa ottaa iisisti, ettei tauti pitkity. No onneksi vielä 5 viikkoa aikaa Kiovaan saada jonkun näkönen "kuntopiikki" aikaseksi...

Ihan kuntovinkkinä heitän tänne Kuppilaan...

Jos ette harrasta aktiivisesti yleensä liikuntaa, niin älkää lenkkeilyä aloitellessanne lähtekö suoraan juoksemaan / hölkkäämään. Kannattaa muutama viikko ainakin ensin harrastaa voimakävelyä, että saa kroppansa heräteltyä liikuntaan. Muuten voi teloa paikkansa niin pahasti, ettei sitten kauheasti tee mieli lähteä lenkeille jatkossa.

Itse tuossa alku vuodesta kyselin liikunnanohjaajaltani, onko jotain liikuntajuttuja, joita se ei suosittele mulle, kun polveni helposti kipeytyvät. Juoksun se pisti ehdottomasti pannaan multa. Juoksussa kropan paino tulee kolminkertaisella voimalla yhdelle jalalle (ja niiden nivelille) vähän turhan monta kertaa lenkin aikana. Siinä voi olla vaarana, että valmiiksi huonoilla polvinivelillä varustettu henkilö pääsee alta kolmekymppisenä leikkauspöydälle. Mutta hyvällä rauhallisella liikunnalla ja esim. pyöräilyllä ja kävelyllä (joissa yhdelle nivelelle tuleva paine on pienempi) saa mukavasti kuntoaan kohotettua!

Kaikki kuppilalaiset sankoin juokon liikkumaan ja heräilevää luontoa ihmettelemään!

Thanks our Personal Trainer!

Mulle riittää ihan kävely. Selkäkivut ja 5 kiloa veks ennen Kiovaa on tavoitteena...
Kymmenen vuotta sitten jopa hölkkäsin kun alkoi kävellessä kohota. Nyt ei vanha ja raihnanen uskalla juosta...

Joo, kävely on tosi hyvä! Ihan liian aliarvostettua toimintaa. Reippaalla kävelyllä saa ihan hyvin sykettä nostettua. Ja laittaa vaikka viisut soimaan korviin, niin johan matkakin taittuu! Tai sitten kuuntelee luonnon omaa Tipi-tii'tä!

Nim. "Perjantaina kävelin Kangasalta Tampereelle reilu pari tuntia - ihan muuten vaan!" 8)

p.s. personal trainer... :lol:

Itse inhoan auringossa kävelyä - ja etenkin yksin kävelemistä. Tulipahan noin 12 vuotta sitä harrastettua.

Miik kirjoitti:Ja laittaa vaikka viisut soimaan korviin, niin johan matkakin taittuu!

Juuri näin, esim. Vad än du trodde så trodde du fel on varsin tehokasta kävelymusiikkia sport-smiley-001:

Kävely kannattaa, jos vain paikat antaa myöten ja on halpaa.
Itse kävelen yhteensä noin 1-3 tuntia päivän mittaan.
Siihen sisältyy työmatkat + koiran kanssa kävelyt.

Pian otan pyörän esille ja aion siirtyä työmatkapyöräilyyn.
Hyötyliikunta on yksi mielekkäimmistä tavoista ylipäätään
liikkua. En aio maksaa liikunnasta kun sitä voi käytännössä
lähes ilmaiseksi harrastaa.

Reippailumieltä kaikille! boxing:

Koira on kyllä erinomainen kunnonkohottaja . Kahden ison palveluskoiran kanssa kun päivittäin lenkkeilee ja harrastaa, niin ei kauheasti muuta kuntoilua tarvi.

Roope kirjoitti:

Miik kirjoitti:Ja laittaa vaikka viisut soimaan korviin, niin johan matkakin taittuu!

Juuri näin, esim. Vad än du trodde så trodde du fel on varsin tehokasta kävelymusiikkia sport-smiley-001:

Testattu on tuo Arja!... Ja hyvin toimii... :oops:

Mulla on AINA kaksi kassua musaa mukana ja varaparistot soittimeen, MF 2005 ja eri maiden karsinta mixit ovat soineet koko kevään korvissa...

Mie valitsin tuon himohiihtäjän, vaikka totuus ois varmaan jossain siellä himohiihtäjän ja lauantailenkkeilijän välillä. Olen koko elämäni kuitenkin harrastanut suhteellisen paljon liikuntaa. Tällä hetkellä mie käyn eri jumpissa ja näin kesällä myös rullaluistelu on kivaa. Viime syksynä ostin vuoden sopimuksella fitnesskortin, jolla saa käydä niin paljon jumpissa ja salilla kuin haluaa.

Minä saan ihan palkkaa kävelystä. Suosittelen hoitajan ammattia: joka päivä saa kävellä piiiiitkiä käytäviä edestakasin monta tuntia. Nytkin iltavuoron jälkeen tällänen huonokuntonen hoitsu on täysin uupunut. Ei jaksa mitään vapaa-ajan kuntoilua. Ei muuta kun penkkiurheilua. Valitettavasti.

Mie ajattelin aloittaa samban tanssimisen ensi syksynä. Jahka saan vaihdettua työpaikkaa syksyksi, niin että pääsisin harrastamaan sitä säännöllisesti. Jospa siinä samalla putois muutama kilo poies.

Kosti-71 kirjoitti:Mie ajattelin aloittaa samban tanssimisen ensi syksynä. Jahka saan vaihdettua työpaikkaa syksyksi, niin että pääsisin harrastamaan sitä säännöllisesti. Jospa siinä samalla putois muutama kilo poies.

Ihanaa, miekin haluaisin aloittaa jonkun tanssin. Tuolla liikuntakeskuksessa, missä mie käyn ei tällä hetkellä ole mitään tanssitunteja, mutta jospa niitä syksyllä alkaisi.

Miehän ihan unohdin senkin, että miulla on siitä kiva työpaikka, että sielläkin saan liikuntaa eri merkeissä

Tanssiminen on tosi hauska harrastus ja tehokaskin. Mä olen ravannut nyt puolitoistavuotta salsa-tunneilla, ja kyllä se puolitoistatuntinen on ihan täyttä työtä.

Tanssimisen päälle nää koiraneidit ulkoiluttaa iskäänsä päivittäin muutaman tunnin ja siihen päälle käydään parin ystävän kanssa altaassa juoksemassa juoksuvyön kanssa ja vesi-spinningissä. Kaksi jälkimmäistä kai kuuluu siihen maso-puoleen itseä..

78 kilometriä poljettu tänään, ja lisäksi yritetty asentaa iskän (:)) puhelimen jotain tiedostohömmeliä koneelle. Enkä tiedä kumpi olisi rasittavampaa...

Kuntoiluvinkki:

Sain tänäänkin nosteltua puntteja.
Ehkä mä saankin taas aikaiseksi säännölliset lihasharjoitukset!

Huomenna koitan mennä lenkille.

Miekin oon koittanu käyvä lenkil. Eilen sain itteni lähtemään pyöräilemään, mutta sillä varjolla, että käyn jossain kaupassa. 17 km tuli täyteen