Viisukuppila

Hmm...en tiedä pitäisikö mun nyt kertoa tätä - pidätte varmaan mua jonkinlaisena brassailijana - mutta mä opin lukemaan täysin itsekseni nelivuotiaana, uskokaa tai älkää - Aku Ankkaa lukemalla...! En tiedä millainen on lehden taso nykyään, mutta silloin 60-luvun lopussa lehden kieli oli tunnettu selkeydestään ja rikkaasta kielenkäytöstään - se oli siis todellinen aapinen meikäläiselle...! Olin siis jo pienenä poikana todella ahkera lukija, ja se tyyli on jatkunut näihin päiviin saakka...! Nuorena jässikkänä suosikkikirjojani olivat kaikki mahdolliset tieteisromaanit ja deckarit jotka Turun Kaupunginkirjastosta löysin! Luin ne tietysti alkuperäiskielellä, useimmiten englanniksi - mutta luin jo silloin sujuvasti myös saksaksi...ruotsin kielen hallinta auttaa siinä paljon! Olin myös erityisen mieltynyt psykologisiin deckareihin, mm. Patricia Highsmithin koko tuotannon olen kahlannut läpi...myös P. D. Jamesin...!

Myös sarjakuvat eri muodoissaan olivat lukunälkäisen nuorukaisen suosiossa; Asterixit, Lucky Luket, Corto Malteset, Tintit ja muut tulivat hyvin tutuiksi kun Aku Ankka kävi liian lässyksi, mutta myös makaaberimmat painotuotteet kuten Shokki-lehti (vertatihkuva vampyyri- ja horrormurha-lehti...) kelpasivat...kertoo varmaan jotain meikäläisen luonteesta...heh...! Muistan myös lukeneeni 70-80-luvun taitteessa Ruutu-kokoelmalehteä, jossa oli sen ajan huippusuosittuja belgialaisia ja ranskalaisia sarjiksia, kuten esim. Marsupilami ja Niilo Pielinen...!

Nykyään luen aivan valitettavan vähän romaaneja, aikani on sillä tavalla rajallinen...enimmäkseen luen opintoihini liittyvää kirjallisuutta...! Mutta kyllä käsissäni kuluu vuodessa yksi jos toinenkin romaani, usein ei kuitenkaan mitään uutuusromaaneja vaan hieman vähemmän tunnettuja, etsimällä etsittyjä makupaloja...! Arvostan kirjoissa psykologista otetta ja monitasoista kerrontaa...esimerkiksi James Purdyn tuotannon olen kahlannut läpi ja hyväksi havainnut - suosittelen...! Eräs kriteeri mulla kuitenkin on - pyrin lukemaan kirjat aina alkukielellä jos siihen on vaan mahdollisuus! Luen muutenkin hyvin vähän suomenkielistä kirjallisuutta - vastapainona olen Turun Sanomien ja Hesarin tilaaja ja luen ne erittäin tarkkaan päivittäin...sanomalehtien lukeminen on suositeltavaa jo yleissivistyksen kannalta!

Kouluvuosinani ja opintojeni alkuvaiheessa apunani kokeissa ja tenteissä oli osittainen valokuvamuisti - pystyin kokeessa ja tentissä kirjoittamaan pitkiäkin jaksoja kirjoista lähes sanasta sanaan, joten ei tarvinnut päntätä kovin paljoa...! Se ominaisuus on iän mukana kuitenkin vähitellen kadonnut lähes tyystin...hyvä muisti mulla silti nykyäänkin on...mutta kirjalliset työt ovat täyttä tuskaa! Vain eräs perfektionistisen luonteenlaadun varjopuolista...!

Oletteko muuten testanneet Hesarin sivuilla olevaa klassikkoautomaattia? Tämä uusi versio on aika hyvä. Kokeilin muutamin erilaisin kriteerein "itselleni sopivia teoksia" ja olin lukenut varmaan 75% niistä, joita masiina ehdotti.
Kärkisijoille se vielä laittoin yhden tämän hetken mielikirjailijoistani (Ian McEwan), mua suorastaan huvitti. :lol:

Klassikkoautomaatti

Kiitos, tuo oli ihan näppärä vinkki. Sain muutamia varteenotettavia ehdotuksia.

Chris: minäkin opin nelivuotiaana lukemaan itsekseni, mutta Ilta-Sanomista. Äiti ja isä eivät olleet uskoa, ja syyttelivät toinen toisiaan, että toinen on opettanut salaa minulle sanasta sanaan ulkoa tekstinpätkiä lehdestä...

Klassikkoautomaatin uudistettu versio on kiva! Ihan mielenkiintoisia ehdotuksia. Se eka versio oli niin suppea, että olin lukenut jotakuinkin kaikki sen mulle ehdottamat kirjat.

barbarossa kirjoitti:Oletteko muuten testanneet Hesarin sivuilla olevaa klassikkoautomaattia?

Heh, mulle tuli ykköseksi Kalle Päätalon Iijoki-sarja. 26 osaa. Voi jee. Toivottavasti tulee sateinen kesä, että kerkiää lukemaan...

Chris, vielä vähemmän lienee uskottavaa, että minä luin jo kolmevuotiaana - ja opin sen taidon mm. akvaariokirjojen avulla.

Äitini rakastaa Päätaloja, olen siis mielenkiinnosta ja epäuskosta tutustunut sarjaan minäkin. Kyllä siinä mielenkiinto lopahti, kun kymmenisen sivua kuvailtiin pullanpalan kastamista kahviin. Mutta ymmärrän kyllä ,että esim. suurille ikäluokille Päätalo on sellainen tärkeä lähihistorian ja sodanjälkeisen jälleenrakennuksen kronikoitsija. Mitä minäkään nyt enää äidille ostan joululahjaksi, kun Päätalo kuoli ja kaksi kirjaa on jo koottu postuumisti vanhoista kirjoituksista? Tuskin ne enää kolmatta saavat joulumarkkinoille kasaan raavittua...

Heh, mulle tuli ykköseksi Juhani Ahon Rautatie, sitten Nummisuutarit ja sitten Täällä pohjantähden alla... todellakin klassikkoautomaatti! No, luettuhan nuo kaikki toki on!

Marjukka kirjoitti:Mitä minäkään nyt enää äidille ostan joululahjaksi, kun Päätalo kuoli ja kaksi kirjaa on jo koottu postuumisti vanhoista kirjoituksista?

Paketin Pressa suodatinta ja pullakranssin sekä muistiinpanovälineet. :lol:

Minäkin opin nelivuotiaana lukemaan. Pätkiksiä, siis piirrettyjä pyöri nauhalla joka päivä ja minulle luettiin niiden tekstejä. Opin niitä ulkoa ja sitten eräänä päivänä vanhemmat huomasivat että osaan lukea. Muistan vieläkin kuinka hauskuutimme naapureita, kun luin heille aamulehden uutisia sujuvasti.

Pienestä asti minua ovat kiinnostaneet tietokirjat. Lääkäriensyklopediat aasta ööhön ja kaikki maantietoon sekä luontoon ja eläimiin liittyvät kirjat. En tiedä onko tuo varhainen lukutaito johtanut lukuhalujani outoon suuntaan, koska en nykyäänkään lue varsinaista kaunokirjallisuutta ollenkaan.

Olen usein yrittänyt aloittaa kirjan lukemisen mutta en saa sitä yleensä loppuun. Ainakaan nauttien sen lukemisesta. Tiedän, outoa. Ja niin paljon kuulen monien harmittelevan puolestani, kuinka paljosta jään paitsi kun en lue kirjoja.

Knoppikirjallisuus on se mitä voisin ahmia päivästä toiseen. Mutta eihän niissä mitään juonta ole. Seuraavaksi hankintalistallani on Schottin sekalaiset: "Ainutlaatuinen kokoelma ihmeellistä triviaa: kengännauhan pituudet, merkkikielen aakkoset, seitsemän kuolemansyntiä, Mannerheimin hevoset"…

[-o<

Pannukaffettahan ne siellä Taivalkoskella keittelivät puuhellalla, ja Martta-siskon leipomaa juustoleipää (ei leipäjuustoa) siipaloitiin (ei viipaloitu) kahvin sekaan.

Toisaalta onhan Iijoki-sarjassa myös jonkin verran äksöniä, kun sota-aikana nuori Kalle vehtaa lomilla tyttöjen kanssa, saa pari tautiakin ja kuvailee niitäkin seikkaperäisesti sivutolkulla

Marjukka kirjoitti:Pannukaffettahan ne siellä Taivalkoskella keittelivät puuhellalla, ja Martta-siskon leipomaa juustoleipää (ei leipäjuustoa) siipaloitiin (ei viipaloitu) kahvin sekaan.

Toisaalta onhan Iijoki-sarjassa myös jonkin verran äksöniä, kun sota-aikana nuori Kalle vehtaa lomilla tyttöjen kanssa, saa pari tautiakin ja kuvailee niitäkin seikkaperäisesti sivutolkulla

Kova on kohtalo minulla, tuollaisen lukeminenko on edessä?

Toisaalta, eräs hyvinkin järjissään oleva ystäväni pitää Iijoki-sarjasta todella paljon. Hänen suku on suunnilleen niiltä seuduilta kotoisin, joten lienee mukana kiinnostusta omiin juuriin. Mielestäni on hyvä, että joku on jaksanut dokumentoida tarkasti tuollaisia pikkujuttuja. 100 tai 200 vuoden kuluttua nuo kirjat ovat varmasti arvostettuja juuri tuosta syystä.

Tuota noin...en kuitenkaan taida aloitella sarjaa, en ainakaan tänä kesänä.

Valitsin matkalukemiseksi Viroon kirjan Antonio Skarmeta: Nerudan Postinkantaja. Siitä on tehty viehättävä elokuvakin Il Postino. Lisäksi mukaan tulee pieni viron kielen oppikirjanen Miks me nii räägime?, jossa on selitetty auki erilaisia sanontoja.

Minulla tuo kehuttu klassikkoautomaatti räväytti ykköseksi Raamatun. :lol:

Klassikkoautomaatista vielä: meikäläisellä on vissiin aika erikoinen maku - kone ehdotti mulle mm. Raamattua, George Orwellin "1984" ja William Blaken "The Marriage of Heaven and Hell"...! Olen kerrankin mykistynyt...!
#-o

Mulla Iijoki-sarja on sellainen ikuisuusprojekti. Mä aloitin sen -99 uudenvuodenaatonaattona ja olen edennyt tahdilla osa per vuosi/puolitoista. Syynä kai lähinnä se, että on niin paljon muutakin luettavaa aina välissä... Celia palvelee tässä suhteessa hyvin. Tuolla sarjalla on hyvä lukija, joka osaa tosiaan eläytyä juttuun, joten muutaman kasetin ko. kirjaa kuuntelee ihan huomaamattaan...

Kirjastosta lainaan usein cd-levyjä eli viihdyn musiikkiosastolla. Joskus lainailen kissojen- tai viherkasvienhoito- oppaita. Myös sanoma- että viikkolehtiä selailen siellä sekä erilaisia elämänkertoja saatan jopa raahata kotiin saakka, tosin lukeminen on jäänyt vähemmälle viime aikoina. Liekö minulla keskitymiskyvynpuute tms.

Lähikirjastoni valikoimiin kuuluu esim. vain yksi Beckham -aiheinen kirja, niin mieluummin keräilen ja/tai tilailen niitä kirjakaupan kautta kokoelmiini. Nuorempana oli aina pakko saada Marilyn Monroe -kirjat.
Ehkä jatkossa pitäisikin lainata kirjastosta enemmän luettavaa, ettei lukutaitoni kokonaan ruostu... :oops:

No mitä te oikein laitatte hakuvinkeiksi, kun raamatut ja muut saatte sieltä tulemaan? :lol: Vaan mikäs siinä, siinähän ainakin riittää lukemista.

Blaken Taivaan ja helvetin avioliittohan on hyvä, joskus nuorempana tykkäsin ainakin.

Raamattu tuli, kun halusin historiallista, ja toimintaa, päähenkilöiksi miehiä sekä naisia, ja mukana sai olla mieluusti vielä romantiikkaaa ja huumoriakin. Enkä asettanut mitään rajoituksia tapahtumapaikalle.

ZetZet kirjoitti:Raamattu tuli, kun halusin historiallista, ja toimintaa, päähenkilöiksi miehiä sekä naisia, ja mukana sai olla mieluusti vielä romantiikkaaa ja huumoriakin. Enkä asettanut mitään rajoituksia tapahtumapaikalle.

Ja tuloksena oli Raamattu - voi pyhä yksinkertaisuus...! Olisin veikannut mielummin vaikkapa Barbara Cartlandin "romaaneja"...

Mulle tuli hakutulokseksi myös liuta runokirjoja aiemmin mainittujen "klassikkojen" lisäksi...vaikka nimenomaan välttelen runoja kuin ruttoa ja varoin visusti niiden ruksaamista kyselyssä...omituista...! Mahtaako automaatti olla kuitenkaan ihan ajan tasalla!
:-k

He he, kyllä minäkin olin aika lailla ällikällä lyöty kun nuo ehdot Raamatun lykkäsivät. Cartland taisi kuitenkin karsiutua, kun pistin ruksin myös syvällisyyskohtaan. Kakkoseksi sentään tulikin moneen kertaan kahlaamani Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies.

Katten-Gustaf kirjoitti:

Aintsu kirjoitti: Lukeminen on mun rakkaimpia harrastuksia, enkä luovu siitä takuulla ennen kuin sokeudun

Ja sekään tuskin hidastaisi sua. Siihen ongelmaan on, katsos, keksitty kaksikin ratkaisua: julkisten kirjastojen c-kasettikirjat (tosin ne on valitettavan pienet ne kokoelmat) ja Celia - näkövammaisten kirjasto...

(Modet: edellinen ei ollut mainos, vain toteamus että tällaisiakin kirjastoja on olemassa).

Ai niin, mä unohdin pistekirjoituksen... :oops: Mielummin tosin sen avulla lukisin kuin kuuntelisin jotain kasettikirjoja.

Noita kasettikirjoja (ovatten muuten CD:itä nykyään) käyttävät täällä näkevätkin ihmiset, esim. matkalla korvalapuista tai urheillessaan. Onhan se tietty ihan ok idea, vaikka hiukan haiskahtaakin laiskuudelta, ettei jaksa edes sivuja käännellä... No, kaikissa tilanteissa kirjan pitely ei toki ole mahdollistakaan.

Tentti- tai pääsykoekirjojakin saisi ilmestyä taktisesti enemmän äänikirjoina, niin että ihmiset voisivat esim. lenkillä tai autoillessaankin antaa tenttitiedon soljua tajuntaan...siinä jollekin marginaalinen markkinarako.

Niitä onkin, Marjukka, ainakin Celiassa...

Hmmh, mä lupasin palata omien lukusuosikkien osalta tähän aiheeseen... Nyt vois olla hyvä aika...

Mä luen kyllä melkein kaikkea, mutta runoja mä en tajua - ei mee mun jakeluun, ei. Toinen alue, jota mä kartan kuin rottua on kaikki uskonnolliset jutut. Noh, jos on olemassa historiallinen romaani, sanotaan vaikka 1300-luvulta, niin ei kai sitä voi välttää etteikö siellä sen ajan uskonnolliset tavat, perinteet ja vastaavat jotenkin tule esille... Mutta tarkoitan sitä, että jos se ihan selkeästi luokitellaan uskonnolliseksi teokseksi, mä skippaan sen...Raamattua on tainnut tulla viimeksi avattua vajaat 20 vuotta sitten ripari-isosena... Eikä kyllä nyt ole suosikkilistalla kummitätini vihjailusta huolimatta...

Mikä sitten on se maailman paras kirja, johon mä palaan aina uudestaan ja uudestaan?Oikeastaan niitä on kolme, mutta ne on kaikki saman kirjailijan kirjoja ja toinen niistä on toisen jatko-osa. Maailman paras seikkailuklassikko on Aleksandr Dumas'n Kolme muskettisoturia ja Myladyn poika sekä tietysti Monte Criston kreivi... Ranskalaiset ovat saaneet sentään jotain hyvää aikaiseksi...

Muuten sitten tulee luettua kaikkea jännäriä, dekkareita, klassikoita, lällyjä kartanoromantiikkasarjoja (hyviä välipaloja dekkareiden välillä), elämäkertoja ja vaikka mitä... Suosikkikirjailijoita... Voi, niitä riittää... Maria Lang, Liza Marklund, Henning Mankell, Clive Cussler, Wilbur Smith, Robin Cook, Leena Lehtolainen, Ilkka Remes, Reijo Mäki... Lista on loputon...

Tällä hetkellä menossa Ilkka Remeksen Itäveri ja siinä sivussa Afrikan kulttuurien juuret (kirjailijan nimi joku Hurskainen tms...)

Muuten, siitä Päätalosta... Kun iijoki-sarjaa on lukenut järjestyksessä (nyt 6. osa odottamassa), niin suosittelen todella lukemaan, jos Suomen historia ja elämäntapa niinä aikoina kiinnostaa. Se on kerrassaan loistavaa ajankuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta aina 20-luvulta alkaen...

JuhaUK kirjoitti:Noita kasettikirjoja (ovatten muuten CD:itä nykyään) käyttävät täällä näkevätkin ihmiset, esim. matkalla korvalapuista tai urheillessaan. Onhan se tietty ihan ok idea, vaikka hiukan haiskahtaakin laiskuudelta, ettei jaksa edes sivuja käännellä... No, kaikissa tilanteissa kirjan pitely ei toki ole mahdollistakaan.

Englanninkielisiä äänikirjoja voi ostaa audible-formaatissa iTunesmusicstoresta, ja kuunnella iTunesilla tai iPodilla. Kirja tulee siis bittimuodossa. Kuulemma Ameriikoissa suosittua kuunnella kirjoja autossa. Suomessa tuo store ei vielä toimikaan.

Marjukka, minäpä taidan kokeilla tuota ensi vuonna uutena pääsykoelukumetodina. Mutta kuka osaisi lukea 600 sivua mielenkiintoisesti. Inhoan kuunnella omaa ääntäni, kun mielestäni se on HIRVEÄ! Kuka haluaisi olla niin mukava?

TerMari kirjoitti:Viimeisimpiä lukukokemuksia (no siitäkin jo pari vuotta ..iiigh..)
Erlerd Loe : Supernaiivi

Kertsikaikkiaan hupaisa.
Saman kirjailijan "Kertomuksia Suomesta" odottaa yhä hyllyssä.

Mä luen parhaillaan (mikäli muilta asioilta ehdin) Loen teosta L. Ruotsiksi käännettynä Expedition L. Mielettömän hauska kirja poikien tutkimusretkestä Etelä-Amerikasta Polynesiaan. Saa samalla tämän päivän norjalainen (ja muutenkin länsimaalainen) yhteiskunta sankareineen kuulla kunniansa.

JukkaV kirjoitti:Marjukka, minäpä taidan kokeilla tuota ensi vuonna uutena pääsykoelukumetodina. Mutta kuka osaisi lukea 600 sivua mielenkiintoisesti. Inhoan kuunnella omaa ääntäni, kun mielestäni se on HIRVEÄ! Kuka haluaisi olla niin mukava?

Eikös kukaan ole nähnyt suomalaista Cyclomania -elokuvaa?
Siinähän käytettiin nimenomaan tätä metodia pääsykokeisiin valmistautumisessa. Ja tulokset olivat hyviä!

Ei tuo Akkari vissiin mikään kovin harvinainen lukemaanoppimistapa liene. Perimätieto kertoo, että mää olen jotaan neljä-viisvuotiaana korjaillu lapsenvahtia, että "ei se Aku noin tuossa sano".

Tuon jälkeen onkin sitte tullu luettua melko paljokkaasti. Aikoinaan suosikkieja taisi olla ainakin Kätkijät-kirjat, joita taitaa jostaan kaapin perältä yks vieläkin löytyä. Sittemmin tulivat mm. Risto Karlssonin kirjat, jotka oli kovasti mielenkkintosia kun täältäpäin kotosin oleva kirjailija oli aina lisääny ainakin pienen viitteen kotiseuduilleen, ja olipa kolme noista kirjoista sijoitettu kokonaan tännepäin.

Nykyään tulee luettua enimäkseen historiakirjoja sekä elämänkertoja, lähinnä musiikin, muun viihteen ja politiikan saralta (vielä ku keksis miten tuo vimonen nivoutuu noihin muihin). Viimeisimpiä lukusuoritteita on ollu Tummpi Varosen muistelmateos sekä suomalaiseta naisrockista kertova Rockin korkeat korot.

Ja kuriositeettinä mainittakoon, että tähän mennessä on käteen osunnu kaksi kirjaa, jotka on jäänny kesken. Toinen oli Kata Kärkkäisen Minä ja Morrison (se oli vaan niin tylsä) ja toinen oli Remusta kertova kirja, Seitsemän... jotakin.

JaKiMa kirjoitti: Mä luen parhaillaan (mikäli muilta asioilta ehdin) Loen teosta L. Ruotsiksi käännettynä Expedition L. Mielettömän hauska kirja poikien tutkimusretkestä Etelä-Amerikasta Polynesiaan. Saa samalla tämän päivän norjalainen (ja muutenkin länsimaalainen) yhteiskunta sankareineen kuulla kunniansa.

Hmm...sangen mielenkiintoista...! Taidanpa ottaa tuon kirjan lukemisen vakavaan harkintaan...!
:lol: