Viisukuppila

Viime viikolla kävin kirjastolla juttukeikalla. Tajusin samalla, että siitä, kun viimeksi olen lainannut kirjastosta yhtään mitään, on varmana ainakin kaksi vuotta

Mie kyllä ostan viitisen kirjaa vuoteen itselleni, mutta varsinainen lukeminen on jäänyt kokonaan. Harmi, sillä hurjimpina vuosina kahlasin läpi 50-60 opusta. Siinä meni dekkarit ja elämänkerrat samalla lailla

Kirjastolta poistuessani eksyin kuitenkin sellasen pyörivän hyllynhäkkyrän luo, joka suorastaan tyrkyttää kirjallisuutta matkaan otettavaksi.
Johda ja kehitä asiakaspalvelua -niminen teos sitten tarttui väkisin matkaan. Aiku tää kohta myy kuun ja koko taivasvaltakunnan asiakkailleen ja junttaa teoksen ideat myös ryhmänsä myyntikonsulttien päihin

Mutta voin oikeesti suositella tätä Camilla Reinbothin kirjaa aiheesta kiinnostuneille. Hyvät ja selkeät esimerkkitapaukset ovat kirjan parasta antia ja taulukoihin on jännästi koottu asiakaspalvelussa olennaisia asioita.

Oon ihan parantumaton. Raahaan koko ajan lisää kirjoja töistä kotiin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun en oikeesti ole tuolla töissä ja harjoittelu loppuu noin kuukauden kuluttua. Pitäisi lukea noi kaikki siihen mennessä tai sitten tehdä joskus retki palauttamaan niitä.

Tällä kertaa lainasin R. L. Stinen kirjan Yön maku, joka on jatko-osa todella huonolle teinivampyyrikirjalle. Mutta kun mun mielestä huonollakin kirjallisuudella, ja varsinkin huonolla nuortenkirjallisuudella, on oma viihdearvonsa. Lisäksi lainasin Libba Brayn Kauhun ja kauneuden valtakunnan, josta mulla ei oo mitään tietoa, mutta näytti kiinnostavalta. Jotain nuorten kauhujuttuja tääkin. Taidan olla joku teinigootti.

Oisin myös viimeinkin saanut lainaan Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitellyn, mutta luin siitä vain hyvin lyhyen takakansitekstin ja mua alkoi itkettää ihan hirveesti. En voi ehkä koskaan lukea tollasta kirjaa, vaikka haluaisin.

Mulle tuli toi Geishan muistelmat... toivottavasti on lukemisen arvoinen. Ajattelin selailla tänään ekan kappaleen.

Se on tosi hyvä kirja, tykkäät varmasti.

Margot kirjoitti:Oisin myös viimeinkin saanut lainaan Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitellyn, mutta luin siitä vain hyvin lyhyen takakansitekstin ja mua alkoi itkettää ihan hirveesti. En voi ehkä koskaan lukea tollasta kirjaa, vaikka haluaisin.

Luin tuon viime toukokuussa ja tietysti itkin ihan hysteerisesti alusta loppuun. Ei se mikään kirjallisuuden historian merkkiteos ole, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla. Sujuvasti kirjoitettu, osuva kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun läheinen kuolee. Siitä huolimatta, että itse sain tuosta jonkinlaista voimaa ja perspektiiviä omaan suruuni, en suosittele Margotille. Se on ihan liian karmea.

Uskon varoitustasi. Ehkä saan sen vielä joskus luettua, mutta lähiaikoina en taida yrittääkään, etten pimahda.

Määkin oon tainnut lukea sen tämän vuoden puolella. Ihan hyvä kirja, mutta en silti suosittele Margotille. Vähän kuin en suosittele Nuoren Wertherin kärsimyksiä surullisille ihmisille jne.

Tosta huonojen kirjojen viihdearvosta. Mulla on kesken ihan hyviä normaaleja kirjoja. Silti viikonlopun aikana en lukenut niitä, vaan tartuin vanhempieni kirjahyllystä löytämiini aarteisiin. Ensin luin Roald Dahlin Oswald-enon (veijariromaani, lähinnä seksiä) ja jatkoin päälle Twin Peaksin Laura Palmerin päiväkirjalla (lähinnä seksiä ja huumeita sekä teiniangstia). Toi päiväkirja on vielä vähän kesken, mutta en oo pitkään aikaan lukenut niin intensiivisesti kuin noita. Käytän tollasta köykäisempää kirjallisuutta varsinkin lukuinnon kasvattamiseen, mikä on jotenkin kieroutunutta.

Naali kirjoitti:Vähän kuin en suosittele Nuoren Wertherin kärsimyksiä surullisille ihmisille jne.

Toi pitäisi lukea. Luin siitä juuri juttua TK Historia -lehdestä ja pistin korvan taakse. Onneksi mulla ei olekaan kuin parisataa muuta kirjaa, jotka pitäisi lukea.

Minä tykkään yleensä kovasti Leena Lehtolaisen kirjoista, muistakin kuin Maria Kallioista, mutta nyt menee hermo. Yritän lukea tuota "Luonas en ollutkaan" kirjaa, voi tuska. Siis kirjassa kerrotaan avioparista, jonka mies katoaa. Se on kirjoitettu naisen päiväkirjamuotoon, päiväkirjamerkintöjä on kolmelta eri vuosikymmeneltä sekaisin. Ja jotta ei olisi liian helppoa, akka pitää rinnalla lumepäiväkirjaa, koska ukko lukee sen kirjoja. Ja ettei vaan menisi liian helpoksi, ukkokin pitää päiväkirjaa kunnes katoaa. Ja kaiken kruunaa perheen tuttava, joka tutkii miehen katoamista ja kirjoittaa siitä kirjaa. Tämä toimii tavallaan tarinan kertojana.

Hyvähän se on, että ajatukset pysyvät tiiviisti kirjassa, mutta tämä on jo vähän liikaa

Sain vihdoin luettua loppuun Gummeruksen julkaiseman Maailman liput -teoksen. Oli todella mielenkiintoinen.

Mä luen tällä hetkellä tällaista uutuuskirjaa .
Lisätietoja Bookplussan sivuilta.

Voi, tuo kirja on pakko hankkia .

Tääkin jättää vaihteeksi Asterixit sivummalle ja syventyy Tuomisen Jampan elämään uutuuskirjan myötä...

Kirjastossa odottais varaamani Stieg Larssonin trilogian viimeinen . Mitenköhän tässä nyt käy kun tuolla olis ainakin viis kirjaa, jotka pitäis lukaista ennen sitä. Tuntuu et lukemiselle ei enää riitä aikaa, ennen meni pari kolme kirjaa viikossa.

Mun äidillä on nuo Larssonin dekkarit ja se niitä on mulle tarjonnut luettavaksi monta kertaa. Mutta kun ne ovat niin paksuja, ettei niitä jaksa edes käsissään pitää... . No, täytynee ne joskus lukea kumminkin.

Mää luen tällä hetkellä Stephenie Meyerin teinivampyyrisarjan ekaa osaa Houkutus. Toi täti on niinku huippusuosittu. Luen tätä vaan siksi, että työkaverillani on tajuttoman uskomattoman suuria aggressioita kirjaa kohtaan. Ja ymmärrän kyllä miksi. Kirjan idea tuntuu olevan se, että täysin luonteeton päähenkilötyttö läähättää päähenkilöpojan perään. Ja tää poika on siis niinku vampyyri ja kauheen kaunis. Pahin kohta tähän mennessä oli se, kun pojalla kuvattiin olevan "tyrmistyttävän viettelevä hymy". Siis mikä v*ttu se on?

Käytä nyt mielikuvitustas!

Oon varmaan vaan kateellinen, kun mulle ei ole koskaan hymyilty tyrmistyttävän viettelevästi.

Siis oikeesti oon toki sitä mieltä, että noissa nuortenkirjoissa mennään just usein yli siitä, mistä aita on kaatunut. Kauheesti kuvaillaan jotain hymyä, mutta lopputulos on lukijan mielestä lähinnä . Huoh.

Mä osaan kyllä jotenkin kuvitella tyrmistyttävän viettelevän hymyn. Se on Öh, no eiku..
Luultavasti nuorelle lukijalle on ollut tarkoitu kertoa, että se oli "iha siis sigamagee kundi". En tiedä, sanovatko nuoret noin. Luultavasti tuo on liian teinix teinixeillekin, mutta kun luin kesällä jotain vanhaa (omalta teiniajaltani ) nuortenlehteä, niin tuli vain mieleen, että kuinkakohan moni nuori tuntee itsensä loukatuksi, kun heidän kielenkäyttöään niin tönkösti yritetään matkia. Varmaan ei ainakaan sen lehden lukijakunta

^koko p1ssis siis hei daa ilmiössä nettisivuineen on muuten myös just tota makua. Naureskeltiin sille silloin joskus yhessä lukupiirissä ja päädyttiin että se on yhtäaikaa vähän tosi aikuisnoloa mutta samalla osin mielenkiintoistakin. Siitä on btw itselle jäänyt tää 1 nikkiin, kun se on niin kivan noloa kun ei oo enää mikään teini .

Mie en ole koskaan ymmärtänyt tätä teinien käyttämää "kieltä". Ei tulisi mieleenikään käyttää vaikkapa sanoja "daa" tai "ihku". Myös tuo kirjaimien korvaaminen numeroilla ja tiettyjen kirjaimien korvaaminen toisilla ja isojen kirjainten laittaminen mihin sattuu kummastuttaa suuresti. Ei tää ymmärrä, vaikka teini onkin.

Hazel kirjoitti:Mun äidillä on nuo Larssonin dekkarit ja se niitä on mulle tarjonnut luettavaksi monta kertaa. Mutta kun ne ovat niin paksuja, ettei niitä jaksa edes käsissään pitää... . No, täytynee ne joskus lukea kumminkin.

Mä olen lukenut noista kaks ekaa ruotsiksi, ekan ostin keväällä (luin siis ekan ja tokan osan väärässä järjestyksessä). Toisen sain viime jouluna lahjaksi eli just ton Flickan som lekte med elden. Tänään sitten hypistelin tota kolmososaa alkuillasta kirjakaupassa ja mietin, että ostaisko. Sit tulin kysyneeksi, onko niillä tota ruotsinkielisenä, kun ei viittis viimeistäkään lukea suomeksi. No niin jäi sit ostamatta, kun ei saa kuulemma kuin tilaamalla Ruotsista kovakantisen version. Minen pokkarina sitä osta. Muistan vaan ton kakkososan suhteen, että kun mä olin ekan luvun lukenut, mä olin aivan totaalisen koukussa. Mä sain sen pari viikkoa ennen joulua vähän etukäteislahjana ja mä en voinut vaan lopettaa lukemista. Siihen mennessä, kun mä lähdin maalle joulunviettoon, mä olin jo lukenut sen. Hyvä joululahja, toki.

Larssonin kirjat on hyviä. Harmi vaan ettei niitä tuu enää lisää. Miusta on kiva kun kirja, siis hyvä kirja on tiiliskivi, eipähän lopu lukunautinto ihan heti kesken.

Katten-Gustaf kirjoitti: Minen pokkarina sitä osta.

Minä taas pyrin ostamaan kaiken mahdollisen pokkareina. Nyt tekis niin mieli Lehtolaisen uusinta, mutta taidan odottaa sitäkin pokkarina. Paitsi jos sattuu eteen kovakantisena jossain divarissa sitä ennen niin voin ostaa, jos tarpeeksi halvalla saa.

Tykkään enemmän pokkareista paitsi hintansa takia, niin siksi, että ovat kivempiä kädessä ja vievät vähemmän tilaa hyllyssä.

Ton pointin mä ymmärrän hyvin.
Mä taas en pokkareita osta siks, että kun ne kulkee mulla ns. linja-autolukemisena, niin pokkareiden kannet rypistyy paljon helpommin ja sit ne näyttää rumilta sellasina resuisina.

Mä tykkään enemmän kovakantisista. Vaikka olisi kuinka mones painos, niin jotenkin tuntuu siltä, että "tässä on se alkuperäinen formaatti ja pokkari on sitten sellainen halpaversio" Tai siis, tarinat on minusta jotenkin kirjoitettu olemaan kovakantisten välissä. Äsh, en mä osaa selittää tätä, mutta lyhyesti: Olen vain kirjafriikki . Tätä nykyä tilaankin kirjoja enää kovakantisina (oppikirjat sitten erikseen, niissä täytyy joustaa ihan hinnankin takia) ja esim. Stephen Kingin kohdalla enää vain englanniksi.

Ostin nyt kumminkin tuon Lehtolaisen kirjan kovakantisena, pakko oli saada pian. Nyt menen sänkyyn lukemaan sitä, toivottavasti maltan lopettaa ennen aamua .

Luin just Mirja Kuivaniemen kirjan Hinta. Muuten hyvä mutta ehkä hiukan synkkä.

Akateemisen läpi äsken kävellessä lukaisin Remeksen uusimman ja Paasilinnan (siis Arton) kirjojen takakannet. Toinen tulee ainakin ostettua, kun joku oottanee sitä synttärilahjaksi piakkoin. Remeksen kirja vaikutti enemmän kuin houkuttelevalta. Se pistetään harkintaan...