Viisukuppila

Hikinen matka on nyt takana. Noin yleensä ottaen oli todella hieno reissu. Moldova ja Albania jäi kokematta erinäisten syiden vuoksi, mutta toisaalta tuli käytyä Kosovossa. Jos jossakin välissä pääsen omalle koneelle, niin voin yrittää kirjoittaa jonkinlaisen matkakertomuksen.

^Kiva Pete, että pääsit ehjänä takaisin ja kyllä me innolla kaikki odotamme matkakertomustasi!

Pete kirjoitti:Hikinen matka on nyt takana. Noin yleensä ottaen oli todella hieno reissu. Moldova ja Albania jäi kokematta erinäisten syiden vuoksi, mutta toisaalta tuli käytyä Kosovossa. Jos jossakin välissä pääsen omalle koneelle, niin voin yrittää kirjoittaa jonkinlaisen matkakertomuksen.

vau, täällä todellakin odotellaan matkakertomuksia

Siis aivan ihana reissu koettuna Tunisiasta Ja rakas lelu kuule Ei ollut töykeää kansaa tunisialaiset... Tai ainakaan tarjoilijat / rantapojat ym.
Lämmintä oli, mutta rusketuin tuskin ollenkaan

Serduchka kirjoitti:Siis aivan ihana reissu koettuna Tunisiasta Ja rakas lelu kuule Ei ollut töykeää kansaa tunisialaiset... Tai ainakaan tarjoilijat / rantapojat ym.
Lämmintä oli, mutta rusketuin tuskin ollenkaan

Mitäs ihmettä, jokos siitä on viikko kun lähdit Kiva kuulla, että oli ihanaa siellä.

No niin, viikon Ahvenanmaalla vietetyn rentouttavan mökkiloman jälkeen on palattu taas takaisin arkeen. Ihanaa viettää viikko avaamatta kertaakaan tietokonetta ja lukematta yhtään sähköpostia. Sää nyt ei parasta kesäsäätä ollut, mutta toisaalta ei sadettakaan tullut kuin tihkua parina päivänä ja juhannus oli aurinkoinen, tuulelta suojaisessa paikassa juhannuspäivänä jopa niin lämmin, että saattoi olla t-paidassa ja tulipa pulahdettua ihanan kirkkaaseen (ja kylmään) meriveteen. Sortsit olivat kyllä vain matkakassin täytteenä tänä vuonna.

Ehkäpä minä nyt yritän kirjoittaa jonkinnäköisen matkakertomuksen, kun tästä on hiljalleen tulossa riippakivi.

Lensimme tosiaan siskoni kanssa Helsingistä suoraan Bukarestiin, jossa oli iltayhdeksältä 31 astetta lämmintä. Kentällä meitä vastassa olivat hyeenataksikuskit. Oltiin pöljät unohdettu ottaa selville, kuinka varaamaamme hotelliin pääsee, joten yritimme kentällä löytää Bukarestin kartan, mutta eihän siellä semmoisia ole. Ainut kioski, josta sellaisen olisi voinut ostaa, oli kiinni. Yritimme sitten sellaisen sähköisen kartan ja yhden "avuliaan" taksimiehen avulla etsiä hotellimme sijaintia. Taksimies päätyi siihen, ettei koko hotellia ole olemassakaan, koska netistä tulostamassamme paperissa ei ollut sektorinumeroa mukana. Ilmeisesti hän yritti saada meidät epätoivoisiksi ja ottamaan taksin. Minä vanhana kyynikkona en tietenkään uskonut äijää, ja lähdimme sitten bussiin. Bussista jäimme keskustaan, josta todella kammottavien kujien ja pitkään kestäneen harhailun jälkeen päädyimme lopulta rautatieasemalle, jossa luulimme saavamme kartan. Ei saatu. Sitten oli turhautuneisuus noussut "taksi tai kuolema" -tasolle. Otettiin rautatien edestä taksi, kun mies hoki englanniksi, että hänellä on mittari. Matkan piti maksaa 30 - 40 leitä, mutta loppujen lopuksi hinnaksi tuli 70. Mies ei ensin meinannut edes löytää hotelliamme, ja siinä vaiheessa alkoi jo pelottaa. Lopulta noin puoli yhdentoista aikaan olimme helpottuneina hienossa hotellihuoneessamme. Silloin illalla tuntui tosiaan, että hotelli sijaitsee hornantuutissa, mutta seuraavana päivänä huomasimme, että sijainti oli aika lähellä keskustaa. Suosittelen kyllä hotelli Papua - työntekijät olivat erittäin palvelualttiita ja jopa hymyileväisiä. Huoneet olivat erittäin siistit. Ainoa miinus tulee lämpöilmapumpusta, joka rupesi valuttamaan vettä, joten sitä ei voitu koko yötä käyttää. Unet jäivätkin meikäläisellä siinä helteessä aika vähiin - osittain myös kulkukoirien haukunnan ja pulujen sihertämisen vuoksi. Seuraavana päivänä käytiin kaupungilla ostoskeskuksessa, vanhassa kaupungissa ja maailman toiseksi suurimman rakennuksen lähettyvillä. Hullun Ceaucescun rakennuttama Parlamenttipalatsi on tosiaan Pentagonin jälkeen toiseksi suurin rakennus. Kaupunki oli ihan ok, mutta ränsistyneisyyttä oli aika paljon vielä jäljellä.

Samana iltana meidän oli tarkoitus lähteä Moldovaan, mutta eipä lähdetty, kun juna oli peruttu. Otettiinkin sitten yöjuna Belgradiin. Juna oli suurin piirtein samanlainen kuin VR:n pikajunat. Vessaa en tosin voinut käyttää, kun haju oli niin voimakas. Nukuttua en juurikaan saanut, kun juna vihelsi todella usein syystä, jota tiedä en. Passintarkastukset rajoilla sujuivat nopeasti.

Saavuimme Belgradiin aamulla taas tappohelteessä. Löysimme hostellin helposti ja lähdimme kaupungille. Helle oli niin tappava, että kiertelystä ei voinut oikein nauttia. Joka tapauksessa Belgrad vaikutti erittäin miellyttävältä kaupungilta. Surullista oli kuitenkin nähdä hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevat pahvihökkelikylät. Missään muualla moisia ei nähty. Kalemegdanin linnoitus käytiin kiertämässä ulkoapäin. Hienohan se oli. Siellä oli vähän draamaakin, kun joku tyyppi kiipesi sinne seinämän päälle paljain käsin, ja vartijat huomasivat hänet, ja lähtivät ajamaan häntä takaa. Illalla kävimme Mäkkärissä, jonka televisioruudussa näkyi Suomen Suvi Koponenkin. Sveti Savan kirkko oli iltavalaistuksessaan pökerryttävän upea ilmestys. Myös Naton pommittamat talot olivat aika tehokkaat.

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin bussilla Sarajevoon, joka on tosiaan jaettu eri osiin. Lähes kaikki Serbiasta lähtevät bussit menevät Sarajevon serbialueelle, josta sitten sähköbussilla pääsee sinne "oikeaan" keskustaan. Sarajevo oli UPEA paikka, jota suosittelen kaikille. Ei mikään metropoli, mutta sympaattinen ja kirjava. Siskoni mainitsisi varmasti, että sieltä löytyy Orsaynkin liike. Päädyimme olemaan kaupungissa kaksi yötä Hostel City Centerissä, joka oli oikein mukava hostelli. Paikan omistaja oli ilmeisesti ollut pakolaisena Suomessa, kun hän mm. kertoi TPS:n olevan hänen lempijoukkueensa. Aivan tarpeeseen tuli ottamme sota-turistikierros. Tutustuimme tunneliin, jonka sarajevolaiset rakensivat maan alle serbijoukkojen piirityksen aikana. Tunnelin yhteydessä oli museo, jossa otatin kuvan itsestäni Bosnia-Hertsegovinan lipun kanssa, joka maalla oli viisuissakin 1990-luvun alussa. Nykyistä B-H:n lippua kaikki kansalaiset kuulemma vihaavat, kun se on EU:n suunnittelema, eikä se millään tavalla edusta Bosnia-Hertsegovinaa. Huomionarvoista oli se, että todella monet osasivat puhua eri kieliä. Eräskin 50-vuotias setä möi meille selkeällä saksan kielellä bussilipun, kun muuten ei meinannut yhteistä kieltä löytyä. Jotakin hyötyä siis pakolaisuudestakin (onko härskiä sanoa näin? ). Oli myös hauskaa puhua jälleen markoista.

Sarajevosta suuntasimme Budvaan, Montenegroon. Sillä välillä maisemat olivat uskomattomat - että voikin jossakin olla kaunista. Täytyy myöntää, että niillä kapeimmilla vuoristoteillä oli kyllä hieman pelkokin matkassa. Ennen Budvaan tuloa koukkasimme pääkaupunki Podgorican kautta. Että osasikin olla ruma paikka - hyi olkoon! Ehdottomasti ruman kaupunki, jonka olen koskaan nähnyt. Miten voikin pääkaupunki olla noin turha. Noh, parasta Budvassa oli se näky, kun vuorilta sinne laskeudutaan siksakia. Majoitusta meillä ei ollut varattuna - ja hyvä niin. Otimme yksityismajoituksen, jonka tarjoajia Budva on pullollaan. Hinta on erittäin alhainen, mutta laatu on hotellitasoa. Sellainen Donatella Versachen -näköinen nainen haki meidät bussiasemalta hienolla bemarillaan erittäin kivaan huoneistoon, josta oli vain 4 minuutin matka rannalle. Viivyimme kaupungissa, jossa asukkaita on vain n. 15 000, kolme päivää. Lauantaina meillä oli tarkoitus käydä Albaniassa. Noh, rajalle kyllä päästiin, mutta sitten albanialainen matkatoimisto oli tehnyt ylläripyllärit ja ei ollutkaan tehnyt osuuttaan viisuhankinnoissa. Suomalaisethan eivät viisua Albaniaan tarvitsisi, mutta bussi oli täynnä venäläis- ja serbialaisturisteja, jotka sellaisen tarvitsevat. Siispä jouduimme kääntymään takaisin Budvaan. Lohdutuksena meille näytettiin Bar-kaupungissa sijaitseva maailman vanhin oliivipuu.

Minä huomasin, etten ole oikein aurinkolomaihmisiä. Ärsytti se turistien huima määrä (mukana myös suomalaisia). Uimassakaan en Adrianmeressä käynyt, mutta kahlasin kuitee. Matkamuistoksi ostin Montenegro-pyyhkeen, joka maksoi viisi euroa. Siellä tosiaan valuuttana oli euro, mikä oli virkistävän hauskaa. Hinnat eivät tosin olleet ollenkaan virkistävät, vaan kaikki oli kalliimpaa kuin edellisissä maissa. Hauska yksityiskohta oli se, että eräästä rannalla sijaitsevasta ravintolasta suomalaiset ja muutamat muut kansalaisuudet saavat 10 prosenttia alennusta Apollo-matkatoimiston yhteistyön vuoksi. Ruokalistatkin heillä on suomeksi. Me kävimme syömässä siinä pari kertaa.

Budvasta lähdimme sitten yöbussilla Kosovon kautta Makedoniaan, Skopjeen. Tässä vaiheessa voisin mainita, että kaikki bussit olivat olleet yllättävän hyviä - ihan suomalaisten tasoisia. Tässäkin yöbussissa kuskit (kaikissa kaksoismaabusseissa oli aina kaksi kuskia) laittoivat dvd-elokuvan pyörimään. Nukuttua en saanut, mutta maisemia yritin varsinkin Kosovon puolella tihrustaa. Tiet olivat todella surkeassa kunnossa Kosovossa, mutta muuten mitään kauheuksia en nähnyt (olihan yö). Toki Pristina vaikutti kovin perähikiältä, mutta nuoriso oli ainakin muodikasta. (Aika myöhään olivat ilmeisesti baarista palaamassa!) Kosovossa myös pysähdyttiin, ja huoltoasema-ravintola vaikutti hienolta. Hieman erikoista oli, että todella monet kanssamatkustajamme ostivat sellaisia kaasukeittimiä tuon pysähdyksen aikana. Olivat vissiin älyttömän halpoja tai jotain.

Skopjeen saavuttiin noin viiden aikaan aamulla. Bussiasemalta käveltiin joen rantaan ja ostoskeskukseen, jossa tosin mikään ei ollut vielä siihen aikaan auki. Täytyy sanoa, että Makedonia oli varmaan halvin maa koko reissun aikana, ja siellä me tietysti vietettiin vain päivä. Kun oli ostoksia tehty, niin käytiin vielä hieman kävelemässä keskustassa ja juutalaisen korttelin liepeillä. Joku outo mies tuli puhumaan meille siitä, kuinka hän asui joskus Ruotsissa ja että kuinka hän oli 1990-luvulla presidenttiehdokkaana. Hän oli ilmeisesti nyt joku yliopistonlehtori tai jokin vastaava. Noh, saman päivän iltapäivällä lähdettiin sitten jo bussilla Sofiaan, Bulgariaan. Perillä taidettiin olla yhdeksän maissa illalla. Alkusilmäys Sofiasta oli ruma, ja sitten päätettiinkin ostaa bussiliput Istanbuliin jo heti seuraavaksi aamuksi. Sofian bussiasema oli juuri rempattu, ja se oli oikein hieno. Sofian hotellia ei ensin meinattu löytää, mutta onneksi yksi todella avulias ja englannintaitoinen nainen auttoi meidät karttamme avulla perille. Hotelli oli todella hieno, kuten myös seuraavan aamun aamiainen.

Matkaevääksi Istanbulin bussiin ostettiin isot suklaatäytteiset croissantit. Bussi vaikutti aluksi mahtavalta, kun meille tarjoiltiin suklaaleivokset ja kahvit. Siis bussissa - ennenkuulumatonta! Tunnelma kuitenkin lässähti, kun ilmastointi hajosi. Tuo matka olikin elämäni kuumin - 38 asteinen bussi ei hengitä, ei! Turkin rajalla meni pitkään, kun kaikkien piti astua bussista ulos, ja sitten joku mies muka tarkasti meidän laukut, vaikka ei edes katsonut niiden sisään. Heti tulo Istanbuliin paljasti, että kyseessä on metropoli. Sitä kokoa riitti! Onneksi yksi australialaispariskunta tiesi, kuinka keskustaan pääsee, ja siten heidän avullaan pääsimme internetkahvilaan varaamaan meille huoneen. Meillä ei ollut aikaisemmin mahdollisuutta varata huonetta, kun nettiin ei päästy. Löydettiinkin oiva hotelli Sinisen moskeijan vierestä. The Golden Horn -hotelli oli pelkkää luksusta. Elämäni ensimmäinen hotelli, jossa oli piccolo!

Istanbul oli kerrassaan mahtava paikka - todella puhdas ja todella yllättävän länsimäinen ja moderni. Minareettihuudot olivat aluksi vähän pelottavia, mutta niihinkin tottui. Ihmiset olivat vaan rasittavia. Että voikin paikassa olla paljon sisäänheittäjiä! Ruoka oli kuitenkin hyvää - söin anatolialaiset lihapullat ja ilmapalloleipää humuksen kanssa. Ajettiin myös turistikierroksella Aasian puolelle, jossa yhdellä viheriöllä söpö pariskunta otatti hääkuviaan. Muutaman albumin sain ostettua Istanbulin lentokentältä, josta Helsinkiin takaisin lennettiin.

Hostellit ja hotellit varattiin tosiaan aina noin päivä ennen kaupunkiin saapumista internetin kautta.
Jee mun rakko jee! Kertaakaan en käynyt "reikä lattiassa" -vessassa.

Muoks. Takaisin haluan Sarajevoon, Istanbuliin, Skopjeen ja Belgradiin. Sofiallekin voisin antaa mahdollisuuden, kun sitä me ei juurikaan nähty.

Kauheen pitkä viesti!

Ei vaan. Kiva matkakertomus. Minä itse en voisi kierrellä noin monessa maassa kerralla, hermothan siinä menisi stressatessa eri juttuja. Tuota matkakertomusta oli kyllä kiva lukea ja hauskaa, että on ollut hauskaa.

"Viisuhankinnat". Joo, tää oli mulle uus juttu.

Todella kiva markakertomus , nimmari Pete, ja kadehdittava! Just tollanen minne nenä osoittaa matkailu on niin parasta. Mä haluun kanssa nähdä kaikki noi paikat ennen kuin niille käy Prahat! Uskaltaiskohan sinne raahata perheen autolla ... ehkä bussit ja junat stressittömämpiä sitten kun ne on vähän isompia.

The_Sipi kirjoitti:"Viisuhankinnat". Joo, tää oli mulle uus juttu.

Oho! Kylläpäs lipsahti - ja vielä kahteen kertaan! Viisumeista siis kyse.

ta1ja kirjoitti:Todella kiva markakertomus , nimmari Pete, ja kadehdittava! Just tollanen minne nenä osoittaa matkailu on niin parasta. Mä haluun kanssa nähdä kaikki noi paikat ennen kuin niille käy Prahat! Uskaltaiskohan sinne raahata perheen autolla ... ehkä bussit ja junat stressittömämpiä sitten kun ne on vähän isompia.

Suosittelen käymään ei niin monessa maassa tai varaamaan hieman enemmän aikaa kuin me. Ajankohta kannattaa myös miettiä tarkkaan. Mekin olisimme olleet matkalla pari päivää pitempään, jos helteet eivät olisi olleet niin väsyttävät.

Minäkin kävin lukemassa kivan matkakertomuksen. Musta ei vaan olisi tuohon, kun stressaantuisin kuoliaaksi.

Kiitos, Pete, mielenkiintoisesta matkakertomuksesta! Mukava kuulla,että piditte Belgradista - olisi ollut harmillista, jos ette olisikaan pitäneet siitä, kun hehkuttelin sitä omasta kokemuksestani. Kuumuuden takia kannattaisi tosiaan olla liikkeellä joko keväällä tai syksyllä, tosin meille osui viime heinäkuussa siedettävä noin +25 asteen jakso. Ne pahvihökkelit eli mustalaiskylä Belgradin laidalla radan varressa on tosiaan kurja näky - me tulimme junalla iltapimeällä, jolloin nuotiot loimottivat kylän raiteilla lisäten kolkkoa tunnelmaa.

Balkanfanina sain myös monta hyvää vihjettä kertomuksestasi. Sarajevo nousi kohdelistallani monta pykälää, samoin Skopje. Jospa ensi vuonna pääsisi taas sinnepäin. Yksi kysymys Bukarestista: noista kulkukoirista puhutaan paljon, koitko koirat jotenkin uhkaavina tai pelottavina vai ainoastaan epämukavina? Olen kuullut, ettei siellä pidä lähteä juoksemaan esim. kadun yli, koska seurauksena on perässä tuleva koiralauma. Bukarest kiehtoisi, mutta kun en pidä koirista ylipäätään enkä etenkään vapaana juoksevista, niin kuinka ahdistavaksi mahtaisin kokea oloni kulkukoirien vuoksi siellä?

Kiitos Petelle vaivannäöstä, todella mielenkiintoinen matkakertomus!
Mä oon kyllä Margotin kannalla, en itse pystyisi matkustamaan niin ex tempore-meiningillä, vaan kaiken pitää aina olla suunniteltuna valmiiksi. Hienoa kuitenkin, että jotkut osaavat olla stressaamatta.

Pete kirjoitti:

The_Sipi kirjoitti:"Viisuhankinnat". Joo, tää oli mulle uus juttu.

Oho! Kylläpäs lipsahti - ja vielä kahteen kertaan! Viisumeista siis kyse.

Ja mä kun luulin kyseessä olevan tahallinen typo, kun se oli siellä moneen kertaan ja mietin jo jotain kuppilan sisäpiirijuttua, jota en ollut vielä kuullutkaan.

The_Sipi kirjoitti:

Pete kirjoitti: Oho! Kylläpäs lipsahti - ja vielä kahteen kertaan! Viisumeista siis kyse.

Ja mä kun luulin kyseessä olevan tahallinen typo, kun se oli siellä moneen kertaan ja mietin jo jotain kuppilan sisäpiirijuttua, jota en ollut vielä kuullutkaan.

Samis!

Hauskasti muuten kirjoitettu piiitkä viesti, oli ilo lukea!

Kiva, että tykkäsitte lukea.

Leonardo kirjoitti:Ne pahvihökkelit eli mustalaiskylä Belgradin laidalla radan varressa on tosiaan kurja näky - me tulimme junalla iltapimeällä, jolloin nuotiot loimottivat kylän raiteilla lisäten kolkkoa tunnelmaa.

Leonardo kirjoitti:Yksi kysymys Bukarestista: noista kulkukoirista puhutaan paljon, koitko koirat jotenkin uhkaavina tai pelottavina vai ainoastaan epämukavina?

Me koimme kulkukoirat vain söpöinä pikkuressukoina - varsinkin ne rautatieaseman koirat, joista osalla oli vain kolme jalkaa. Mielestäni keskustassa niitä koiria ei juuri rautatieasemaa lukuun ottamatta ollutkaan. Muutamilla surkeilla välikujilla niitä ehkä tosin pyöri hieman uhkaavan oloisesti, mutta niille kannattaa vaan olla menemättä. Koirien haju kaupungissa on kuitenkin vahvahko. Huomattavasti pelottavampana pidin rautatieaseman nurkilla liimaa muovipusseista keskellä päivää impanneita varhaisteinejä.

Aintsu kirjoitti:Hienoa kuitenkin, että jotkut osaavat olla stressaamatta.

Voi kun tietäisit! Sitä tunnetta vaan pitää opetella kestämään, ja loman loppuvaiheilla on jo niin väsynyt, ettei jaksa enää niin välittää.

Kiitokset mielenkiintoisesta matkakertomuksestasi vaikkakin olen samaa mieltä tässä parin aiemmin kommentoineen kanssa siitä, että ei minusta kyllä vaan tuohon olisi.

Mahtava reissu Petellä! Mä haluisin kans tehdä jonkun ex tempore reissun jonnekin. Mä voisin ollakin niin tyhmän rohkea, että tekisin sellaisen. Mut joku kaveri pitäis saada matkaan ja aikaa pitäis löytää. Haaveilen tosin, että menen veljeni luokse Müncheniin lokakuussa, pitää katsoa onko silloin aikaa miten.

Pete kirjoitti:

Leonardo kirjoitti:Yksi kysymys Bukarestista: noista kulkukoirista puhutaan paljon, koitko koirat jotenkin uhkaavina tai pelottavina vai ainoastaan epämukavina?

Me koimme kulkukoirat vain söpöinä pikkuressukoina - varsinkin ne rautatieaseman koirat, joista osalla oli vain kolme jalkaa. Mielestäni keskustassa niitä koiria ei juuri rautatieasemaa lukuun ottamatta ollutkaan. Muutamilla surkeilla välikujilla niitä ehkä tosin pyöri hieman uhkaavan oloisesti, mutta niille kannattaa vaan olla menemättä. Koirien haju kaupungissa on kuitenkin vahvahko. Huomattavasti pelottavampana pidin rautatieaseman nurkilla liimaa muovipusseista keskellä päivää impanneita varhaisteinejä.

Hyvä tietää, ettei keskustassa ole kulkukoiria suuremmaksi haitaksi, hajun kyllä siedän. Noilta sivukujilta kannattaa ehkä muistakin syistä pysyä poissa...

Olipa mukava matkakertomus Petellä. Hienoa just tuo, että painuu vaan jonnekin ja sitten jos miellyttää, viipyy paikassa, jos ei, ottaa suunnan toisaalle. Ai kun rupesi tekemään mieli Sarajevoon!

Minäpä matkaan tännään Yläsavvoon!

No niin, nyt on päästy askel pidemmälle Cebun matkalla, koska tilasin tänään itselleni matkaliput.

Lähtö Helsingistä 8:15 aamulla marraskuun 2. päivä, Amsterdamissa 9:50 paikallista aikaa jossa vaihtoaika 3 tuntia 25 minuuttia, Hong Kongissa 7:40 paikallista aikaa seuraavana päivänä ja vaihtoaika tunti 25 minuuttia, josta Cebuun Filippiineille, jossa perillä 11:45.

Paluulennot kestääkin sitten pari tuntia pidempään, ja suomeen palataan marraskuun 24. päivä noin kello 12:25.

^ Sitten joulua ennen voit sopivasti kertoakin, mitä siellä tapahtui Ja millaista oli

Meidän kuuden hengen kuppilaporukka palasi viikonloppuna Maltalta. oli aivan erinomainen lomakohde, jota voin varauksetta suositella kelle tahansa. Näkemistä ja tekemistä riitti ja kaikki oli kätevästi lähellä. Aika ei siis tuhlaantunut busseissa istuskellessa. Säät suosivat, lämpötila oli 30 asteen molemmin puolin ja sopivan tuulista eli ei lainkaan läkähdyttävää. Levykaupasta löytyi Maltan tämän vuoden viisukarsinnat, 3 cd-levyä ja 56 laulua Muutenkin tuli ostettua paljon kaikenlaista kivaa maltanristi- ja ritariaiheista matkamuistosälää sekä halpoja vaatteita jne.

Treno kirjoitti:Näkemistä ja tekemistä riitti ja kaikki oli kätevästi lähellä. Aika ei siis tuhlaantunut busseissa istuskellessa.

Heh, omista Maltan bussikokemuksista voin sanoa että oli turhauttavaa istua pitkä bussi matka Vallettaan asti, sillä vaikka kaupunki on Sliemaa ja St. Juliensia (jossa asuimme) lähellä linnuntietä, bussi kiertää syvän lahden ja matka kestää ikuisuuden, suhteutettuna siis maan muuten kompaktiin kokoon. Eli aikaa kyllä tuhlaantui bussissa istumiseen yllättävän paljon, jos itse Valettaan halusi mennä useimmin kuin kerran.

Pete kirjoitti: Lauantaina meillä oli tarkoitus käydä Albaniassa. Noh, rajalle kyllä päästiin, mutta sitten albanialainen matkatoimisto oli tehnyt ylläripyllärit ja ei ollutkaan tehnyt osuuttaan viisuhankinnoissa. Suomalaisethan eivät viisua Albaniaan tarvitsisi, mutta bussi oli täynnä venäläis- ja serbialaisturisteja, jotka sellaisen tarvitsevat. Siispä jouduimme kääntymään takaisin Budvaan.

Mua varoitettiin toukokuussa tuollaisesta. Siispä otimme yksityiskuljetuksen Albaniaan, mutta jouduimme silti maksamaan tullimiehille 20 euroa henkilöltä. Kuljettajamme ei ollut vaivautunut hankkimaan jotain kansainvälistä ajokorttia tai vakuutusta.

Pete kirjoitti: Täytyy sanoa, että Makedonia oli varmaan halvin maa koko reissun aikana, ja siellä me tietysti vietettiin vain päivä.

Halpaa siellä oli viime vuonnakin ja myös mukavia ihmisiä ja hyvää ruokaa. Makedonia onkin yksi suosikkimaistani. Ohrid-järven paratiisiin täytyy vielä joskus päästä uudestaan

Aancon kirjoitti:Heh, omista Maltan bussikokemuksista voin sanoa että oli turhauttavaa istua pitkä bussimatka Vallettaan asti, sillä vaikka kaupunki on Sliemaa ja St. Juliensia (jossa asuimme) lähellä linnuntietä, bussi kiertää syvän lahden ja matka kestää ikuisuuden, suhteutettuna siis maan muuten kompaktiin kokoon. Eli aikaa kyllä tuhlaantui bussissa istumiseen yllättävän paljon, jos itse Valettaan halusi mennä useimmin kuin kerran.

Pari kertaa kävin St.Julians'ista Vallettassa ja matkat kestivät 20-30 minuuttia suuntaansa eli en ehkä puhuisi ajan tuhlaantumisesta. Hotellimme edestä myös pääsi kätevästi suorilla linjoilla saaren keski- ja länsiosiin eli ei tarvinnut käydä vaihtamassa bussia Vallettassa

Irlannista palattum, aivan ihanaa...ihan kuin mua teuraalle olisi viety kun lentoa Suomeen odotin takaisin...

Lauantaina aamulla klo 6.30 lähtee lento Dubrovnikiin!!
Kellään kokemuksia Dubrovnikista? Etenkin yöelämä kiinnostaa

^ Pidä hauskaa

kiitos pidän hauskaa