Viisukuppila

Suomi: Antti Railio ja heviballadi.

Menee kyllä hieman off topic, mutta tuli vain mieleen, että olikohan tässä Ranskan esityksessä sellaista syntiä, seksiä ja särmää, jota UMK-tuomarit viime talvena odottivat Elina Orkonevalta?

Kuka: Antero Mertaranta.
Missä: Lahdessa Lanunaukion torikahvilassa la 25.5.2013 noin klo 11.45.
Muuta: Luki keskittyneesti iltapäivälehteä.

Viime viikolla ilmestyneessä Apu-lehdessä on juttua Malmön viisuista. Päähuomio jutussa kiinnittyy Suomen ennakoitua heikompaan sijoitukseen, ja syyksi ehdotetaan niin tyttöpusua kuin esiintymisjärjestystäkin eli jo tuhanteen kertaan pohdittuja syitä. Lisäksi Krista Siegfrieds sanoo Avun jutun mukaa...

Belgian tämän vuotista viisua kuunnellessa tuli mieleen, viitsisiköhän/jaksaisikohan Jukka Immonen tehdä paremmalle puoliskolleen Jenni Vartiaiselle jonkun koko Euroopalle uppoavan menestyskappaleen.

Hienosti svengaava klassikko.

Kamalan kuuloista kähinää siinä mainoksessa, jossa sanotaan Kulta Katriinaa olevan nyt myös tummapaahtoisena.

Ei muuta kuin tsemppiä kaikille biisin tekijöille ja lujaa uskoa siihen, että Suomikin voisi vielä joskus menestyä viisuissa.

Harmitus ja tyhjä olo kuten niin monta kertaa viisujen jälkeisenä päivänä. Etenkin kun nyt oli tunne, että Lordin jälkeen Suomella on pitkästä aikaa biisi, jolla olisi voinut menestyä. Ja ehkä eniten jäi minuakin ihmetyttämään Ruotsin ja Viron nollalinja Suomen suuntaan. Yleensähän juuri naapureilta...

Syntisen tyylikäs Ranska.

Ikänsä ja nimekkyytensä puolesta Bonnie Tyler saattanee saada ääniä hieman varttuneemmilta katsojilta ja ei ehkä niin kovasti euroviisuja fanittavilta ihmisiltä.

Norjan viisu on alkanut soida mielessä aina vaan enemmän ja enemmän. Itsellenikin tästä biisistä tuli vahvat Deoeche Mode -fiilikset.

Viehättävä nainen, oikein viehättävä.

Meilläpäin eräs ei-euroviisufani fanitti Tanskaa.

Melkein salakavalasti Belgian viisu on alkanut kuulostaa aina vaan paremmalta. Hienoa että meni finaaliin.

Tässä on esitys, joka ei kaipaa tuekseen taustatanssijoita, asusteiden vaihtoa, jättiläisiä tms. Tämä esitys luottaa musiikin omaan voimaan, ja hyvä niin.

Satumaisen esikatseluvideon nähtyä jäin miettimään, miten tämä mahtaa toimia lavalla, mutta ainakin itse yllätyin iloisesti. Jos ei nyt ihan omiin huippusuosikkeihin hypännyt, niin positiivisen olon Ukrainan esitys sai aikaan.

Yksi tämän vuotisten viisujen kauneimpia kappaleita. Hienoa, että Viro uskaltaa luottaa oman kielisiin esityksiin.

Miss Euroviisu: Zlata Ognevich (Ukraina)
Ensimmäinen perintöprinsessa: Birgit Öigemeel (Viro)
Toinen perintöprinsessa: Margaret Berger (Norja)

Upea ääni, persoonallinen laulaja. Esimerkiksi Summertime Sadnessin voisi kuunnella vaikka kuinka monta kertaa.

Karistoteles kirjoitti:Keinuva ja hieman mystinenkin fiilis, mutta ei silti kolahda aivan täysillä. Kolme tähteä.

Korjailenpa hieman omia sanojani maaliskuulta. Useamman kerran jälkeen alkanut kuulostaa tosi hyvältä. Hypnoottinen tunnelma ottaa mukaansa.

Eipä tullut menestystä tällä biisillä, mutta Nuku pommiin on ensimmäinen euroviisu minkä lapsuudesta muistan. Ja se Kojon punainen nahkatakki on jostain syystä jäänyt erityisesti mieleen.

J Karjalaisen "Mennyt mies" on jäänyt päähän soimaan jo melkein kiusaksi asti.

Täälläkään ei ymmärretä, miksi Inga piti pudottaa.

Hyvä viisubiisi. Löysin tämän jo aikoja sitten YouTubesta, ja välillä tulee fiilisteltyä tämän tahdissa. Tosin itseäkin hieman huvittaa esiintymisasun värien kuvailu mustavalko-tv:n katsojille, mutta tuolloin 1970 se on ollut hyvin ymmärrettävää.

Reckless Love - Back to Paradise

Olipas Kirsi Lehtosaari eilen aivan Katri Helenan näköinen. Mutta illan parhaan vedon esitti mielestäni Inga Söder.

Toivottavasti Laura Saviosta kuullaan vielä. Kaunis ääni ja kaunis ulkonäkö.

Keinuva ja hieman mystinenkin fiilis, mutta ei silti kolahda aivan täysillä. Kolme tähteä.

Kuuntelin tämän biisin ensimmäisen kerran vasta muutama päivä sitten, ja sen jälkeen se on soinut päässäni vähän väliä. Ja sehän ei ole huonon kappaleen ominaisuus.