Viisukuppila

Italia on syystä elämämme vuosituhannen menestyneimpiä viisumaita, hyvää biisiä vaan puskee (pääsääntöisesti) vuodesta toiseen. Tämäkin on varma menestyjä. Hyvä jalan alle menevä draivi ja perin kesäinen meno. 5/5.

Biisin alussa heti ensimmäinen mieliyhtymä oli "nyt alkaa Shum", mutta lähtikin eri suuntaan.

Mielyttävä kappale kaikkinensa. Hyvä flow.

Synkkämielinen ja kieltämättä vähän ikävystyttävä laulu. Haluaisin tykätä enemmän.

Keskitiellä kuljetaan. Karsiutunee.

Jokseenkin rasittava. Lopun korkeat nuotit eivät jotenkaan istu kokonaisuuteen.

Toinen, mistä on tullut voittajavibat. Mahoton meno ja rytke. Tanssilattioiden vallitsia.

Portugali on Euroviisuissa se musta lammas, joka tekee aina omaa juttuaan välittämättä muista. Tämä ei ollut kritiikki, koska olisi perin tylsää jos hekin olisivat samaa massaa muiden kanssa. Tällaisen kappaleen ei voisi lähettää kukaan muu, kun Portugali. Siinä on Portugalille tyypillistä fadon kai...

Mahtava. Sopivissa määrin höpsön töpsö. Hyvä svengi.

Moderni, mutta vähän tylsä. Loppupuolen temmon vaihto piristää menoa kummasti.

Etnoa on, biittiä on, viulut on. Vähän ehkä vaisu. Toki erilainen edustaja heidän historiaansa nähden.

Harmittaa kun Latvialla on ollut männävuosina niin uniikkeja ja tyylikkäitä esityksiä. 2023, 2019, 2018, 2016 jne. Nyt sorruttiin niin keskinkertaiseen tavanomaisuuten että itkettää. Tällainen perusballadi voisi käytännössä tulla miltä maalta tahansa. Kieltämättä olet oikeassa. Tämän kappaleen vois...

Mehevä ääni eikä biisikään ole sieltä huonommasta päästä. Saksalla on minusta vahvat mahdollisuudet nousta finaalin keskivaiheille.

Räväkkä ja vapauttava. San Marino jaksaa luottaa tähän rockimpaan linjaan, kolmas kerta putkeen. Uskon tämän tekevän parhaimman tuloksen näistä kolmesta.

Siinä oli tanssitauko. Tavallaan jätti ihan hyvän viban, mutta sisältö oli melko mitäänsanomaton.

Jos jonkun kohdalla on kliseelaarilla käyty niin tämän. Embersiä en mainitse, koska se on tehty, mutta tässä oli vähän Sing It Awaytä ja minusta jopa Islannin viime vuoden Poweria.

Paikoittain kömpelön oloinen kokonaisuus. Kertosäkeessä mukavia melodioita. Englannin kieliset osuudet olisin jättänyt pois.

Musiikissa voi yhdistää asioita hyvin tai huonosti. Minun mielestäni tässä kappaleessa asiat eivät ole tasapainossa. Positiivista toki, että norjalaiset ammentavat jostain omastaan tässä, mutta se tapa, jolla se on tehty, ei ole minulle se mieluisin.

Musiikillisena teoksena ei sieltä omaperäisemmästä päästä. Hyvin tulkittu toki.

Sanalla sanoen mielenkiintoinen kokonaisuus. Hankala. En pääse sisälle. Toisaalta kauhu ei ole oma elementtini, ei sitten alkuunkaan.

Hyvin sellainen keskitien biisi. Toki epäilemättä samalla omalaatuinen.

Erittäin hyvä C-osa. Muutenkin mielenkiintoinen soundimaailma, etenkin loppua kohden.

Viisuvoittaja, ei siitä mihinkään pääse. Samaan taivasta katsotaan (Nederland Edition). Ei vaikuttanut niin vitsiltä, mitä odotin.

Kappaleena erinomainen.

Olipa raikas. Siis siihen nähden, kuinka kulahtanutta poppia Kypros on Fuegosta lähtien lähettänyt viime vuosina. Mahtavaa! Sopivan rento meno.

Raatimusiikkia, mutta voi tästä yleisökin tykätä. Vähän ehkä sellaista Watergun tyylistä raskassointuisuutta ilmassa. Saattaa pärjätäkkin.

Tanskan kasariralli ei (valitettavasti) saanut Euroopalta rakkautta tarpeeksi muutama vuosi sitten, jospa tälle kävisi paremmin. Tässäkin meno pysyy yllättävän hillittynä, tasaisena, ei lähde rönsyilemään. Nelisen tähteä.

Hyvä tempo koko biisin läpi. Indie-vivahteita. Miellyttävän kuuloinen muutenkin. Neljä tähteä.

Melkoinen paatos. Ranskan suunta ei liene tuloslistalla ainakaan ylöspäin, kyllähän tämä on melko varmasti siellä finaalin häntäpäässä.

Synkkä eikä pahemmin puhuttele. Dramaattinenkin, mutta samalla sellainen, joka jää helposti jalkoihin. Kolme tähteä.

Mitäpä tästä oikein sanomaan. Vahvasti tulkittu. Hyvin heikot kolme tähteä.

Näen kyllä kaikki syyt, miksi tätä verrataan Käärijään, mutta eihän tämä musiikillisesti ollut sinne päinkään. Yllättävän kesy vaikkakin nyöristelemätön. En kyllä jaksa viisuvoittoon uskoa, mutta kaiketi kymmenen parhaan joukkoon sujahtaa.