Viisukuppila

^ En mä asioisi terveyskeskuksessa edes englanniksi. Jos ei ole yhteistä kieltä mitä 100% varmuudella molemmat osaavat tarpeeksi hyvin, voi sitten ottaa tulkin.

Tuota noin... En tiedä oletteko tietoisia mutta tuolla kuolee jatkuvasti ihmisiä jonottaessaan hoitoon pääsyä. Ja te kermaperseet nillitätte siitä jos palvelua ei saa saa aina 100% äidinkielellä. Kyllä minä asioin terveyskeskuksessa vaikka kiinaksi jos se on ainoa keino saada apua.

Tänä päivänä se että saa julkiselta mitään kunnon hoitoa on luksusta. Enpä usko että siinä enää paljoa painaa jos ei saa vaikka sitä ruotsinkielistä palvelua.

Odotellen tekoälyn kehittymistä ja robottitulkkien esiinmarssia. Olen pienen ikäni ajan vieraiden kielten kanssa painiessani haaveillut maailmasta, jossa kaikki puhuisivat samaa kieltä ja ymmärtäisivät toisiaan. Ehkä tekoäly joskus mahdollistaa sen. Edes suunnilleen ja sinne päin.

Jufo kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 02:12 Tuota noin... En tiedä oletteko tietoisia mutta tuolla kuolee jatkuvasti ihmisiä jonottaessaan hoitoon pääsyä. Ja te kermaperseet nillitätte siitä jos palvelua ei saa saa aina 100% äidinkielellä. Kyllä minä asioin terveyskeskuksessa vaikka kiinaksi jos se on ainoa keino saada apua.

Se vaan joskus olisi ihan diagnoosinkin tekemisen kannalta tarpeen osata kunnolla kuvata niitä vaivojaan, ja samoin kuulijan ymmärtää mitä toinen selittää.

MissBucharest kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 01:11 Ja minä olen siis ehdottomasti pakkoruotsin puolestapuhuja, ruotsin opiskelun vastustaminen on mun mielestä vähän semmoista lapsellista teinikapinameininkiä.

Pakkoruotsin hyväksyminen on siis eräänlainen aikuistumisriitti, jonka täyttää kun lapsuuden kotkotukset jäävät taakse. Täällähän löytyy pian kaikki leimaavat kommentit pakkoruotsin puolesta. Traumapohjainen reaktio jo mainittiin. Puuttuu enää kriitikoiden tyhmyys, laiskuus ja kielitaidottomuus, ja ne jotka vihaavat yleissivistystä ja puutteellisesti suomalaiset, jotka eivät ymmärrä pohjoismaista identiteettiään, johon kuuluu suomi-ruotsi-kaksikielisyys (tosiasiassahan tämä Norden on ollut kielirasistinen yhteisö, joka ei hyväksy suomalaisten enemmistöä joukkoonsa omalla äidinkielellään, joten en minä sellaiseen yhteisöön välttämättä haluaisikaan kuulua).

Huomauttaisin, ettei kukaan vastusta ruotsin opiskelua, vaan sen pakollisuutta. Opiskelkoon ne, jotka haluavat ja kokevat saavansa siitä hyötyä. Jos se ruotsi on niin hyödyllinen ja tärkeä kieli kuin väitetään, mihin sitä pakkoa ylipäätään tarvitaan? En ole edelleenkään saanut vastausta siihen, mitä henkilökohtaista lisäarvoa kielen opinnoille tulee siitä, että kaikki muutkin pakotetaan lukemaan samaa ainetta? Ettei kyseessä olisi vain kulttuurihierarkia, jonka mukaan ihmisiä nostetaan ja painetaan alas tärkeys- ja paremmuusjärjestykseen ja vapautus pakollisesta ruotsista romuttaisi tämän hierarkisen kiipeilypuun ja luokkayhteiskunnan jäänteen.

DenEurovise kirjoitti: ↑13 Huhti 2023, 22:53 Minusta toisen kotimaisen kielen osaaminen on (tai ainakin pitäisi olla) kaksikielisessä maassa yleissivistystä siinä missä vaikka kotimaansa historian tunteminenkin. On eri asia, onko kaikkien tarpeellista opiskella toista kotimaista pakollisena niin paljon kuin nyt täytyy.

Kieliryhmien välinen asetelma ei ole symmetrinen, vaikka kuinka pakkoruotsijärjestelmän puolestapuhujat yrittävät antavat näin ymmärtää. Kuinka se voisikaan olla kun suomenkielisiä on kansasta n. 90 % ja ruotsinkielisiä kapealla rannikkokaistalla ja Ahvenanmaalla n. 5%. Suomen kieli on ruotsinkielisille huomattavasti tärkeämpi kieli kuin ruotsi suomenkielisille. Sen näkee jo siitä, että ruotsinkieliset aloittavat suomen opinnot jo ekalta luokalta vapaaehtoisesti, mutta suomenkieliset ruotsin opinnot vasta sitten kun on ihan pakko. Pakolliset kansalliskielet molemmille kieliryhmille on yksinkertaisesti todella huono diili suomenkielisten kannalta. Pakkoruotsi hidastaa opintoja, aiheuttaa hylkäyksiä, alentaa tavoitteita opintopolulla ja johtaa alisuoriutumiseen alalla kuin alalla kun virkamiesruotsi toimii portinvartijana ja asennetestinä korkeakouluissa ja yliopistoissa.

DenEurovise kirjoitti: ↑13 Huhti 2023, 22:53 En usko hetkeäkään siihen, että riittävän moni ruotsin opiskelusta vapautuva valitsisi tilalle myöskään jotain toista kieltä, jotta kielten opiskelijoiden määrä kasvaisi. Yleinen motivaatio kielten opiskeluun on kadonnut, eikä siitä voida syyttää pelkkää pakollista ruotsin kieltä. Kieliä ei koeta tarpeellisiksi tai hyödyllisiksi.

Itse uskon oppilaiden henkilökohtaisen motivaation voimaan ja siihen, että kun nuorille annetaan mahdollisuus valita vähintään kaksi heitä itseään kiinnostavaa valinnaista kieltä, kansakunnan kielivaranto laajenee kun kaikkia ei pakoteta lukemaan samaa kieltä. Pakollista ruotsia ei koeta mielekkääksi ja se aiheutaa motivaation laskua kielten opiskeluun kun sille ei näytä voivan mitään. Ruotsinopettajat toki tulisivat rakennemuutoksissa kärsimään, mutta jossain pisteessä heidänkin tulisi kuitata tappionsa ja jatkaa eteenpäin. Lapset ja nuoret eivät ole OAJ:n opettajien suojatyöpaikkoja varten, vaan opettajien tulisi olla lapsia ja nuoria varten.

DenEurovise kirjoitti: ↑13 Huhti 2023, 22:53 Mitä taas tulee ruotsinkielisten palveluiden varmistamiseen, virkamiesruotsin vaatimustasoa täytyisi ehdottomasti nostaa. Nykyisellään se on naurettava. Minusta on häpeällistä ja väärin, että suomenruotsalaisilla on esim. pääkaupunkiseudulla vaikeuksia saada palveluita omalla kielellään. Kiva varmaan yrittää selvittää vaikka lääkärin kanssa omia terveysasioitaan ilman yhteistä kieltä. Kuinka moni suomenkielinen olisi valmis asioimaan terveyskeskuksessaan englanniksi tai vielä pahempaa: ruotsiksi?

Meillä on nyt eletty puolet Suomen itsenäisyysajasta, reilu 50 vuotta nykyisen kaikille pakollisen ruotsin vaatimuksen kanssa, eikä tilanne ole muuttunut miksikään, ruotsinkielisten palveluiden tila ei ole kohentunut minnekään. Pakkoruotsi ei perustu perustuslakiin, muussa tapauksessa Suomessa oltaisiin eletty perustuslainvastaisesti ensimmäiset viisi vuosikymmentä. Nuoret ovat alkaneet äänestämään asiassa omilla jaloillaan ja lusivat ruotsintuntinsa pienimmällä mahdollisella vaivannäöllä, mikä näkyy opetuksen tulosten romahduksena. Tätä kielikysymystä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn ja se menee kaiken muun edelle. Koulutuksesta leikataan tunteja, mutta ruotsin tunneille löytyy aina lisäämisen varaa. Kouluissa kiertää kielilähetteliläitä yrittämässä luomassa tsemppihenkeä ruotsintunneille. Missään muussa aineessa ei liene tuollaisia käytössä. Suurimpana ongelmana pidetään oppilaiden asennetta ruotsin opintoja kohtaan ja vaaditaan asennekasvatusta. Voiko näissä olosuhteissa enää luottaa esimerkiksi historiankaan opetukseen, jos ne valjastetaan asennekasvatuksen tarpeisiin? Kun kielipolitiikka pannaan kaiken edelle, se alkaa korruptoimaan koko koululaitosta.

50 vuotta pakkoruotsia ei ole tuonut ratkaisua tähän ruotsinkielisten palveluiden tarpeeseen. Sitä ei ilmeisesti ole keksitty kokeilla, että ruotsinkieliset ottaisivat itse vastuulleen palvella omiaan, mutta ilmeisesti palveluammateissa ei ole heidän parissaan riittävästi vetovoimaa. Nurkan takana on myös tekoälypohjaiset tulkkauspalvelut, joita opetetaan ja valmistetaan liukuhihnalla, sen sijaan että ihmiset pannaan pänttäämään jotain marginaalikieltä 7 vuotta peruskoulussa ja lukiossa. Mutta olen varma, että nämäkin lähestymistavat ongelmaan ammutaan alas, koska palvelukysymys ei ole se todellinen syy pakkoruotsin takana. Tärkeämpää tuntuu olevan kiviriipan vedättäminen suomenkielisillä, etteivät saisi kilpailuetua yhden ylimääräisen maailmankielen opiskelusta sillä välin kun ruotsinkieliset joutuvat opiskelemaan itselleen hyödyllistä suomen kieltä.

Rousku kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 02:47 Se vaan joskus olisi ihan diagnoosinkin tekemisen kannalta tarpeen osata kunnolla kuvata niitä vaivojaan, ja samoin kuulijan ymmärtää mitä toinen selittää.

Joo, mutta aika paljon suurempi ongelma on jos saat sinne terveyskeskukseen lääkärin ajan aikaisintaan puolen vuoden päähän ja ne vaivat kroonistuvat odottaessa. Kuinka moni olisi valmis jonottamaan kuukausia pidempään että saa vaikka just sitä ruotsinkielistä palvelua?

Joskus Espanjassa kaaduin pahasti vuorilla ja menin naama veressä paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä puhuttiin lähinnä espanjaa enkä osannut yhtään espanjaa mutta kaikki kommunikaatio sujui ihan hyvin Google translatea kännykällä käyttäen.

"Vaadin palvelua äidinkielelläni" kuulostaa elitismiltä joka on vieraantunut tämänhetkisestä vallitsevasta todellisuudesta.

Jufo kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 02:12 Tuota noin... En tiedä oletteko tietoisia mutta tuolla kuolee jatkuvasti ihmisiä jonottaessaan hoitoon pääsyä. Ja te kermaperseet nillitätte siitä jos palvelua ei saa saa aina 100% äidinkielellä. Kyllä minä asioin terveyskeskuksessa vaikka kiinaksi jos se on ainoa keino saada apua.

Tänä päivänä se että saa julkiselta mitään kunnon hoitoa on luksusta. Enpä usko että siinä enää paljoa painaa jos ei saa vaikka sitä ruotsinkielistä palvelua.

Kun Suomessa ollaan, on ihan kohtuullista vaatia suomeksi hoitoa. Ja jos kiinalainen ei osaa suomea, ruotsia eikä englantia, on ihan kohtuullista että siihen saa tulkin.

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ihmisiä kuolee jonoihin. Tai ainakaan jonoihin kuoleminen ei ole syy väittää että se olisi potilaan vastuu opetella bengalia jos lääkäri ei muuta osaa tai muka tulkkia ei ole saatavilla.

Jufo kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 03:12

Rousku kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 02:47 Se vaan joskus olisi ihan diagnoosinkin tekemisen kannalta tarpeen osata kunnolla kuvata niitä vaivojaan, ja samoin kuulijan ymmärtää mitä toinen selittää.

Joo, mutta aika paljon suurempi ongelma on jos saat sinne terveyskeskukseen lääkärin ajan aikaisintaan puolen vuoden päähän ja ne vaivat kroonistuvat odottaessa. Kuinka moni olisi valmis jonottamaan kuukausia pidempään että saa vaikka just sitä ruotsinkielistä palvelua?

Joskus Espanjassa kaaduin pahasti vuorilla ja menin naama veressä paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä puhuttiin lähinnä espanjaa enkä osannut yhtään espanjaa mutta kaikki kommunikaatio sujui ihan hyvin Google translatea kännykällä käyttäen.

"Vaadin palvelua äidinkielelläni" kuulostaa elitismiltä joka on vieraantunut tämänhetkisestä vallitsevasta todellisuudesta.

Niin siis toki on kaikkein tärkeintä, että palvelua on ylipäätään saatavilla. Mutta ei se poista omalla kielellä asioimisen tärkeyttä esimerkiksi Rouskun mainitsemista syistä. Ulkomailla on pärjättävä sillä, mitä on, mutta kyllä kotimaassa on pystyttävä luottamaan siihen, että apua saa omalla kielellään.

Asiointikieli on osa palvelun saavutettavuutta. Jos palvelua ei ole saatavilla omalla kielellä, se karsii avunhakijoita, jotka eivät mielestään osaa tarjolla olevaa kieltä riittävän hyvin, eivätkä pysty luottamaan siihen, että lääkäri (tai muu palveluntarjoaja) ymmärtää heitä ja tekee oikeita asioita. Jos palvelua ei siis olisi saatavilla omalla kielellä, se nostaisi kielitaidottomien kynnystä hakeutua hoitoon ja edelleen vaikuttaisi kansanterveyteen. Ei riitä, että palvelu on olemassa, vaan sen on oltava myös helposti hyödynnettävä, jotta sitä käytettäisiin.

Tämä ei ole mustavalkoinen asia, jossa pitää valita haluaako palvelut kuntoon vai palvelut omalla kielellään. On pyrittävä molempien toteutumiseen. Jos omankielisiä palveluita ei vaadita, niille voi heittää hyvästit kokonaan.

hra47 kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 03:04 50 vuotta pakkoruotsia ei ole tuonut ratkaisua tähän ruotsinkielisten palveluiden tarpeeseen. Sitä ei ilmeisesti ole keksitty kokeilla, että ruotsinkieliset ottaisivat itse vastuulleen palvella omiaan, mutta ilmeisesti palveluammateissa ei ole heidän parissaan riittävästi vetovoimaa. Nurkan takana on myös tekoälypohjaiset tulkkauspalvelut, joita opetetaan ja valmistetaan liukuhihnalla, sen sijaan että ihmiset pannaan pänttäämään jotain marginaalikieltä 7 vuotta peruskoulussa ja lukiossa. Mutta olen varma, että nämäkin lähestymistavat ongelmaan ammutaan alas, koska palvelukysymys ei ole se todellinen syy pakkoruotsin takana. Tärkeämpää tuntuu olevan kiviriipan vedättäminen suomenkielisillä, etteivät saisi kilpailuetua yhden ylimääräisen maailmankielen opiskelusta sillä välin kun ruotsinkieliset joutuvat opiskelemaan itselleen hyödyllistä suomen kieltä.

Auts. Rankkaa tekstiä.

Olen tosiaan sitä mieltä, että toisen kotimaisen kielen opiskelun määrää voisi olla hyvä tarkastella ja siten mahdollistaa niin haluaville lyhyemmän oppimäärän käyminen, joka vapauttaisi aikaa ja jaksamista niiltä, jotka kokevat kielen opiskelemisen kuormittavaksi tai turhaksi. Siis toisen kotimaisen kohdalla voitaisiin toimia kuin lukion matematiikassa. Samalla toisen kotimaisen kielen pidemmän oppimäärän painoarvoa voidaan nostaa joidenkin keskeisten alojen (kuten juuri lääkiksen) sisäänpääsypisteytyksessä. Näin järjestelmä ohjaisi etenkin näille aloille hakeutuvia lukemaan tätäkin ainetta tarpeellisena.

En usko esitykseesi siitä, että ruotsinkielisten tulisi itse hoitaa omat palvelunsa. Suomelle ei ole mitenkään edullista eriyttää ruotsinkielisiä omaksi kuplakseen, jotta suomenkielisten ei tarvitsisi opiskella heidän kieltään. Harva kansakunta on vahvistunut eriyttämällä ja kansaa eri ryhmiin jakamalla. Päinvastoin. Suomi tarvitsee suomenruotsalaista osuutta kansasta myös, ja jotta he haluavat a) pysyä Suomessa ja b) työskennellä tämän maan eteen, heidän tulee tuntea kuuluvansa suomalaisiin, vaikka kielivähemmistö ovatkin. Jako meihin ja heihin, joista vain vähemmistön tulee sopeutua valtaväestön kieleen ja kulttuuriin ei ole kansaa yhtenäistävää politiikkaa, vaan kannustaa ruotsinkielisiä mieluummin vaikka lähtemään Ruotsiin, jossa valtaväestö puhuu omaa äidinkieltä (tavallaan ). Siksi olisi yleissivistystä osata molempia kieliä kaksikielisessä maassa ja pystyä tarjoamaan mahdollisimman paljon palveluita molemmilla kielillä.

Myös kulttuurisia kuplia tulisi puhkaista, jotta yhtenäisempi Suomi ja suomalaisuus saadaan synnytettyä. Ruotsin kielen tunneilla opetetaan jo nyt myös suomenruotsalaisesta kulttuurista jonkin verran, mutta mitä enemmän sitä parempi. Lisäksi etenkin kaksikielisillä alueilla erikielisten koulujen yhteistyötä ja siten lasten välistä vuorovaikutusta olisi hyvä lisätä, jottei kieliryhmiä jo heti koulumaailmassa eriytetä erilleen toisistaan, vaan kontakteja on yli kielirajojen. Suomalaisuus ei ole vain suomenkielisyyttä, vaan siihen sisältyy myös suomenruotsalaisuus.

Eihän sitä koskaan ole kiva, kun valtio puuttuu valinnanvapauteen ja pakottaa tekemään tai opiskelemaan jotain, mistä ei pidä, jos asian näkee nimenomaan pakon kautta. Jotkin asiat vain ovat kansakunnan ja sen tulevaisuuden kannalta keskeisiä osata. Itsekään en pitänyt pakkoliikunnasta, mutta senkin asema pakollisena oppiaineena on perusteltua. Toki keskustelua on aina syytä käydä siitä, onko opetuksen määrä tai sisältö aineen kuin aineen opetuksessa tarpeenmukaista. Keskustellaan vaikka uskonnon opetuksesta seuraavaksi. Siihenkin minulla riittää näkemyksiä.

En kuitenkaan myöskään sano sitä, että jokaisen poliisin ja lääkärin Suomessa tulisi pystyä palvelemaan asiakkaitaan molemmilla kielillä, mutta vähintään kaksikielisissä kunnissa täytyisi virkoihin pystyä vaatimaan riittävä osaaminen molemmista kielistä.

Vielä mitä asennekasvatukseen tulee, uskon, että nuorten haluttomuus opiskella toista kotimaista kumpuaa jostain heidän kasvuympäristössään - ei niinkään aineesta itsestään. Miten muuten nuoret tietävät jo ennen aineen opiskelun aloittamistakaan, etteivät pidä siitä tai ettei se ole tarpeellista osata? Koska asenneilmapiiri on tällainen, se vaatii kasvatusta ja perusteluja. En kuitenkaan tiedä, onko nykyinen lähestymistapa oikea tai tehokas. (En ole koskaan itse asennekasvatusta ruotsiin tietääkseni saanut.) Kenties kielikylpytyyppinen opetus eri kielistä ja kulttuureista jo ennen ensimmäisenkään vieraan kielen aloittamista voisi toimia parempana innostajana eri kielten oppimiseen. Tätähän on jossain kokeiltukin. Mene ja tiedä.

Saturnus Psycho kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 03:19 Kun Suomessa ollaan, on ihan kohtuullista vaatia suomeksi hoitoa.

En ole tästä eri mieltä mutta jos hoidon saaminen on kiven takana niin siinä ei jää paljonkaan valtaa alkaa vaatia yhtään mitään.

Eikä hoidon saaminen suomeksi ole kai ongelma. Enemmänkin kyse on siitä, että eikö suomenruotsalainen jonka äidinkieli on ruotsi, todella kykene asioimaan terveyskeskuksessa suomeksi? Kuinka tavallista on ettei suomenruotsalainen osaa suomea edes auttavasti?

Asennekysymyksestä ruotsin kieltä kohtaan: Itse olen käynyt yläkouluni ja lukioni 80-luvulla, eikä tuolloin vielä ollut ainakaan omassa luokassani erityistä antipatiaa ruotsia kohtaan. Peruskoulu meni vielä kiltisti 8-9 numeroilla, mutta lukiossa ruotsin pänttäämisestä alkoi kadota mielekkyys, mikä näkyi motivaation laskuna, mikä puolestaan numeron huononemisena. Lukiossa oli vain paljon muutakin opiskeltavaa, joten ruotsi jäi vähemmälle huomiolle. En omaksunut antipatiaa ruotsia kohtaan ympäristöstäni, kavereilta tai vanhemmiltani, vaan se oli ihan omien havaintojeni ja heräämiseni tulosta. Varsinainen pakkoruotsikriitikko minusta tuli vasta korkeakoulussa kun törmäsin virkamiesruotsin vaatimuksiin ja kun jotkut opettajat pitivät matematiikan luentojaan ruotsiksi, korkeakoulussa jossa opintokielenä oli suomi (ja vielä tuolloin vähäisemmässä määrin englanti).

Lyhyemmästä ruotsin oppimäärästä: Nykyäänhän on jo käytössä pitkä ja lyhyt ruotsin oppimäärä, riippuen siitä valitseeko lapset, tai heidän vanhempansa, ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi (käytännössä englannin sijasta). Käytännössä suurin osa lapsista valitsee siis jo nykyään lyhyen ruotsin. Tietty jos tarkoitus olisi keventää ruotsin opintoja vielä tästäkin määrästä, olisi se tietenkin muutos järkevämpään suuntaan. Joissain RKP-vetoisissa kunnissa on kuitenkin yritetty päinvastaista, että lasten ekaksi vieraaksi kieleksi määrättäisiin ruotsi, mutta ainakin toistaiseksi suomenkielisten lasten vanhemmat ovat pystyneet estämään tämän.

Pakkouskonnosta, pakkoliikunnasta, pakkomatematiikasta, ym: Uskonnon opetus kouluissa on samanlaisen uudelleentarkastelun tarpeessa, siitä olen samaa mieltä, mutta uskonto ei ole kuitenkaan samanlaisen portinvartijan ja asennetestin asemassa korkeakouluissa ja yliopistoissa kuin ruotsin kieli virkamiesruotsin vaatimuksen takia, ellei se liity jotenkin järjellisesti ja perustellusti opiskeltavaan alaan. Matematiikkaa puolestaan opetetaan kaikkialla maailmassa samanlaisena, kielestä riippumatta, kun taas kieliä on maailmassa n. 6000, joten sekään vertaus ei oikein toimi. Jos yhden ylimääräisen kielen opiskeleminen ei olisi mistään poissa, voitaisiin kaikki maailman tuhannet kielet määrätä pakolliseksi, koska pakko on toiminut niin hyvin ruotsinkin kohdalla...

hra47 kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 10:23 Lyhyemmästä ruotsin oppimäärästä: Nykyäänhän on jo käytössä pitkä ja lyhyt ruotsin oppimäärä, riippuen siitä valitseeko lapset, tai heidän vanhempansa, ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi (käytännössä englannin sijasta). Käytännössä suurin osa lapsista valitsee siis jo nykyään lyhyen ruotsin. Tietty jos tarkoitus olisi keventää ruotsin opintoja vielä tästäkin määrästä, olisi se tietenkin muutos järkevämpään suuntaan.

Kyllä. Juuri tätä tarkoitin. Keskipitkä toinen kotimainen kieli ei lopulta eroa työmäärältään pitkästä kielestä kovinkaan paljoa esimerkiksi lukioon saavuttaessa. Niinpä mielestäni voisi ihan hyvin olla mahdollisuus keventää toisen kotimaisen opiskelua ainakin lukiovaiheessa, kun valinnaisuus ja erikoistuminen toden teolla alkavat. Tämä voisi kenties parantaa joidenkin tuskastuneiden motivaatiota edes lyhyisiin yleissivistäviin ruotsin opintoihin, kun kieltä ei tarvitse välttämättä tahkota pitkän kielen veroisesti. Säilyttäisin kuitenkin pakollisuuden, koska kyse on yleissivistyksestä. Lisäksi kielen opiskeluun tulee ohjata tietyille aloille hakeutuvia korkeakoulujen pisteytyskriteerein. Kun sote-alasta on ollut puhetta, niin näkisin, että lääkärien ja hoitajien tulee osata kommunikoida asiakkaidensa kanssa, ja siksi kieliopintojen tulisi olla tärkeä osa heidän ammattitaitoaan. Tämä kuitenkin koskee myös muita palvelualoja. Substanssiosaamisesta ei ole hyötyä, jos ei tiedä, mitä asiakas haluaa tai tarvitsee.

hra47 kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 10:23 Pakkouskonnosta, pakkoliikunnasta, pakkomatematiikasta, ym: Uskonnon opetus kouluissa on samanlaisen uudelleentarkastelun tarpeessa, siitä olen samaa mieltä, mutta uskonto ei ole kuitenkaan samanlaisen portinvartijan ja asennetestin asemassa korkeakouluissa ja yliopistoissa kuin ruotsin kieli virkamiesruotsin vaatimuksen takia, ellei se liity jotenkin järjellisesti ja perustellusti opiskeltavaan alaan. Matematiikkaa puolestaan opetetaan kaikkialla maailmassa samanlaisena, kielestä riippumatta, kun taas kieliä on maailmassa n. 6000, joten sekään vertaus ei oikein toimi. Jos yhden ylimääräisen kielen opiskeleminen ei olisi mistään poissa, voitaisiin kaikki maailman tuhannet kielet määrätä pakolliseksi, koska pakko on toiminut niin hyvin ruotsinkin kohdalla...

Perustelin edellisessä viestissäni, miksi Suomessa tarvitaan molempien kielten ja kulttuurien osaamista, tasapuolisuutta kielipolitiikassa sekä palveluissa sekä kulttuurikuplien rikkomista. Siksi on perusteltua, että ruotsia opetetaan pakollisena aineena koulussa siinä missä muitakin yleissivistäviä aineita. Virkamiesruotsin kurssin käyneenä voin sanoa, että rima kurssin läpäisyyn on käytännössä lattialla, ja kurssin suorittamiseen on tarjolla aivan riittävästi tukea. Niinpä en näe, että ruotsi on mikään portinvartija yliopistossa. Toisaalta, koska rima on lattialla tai sitä ei ole, on kurssin merkitys kyseenalainen. Viittaankin jälleen aiempaan tekstiini ja kohdistaisin ruotsin opintoja ja korkeampia osaamisvaatimuksia aloille, joilla kielten osaaminen on keskeistä - niin korkeakouluissa kuin työpaikoillakin. Aloilla, joilla kielten osaaminen ei ole välttämättä keskeistä, voitaisiin varmaan virkamiesruotsistakin luopua, jos se muodostuu valmistumisen esteeksi liian monelle.

Jufo kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 09:33 Eikä hoidon saaminen suomeksi ole kai ongelma. Enemmänkin kyse on siitä, että eikö suomenruotsalainen jonka äidinkieli on ruotsi, todella kykene asioimaan terveyskeskuksessa suomeksi? Kuinka tavallista on ettei suomenruotsalainen osaa suomea edes auttavasti?

En osaa sanoa. Ei kuitenkaan voida alkaa olettamaan, että ruotsinkielisten on osattava suomea yhtään sen enempää kuin suomenkielisten ruotsia. Suomenruotsalaisetkaan eivät ole mikään yksikkö, jotka kaikki olisivat sujuvan kaksikielisiä tai edes motivoituneita opiskelemaan toista kotimaista kieltä. Kyse on toiseuttamisesta. Kielivähemmistölle esitetään vaatimus valtakielen omaksumisesta saadakseen tarvitsemiaan palveluita, ja samalla työnnetään heitä me-käsitteen alta he-käsitteen alle. Heidän, jotka eivät osaa suomea, on opeteltava, jotta tarjoamme heille palveluita. Onko se oikein?

Yle teki keväällä 2021 kiinnostavan jutun Vöyristä, jossa suomenkieliset ovat vähemmistö ja tuntevat ulkopuolisuutta, ja etteivät pysty vaikuttamaan kuntansa asioihin. Se tarjoaa käänteisesti hyvän katsauksen suomenruotsalaisten asemaan Suomessa.

Tässä on vielä nostoksi jutusta erittäin osuva lainaus asiaan.

Marina Lindell muistuttaa, että suomenruotsalaisilla on ymmärrys siitä, millaista on olla vähemmistössä, eivätkä he aina odota kaiken sujuvan hyvin ruotsinkielellä. Hänen mukaansa kielibarometri osoittaa, että suomenkieliset vaativat usein palvelua äidinkielellään – useammin kuin ruotsinkieliset.

Lindellin mukaan kielibarometri osoittaa myös että vähemmistökieliasemassa olevat suomenkieliset ovat tyytymättömiä heille tarjottuihin suomenkielisiin palveluihin.

– Oikeastaan samoista asioista ollaan tyytymättömiä kuin ruotsinkieliset silloin, kun he ovat kielivähemmistönä. Eli lopulta meidän pitää vain miettiä, miten itse haluaisimme tulla kohdatuksi suomenkielisessa kunnassa ja yrittää toimia sen mukaisesti, Lindell sanoo.

Harvoin siteeraan Raamattua, mutta menköön tämän kerran. Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Meidän tulee enemmistönä ajatella, minkälaiset palvelut ja minkälaisen kohtelemisen olisimme valmiita sulattamaan vähemmistönä.

hra47 kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 10:23 Pakkouskonnosta, pakkoliikunnasta, pakkomatematiikasta, ym: Uskonnon opetus kouluissa on samanlaisen uudelleentarkastelun tarpeessa, siitä olen samaa mieltä, mutta uskonto ei ole kuitenkaan samanlaisen portinvartijan ja asennetestin asemassa korkeakouluissa ja yliopistoissa kuin ruotsin kieli virkamiesruotsin vaatimuksen takia, ellei se liity jotenkin järjellisesti ja perustellusti opiskeltavaan alaan. Matematiikkaa puolestaan opetetaan kaikkialla maailmassa samanlaisena, kielestä riippumatta, kun taas kieliä on maailmassa n. 6000, joten sekään vertaus ei oikein toimi. Jos yhden ylimääräisen kielen opiskeleminen ei olisi mistään poissa, voitaisiin kaikki maailman tuhannet kielet määrätä pakolliseksi, koska pakko on toiminut niin hyvin ruotsinkin kohdalla...

Matematiikka taitaa nykyään olla aikalainen portinvartija korkeakouluopintoihin, myös aloille, joilla sitä ei tarvita. Monelle humanistille olisi mielekkäämpää opiskella useampia kieliä, mutta ei voi, kun on päntättävä sitä matematiikkaa, jotta pääsee opiskelemaan.

Omista kouluaineistani olen varmaan vähiten hyötynyt maantiedosta ja biologiasta. Fysiikka ja silloin laulun nimellä tunnettu musiikki olivat suorastaan haitaksi, sillä omaksuin vääriä käsityksiä.

^ Joo, toi matematiikan ylikorostus joillain aloilla on mennyt ehkä liian pitkälle. Onhan siitä nyt viime aikoina kuulunut joitain puheita, että asiaa oltaisiin järkeistämässä. Kertoo kuitenkin korutonta kieltä millaisella järjen määrällä tätä lasten ja nuorten koulupolkua hallinnoidaan... tuntuu joskus, että lapset ovat vain erilaisten intressiryhmien välisessä kisassa pelkkiä lihakimpaleita joiden tulevaisuudesta taistellaan ilman että kukaan ajattelisi lasten omaa parasta.

DenEurovise kirjoitti: ↑13 Huhti 2023, 22:53 Minusta toisen kotimaisen kielen osaaminen on (tai ainakin pitäisi olla) kaksikielisessä maassa yleissivistystä siinä missä vaikka kotimaansa historian tunteminenkin.

En purematta niele yleissivistysperustelua. Hyvin monien asioiden opiskelua voi perustella yleissivistyksellä, myös monien muiden kielten opiskelua klassisesta kreikasta ja latinasta alkaen. Kaikelle kivalle ei ole opetussuunnitelmassa tilaa, joten priorisointia pitää harjoittaa.

Ruotsin osaaminen on avain myös Suomen historian ja suomalaisen yhteiskunnan ymmärtämiseen, sen myönnän. Jotta tällainen yleissivistävä tavoite saavutettaisiin, ruotsia pitäisi kuitenkin opiskella ja oppia melko paljon. Eurooppalaisen viitekehyksen taitotaso B1 on vähimmäistaso esimerkiksi sanomalehtikielen ymmärtämiseen. Se onkin lukion keskipitkän ruotsin tavoitetaso. Kymmenen vuotta sitten 70 % ylioppilaskokelaista jäi tavoitetason alle A2-tasolle. Puolet ei kirjoita ruotsia lainkaan, joten tavoite jää saavuttamatta 85 %:lta suomenkielisistä lukiolaisista. Mitä yleissivistävää arvoa he saavat turistiruotsistaan, joka sekin käyttämättömyyden vuoksi rapistuu nopeasti?

Ehkä kansallisella yhtenäisyydellä voi perustella sitä, että kaikkien pitäisi oppia toisesta kansalliskielestä edes alkeet. On ehkä noloa, jos yksinkertaisimmissakin kielenkäyttötilanteissa kahden saman kansan jäsenen pitää vaihtaa vieraaseen kieleen ymmärtääkseen toisiaan. On kuitenkin vaikea uskoa, että nykyinen kielipolitiikka ainakaan parantaisi kieliryhmien välisiä suhteita. Kielen opiskeluun kohdistuva antipatia voi kääntyä kieliyhteisöön kohdistuvaksi antipatiaksi, mikä tehokkaasti syö sen hyödyn, mikä vähäisestäkin kielen osaamisesta muuten voisi olla.

hra47 kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 03:04Pakkoruotsi ei perustu perustuslakiin, muussa tapauksessa Suomessa oltaisiin eletty perustuslainvastaisesti ensimmäiset viisi vuosikymmentä.

Niin. Perustuslain 17 § tarkoittaa nimenomaan sitä, että kummalla tahansa kielellä yksinään pitää pystyä hoitamaan asiansa. Ajatus, että jokaisen kansalaisen pitäisi osata kumpaakin kieltä, on perustuslain pykälälle vastakkainen.

DenEurovise kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 08:13 Kenties kielikylpytyyppinen opetus eri kielistä ja kulttuureista jo ennen ensimmäisenkään vieraan kielen aloittamista voisi toimia parempana innostajana eri kielten oppimiseen.

Minusta yksittäisten kielten opettamisesta pitäisi siirtää jonkin verran panoksia yleisen kielitietouden tai kielitieteen opettamiseen. Valmiiksi sopivaa oppiainetta kaipaamalleni sisällölle ei ole. Haluaisin opetettavan, millainen ihmiskieli viestintävälineenä ja ilmiönä on, miten kieli ja kulttuuri suhteutuvat toisiinsa, miten kielet vaikuttavat toisiinsa, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja maailman eri kielillä on, ja millaisia haasteita kulttuurienväliseen viestintään ja kääntämiseen liittyy.

Erityisesti haluaisin peruskoulun tai viimeistään lukion läpäisseiden ymmärtävän, ettei englannin kieli ole universaali, että pelkästään englanniksi viestiminen oman kielen sijasta köyhdyttää ilmaisua, ja että suomen kieli ei maailman kielten joukossa sittenkään ole erityisen kummallinen. Lisäksi haluaisin ihmisten ymmärtävän, miksi sanasanainen käännös ei yleensä ole riittävä lokalisaatio ja miksi suomenkielistä asiakaspalvelua ei kannata ulkoistaa konekääntäjää käyttäville bulgarialaisille. Ehkä vältyttäisiin myös jungnerilaisilta aivopieruilta siitä, miten suomen kielestä pitäisi poistaa sijapäätteet.

Jotta tällaista oppisisältöä voisi olla, siinä pitäisi tietenkin olla konkretiaa mukana. Pitäisi siis tutustua sellaisiinkin kieliin, jollaisiin nykyisin ei tutustuta, vaikkapa arabiaan ja japaniin. Tavoitteena ei olisi niinkään oppia viestimään näillä kielillä kuin tunnistaa niiden typologisia eroja. Kahden germaanisen kielen tankkaaminen kaikilla kouluasteilla on tällaisille tavoitteille vastakkaista.

MissBucharest kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 01:11 Ja minä olen siis ehdottomasti pakkoruotsin puolestapuhuja, ruotsin opiskelun vastustaminen on mun mielestä vähän semmoista lapsellista teinikapinameininkiä.

Hyvin paljastavaa. Vallitsevan käytännön kannattamisen syyksi riittää se, että vastustaminen olisi lapsellista. Kannatat siis signaloidaksesi kypsyyttäsi ja sivistystasoasi.

Näitä sivistystasonsa signaloijia on jokaisessa eduskunnassakin yli sata, ja RKP:n kymmenen kansanedustajaa on kiva lisä mille tahansa hallituspohjalle, joten mikään tuskin muuttuu pitkään aikaan.

Rousku kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 16:37 Omista kouluaineistani olen varmaan vähiten hyötynyt maantiedosta ja biologiasta. Fysiikka ja silloin laulun nimellä tunnettu musiikki olivat suorastaan haitaksi, sillä omaksuin vääriä käsityksiä.

Ajoittain käyn ylppärikysymyksiä mielenkiinnosta läpi. Olen huomannut, etten tajua kemiasta hölkäsen pöläystä enää, vaikka luin sitä lukiossa neljä kurssia. Jotkin ainemäärälaskut voisivat mennä, mutta siinäpä se.

En tiedä, opinko koskaan kuvaamataidossakaan mitään, mutta siitä ei ole ylioppilaskoetta.

Timoteus kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 19:08 En purematta niele yleissivistysperustelua. Hyvin monien asioiden opiskelua voi perustella yleissivistyksellä, myös monien muiden kielten opiskelua klassisesta kreikasta ja latinasta alkaen. Kaikelle kivalle ei ole opetussuunnitelmassa tilaa, joten priorisointia pitää harjoittaa.

Yleissivistyshän on lopulta aika yksilöllinen käsite. Ei ole mitään yhtä oikeaa yleissivistystä, vaan kukin määrittelee lopulta itse, mitä kokee sisältyvän yleissivistykseen. Minusta molempien kansalliskielten edes auttava ymmärtäminen on kaksikielisessä maassa yleissivistystä - samoin kuin kummankin kieliryhmän oman kulttuurin ymmärtäminen, jota jossain määrin myös toisen kotimaisen kielen tunneilla opetetaan. Mihin päädymme kansakuntana, jos emme edes vaivaudu oppimaan toistemme ymmärtämistä? Moni muu ei varmastikaan näe toista kotimaista yleissivistävänä. En minäkään näe vaikka derivoinnin tai Raamatun eettisten käsitysten osaamista yleissivistyksenä, mutta joku varmasti näkee.

Muistutan kuitenkin siitä, että peruskoulu ja lukio ovat yleissivistäviä oppilaitoksia, joissa tarkoituksena on saada pohja erikoistavalle koulutukselle. Idea ei ole siis, että oppilaat (tai heidän vanhempansa) saavat mahdollisimman pitkälle itse valita, mitä he haluavat opiskella, vaan että he pääsevät oppimaan asioita mahdollisimman monialaisesti voidakseen ohjata myöhemmin opintojaan itseään kiinnostavaan suuntaan.* Jos toinen kotimainen kieli jätettäisiin oman innostuksen varaan, mitä sen tilalle tuodaan? Onko joku toinen pakollinen kieli yleissivistävämpi tai motivoivampi? Onko koodaaminen nykyajan suomalaiselle niin tärkeää osattavaa, että se voisi korvata toisen kotimaisen kielen? Vai lisätäänkö vähän lisää matematiikkaa?

Miten toisaalta mielestänne turvataan, että riittävän moni haluaa opiskella toista kotimaista kieltä, jos se on kaikille täysin vapaaehtoista, eikä sen opiskeluun ketään tutustuteta tai ohjata sen enempää kuin minkään muunkaan kielen opiskeluun? Kuinka ruotsinkieliset palvelut ja kansallinen yhtenäisyys turvataan? Vai onko niillä mitään väliä?

Mielestäni yksi kielten opiskelun vähäisyyteen johtavista ongelmista onkin juuri se, että kaikki valinnaiset kielet ovat täysin tuntemattomia oppilaille/opiskelijoille silloin, kun valintoja tehdään. Miten kieliä silloin osataan valita? On helpompaa valita liikunnan palloilukurssi ja kotitalouden pullailukurssi kuin uusi kieli, koska silloin tietää varmasti mitä saa, eikä sitoudu opiskelemaan tätä itselleen tuntematonta ainetta sen jälkeen montaa vuotta eteenpäin. Siksi mielestäni kielikylpytyylinen opetus, jossa tutustuttaisiin vähän kaikkiin tarjolla oleviin kieliin ennen valintojen tekemistä olisi hyvästä.

*) Sivuhuomiona mainittakoon, että lukiossa on tästä yleissivistävyydestä etenkin viimeisimmissä parissa OPS-uudistuksessa alettu lipsumaan, kun vaikkapa historian ja maantieteen kaltaisten aineiden pakollisten kurssien määrää on vähennetty vapaavalintaisuuden nimissä. Lisäksi yliopistojen pääsykriteerit ohjaavat pisteytyksillään valintoja aivan liikaa. Yleissivistävästä laitoksesta on tullut siten vain yliopiston esikoulu. Mutta periaatteessa lukionkin pitäisi siis yhä olla yleissivistävä oppilaitos.

Ps. Ihana väittely. Kiitos osallistujille.

En itse ajattele väittelynä, ihan vaan keskusteluna.

DenEurovise kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 12:50 En osaa sanoa. Ei kuitenkaan voida alkaa olettamaan, että ruotsinkielisten on osattava suomea yhtään sen enempää kuin suomenkielisten ruotsia. Suomenruotsalaisetkaan eivät ole mikään yksikkö, jotka kaikki olisivat sujuvan kaksikielisiä tai edes motivoituneita opiskelemaan toista kotimaista kieltä. Kyse on toiseuttamisesta. Kielivähemmistölle esitetään vaatimus valtakielen omaksumisesta saadakseen tarvitsemiaan palveluita, ja samalla työnnetään heitä me-käsitteen alta he-käsitteen alle. Heidän, jotka eivät osaa suomea, on opeteltava, jotta tarjoamme heille palveluita. Onko se oikein?
[...]
Harvoin siteeraan Raamattua, mutta menköön tämän kerran. Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Meidän tulee enemmistönä ajatella, minkälaiset palvelut ja minkälaisen kohtelemisen olisimme valmiita sulattamaan vähemmistönä.

Kukaan tuskin vastustaa yllä esitettyjä jaloja periaatteita mutta kyse on priorisoinnista kun resurssit ovat rajalliset. Kärjistäen: Onko tärkeämpää, että rikas Munkkiniemessä asuva ruotsinkielinen rouva turkiksessaan saa kattavat ruotsinkieliset palvelut terveysasemallaan kuin että samat resurssit käytettäisiin vaikka nuorten mielenterveystyöhön?

Vähemmistöön voi kuulua monella muullakin tavalla kuin äidinkielellä. Seksuaalivähemmistöön, vähemmistöön jonkun vaikean sairauden vuoksi jne. Onko kielivähemmistö se kaikkein merkittävin toiseuttaja? Suomenruotsalaisiahan on kautta aikojen kutsuttu bättre folkiksi eli heillä menee lähes kaikilla mittareilla kantasuomalaisia paremmin. Onko tämä muka sellainen haavoittuva vähemmistö joka tarvitsee erityistä huolenpitoa?

Omakin sukuni on Ruotsista ja tiedostan tietynlaisen "parempaa väkeä" -tunteen, jonka sukutaustani on antanut. En ole itse siihen tunteeseen oikein koskaan sopeutunut.

Jufo kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 08:15 En itse ajattele väittelynä, ihan vaan keskusteluna.

Voidaan toki väitellä tästäkin. Keskustelua se väittelykin on. Tarkoitin yllä väittelyä merkityksessä debatti, en merkityksessä kina. Jyväskylän yliopiston peda.net-palvelun materiaaleissa väittelyä avataan seuraavasti:

Väittelyssä on vastakkain vähintään kaksi mielipidettä.
- Väittelijät perustelevat eri tavoin (tosiasioihin nojautuen) oman kantansa paremmuutta.
- Väittelijät esittävät vastaväitteitä ja niiden perusteluita toistensa kannanottoja vastaan.
- Väittelyssä pyritään aina ratkaisuun ja lopputuloksena ei voi olla kompromissi.
- Väittely ei ole kiistelyä ja kinaamista.

Mielestäni yllä olevat kohdat ovat tässä käyneet toteen. Tässä keskustelussa on argumentoitu hyvin ja perustellen eri kantojen puolesta puolin ja toisin. Keskustelu on ollut asiallista, mutta vastapuolta haastavaa. Siitä halusin kiittää.

Jufo kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 08:15 Suomenruotsalaisiahan on kautta aikojen kutsuttu bättre folkiksi eli heillä menee lähes kaikilla mittareilla kantasuomalaisia paremmin. Onko tämä muka sellainen haavoittuva vähemmistö joka tarvitsee erityistä huolenpitoa?

Miksi ei olisi? Kuten aiemmin sanoin, suomenruotsalaiset eivät ole mikään monoliitti, jonka kaikki jäsenet ovat rikkaita ja sivistyneitä kartanonherroja ja -rouvia, vaikka stereotypisesti niin voidaankin ajatella. Tilastot ovat hyvin yleistäviä kuvia väestöstä. Eikä hyväosaisuuskaan olisi oikeutus jonkun ihmisryhmän oikeuksien kaventamiselle.

Valtaväestöllä on aina vastuu vähemmistöjen hyvinvoinnista ja oikeuksista riippumatta siitä, onko vähemmistö kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen vai ihonväriin liittyvä. Vähemmistö ei pysty yksin puolustamaan omia etujaan valtaväestöä vastaan, joten lopulta heidän asiansa ovat valtaväestön näpeissä. Sitä paitsi kielellisen vähemmistön edes auttava huomioiminen palveluissa ja politiikassa on varsin helppoa. Tarjotaan vain toinen kieli. Hankalampaa on huomioida vaikka erilaiset ja hyvin yksilölliset sukupuolikäsitykset tasapuolisesti. Miksi helppoa jonkin ryhmän huomiointikeinoa ei käytettäisi vain koska muita ryhmiä ei voida samalla tavoin huomioida?

Ja jos halutaan ajatella suomenruotsalaisia bättre folkina, voidaan myös itsekkäästi pohtia, miksi heitä ei haluttaisi kuunnella ja heitä pitää tyytyväisinä. Olisiko Suomelle parempi, että he turhautuisivat siihen, etteivät saa Suomessa ääntänsä kuuluviin ja vähemmistönsä etuja ajettua, ja muuttavat lahden taakse nauttimaan kielienemmistön asemasta? Olisiko Suomella varaa bättre folkin aivo- ja varallisuusvuotoon?

Jufo kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 08:15 Kukaan tuskin vastustaa yllä esitettyjä jaloja periaatteita mutta kyse on priorisoinnista kun resurssit ovat rajalliset. Kärjistäen: Onko tärkeämpää, että rikas Munkkiniemessä asuva ruotsinkielinen rouva turkiksessaan saa kattavat ruotsinkieliset palvelut terveysasemallaan kuin että samat resurssit käytettäisiin vaikka nuorten mielenterveystyöhön?

Vähemmistöön voi kuulua monella muullakin tavalla kuin äidinkielellä. Seksuaalivähemmistöön, vähemmistöön jonkun vaikean sairauden vuoksi jne. Onko kielivähemmistö se kaikkein merkittävin toiseuttaja? Suomenruotsalaisiahan on kautta aikojen kutsuttu bättre folkiksi eli heillä menee lähes kaikilla mittareilla kantasuomalaisia paremmin. Onko tämä muka sellainen haavoittuva vähemmistö joka tarvitsee erityistä huolenpitoa?

En lähtisi tuon kärjityksen linjalle, sillä en usko että se mitenkään auttaisi ratkaisun löytämisessä. Ei bättre folk likikään aina päde. On siellä Munkkiniemen turkisrouvan ohella myös ne pietarsaarelaiset tavisduunarit ja hoitoavustajat.

Itse hyväksyisin sen, että kieli- ja etnisille vähemmistöille annetaan hieman etuoikeuksiakin, ainakin tuollaisille pitkään maassa olleille. Itse edustan noiden asioiden suhteen maassamme puhtaasti enemmistöä.

Mutta toinen juttu on sitten se, onko ruotsin opettaminen pakollisena kaikille toimiva tapa taata vähemmistölle palvelut omalla äidinkielellään. Siis toimiiko se, vaikka se olisi ilmaista eikä mistään pois.

DenEurovise kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 09:45 Valtaväestöllä on aina vastuu vähemmistöjen hyvinvoinnista ja oikeuksista riippumatta siitä, onko vähemmistö kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen vai ihonväriin liittyvä. Vähemmistö ei pysty yksin puolustamaan omia etujaan valtaväestöä vastaan, joten lopulta heidän asiansa ovat valtaväestön näpeissä. Sitä paitsi kielellisen vähemmistön edes auttava huomioiminen palveluissa ja politiikassa on varsin helppoa. Tarjotaan vain toinen kieli. Hankalampaa on huomioida vaikka erilaiset ja hyvin yksilölliset sukupuolikäsitykset tasapuolisesti. Miksi helppoa jonkin ryhmän huomiointikeinoa ei käytettäisi vain koska muita ryhmiä ei voida samalla tavoin huomioida?

Tästä tuli mieleeni, että on olemassa yksi todella haavoittuva ryhmä jonka oikeudet usein ovat pelkästään poliittista keskustelua ja erilaisia mielipiteitä. Tämä ryhmä on köyhät.
Sorrun itsekin usein unohtamaan, että ne keskeisimmät syyt joilla ihmiset äänestävät (eli talouspolitiikka) vaikuttavat nimenomaan köyhiin. Kun puhutaan yhdenvertaisuuden ajamisesta, on tämäkin yksi tarkasteltava asia.

Media haluaa rahankiilto silmissään kerätä klikkejä ja kommentteja kertomalla kuinka joku Tiinu 21v ei halua töihin kun tuilla elelee niin mukavasti ja aikaa jää itsensä toteuttamiseen. Valtionvelkaan suorastaan hysteerisesti suhtautuvat suomalaiset haluavat nämä Tiinut töihin ja ovat sitten valmiit huonontamaan myös pitkäaikaistyöttömien sosiaaliturvaa, vaikka heillä ei ennenkään ole ollut varaa edes kaikkeen pakolliseen.

Nyt menin todella kauas keskustelun aiheesta (eli pakkoruotsista.) Mielenkiinnolla olen jokaisen kommentin lukenut ja vaikka en pakkoruotsia kannata, täytyy antaa erityiskiitos DenEuroviselle hienoista perusteluista joista löydän paljon tärkeitä huomioita.

Kyllä aihetta saa ihan vapaasti vaihtaa ja vähän toivoinkin ettei pakkoruotsista enempää jauhettaisi.

Köyhät eivät ole samanlailla pysyvä vähemmistö kuin ruotsinkieliset tai seksuaalivähemmistö. Köyhyys usein on väliaikaista, toiset taas elävät köyhyydessä koko ikänsä. Opiskelija opintotuella ja pitkäaikaistyötön voivat olla teknisesti yhtä köyhiä mutta opiskelijaa ei pidetä huono-osaisena koska odotusarvo on että köyhyys on vain väliaikainen elämänvaihe.

Suomessa köyhätkin taitavat kuulua maailman rikkaimpaan 20%:iin joten köyhyyden kokemus on ensisijaisesti kokemus alemmasta statuksesta suhteessa muihin ja mahdollisuuksien rajallisuudesta. Paljon harvemmin sentään nälän näkemisestä.

Kuten ruotsinkieliset niin köyhätkään eivät siis ole yhtenäinen joukko (monoliitti) vaan siellä on hyvin eri syistä köyhyyteen päätyneitä ihmisiä, ja heidän mahdollisuutensa päästä köyhyydestä vaihtelevat.

Suuri ongelma on se että köyhillä on harvoin edustajaa tai heidän oikeuksiensa puolesta puhujaa. Puolueista Vasemmistoliitto on varmaan eniten heidän asiallaan. Joskus oli pienpuolue Köyhien Asialla mutta se ei päässyt eduskuntaan.

Joitakin köyhien äänitorvia kuitenkin on kuten Auli Viitala. Hän on elänyt keskiluokkaista akateemista elämää mutta pudonnut keskiluokasta ja hän kuvaa usein kuinka vahvat keskiluokkaisuuden normit yhteiskunnassamme vallitsevat. Keskiluokka ei puhu ääneen rahasta mutta joka lauseessa on taustalla oletus että sitä on. Normi siis vallitsee hiljaisen painostavasti.

Tässä viimeisin Auli Viitalan haastattelu jonka kuuntelin:
https://areena.yle.fi/1-64825632

^&^^
Jep. Köyhien asioilla ei tosiaan ole oikein äänenkannattajia poliittisella kentällä. Syy lienee se, ettei alemmissa sosiaalisissa luokissa ole riittävästi aktiivisia äänestäjiä. Paremmin toimeentulevat äänestävät aktiivisemmin, ja siksi heidän ääniään on helpompi houkutella kuin heidän, jotka ovat jättäytyneet täysin syrjään poliittisesta keskustelusta ja jopa yhteiskunnasta. Tässäkin asiassa enemmistöllä on vastuu vähemmistöstä, joka ei pysty itse vaikuttamaan asioihinsa. Kuka kuitenkaan kantaisi epäitsekkäästi vastuun heistä, jotka eivät palkitse puoluetta hyvästä työstä äänillään seuraavissa vaaleissa? Siinä mielessähän suomenruotsalaisilla on vähemmistönä asiat tosiaan hyvin, että heillä on vähemmistön asiaa menestyksekkäästi ajava puolue, jolle aktiiviset kansalaiset antavat kerta toisensa jälkeen mandaatin jatkaa työtä.

Eduskuntavaaliehdokkaana ollut tuttuni muuten pyrki kampanjassaan tapaamaan nukkuvien puolueeseen jumittuneita ihmisiä ja vakuuttamaan heidät äänestämisen tärkeydestä. Omien sanojensa mukaan hän ainakin muutaman kohdalla onnistuikin. Arvokasta työtä.

Auli Viitalan tekstit ovat muuten todella hyviä. Lukusuositus täältäkin. Esimerkiksi hänen kolumninsa toimeentulotuesta avasi silmäni toimeentulotuen ja koko tukijärjestelmän sudenkuopista.

Saturnus Psycho kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 13:14 vaikka en pakkoruotsia kannata, täytyy antaa erityiskiitos DenEuroviselle hienoista perusteluista joista löydän paljon tärkeitä huomioita.

Tämä oli todella mukava kuulla! Itsekin sain keskustelusta tosi paljon, ja ymmärrän taas hiukan paremmin toisen kotimaisen kielen pakollisuuden vastustajien näkökantoja. Siksipä asialliset väittelyt sytyttävästä aiheesta ovat aina mukavia. Niissä kuulee vastakkaisen näkemyksen perusteluja ja joutuu samalla itsekin tarkastelemaan asiaa eri kulmista sekä sanoittamaan omaa näkemystään.

^ Voin tunnustaa että mulla ei edes ollut vahvaa kantaa pakkoruotsiin ja ruotsinkielisiin palveluihin. Kunhan vähän opponoin haastaakseni ja keskustelun ylläpitämiseksi.

Eri yhteiskuntaluokista kun tuli puhe niin juuri nyt luen tätä:
https://www.gaudeamus.fi/teos/kahdeksan-kuplan-suomi/

Mua kiinnostaa erityisesti miten eri luokat kokevat tämän yhteiskunnan. Mikä on se narratiivi jonka he kertovat elämästään. Kirjassa pohditaan myös että ajautuvatko eri kuplien kokemusmaailmat lopulta niin erilleen että emme enää ymmärrä toisiamme.

Jufo kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 15:01 Suomessa köyhätkin taitavat kuulua maailman rikkaimpaan 20%:iin joten köyhyyden kokemus on ensisijaisesti kokemus alemmasta statuksesta suhteessa muihin ja mahdollisuuksien rajallisuudesta. Paljon harvemmin sentään nälän näkemisestä.

En tuudittautuisi tuohon, ettei ole nälän näkemistä. Aliravitsemusta ainakin. Opettajat kertovat lapsista, jotka viikonlopun jälkeen ahmivat kouluruokaa. Etenkin vanhus voi joutua miettimään, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Ei ehkä enää kykene laittamaan ruokaa itse edullisista terveellisistä raaka-aineista, tai käymään kaupassa. Koettaa sinnitellä päivittäin tuodulla kunnan kotihoidon annoksella, josta ei kaikkea saa. Sitten on huonosti syövät laitosasukit, joiden syöttämiseen ei liikene aikaa.

Minä en osaa edes kunnolla perustella tätä, mutta silti. Olen aina jotenkin kannattanut pakkoruotsia. Omana kouluaikanani ruotsi oli minulle aina se helpoin kieli. Koen edes auttavan toisen kotimaisen osaamisen olevan ihan suomalaista yleissivistystä. Mutta joo, pelkällä peruskoulun b-ruotsillahan ei loppujen lopuksi kovin pitkälle pötki, ja lukion b-ruotsin pakollinen oppimääräkään ei vielä sujuvaksi ruotsilla kommunikoijaksi tee. Ja jos koulun jälkeen ei ole ruotsin kanssa juuri tekemisissä, unohtuu tuokin joskus hallittu. Rehellisesti sanottuna minullakin yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka ovat ylläpitäneet edes auttavaa ruotsin kielen osaamistani, ovat olleet Melodifestivalen ja vanhat Ruotsin viisut.

Timoteus kirjoitti: ↑14 Huhti 2023, 19:22 Ajoittain käyn ylppärikysymyksiä mielenkiinnosta läpi. Olen huomannut, etten tajua kemiasta hölkäsen pöläystä enää, vaikka luin sitä lukiossa neljä kurssia. Jotkin ainemäärälaskut voisivat mennä, mutta siinäpä se.

Apua, niin muuten minullakin. Siis luin kyllä lukiossa kaikki kemian valtakunnalliset kurssit, ja kirjoitin kemian yo-kokeissa, mutta tuon jälkeen en olekaan ollut kemian kanssa juurikaan tekemisissä. Yliopistossa parilla fysiikan peruskurssilla sivuttiin myös kemiaa, mutta vain pintapuolisesti ja noistakin kursseista on minulla jo aikaa. Nyt kun tarkastelen tämän kevään kemian yo-koetta, niin jos minut nyt pistettäisiin kylmiltään tekemään se, ei taitaisi mennä kovin hyvin.

Rousku kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 17:55 En tuudittautuisi tuohon, ettei ole nälän näkemistä.

Enhän mä niin sanonut. Sanoin "harvemmin" enkä "ei lainkaan". Mutta joo kyllähän ruoan kallistuminen varmaan heijastuu tuohonkin. Huolestuttava kehitys. Vaikka eläisi köyhyysrajan alapuolella niin jos on kuitenkin katto pään päällä ja rahat riittää ruokaan niin se on jonkinlainen minimi siedettävälle elämälle.

Jufo kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 18:13 Vaikka eläisi köyhyysrajan alapuolella niin jos on kuitenkin katto pään päällä ja rahat riittää ruokaan niin se on jonkinlainen minimi siedettävälle elämälle.

Ei se ole. Paljon muuta tarvitaan, mutta tuollaisen siedettävän elämän kriteerin asettajien omassa elämässä sen muun olemassaolo on niin itsestäänselvää, etteivät edes huomaa ajatella kaikkea mitä heillä on.

Ennen muuta köyhyys tekee yksinäiseksi. Ei ole varaa pitää yhteyttä, ei pääse liikkeelle tapaamaan muita. Ja näin erityisesti, jos liikkumisessa on fyysisiäkin rajoitteita.

^ Alempaan kappaleeseen voisin sanoa been there, done that joten tiedän asian ihan omakohtaisestikin

Ja se yksinäisyys ei ole välttämättä pelkästään rahasta kiinni vaan edellä mainitusta keskiluokkaisuuden hiljaisesta normista jos ne kaverit täyttävät sen ja itse ei, jolloin se ahdistaa.

Rousku kirjoitti: ↑15 Huhti 2023, 18:36 Ei se ole. Paljon muuta tarvitaan, mutta tuollaisen siedettävän elämän kriteerin asettajien omassa elämässä sen muun olemassaolo on niin itsestäänselvää, etteivät edes huomaa ajatella kaikkea mitä heillä on.

Niin. Tässä yhteydessähän voisi pohtia eksistentialistisia asioita. Miksi olemme olemassa? Onko elämän tarkoitus vain pysyä hengissä, vai kuuluuko ihmisarvoiseen elämään muutakin kuin se, ettei kuole nälkään tai kylmyyteen?

Asiaa sivuten: Olen pohtinut sitäkin, kuinka paljon työtä ihmisen on tehtävä voidakseen elää mielekästä elämää? Jos tekee kahta työtä, eikä varaa ole silti nauttia millään tavalla vähästä jäljelle jäävästä vapaa-ajasta (linkki tällaisesta tapauksesta kertovaan juttuun), onko elämässä silloin järkeä? Eikö työn periaatteessa pitäisi olla vain elämän ja vapaa-ajan mahdollistaja? Nyky-yhteiskunnassa hyvin usein elämä perustuu työlle ja vapaa-aika tapahtuu sen ehdoilla. Toki paljon riippuu siitä, kuinka mielekkäänä kokee tekemänsä työn.