Viisukuppila

Maa: Puola
Vuosi: 2015
Kappale: In the name of love
Esittäjä: Monika Kuszyńska
Säveltäjä: Kuba Raczyński
Sanoittaja: Monika Kuszyńska
Sijoitus semifinaalissa: 8./17
Pisteet semifinaalissa: 57
Sijoitus finaalissa: 23./27
Pisteet finaalissa: 10
Sanat: https://eurovision.tv/participant/monik ... ska/lyrics

Kun vaihtui kymmenluku Puolassa tapahtui muutakin merkittävää kuin Suomen Marion Rungin Intervisio-voitto. Łódźin kaupungissa syntyi nimittäin terve tyttövauva Kuszyńskan perheeseen, kun oli eletty vain kaksi viikkoa 80-lukua. Kului kaksi vuosikymmentä ja Robert Janson bongasi lahjakkaan Monika Kuszyńskan vuonna 1989 perustetun Varius Manx yhtyeen solistiksi. Vuonna 2001 ilmestyi bändin kahdeksas albumi Eta. Seuraavana vuonna kokoonpano palkittiin Baltian musiikkifestivaaleilla. Varius Manx pyrki keväällä 2003 Puolan viisuedustajaksi Riikaan kappaleella "Sonny", mutta matkaan lähetettiin toinen bändi Ich Troje Monikan jäädessä yhtyeensä kanssa neljänneksi.

Toukokuussa 2006 Varius Manx joutui keikkamatkalla vakavaan auto-onnettomuuteen Miliczin kaupungin lähellä ja Monika halvaantui vyötäröstä alaspäin. Seurasi neljän vuoden kuntoutusjakso, jonka jälkeen artisti palasi julkisuuteen. Tiet kuitenkin erkanivat Varius Manxin kanssa vuonna 2010. Monikan ensimmäinen sooloalbumi "Ocaleni" julkaistiin 2012. Vuotta aiemmin Monica avioitui Jakub Raczyńskin kanssa. Tämän vuosikymmenen alkupuolella Monikaa nähtiin lukuisissa eri tv-ohjelmissa, hän mm. johti Łódźinin kuoroa TVP 2 kanavan kuorosodassa. Opolen musiikkifestivaleillakin Monika on ollut tällä vuosikymmenellä tuttu näky.

Maaliskuun 9. päivä vuonna 2015 Puolan yleisradio TVP kertoi lähettävänsä 35-vuotiaan Monika Kuszyńskan tavoittelemaan viisumenestystä Wieniin englanninkielisellä balladilla “In the name of love”. Puolan balladi oli nimensä mukaisesti rakkaudella tehty, sillä Monika oli itse sanoittanut kilpailukappaleensa ja sävellyksestä vastasi aviomies Jakub Raczyński. Monika levytti kappaleestaan myös puolankielisen version "Obudź się i żyj". Monika rullasi lavalle Wienin kakkossemin viimeisenä esiintyjänä siskonsa suunnittelemassa mekossa. Juryt eivät vannoneet rakkauden nimeen, sillä Puola oli semissä toiseksi viimeinen tuomariäänissä, kun taas puhelinäänissä eurooppalaiset rankkasivat Monikan neljänneksi.

Yhteistulosten kahdeksas sija oikeutti kuitenkin finaalipaikkaan. Sama kuvio toistui lauantain finaalissa, raadit jättivät Monikan tylysti viimeiseksi, puhelinäänien 15. sija nosti yhteistuloksen kymmenellä pisteellä viidenneksi viimeiseksi. Monika palasi Opolen festivaleille kesällä 2015, ja myöhemmin samana vuonna ilmestyi omaelämänkerta "Toinen elämä", jossa artisti kertoo elämästään auto-onnettomuuden jälkeen. Viime vuonna järjestetyissä Tukholman viisuissa Monika toimi Puolan ESC-tuomarina ja pääsi näin antamaan raatirakkautta takaisin. Tänään on juhlapäivä, sillä Monikan poika täyttää viisi kuukautta. Tuore äiti julkaisi viime kuussa kappaleen "To taka miłość" (Se on rakkautta) , joka on omistettu poika Jeremiegolle.

Monika Kuszyńska - In the name of love (semifinaali)
http://www.monikakuszynska.pl/

Hieman tasapaksu tekele, josta ei löydy paljon sanottavaa. Kolme tähteä olkoon arvioni.

Heikon vuotensa parhaita viisutekeleitä! Kaunis biisi sympaattisella esittäjällä.

Onhan tämä kaunis laulu ja esittäjä vaikuttaa sympaattiselta, mutta hukkuuhan tämä silti Wienin balladifinaaliin. Kolme.

Livenä jäi hieman ponnettomaksi, mutta studio-versiona hyvä neljän tähden laatu-slovari. Monikan äänestä tykkään niin paljon, että taidanpa kaivella hänen muita biisejäänkin netistä... Vahvemmanpuoleiset kolme tähteä.

Tässä ei kyllä ole yhtään mitään tarttumapintaa. Siis melodisessa mielessä, hädin tuskin muistan sävelkulun.
Lisäksi Monika lauloi livenä jokseenkin heikosti. Sympatiaäänillähän tämä finaalin meni, raadit sentään
ennen kaikkea kuulivat määinnän oikein. Yksi tähti

En muista muuta kohtaa kuin "In the name of love".... yksi tähti.

Harmiton ja väritön vahvan kahden tähden balladi. En vakuuttunut Monikan haparoivista vokaaleista semifinaalissa. Kuunneltuani tämän äsken meinasin nukahtaa. Viimeisimmästä kuuntelusta taitaa olla yli vuosi aikaa. Olipa tylsä.

Unettava ja epäkiinnostava kappale. Eikä solistikaan varsinaisesti hehku.

KAKSI.

En ole kuunnellut kappaletta muistaakseni kahteen vuoteen ja en muistanut sitä ollenkaan.
Kappale on minusta unohdettava, massaanhukkuva. Tämä ei koskaan päässyt ihoni alle. Yhden sydämen lahjoitan kuitenkin Monikalle joka esitti kappaleen niin hyvin, kun sen vain voi esittää.

Hirmu aliarvostettu viisu. Kaunis ja koskettava tekele.

no t'asa' on kylla' erityisen tuore, selkea, kaunis, tasapainoinen kappale... harvemmin tallasia enaa kuulee... n. 3 pist. jollain tapaa koskettavakin... kolome tai neliä pistettä, varmaan sen vuoden top 3:ssani, sillä varauksella että omakielisiä lauluja on tuota enemmän, no niin, seli seli....

Katsottuani tuon live-esityksen äsken tajusin, että en ole tainnut kuullla koko kappaletta viisujen jälkeen kertaakaan. Empä ole onneksi mitään menettänyt; biisi oli vielä tylsempi kuin muistin. Kaksi tähteä.

Kappale alkaa lupaavan herkkänä, mutta tuntuu että kertsissä on säveltäjältä ideat loppuneet, joten se kuitataan muutamalla ylipitkällä nuotilla. Pidän kuitenkin soinnutuksesta ja orkestroinnista ihan kolmen ja puolen tähden verran, mutta live lässähdyttää kolmeen. Ne kertsin pitkät nuotit olisi pitänyt laulaa ihan puhtaasti jotta niihin olisi saanut jotain sielua mutta nyt menevät sinne päin vain, ja lisäksi Monika näyttää väärällä tavalla tuskaiselta. Taustaköörin vaimea heilahtelu ja liehuva lakanapyykki eivät oikein auta.

(Joskus orkestrointi muodostaa tasaisen sointimaton, johon haluan vain upota, ja tässä on sitä laatua. En osaa oikein analysoida, miten sellainen matto kudotaan. Ainakaan tässä eivät jouset ole liiaksi esillä - silloin matto tapaa olla liian pölyinen. Ilmakin on tarpeen!)

Mukava kokonaisuus, neljä tähteä. Ansaittu finaalipaikka, paljon enempää ei voinut toivoa. Kappale pysähtyy kertosäkeistöön, kaipaisin lisää, mutta käteen jää vain nimifraasi. Pronssimitali Viisukuppilan pudotuspelissä oli virkistävä yllätys ja hauska kuriositeetti, kun ei viisu täällä järin suosittu ollut.

Drugie Życie -kirja löytyy hyllystäni, osaisipa vain lukea. Varius Manxia voisi kuunnella lisää. Moje Eldorado (2002) kuului yhtyeen hitteihin. Viisutyrkkykään ei ollut hullumpi lajissaan, joskin Ich Troje oli sillä kertaa oikea valinta. Monikan uusi biisi, esittelyssä mainittu Taka to miłość oli saanut vasta 7205 katselua YouTubessa, törkeän vähän. Odotetaan albumia.

Todella tylsä ja unettava kappale.

Huomio viimeisen kuuntelun perusteella: tämähän on aika Amerikan voima-slovarin/balladin kuuloinen! Hieman lisää (päälleliimattuja) country-aineksia, niin tämä voisi olla Faith Hillin levyltä. Sekä Monika että Faith loistavaäänisiä, kauniita laulajattaria.

Kaunis, mutta vähän mitäänsanomaton kappale, joka ei oikein etene mihinkään, vaan keskittyy nimisanan toistoon. Puola on sortunut turhan monta kertaa tällaisiin kovin amerikkalaistyylisiin balladeihin. Hieman vierastin niitä taustalla näytettyjä kuvia Monikasta esiintymässä ennen onnettomuutta, olivat jotenkin vaivaannuttavat. Mutta minusta olivat tympeitä ne keväällä 2015 nähdyt kommentit, joissa Monikan valintaa pidettiin sympatiapisteiden keruuna. Täytyyhän pyörätuolia käyttävän artistin voida olla mukana ihan samalla tavalla kuin kenen tahansa muunkin.

Kolme taspaksua tähteä.

Monikalle olisi suonut vahvemman kappaleen, sillä tämä hänen viisukappaleensa on sävellyksenä aika tasapaksu ja yllätyksetön. On tämä silti eheä ja harmoninen ja Monika tuo kappaleeseen lämpöä kauniilla äänellään. Ansaittu finaalipaikka Puolalle. Kolme vahvaa tähteä.

Onhan tämä asiallista ja aikuismaista, siistiä ja tyylikästä, mutta sävellyksenä varsin yhdentekevä, Kaunis Monica laulaa aika huonosti, äänivarat eivät meinaa riittää. Ihan pyörätuolin ansiosta meni finaaliin. 2 tähteä vain, vaikka jotain syystä tekisi mieli antaa enemmän.