Rousku kirjoitti: ↑28 Huhti 2024, 09:48
Norja ei ole mahdollinen voittaja. Vetoaa varmasti Suomessa, mutta en usko euroopanlaajuiseen suosioon.
En näe myöskään Hollantia mahdollisena voittajana. Vitsi on liian kulunut, jytä vanhanaikaista, livelaulu huonoa. Höpsöttelyjen ystäville on ylitarjontaa, uskon että on vielä finaalissakin.
Norjasta sen verran, että Gåtellahan on maittain laajempi kuuntelijakunta kuin Angelina Mangolla, Slimanella, Nemolla (nyt aika tasoissa, kun nousi vedonlyöntilistan kärkeen), Baby Lasagnalla, Joostilla ja Jerry Heilin kanssa suht samoissa lukemissa. Ei siis ihmismäärällisesti, vaan sen osalta, että kuinka monessa paikassa tämä kiinnostaa, olikin sitten kuinka pieni yleisö tahansa. Niché, mutta on tätä tituleerattu vuoden euroviisumaisimmaksi vedoksi ja omaa tunnetta biisiä ja esitystä kohtaan ei pysty, eikä kannatakaan jättää huomiota, vaikka järki joskus sanoisi jotain muuta.
Euroviisuissa on yleisesti ottaen "ei sitä musiikkia, joka on tällä hetkellä jo muutenkin maailmanluokkaa", vai miten tämän kauniisti sanoisi. Kaikki tämän varmaan ymmärtää, koska koko konsepti on jotain Måneskinia ja muutamaa muuta lukuunottamatta ns. normaalista musiikkimaailmasta selkeästi erillinen klikki (kaikella kunnioituksella rakastamaani kisaa kohtaan) ja joka vuosi joutuu oikein taistelemaan, että saisi jostain kappaleesta jotain irti, tavallaan oppia tykkäämään kappaleesta, artistista ja showsta, sillä muuten näitä ei kuuntelisi. Parhaimmassa tapauksessa oppii pitämään uudesta genrestä ja toisten maiden musiikkikulttuurista, mutta tämä yleensä tapahtuu vain yhden tai kahden artistin osalta ja kisassa on nyt hieman kutistuneena vuonnakin kuitenkin 37 eri artistia.. vain n. 3 - 5 % näistä siis saa aikaan sellaisen oikean kiinnostuksen, joka ulottuu tämän muun spektaakkelin ulkopuolelle.
Silloin harvoin kun jossain aistii välittömästi ensinäkemällä ja/tai -kuulemalla jotain, eikä kyse ole mistään guilty pleasuresta (on niitäkin silloin tällöin ja sen tietää, ettei ne oikeasti mitään hyviä kappaleita tai artisteja ole), niin on pakko noteerata, koska kertaakaan se ei vielä väärässäkään ole ollut: aina se intuitio on tunnistanut jotain huomattavasti aliarvioitua ja voittajat Netan, Måneskinin ja Kalush Orchestran tapauksessa jo siinä vaiheessa, kun nämä vielä kisasivat omien maidensa esikarsinnoissa. Muina esimerkkeinä Mahmood 2019 San Remon toisena päivänä, vaikka tulikin viisuissa toiseksi, Diodato myös toisena 2020 (Olisiko voittanut koko viisut, jos ne olisi pidetty?) ja sitten kaksi hieman oudompaa, eli 2016 Puolan telesuosio ja 2017 Unkarin arvioitua parempi menestys.
Näitä jälkimmäisiä tuskin kovin moni edes lonkalta muistaa, mutta näitä siis kuitenkin aliarvioitiin / jätettiin huomiotta (syystä, ei ne olisi voittaneet omissa konteksteissaan kuitenkaan), mutta
tunne on kuitenkin se, mikä näissä lopulta välittyy ja saa ihmisen äänestämään. Musiikki on tunnetta, tai siis sen lopputuote on tunne. Vedonlyöjät on joskus hieman tunteettomia (Muistaako kukaan miten Salvador Sobral oli kertoimissa kymmenes kun hänet valittiin ja miten nousi kahdeksanneksi vasta harjoitusten aikaan? Kaikki puhuivat vaan Robin Bengtssonin kävelymatosta, Kristian Kostovin lavastuksesta, Francescon apinasta ja "nerokkaista sanoista", Blanchesta... "Liian tylsä", kuului kaikkien suusta kun oli kyse Portugalista ja miten kävi?). Lista on pitkä, mutta tuossa nyt muutama esimerkki.
Tänä vuonna Norja ja esimerkiksi Saksa on selkeästi aliarvioituja. Eurojury arvostaa Saksan oikein sille kuuluvalle mid-tasolleen, mutta fanikuntaa ei kiinnosta. Laajalle yleisölle tämän on ihan ookoo kappale, kuka tahansa meistä voisi varmaan kuvitella kuulevansa tämän paikallisessa radiossa. En tiedä, mihin tämä päätyy, mutta top 15 ei nyt varmaan mitenkään poissuljettua ole.
Norjan voitto olis puolestaan todellinen tilastollinen yllätys, vaikkei minkäänlainen ihan kovimmalle fanikunnalle, koska hehän tästä diggaavat siitä huolimatta, että vedonlyöjät ja pollit ei tätä tue. Finaalipäivänä Gunnhildin pitäisi vetää täydellisesti (ei äänirikkoja), tähtien pitäis olla kohdallaan ja tämän pitäis osua erityisesti naisten klassiseen euroviisutunteeseen. Lisäksi ihmisten pitäisi olla sen verran tunnekykyisiä, että tää kuvaelma elämän villeydestä ja raadollisuudesta menee syvälle ihmisen ytimeen. Epäilyksiä aiheuttaa se, että biisi saattaa valitettavasti näyttäytyä lapsellisena, koska livenä tässä on jotain "disneymäistä", vaikka silkkana kappaleena tämä on raaempi ja aikuisempi. Joka tapauksessa, se luonnon ja elämän taru - jota Gåtekin siis ihan tietoisesti kuvailee ja koittaa tuoda esiin musiikillaan, omien sanojensa mukaan - ja siihen itsekin olen aikoinaan tarttunut kiinni tämän neofolk-genren osalta - on siellä takana.
(psst. Heilung, iso suositus, tai jos yksittäistä kappaletta, niin ehkä Wardruna - Lyfjaberg on hyvä portti tähän maailmaan)
Jos puhutaan siitä, että mihin Ulveham osuu, niin joku Gåten jäsenten naistuttava sanoi sen parhaiten ja he summasivatkin sitä eräässä preparty-haastattelussa: "When I listen to this I feel like I should run into the forest and give birth". Aika iso osa euroviisubiiseihin reagoineista on saanut tästä tunteesta kiinni, ymmärtää he sitä naisnäkökulmasta tai ei, mutta siitä tässä kappaleen tunteessa on kyse: elämän ytimestä, joka on yhtä aikaa raadollinen mutta kaunis, elämää ja kuolemaa.
Wiwibloggsin William ja Deban eivät ollenkaan käsittäneet tätä, jonka jälkeen sopulit hylkäsivät laivan, jos eivät jo olleet tehnyt sitä sen takia, että Norjan finaalissa tuomarit rankkasivat KEiiNOn tämän ohi (ei muuten paljolla, Gåte tuli toiseksi melkein kaikkien tuomarien papereissa yli kaiken muun diibadaaban, jota olisi yleisesti voitu pitää MGP:ssä "jurybaittina"). Tässä entryssä on kuitenkin paljon enemmän tarttumapintaa, kuin mitä nämä kaksi euroviisuauktoriteettia sattui tällä kertaa ymmärtämään.
On ihan tavallista, että oddsit liikkuu alkukaudella sen mukaan, mitä he milloin mistäkin biisistä sanovat, mutta mitä ihmettä kaksi klubimusiikista ja juhlista pitävää lontoolaista homoseksuaalia euroviisutoimittajaa ymmärtää folkista, naiseudesta, villistä luonnosta tai synnyttämisestä? Ei juuri mitään ja se on täysin jees, he nyt ei kuitenkaan resonoineet tämän kappaleen tai esityksen kanssa, eivätkä ole se varsinainen äänestäjäkuntakaan näissä kisoissa. Edustavat kyllä tietyllä tavalla yhtä ydinjoukkoa, mutta jos olette sattuneet huomaamaan, niin naiset ovat viisujen suurin katsojakunta: ei siis nimensäkin mukaiset vähemmistöt, saati nyt urheilua / lätkää normaalisti keväällä seuraavat heteromiehet, joilta ei heru pennin jeniä Euroviisujen äänestykseen, vaan naiset. Ei, heitä ei näy prepartyissä eikä foorumeilla, mutta he näitä kisoja - usein perheensä kanssa - kotona katsovat ja äänestävät, jos nyt joku fanikunnan ulkopuolinen (ja yleinen käsitys on, että fanikunta ei näitä päätä, vaan se mysteerinen laajempi yleisö... noh, tiedä tuota, mutta naisääni näkyy aina finaaleissa, sen takia hyvän näköiset miesartistit tuppaavat saamaan paremmat pojot siellä kuin muissa arvosteluissa, just saying) ylipäätään päätyy äänestämään.
Hollannista: Intuitio ei sanonut, että tämä voittaa eikä fanikuntakaan näin toistele, mutta tyyppi on niin aito lavalla ja jos biisin "lopputeksteissä" palaa tuulimyllyeurooppa taustascreenillä, niin eiköhän tuo johonkin sellaiseen kolahda, jota tässä itse kukin tällä hetkellä käy elämässään läpi, tahtoi sitä myöntää tai ei: maailmantilanne on huono. En mene siihen nyt sen yksityiskohtaisemmin, mutta kun hommat osuu tuulettimeen, niin ihmiset haluavat juhlia ja saada ajatuksensa pois näistä asioista, tähän tuo biisi ja lavaenergia sopii täydellisesti, mutta koska tässä on kuitenkin lopulta kyse aidoista ja vakavista asioista ja tietynlaisesta melankoliasta, josta se kaikki "rankka irrottautumistarvekin" syntyy, niin koko viisufinaalin huipentuminen tuohon kolmeminuuttiseen sillä runollisella lopetuksella, ei tunnu mun mielestä mitenkään väärältä. Mun mielestä tällä on mahdollisuus voittaa, vaikka tämä ei sitä tavallisinta radiomusaa tai mitään tällaista olekaan. Euroviisuvoittaja kuvastaa aika usein tietyllä tavalla omaa aikaansa, joten ehkä tänäkin vuonna.
Loput mielestäni potentiaaliset voittajat ovatkin sitten sellaisia lähinnä kompromisseina tai ns. "vain musiikillisten avujensa vuoksi" voittavia. Eli että kappale oli ihan hyvä ja hyvin esitetty, mutta jos mietitään niiden "suuria hetkiä" (Angelina Mango: "a cappella", Slimane: "a cappella", Nemo: "wiiuwuu-u aaaa iiiii-iii-uuu" universumihuuto, Jerry Heil & Alyona Alyona: "liian pitkäksi venytetty rap", Baby Lasagna: "käsi pystyssä vihreät valot jumputus ja kyykkyhammerointi"), niin onko nämä niin merkittäviä? Kuka saa kylmät väreet, kuka sanoo wau ja kuka tarttuu puhelimeen? Kaikki noista jää itselle jotenkin latteaksi. Gunnhildin kolmannen kertsin huuto vie koko kropan kananlihalle ja Europapan lopetus puhuttelee syvästi ja jopa itkettää joitain.
Kaikkien mielipiteitä kunnioittaen ja sen myöntäen, että nämä ovat vain minun tunteitani kappaleista, eivätkä ne koskaan ole lopulta yhtä kuin voittaja. Olen todistetusti ollut väärässä Mahmoodin voiton (en tosin voittomahdollisuuden, koska lähellähän se oli) osalta ja viime vuonna uskoessani, että ihmiset jotenkin käsittäisivät Espanjan kappaleen: Se meni niin yli hilseen, että täytyy myöntää, miten olisi pitänyt mennä itseltäkin. En intuitiolla pitänyt kappaleesta, mutta annoin mahdollisuuden ja kuuntelin sitä niin paljon, että aloin pitämään siitä, koska tykkään muutenkin oppia uusia kompleksisempia kappaleita ja "makuja"... mutta että avantgarde neo-flamencolla mahdollisuus voittaa Euroviisut, jos ei itsekään fiilannut sitä ensinäkemältä?
Noh...
Kahvin, poppareiden ja kostukkeiden kiertokulkua tähän loppukauteen.
Taskurahaahan nämä varmaan teihin isoihin poikiin ( 
) verrattuna on, mutta tosiaan eka vuosi kun kokeilen tätä hommaa. 
Must tuntuu et must ei tuu fiksumpaa tai kauniimpaa mä en saanu vaikuttaa siihen millaset kortit saan vuodet eikä kilsatkaan tee must kai tän viisaampaa mut viel voin vaikuttaa siihen mitä näil korteil saan 
slayrikeskus 
Osaako joku selittää?
Coolbetiltäkin NQ 2.05 ja Q 1.68. Musta jopa Moldova on todennäköisempi finalisti, biisit on samaa tasoa mutta Moldovalla on eurooppalaisena maana sentään jotain lähtökohtaista tukea. Lisäksi uskon Moldovan viisun uppoavan tyylillisesti semissä äänestävään massaan Ausseja paremmin. Ja toki Moldovaa on vielä paljon edellä Slovenia ja Portugali, joille on mitä luultavimmin upeat livet tulossa ja heidän kappaleensakin vaikuttavat pidetyimmiltä kuin Aussien. En vaan saa päässäni aikaan sellaista skenaariota, jossa Aussit kerää tässä joukossa tarpeeksi pisteistä finaalipaikkaa varten 
