Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 2020
Kappale: Looking back
Esittäjä: Aksel
Säveltäjä: Joonas Angeria, Whitney Phillips, Connor McDonough, Riley McDonough, Toby McDonough
Sanoittaja: Joonas Angeria, Whitney Phillips, Connor McDonough, Riley McDonough, Toby McDonough
Sanat: https://eurovision.tv/participant/aksel-kankaanranta
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/10s_20s/Finland2020.html

Mukavaa pitkäperjantaita! Tänään Viisulassa katsotaan takaisin vuoteen 2020, joka muistetaan kaiken muun lisäksi UMK:n uudesta noususta sekä sen voittajasta Akselista, jonka viisuedustusmatka ei lopulta toteutunutkaan.

Aksel Kankaanranta syntyi 28. tammikuuta 1998 Turussa musikaalisille vanhemmille. Aran ja koulukiusatunkin Akselin lapsuus ei ollut aina ruusuilla tanssimista, mutta hänellä on ollut aina palo osoittaa, ettei ujouden tarvitse estää esiintymistä suuren yleisön edessä. Julkisuudessa hänet nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2017, kun hän osana Anna Puun tiimiä sijoittui The Voice of Finlandissa hienosti toiseksi. Tästä vuosi eteenpäin hän päätyi laulamaan Pyhimyksen Jättiläinen-singlellä, josta tuli suurmenestys: se muun muassa voitti Emma-gaalassa vuoden biisin sekä vuoden striimatuimman biisin palkinnot. Vaikka tässä kohtaa Akselin omaleimainen ääni olikin tullut jo suurelle yleisölle tutuksi, harvalla oli vielä kunnollista käsitystä, millainen mies sen taakse kätkeytyisi.

Vuodelle 2020 tultaessa Suomen euroviisuilut olivat pahassa kriisissä. Edellisvuoden UMK oli ollut kaikkien aikojen vähiten katsottu Suomen viisukarsintafinaali, ja itse Euroviisuistakin käteen oli jäänyt jo toinen semifinaalin jumbosija viiden vuoden sisään. Viisufanien mitta alkoi olla vähitellen täynnä, ja UMK-tuotantotiimin vaihtamiseksi tehtiin jopa adressi. Vähitellen suomalaisten korviin alkoi kuin alkoikin tipahdella tietoja suurista uudistuksista: vuosien 2018–19 kutsuartistiformaatista oli päätetty luopua, ja jatkossa UMK:n sekä uuden yhteistyökumppanin YleX:n oli määrä etsiä Suomen edustaja yhdessä avoimella kilpailulla. Muutoksen myötä kuvioihin astui myös YleX:n musiikkipäällikkö Tapio Hakanen, jonka rooli oli johtaa UMK-artistit valitsevaa tiimiä.

Musiikkiala otti paluun tehneen avoimen kilpailun avosylin vastaan, ja UMK:hon lähetettiinkin yli 400 kappaletta. Vuonna 2020 nähtiin ensimmäisen kerran monta nyky-UMK:n keskeistä elementtiä, kuten esiraadin tarkasti seulomat kappaleet lyriikkavideoineen, joille kullekin oli omistettu oma arkipäivänsä artistijulkistuksen jälkeen. Kuitenkin kilpailun musiikillinen linja poikkesi vielä nykyisestä, sillä pääpaino oli vahvasti englanninkielisissä ja popahtavissa kappaleissa. Ainoan suomenkielisen sekä humoristisemman kappaleen kiintiön täyttäjäksi oli valittu vuoden 2016 Tangomarkkinoilta tuttu Erika Vikman, jonka Cicciolina-kappaleelle oli annettu hillitty maanantaijulkaisupaikka. Kuitenkin juuri Cicciolina pomppasi joukosta suureksi hitiksi, joka striimasi platinaa sekä teki Erikasta tähden, jota joissakin yhteyksissä pidetään jopa kasvoina uudistuneelle UMK:lle. Olipa menestystarina odotettu tai ei, viisukriisissä rypeneelle Ylelle sen voi sanoa tulleen kreivin aikaan.

Cicciolinan jälkeen julkaisuvuoroon tuli Akselin kappale. Looking back -nimisen balladin tekijätiimistä löytyi suomalaisille eturivin artisteille kappaleita tehtaillut Joonas Angeria sekä kansainvälistä osaamista rapakon takaa. Akselin omien sanojen mukaan kappale kertoo rakkauden, riittämättömyyden ja maailmantuskan tunteista: tekeekö elämän varrella asetettujen virstanpylväiden saavuttaminen todella onnelliseksi vai voisiko autuus löytyä jo tästä hetkestä? UMK:n esiraatia kokonaisuudessa viehättivät erityisesti Akselin tulkinta ja valloittava persoona, ja kappaleesta löydettiin myös kaikuja isojen nimien kansainvälisistä hiteistä. Akselille Looking back oli hänen uransa ensimmäinen soolosingle.

Noin kuukausi kaikkien kuuden kappaleen julkaisemisen jälkeen, 7. maaliskuuta, koitti finaalin aika. Krista Siegfridsin Tampereen Mediapoliksessa emännöimään kilpailuun lähti Erika Vikman melko selkeänä ennakkosuosikkina. Edellisvuosilta tutuksi käyneeseen tyyliin puolet päätösvallasta oli annettu suomalaiselle yleisölle ja toinen puolisko kansainvälisille raadeille. Raadeista puolet antoivatkin täydet pisteet Akselille, joka siirtyi mukavaan johtoon Erikan jäädessä vasta kolmanneksi. Yleisöäänestyksessä ennakkosuosikki Cicciolina piti kuitenkin pintansa, joskin voitto irtosi vain puolentoista prosentin marginaalilla. Kun pisteet sitten laskettiin yhteen, raadit saivat tahtonsa läpi, ja voittajaksi julistettiin Aksel. Kaikki tahot eivät olleet lopputulokseen tyytyväisiä, ja seuraavana vuonna raatien painoarvoa laskettiinkin nykyiseen 25 prosenttiin (joskaan sekään ei olisi riittänyt nostamaan Erikaa voittoon). Muilta osin UMK oli menestys, sillä sen katsojaluvut olivat Suomen viisukarsintafinaalille korkeimmat sitten vuoden 2010.

Maaliskuussa 2020 koronaviruspandemia oli edennyt jo pitkälle, ja pian UMK:n jälkeen alkoi olla selvää, ettei Euroviisuja voitaisi järjestää perinteiseen tapaan. Lopulta yksitoista päivää finaalista tuli tieto, että kilpailu on kokonaan peruttu. Niinpä Akselin viisuvalmistelut vaihtuivat tietokonepelien pelaamiseen, koiran ulkoiluttamiseen sekä vanhan viulunsoittoharrastuksen lämmittelemiseen. Viisufanien ja eri yleisradioyhtiöiden järjestämissä korvikeäänestyksissä Suomi ei Looking backilla erityisempää menestystä saavuttanut, mutta miten oikeissa viisuissa olisi käynyt, sitä ei koskaan saada tietää.

Joka tapauksessa yhdestä megahitistä ja mainioista katsojaluvuista UMK sai vuonna 2020 sulan hattuunsa, ja kuten ehkä tiedämmekin, se oli vasta alkua. Seuraavana vuonna Aksel palasi karsintoihin tavoittelemaan unelmaansa Rotterdamin viisulavalla esiintymisestä, mutta voittoon asti yritys ei enää riittänyt. Sittemmin Akselin tuotanto on painottunut suomenkielisiin singleihin, jotka ovatkin saavuttaneet ihan mukavaa suosiota ja vakiinnuttaneet hänen paikkaansa suomalaisessa musiikkiskenessä. Akselia voi käydä kuuntelemassa vaikkapa viisulauantaina 11.5. Tampereen Nokia Arenalla Suomen suurimmissa Euroviisubileissä, joissa myös Looking back kuultaneen.

Aksel Facebookissa

Aksel Instagramissa

Tällä ei kyllä olisi ollut mitään asiaa finaaliin, joten kisan peruminen ei suomalaisittain haitannut. Aneeminen kappale eikä sinänsä symppis laulajakaan ollut kovin karismaattinen. Pari tähteä.

Kyllähän tämä aika mitäänsanomattomaksi jää. Ei oikein herätä tunteita. Erikaa olisi niin paljon enemmän toivonut viisuihin, jos ne olisi järjestetty. Kaksi.

Harmi, että vuosien 2019-2020 esittely alkoi viisulassa näin vaatimattomilla näytteillä.

Eipä tästä paljoa kerrottavaa jäänyt jälkipolville. Unohdettava radioballadi. Akselilla on kyllä kaunis ääni. Sentään tuo UMK ja Erikan hitti tekivät vihdoin tarvittavan ravistuksen karsinnoille. Kaksi tähtiä Akselin biisille. Oli sentään parempi kuin edellisvuoden pohjanoteeraus Darude.

Viisujen peruuntuminen oli nyky-Umkn pelastus, sillä kaikkihan on siinä uskossa että Cicciolina oli vuoden 2020 edustaja
munkin mielestä asia on just niin.

Aksel olis käynyt viisuissa vaan karsiutumassa ja tehnyt suomalaisille viisuseuraajille & artisteille viisulamaannuksen, kuka hullu olis edes halunnut osallistua Umk:oon tuollaisen emämunauksen jälkeen?? niin, ei kukaan.
suomalainen viisuvuosi 2020 onneksi muistetaan siitä että viisut peruttiin mutta siitä huolimatta todellinen voittaja Erika Vikman nousi parrasvaloihin ja Cicciolinasta tuli kertaheitolla ikimuistoisempia suomalaisia viisuja ikinä.
Kansa kuunteli Cicciolinaa, kansa rakasti Cicciolinaa: unohtaen onnellisesti koko Akselin.

Ainiin pitää antaa tälle ruikutuksellekin joku arvio, ok ok
2/5 - enempää ei tipu.

Ihan peruslaadukas, mutta herkästi unohtuva kappale. Solistissakaan ei sellaista karismaa, johon kiinnittyisin.

KOLME. Seuraava.

balladeille minäki menetin sieluni jo vuasina -73 ja -74 kun ESC-sairauteni puhkesi kukkaan ja v -75 tapahtui sitten se SE (sjung av Karin Glenmark 83) lopullinen tajunnan menetys, musiikillisen orgasmin huippukokemus ja sillleeeen....

Balladeille siis aina rutosti lisä pisteitä ja noille inhottawille (lähes aina) tasatahtisille poprenkutuksille miinuksia sitten suunnilleen samassa suhteessa, yök ja ahhh ...

ihanan kaksijakoinen bipoläärinen viesti taas multa, kyllä, kuten huomasitte, kultakäpyset, ja perus homppelit tai niiden valioluokka, olen pitkästä aikaa päässy, just Nu, vill jag leva, just nu ... tänne wanhemman siskoni läppärin ääreen .... kun oma pöytäkoneeni on edelleen mystisesti ... epäkunnosa...


ai Akselille pisteitä, nohhh waikka noin 2.9 ... ?

Olipas se pliisumpi kuin muistinkaan. En ole neljään vuoteen kuunnellut kertaakaan, ja ymmärrän kyllä, miksi en ole. Sitä en ymmärrä, miksi tämä on UMK-puntarillani ollut sijalla 3/6. Korjataan virhe nyt ja annetaan vain yksi tähtönen! Olisipa tässä ollut edes jotakin ilmeistä vikaa, niin olisi sentään ollut jotakin. Tyyliin joku Sveitsi 2016 sentään haluttaa joskus aina katsoa. (Sivumennen sanottuna eikös looking ole vessakuningas )

(Mutta joo... tulipa taas kuunneltua mahtava Cicciolina ja vielä parempi Syntisten pöytä. Harmi, ettei sitä pappivideota jälkimmäisestä enää ole YouTubessa. Erikalle joku suomijunttidisco vielä kerran ja viisuihin oi kyllä kiitos. Niin ja Looking Backilla ei siis ainakaan omissa kuunteluissani ole ollut yhtikäs mitään olemassaoloa viisutyrkkyyden ulkopuolella, toisin kuin vaikka Cicciolinalla. Sepä siitä sitten.)

Hyvä laulaja, mutta biisi todella vaatimaton. Finaaliin ei tosiaan olis ollut mitään asiaa. Akselin täydellinen dumaaminen somessa yms. oli tosin todella ikävää.

Kakkonen irtoaa.

Hellyn antamaan heikot neljä tähteä, sillä livenä tämä pelitti mielestäni erinomaisesti. Sävellys toki on turhan tavanomainen, kunnon C-osa puuttuu, mutta sanoitus sen sijaan henk.koh puhuttelee. Kikkioliina oli tunkkainen tuhnu verrattuna siihen, mitä Erikalta sittemmin on tullut eli ihan oikein sikälikin meni.

Olipas kiva palata vuoteen 2020 tämän esittelyn kirjoittamisen merkeissä. Tuo vuosi jäi loppujen lopuksi muistoissani positiivisen puolelle, sillä vaikka moni suuri suunnitelma peruuntui, onni löytyi lopulta yksinkertaisista asioista. Eikä ollut mitään sotap*skaakaan.

Hauska sattuma, miten hyvin Looking back onnistuu sanoittamaan noita koronavuoden fiiliksiäni, ja sikäli kappale on onnistunut joissakin mielentiloissa menemään aidosti tunteisiini. Mutta joo, hieman raakileeksihan biisi kokonaisuutena jää, ja mm. C-osaa sekä jonkinlaista visuaalista huipentumaa esitykseen jäin minäkin kaipaamaan. Viisuvalintana myös täysin hukkaan heitetty osallistuminen tällainen biisi, jolla ei ole oikein hitti- eikä viisumenestyspotentiaalia. Uudistuneen UMK:n kannalta viisujen peruuntuminen ja korona-aika yleensäkin saattoivat tosiaan olla aikamoinen jackpot.

Kolme tähteä!

etten vaikuta liian kylmältä niin on pakko todeta se että Akselilla on kaunis laluluääni ja se on edukseen suomenkielisissä biiseissä
Akselin tulkinta tässä Matkustaja-duo-coveris oli ihan fantastinen

Muistaakseni pidin tästä alun alkaen enemmän kuin Cicciolinasta, mutta ennen UMK:n finaalia olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että fiksumpaa Erika on viisuihin lähettää. Erikan järkyttävä live kuitenkin muutti mielen ja annoin ääneni lopulta alun suosikilleni. Toki varmasti on totta, ettei tällä olisi finaaliin päästy ja UMK:n kasvu olisi voinut jäädä täysin jalkoihin ilman peruuntuneita viisuja. Mutta kaunis kappale on edelleen, Akselilla on ihana ääni. Hän saisi käydä yrittämässä vielä kolmannenkin kerran omasta puolestani.

Neljä tähteä.

Ps. Pitää vielä kehua, että tähän oli kyllä saatu rakennettua oikein onnistunut live, joka aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä.