Viisukuppila

Niin, otsikossahan se kysymys jo tulikin.

Itse en yleensä voi sietää rap-musiikkia ja r'n'b:tä. Melodiaton örinähevi ei myöskään uppoa. Jazzia en myöskään ymmärrä, varmaan joo tosi hienoa musiikkia mutta mulle ei uppoa.

Olen kyllä melko kaikkiruokainen musiikin suhteen ja melkein minkä tahansa tyylinen kappale voi iskeä, jos siinä on esim. hyvä melodia. Olen joskus tykästynyt kovastikin joihinkin rap-kappaleisiin, joissa on hyvä kertosäe tms. Mutta yleensä siis en tykkää ja pahimmassa tapauksessa kamalan musiikin kuuleminen saa aikaan suunnattoman raivoreaktion.

(Toivottavasti tällaista ketjua ei ole jo olemassa, jos on niin yhdistäkää...)

Rock, punk, heavy. Se on kuulkaas maailmanlopun enteet, jos joskus näette tämän innostuvan hevistä.

Jazz ja blues on kanssa vähän niin ja niin. Välillä se sopii tunnelmaan, eli yleensä pitää olla illanhämy jo käynnissä, että kestän sitä. Hyvää nukahtamismusiikkia esim.

Mulla muuten aika samat kuin Violetella, mutta reggae (vaikka oliskin o.k.) on jostain syystä se suurin inhokki. Kaksi piisiä vielä menee, mutta kolmannen kohdalla tekee jo mieli juosta pois. Ja joku fuusiojazz on liian vaikeeta, ja ylipäätään kaikki, jossa ei ole selvää melodiaa.

R'n'b ei uppoa lukuunottamatta Stig Doggin tuotantoa. Liian raskas hevi tai liian aggressiivinen trance pelottaa myös.

Muuten kaikki tyylit uppoavat, mutta toki jokaisessa tyylissä on joku edustaja, jonka tuotantoa en voi sietää.

Mä en osaa kyllä nimetä jotain tiettyä genreä, mutta vihaan biisejä joissa ei ole kunnon melodiaa, ähistään tai voihkitaan vain jotain epämääräistä. Kai se sitten liippaa lähimpänä r'n'b:tä.

Kiitos Anna_M muistutuksesta: minäkään en pidä reggaesta. Ei se yleensä pieninä annoksina suurta aggressiota aiheuta, mutta turhaa musiikkia se kyllä läpeensä on.

Kaikissa genreissä on yksittäisiä biisejä, joista pidän ja samoin kaikissa genreissä on biisejä, joista en pidä. Ainoat genret, jotka itsessään ärsyttävät esittäjästä ja biisistä riippumatta ovat rap ja r'n'b. Toki näistäkin tyylilajeista löytyy hyvät kappaleensa, mutta yleisesti ottaen ärsyynnyn todella pahasti, jos joudun näitä kuuntelemaan. Rapissa ärsyttää uhoaminen ja tasapaksu pälätys, r'n'b:ssä taas ulina, ähkiminen ja kiekuminen, yleensäkin kaikki r'n'b-maneerit.

En kyllä ihan heti osaa sanoa, onko mikään genre sellainen että lähtökohtaisesti tökkii - toki joitain suosikkeja on ja joitain johon suhtaudun suuremmalla epäilyksellä.

No joo -suurin epäilys kohdistuu kyllä dancepoppiin ym ärränbiihin, kun se nyt usein vaan on niin hengetöntä nykyisin - voicelta tulevaa Voice Party tms kattausta en jaksa yhtään, kuten en jaksa nrj:n säksättävää soittolistaakaan. Toisaalta en jaksa Radio Rockin kitaravallipötköä enkä Iskelmän jarisillanpäämattijateppo-makkaraakaan.

Nirsous ei kuitenkaan kohdistu genreen sinänsä vaan laatuun.

ARGGGGGGGHHHH ja tätä kirjoittaessa pamahti radiosta soimaan mikäs muu kuin Dima Bilan ja Believe. Tässä on se genre jota inhoan: Dima Bilan.

Nehaka kirjoitti:Kaikissa genreissä on yksittäisiä biisejä, joista pidän ja samoin kaikissa genreissä on biisejä, joista en pidä. Ainoat genret, jotka itsessään ärsyttävät esittäjästä ja biisistä riippumatta ovat rap ja r'n'b.

Aika samat ajatukset. En koe että vihaisin äränpeetäkään automaagisesti. On olemassa jopa jotakin rap- tai hiphop-kappaleita jotka voin kuunnella. Yleisesti ottaen: Kappale sinänsä merkitsee enemmän kuin sen edustama genre.

Toki lähinnä sydäntä ovat metalli, hyvä poprock ja elektroninen musiikki.

Edit: Tajusin muuten, että metallin suhteen olen ehkä melkein yhtä kranttu kuin muiden genrejen, joista en sinänsä pidä niin paljon. Esim. black metal ei iske, eikä vokalistit, jotka eivät osaa kuin imitoida keksimonsteria. Se on joko tai

Suomalainen humppa- ja tanssilavaiskelmä,tyyliin:Matti&Teppo,Yölintu ynnä muut joita en onneksi edes tiedä nimeltä (ja onko muuten hirveämpää ohjelmaa kuin se kesäillan valssi jossa vierailee suuria suomalaisia iskelmä "tähtiä" ja kansa tanssii kameraan vilkuillen "päästinköhän me televisioon")

Ai niin sen voisin lisätä, että tunnen hienoista epäluuloa aina kun jokin, mikä hyvänsä, leimautuu kovin voimakkaasti nk. akateemisen maun suosikiksi. Tämän voin tunnustaa. Yleensä niissä on jotain vikaa, kuten itseriitoista teeskentelyä . Esimerkiksi Ultra Bra ja CMX ovat kuuluneet tähän kategoriaan, johon en kykene luomaan tunneyhteyttä.

Minä taas rakastan Ultra Brata ja CMX:ää. Ehkä olen sitten niin akateeminen...

Kun nyt musiikkiin liittyvästä asenteesta tuli puhe, niin itse taas vierastan sellaista tietynlaista äijäily-juntti-imagoa eli juodaan kaljaa ja puhutaan muijista ja autoista yms. Täydellisenä tyyliesimerkkinä Popeda.

Mä niin en kestä metallia!

Violette kirjoitti:Kun nyt musiikkiin liittyvästä asenteesta tuli puhe, niin itse taas vierastan sellaista tietynlaista äijäily-juntti-imagoa eli juodaan kaljaa ja puhutaan muijista ja autoista yms. Täydellisenä tyyliesimerkkinä Popeda.

Sinäpä sen sanoit, yääk... Toinen inhokkini on Eppu Normaali.

Violette kirjoitti:Kun nyt musiikkiin liittyvästä asenteesta tuli puhe, niin itse taas vierastan sellaista tietynlaista äijäily-juntti-imagoa eli juodaan kaljaa ja puhutaan muijista ja autoista yms. Täydellisenä tyyliesimerkkinä Popeda.

Mä on sitten kai henkisesti juntteileva äijä, koska olen ajoittain aina pitänyt Popedasta, mä olen jopa raahannut muutoin täysin rok mieheni, mutta tämän kohdalla kiemurtelevan, Tavalle konserttiin. Pate on ollut karismaattinen tulkitsija, etenkin jossain sooloissaan. Ja paljon herkempi kuin mitä pinnalle näyttää.

Sen sijaan joku Jani Wikholm edustaa mulle täysin junttia muka herkkää automiestä Joo ja Eppujen tuotannossa mäkään en välitä muusta kuin riimien näppäryydestä. Ne on sellasia nenänkaivajia.

Aina ja ikuisesti suomi-iskelmä! Lisäksi jenkkipellein R'n'B ei oikein jaksa innostaa kuten myös rap.

Mäkin tykkäsin Popedasta ihan hirveesti sillon teinivuosinani 80-luvulla. Kaasua komisario Pepponet ja muut oli tehosoitossa. Sittemmin maku on kyllä hieman muuttunut.

Jonkin sortin jazzia, jonka uhriksi joskus Juttutuvassa jouduin. Se oli jotakin niin järkyttävää epävireistä melusaastetta etten voinut kuin epäillä sitä esittävien "taiteilijoiden" mielenterveyden tilaa ja poistua nopeasti paikalta oman mielenterveyteni säilyttämiseksi.

Hermoni ovat olleet koetuksella myös joutuessani kuuntelemaan kokonaista marimbaorkesteria

Taitaa mennä noi inhokit tonne Jazzin, Oopperan ja örinähevin puolelle.

Joo, jatsi ja örinähevi ovat minustakin aika karmivia.

ta1ja kirjoitti:

Violette kirjoitti:Kun nyt musiikkiin liittyvästä asenteesta tuli puhe, niin itse taas vierastan sellaista tietynlaista äijäily-juntti-imagoa eli juodaan kaljaa ja puhutaan muijista ja autoista yms. Täydellisenä tyyliesimerkkinä Popeda.

Mä on sitten kai henkisesti juntteileva äijä, koska olen ajoittain aina pitänyt Popedasta, mä olen jopa raahannut muutoin täysin rok mieheni, mutta tämän kohdalla kiemurtelevan, Tavalle konserttiin. Pate on ollut karismaattinen tulkitsija, etenkin jossain sooloissaan. Ja paljon herkempi kuin mitä pinnalle näyttää.

Sen sijaan joku Jani Wikholm edustaa mulle täysin junttia muka herkkää automiestä Joo ja Eppujen tuotannossa mäkään en välitä muusta kuin riimien näppäryydestä. Ne on sellasia nenänkaivajia.

Mäkin kai kuulun sitten näihin äijäily-juntti-imagoon luokiteltaviin, kun sattuu Popedan musiikista pitämään. Samoin Eput menee paremmin kuin hyvin läpi, niin riimeineen kuin muutenkin, mut se varmaan johtuu siitä, että on ollut sen ajan teini ja tuli kuunneltua muutakin kuin Bogart co:ta, Mambaa ja Yötä. Siinäe parhaat suomalaiset tulikin melkein lueteltua 80-luvulla. 80-suomi-iskelmä oli silloin (en tiedä, suhtaudunko enää yhtä kriittisesti) kyllä jotain niin käsittämättömän ällöttävää, ettäkanava vaihtui livakasti radiossa tai sitten se radio meni salan nopeudella kinni. Sitä ei vaan kestänyt.

Jani Wickholmista mä olen jokseenkin samaa mieltä, samoin mä en koskaan ymmärtänyt sen ajan teininäkään Dingo- ja Neuman-hysteriaa. Toki Dingollakin pari hyvää biisiä oli, mutta ei vain oikein ikinä mennyt jakeluun se musa.

Örinähevi (mikä loistava nimitys ) ei kyllä oo koskaan kuulunut suosikkeihin. Rockia sentään tulee kuunneltua paljonkin, viime aikoina mua on suorastaan aivopesty rock-musiikin linjalle. Ja jotenkin oudosti tänä vuonna viisuissakin parhaat biisit löytyi rock-genrestä, muutamaa kunnon homohumppaa tietenkään unohtamatta.

Jazzia on taas tullut totuteltua kuunteleen vähän varkain. Tosin paljon paremmin uppoaa vanha jazz kuin tää moderni pianonpimputtelu... aika kaikkiruokainen siis nykyään.

Katten-Gustaf kirjoitti:
Jani Wickholmista mä olen jokseenkin samaa mieltä, samoin mä en koskaan ymmärtänyt sen ajan teininäkään Dingo- ja Neuman-hysteriaa.

MITÄ??? Et ymmärtänyt Dingoa!!!!!!!

t: nimim. "Seinänsä Neumannin kuvilla paperoinut nahkatakkinen tyttö"


Oojaa, oli ne aikoja! Vieläkin naureskellaan kaverin kanssa niille muistoille. Mut joo, örinähevi sucks, muu hevi käy kyllä.

Katten-Gustaf kirjoitti: Samoin Eput menee paremmin kuin hyvin läpi, niin riimeineen kuin muutenkin, mut se varmaan johtuu siitä, että on ollut sen ajan teini ja tuli kuunneltua muutakin kuin Bogart co:ta, Mambaa ja Yötä. Siinäe parhaat suomalaiset tulikin melkein lueteltua 80-luvulla.

Mutta eikö silloin ollut sentään paras ikinä, Sielun Veljet??? Ja eikö Pelle Miljoona ollut parempi kuin Eput, Moottoritie on kuuma ja etenkin Tumppi Varosen vetämä Tahdon rakastella sinua? Suomirockista noita mä kuuntelen, Popedan varhaisemman ohella (joo ei mullekaan ihan kaikki uppoa kuten nää kersantit yms) ja sit ja Hanoi Rocksia. Juicea jonkun muun laulamana mieluummin. Ja vielä varhemmista tietenkin lisää.

Dingoa mäkään en ole ymmrtänyt ennen kuin joskus ehkä nyt. Paitsi se irkkubiisi Sata[jotain] laivaa oli kyllä heti hyvä kun sen kuulin.

EDIT: Osa örinähevistä käy, jos siinä on muutakin. Riippuu ihan. Mutta on se aika vaativa genre ja etenkin siinä ottaa päähän tietty truuhevi asendeellisuus, ett tää on niinku kovin juttu ja muut on on niinku pellejä.

ta1ja kirjoitti:EDIT: Osa örinähevistä käy, jos siinä on muutakin. Riippuu ihan. Mutta on se aika vaativa genre ja etenkin siinä ottaa päähän tietty truuhevi asendeellisuus, ett tää on niinku kovin juttu ja muut on on niinku pellejä.

Täysin samaa mieltä. Muutenkin mua ällöttää kaikki muka-kovistelu ja muiden halveksunta. Jokainen tehköön omaa juttuaan, mutta ei sitä nyt tarvitse sitten muiden juttua haukkua ja dissata vain siksi kun ei itse sitä ymmärrä.

Violette kirjoitti: Muutenkin mua ällöttää kaikki muka-kovistelu ja muiden halveksunta. Jokainen tehköön omaa juttuaan, mutta ei sitä nyt tarvitse sitten muiden juttua haukkua ja dissata vain siksi kun ei itse sitä ymmärrä.

No aivan, en voisi olla enempää samaa mieltä , vaikka varmaan itsekin siihen joskus sorrun. Eikä sen tarvitse olal edes kovistelua, se voi olla mitä tahansa tyyliin perustuvaa snobbailua, ett joku muka olisi jotenkin lähtökohtaisesti parempaa - kovempaa, älykkäämpää, taiteellisempaa, herkempää, muodikkaampaa, coolimpaa you name it.

Aivan, täysin samaa mieltä. Joillekin ihmisille on vaan niin mahdotonta ymmärtää, että kaikesta musiikista voi joku aidosti pitää, vaikka ei itse ymmärtäisikään yhtään. Pop-musiikista pitävänä viisufanina tällaista halveksuntaa ja nauramista saa aina kuulla, mutta no, olen jo aika tottunut. Itsensähän he siinä nolaavat.

^Niinpä - aitoja helmiä on kaikkialla niin kuin on niitä muovejakin.

Minä siedän melkein kaikkia musiikkityylejä Biisi (siis sävelmä ja soinnutus) ratkaisee pidänkö jostakin vähän vai paljon. Loistavia biisejä löytyy melkein joka genrestä tai niiden alagenreistä. Ehkä joku norjalainen s**tananpalvontametalli ei sytytä, koska niistä en tunnista edes sävelmää.
Dancemusa on kuitenkin se rakkain musiikkityyli ja huomaankin usein pitäväni dancebiiseistä, vaikka sävelmä ei olisikaan niin kummoinen. Kun taas muun tyylisiltä biiseiltä vaadin enemmän

Yhtä poikkeusta lukuunottamatta miä en juurikaan voi sanoa mitään genreä sietämättömäksi, ja se poikkeus on (c)rap. Yksittäisiä sietämättömiä esiintyjiä tai kappaleita voi olla kyllä kaikissa genreissä, mutta kyllä niistä yleensä vastaavasti helmiäkin löytyy. Toisaalta, paikka ja tilannekin vaikuttaa jonkin verran siihen, mitä sietää. Esimerkiksi näin kesäaikaan töissä (tarkemmin sanottuna työkoneen ohjaamossa) kuuntelee erilaista musaa kun esimerkiksi kotona rentoutuessa.

Ja toisaalta, vaikuttaa kyllä että meikäläisen suosikkimusiikki on aika monen inhokkilistalla: suomirokki, -poppi ja -iskelmä täyttävät miun levyhyllyn varmaan jotaan 70-80-prosenttisesti, ja ratiossa soi yleensä Iskelmä tai Suomipop

Violette kirjoitti:Itse en yleensä voi sietää rap-musiikkia ja r'n'b:tä.

Tuosta aika samaa mieltä, tosin siihen on jo aika tottunut kun tässä maassa nuo soi ihan joka paikassa... Siis vähän niinkuin pakko oppia sietämään.

Muita inhokkeja:
suomalainen iskelmä-tango-humppa, suurimmaksi osaksi
ns. poikabändit (boy bands)
samoin ns. tyttöbändit (esim. joku Pussycat Dolls )


Mutta olen kyllä aika samaa mieltä monien kanssa, että kappale merkitsee enemmän kuin genre, lähes joka genrestä löytyy jotain hyvää, ja samoin myös huonoa.