Vuosi: 1987
Kappale: Sata salamaa
Esittäjä: Vicky Rosti
Säveltäjä: Petri Laaksonen
Sanoittaja: Veli-Pekka Lehto
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 15./22
Pisteet: 32
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1987fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Finland1987.html
Virve ”Vicky” Rosti (s. 10. marraskuuta 1958) nousi ilmiömäiseen suosioon jo teini-ikäisenä. Toukokuussa 1974 tämä temperamenttinen 15-vuotias tyttö voitti ylivoimaisesti Pop-muusikot ry:n järjestämän Suomen iskelmämestaruuslaulukilpailun. Voiton jälkeen tie vei Suomen suurimman ohjelmatoimisto D-tuotannon toimitusjohtajan Dannyn puheille, joka kiinnitti oitis Vickyn Suomen suurimman kesäkiertueen Danny-show'n leading ladyksi. Kiertueen jälkeen vuorossa oli neuvottelut levy-yhtiön kanssa. Suomen toiseksi suurin levy-yhtiö Scandia oli kiinnostunut tekemään Vickyn kanssa edes yhden singlen.
Vickyn ensimmäinen single näki päivänvalonsa alkuvuodesta 1975. Levy-yhtiöt pamput olivat valinneet hänen esitettäväkseen kappaleen Siinä ruutia on kun rakastun. Reippaassa laulussa nähtiin selvää hittiainesta. Singlellä oli kuitenkin oltava myös b-puoli. Vicky itse ehdotti, että saisi levyttää brittiläisen Paper Lace –yhtyeen kappaleen The night Chicago died. Pertsa Reponen teki lauluun suomenkielisen tekstin Kun Chicago kuoli. Vickyn esikoissingle nousi suureen suosioon, mutta levyn suureksi hitiksi osoittautuikin nuoren 16-vuotiaan artistin itsensä valitsema singlen b-puoli. Kun Chicago kuoli nousi kolmeksi kuukaudeksi Suomen listaykköseksi kesällä 1975. Vicky Rosti ei jäänyt yhden hitin ihmeeksi, sillä seuraavana vuonna listoilla jyräsi hänen seuraava superhittinsä Tuolta saapuu Charlie Brown, ja syksyllä 1976 listoille nousi laulu Näinkö meille aina täällä käy. Vickyn vuonna 1976 ilmestynyt albumi myi huikeat 50 000 äänitettä, mikä on melkoinen saavutus, sillä Suomessa tuohon aikaan vain muutama pitkäsoitto oli ylittänyt tuon myyntilukeman. Vicky Rosti oli ehdottomasti Suomen suosituin teinitähti 70-luvulla. Hän suoritti arkisin lukio-opintojaan ja keikkaili viikonloppuisin.
70-luvun jälkipuoliskolla Vicky julkaisi vuosittain uuden albumin. 70-luvun lopulla Vickyn albumit alkoivat täyttyä ajan hengen mukaisesti diskosoundeista. Vuonna 1979 Vicky levytti peräti kaksi diskoklassikkoa: Oon voimissain, joka oli suomenkielinen versio Gloria Gaynorin superhitistä I will survive sekä Menolippu, joka oli suomenkielinen versio legendaarisesta One way ticket to the blues –klassikosta, joka oli noussut Eruption-yhtyeen diskoversiona uudelleen listoille.
80-luvun alkaessa Vicky Rostin ura hiljeni tyystin. Vicky päätti keskittyä perhe-elämään ja jätti keikkailun sikseen. Silloin tällöin Vicky kävi kuitenkin tekemässä muutaman satunnaisen levytyksen. Vuonna 1984 hän levytti suomenkieliset versiot kyseisen vuoden Britannian (Miksi rakkaudella leikit) ja Irlannin (Portti 5) euroviisuista ja vuonna 1985 vuorossa oli suomenkielinen käännösversio viisut voittaneesta La det swinge –kappaleesta (Vanha svengi).
Vuonna 1987 Yleisradio pyysi kymmeneltä säveltäjältä laulun Suomen euroviisukarsintoihin. Säveltäjien joukossa oli myös Petri Laaksonen, joka oli säveltänyt Suomen kahden vuoden takaisen viisun Eläköön elämä. Laaksonen oli nähnyt loppuvuodesta 1986 risteilymatkalla iskelmätähti Paula Koivuniemen ja kysynyt häneltä vinkkejä sen suhteen millaisella kappaleella Suomen kannattaisi osallistua Euroviisuihin. Koivuniemen ytimekään vastauksen – ”sen pitää olla nopee” – inspiroimana Laaksonen sävelsi laulun Sata salamaa. Teksti tilattiin Eläköön elämän tavoin V-P. Lehdolta. Laulun esittäjäksi Laaksonen päätti kutsua hiljaiseloa viettävän Vicky Rostin. Vicky Rosti empi pitkään julkisuuteen palaamista, mutta Laaksonen sai hänet mukaan viisukarsintaan vakuuttamalla, ettei kyseinen laulu voi voittaa karsintoja.
Vaan kuinkas sitten kävikään, kun karsinnat koittivat 21. helmikuuta 1987. Suomalaiset kiinnittivät huomiota hyvin euroviisumaiseen Sata salamaa –kappaleeseen ja äänestivät sen postikorteilla Suomen viisuedustajaksi Brysseliin. Voitto oli kuitenkin täpärä, sillä Sata salamaa keräsi vain 1566 postikorttia enemmän kuin toiseksi sijoittunut Kesätuuli. Kyseessä oli siihen mennessä täpärin euroviisukarsintojen yleisöäänestyksen tulos.
Suomen euroviisukarsintavoiton jälkeen Vicky Rosti solmi levytyssopimuksen Flamingo Musicin kanssa. Sen nokkamies Kassu Halonen sovitti Sata salamaa -kappaleen uudelleen hieman nuorekkaampaan kuosiin. Samassa yhteydessä levytettiin myös laulun englanninkielinen versio Firenight. Levytysversion sovitusta päätettiin käyttää myös kansainvälisessä viisufinaalissa. Vicky Rosti sai viisuesitykseensä avuksi Boulevard-yhtyeen pojat.
Suomen viisudelegaatio eli Brysselissä jännityksessä, sillä koko Suomen viisuesiintyminen oli Yleisradion teknisten työntekijöiden lakon vuoksi vaakalaudalla. Mikäli lakko olisi jatkunut vielä viisufinaalin aikaan, viisuja ei olisi voitu televisioida Suomessa eikä Suomen raati olisi voinut osallistua äänestykseen, mitkä olivat kilpailuun osallistumisen ehtoja. Lakko saatiin onneksi ratkaistua kaksi päivää ennen finaalia, ja näin Suomi sai esiintyä Brysselin euroviisufinaalissa 9.5.1987 esiintymisnumerolla 18.
Sata salamaa oli saanut ristiriitaisen vastaanoton. Vedonlyöjät eivät uskoneet Suomen menestykseen alkuunkaan, mutta paikan päällä ollut viisuyleisö uskalsi povata Suomelle hyvää sijoitusta. Jopa BBC:n kyyninen viisuselostaja Terry Wogan kehui vuolaasti Suomen esitystä. Äänestys alkoikin Suomen osalta lupaavasti, sillä heti ensimmäisenä pisteensä jakanut Norja antoi Suomelle peräti 10 pistettä. Valitettavasti pistehanat hyytyivät, ja lopulta suomalaiset saivat lopulta tyytyä vain 32 pisteeseen, jotka oikeuttivat sijaan 15. Vaikka monen suomalaisviisun huonoa menestystä on surkuteltu, niin Sata salamaa –kappaleen huonoa menestystä on pidetty kenties kaikkein käsittämättömimpänä oikeusmurhana. Huono menestys ei ole kuitenkaan estänyt kappaletta jäämästä elämään. Päinvastoin, Sata salamaa on viimeistään 2000-luvulla noussut Suomessa kenties kaikkien aikojen suosituimmaksi euroviisukappaleeksi, jota soitetaan edelleen toistuvasti yökerhoissa ja lauletaan illasta toiseen karaokebaareissa. Myös lukuisissa iltapäivälehtien äänestyksissä Sata salamaa on äänestetty toistuvasti Suomen kaikkien aikojen parhaaksi euroviisuksi. Ironista kyllä, vuonna 1987 Sata salamaa ei nauttinut oikein minkäänlaista kaupallista suosiota.
Vickyn ura jatkui 90-alussa, kun hänet pyydettiin Menneisyyden vangit –yhtyeen jäseneksi. Erityisesti 70-luvun musiikkia soittava yhtye nousi nopeasti yhdeksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmaksi bilebändiksi. Menneisyyden vangit keikkailee edelleen säännöllisesti, ja yhtyeeltä on julkaistu myös useita pitkäsoittoja. Menneisyyden vankien ohella Vicky on silloin tällöin levyttänyt myös muutamia soololevyjä. Vuonna 2004 hänen kokoelmalevynsä nousi Suomen albumilistalla peräti toiseksi. Vuosina 2012-2013 Vicky Rosti on ollut mukana erittäin suositulla Finnhits-kiertueella neljän muun suomalaisen iskelmämusiikin konkarin kanssa. Vickyn 70-luvun superhitit jaksavat innostaa nostalgiannälkäistä Suomen kansaa vuodesta toiseen, mutta myös jokaisella keikalla Sata salamaa saa yleisön kannat kohti kattoa.
Karsinnan kakkonen: Johnny Lee Michaels - Kesätuuli
Vicky Rosti – Sata salamaa (karsinnan voittoesitys tuloslähetyksessä)
Vicky Rosti euroviisujen alla (ylen Elävä arkisto, tv-uutiset 9.5.1987)
Vicky Rosti - Firenight
Virve Rosti - Sata Salamaa (2009)
Virve Rosti Spotifyssa
Aiemmin Viisulassa:
Suomi 1985: Sonja Lumme - Eläköön elämä
Suomi 1988: Boulevard – Nauravat silmät muistetaan