Samiasd kirjoitti:Haluaisin kovasti tietää, mikä sanoituksessani oli erityisen pielessä? Tiedän, että se ei ollut todellakaan paras, mutta en kyllä tiedä, miksi se oli kaikkien mielestä noinkin huono. Haluaako joku avata sitä hieman?
Niin kuin TomppaJr kommenttiketjussa sanoi, ei ole olemassa mitään pakettiratkaisua tai kaikkiin sanoituksiin sopivaa arvostelutapaa.
Asiaa kannattaa tarkastella niin, että on olemassa useita eri lisäarvoa mahdollisesti tuovia asioita, joita sanoitus joko sisältää tai ei. Kaunis runomaisuus tai riimittely on yksi niistä - mutta tuokin sopii vain tiettyihin tilanteisiin.
Jos sanoitus ei sisällä juuri mitään lisäarvoa tuovia elementtejä ja on myös teknisesti heikko, silloin se pärjää huonosti, kuten tässäkin kisassa näkyy. Idea ei ole heti vähentää pisteitä puutteista verrattuna johonkin universaaliin malliin.... idea on lähteä nollilta ja antaa lisäpisteitä erilaisista taiteellisista onnistumisista. Lopuksi vähennyksiä voidaan antaa epäyhtenäisyyksistä, teknisistä vioista ja kieliopista/kirjoitusvirheistä.
Jokaisen arvostelijan maku on erilainen. Itse arvostan riimejä, mutta en anna niille läheskään yhtä paljon arvoa kuin mm. TomppaJr. Sanoituksesi olisi ehdottomasti voinut menestyä riimeittä, jos se ei olisi sekä aiheeltaan että aiheen käsittelytavaltaan niin tylsä ja epäinnovatiivinen. Kerrontasi oli luetteloivaa sen sijaan että se olisi kertonut jotain kiinnostavaa. Ääni 1 häiritsee, ääni 2 häiritsee, ääni 3:kin häiritsee... okei. Torvet eivät käsittääkseni voi 'huutaa' (ne tööttäävät) ja 'raakua' ei ole edes sana.
Kannattaa miettiä minkälaisen rakenteen sanoitukselleen haluaa: onko sanoitus proosaa, dialogia, miljöönkuvausta vai jokin yhdistelmä? Onko sanoitus huumoripitoinen, filosofinen, aisteihin vetoava, tunnelmaa luova, musiikkia luovasti tulkitseva, opettavainen (luennoitta ja saarnoitta) tai kielellisesti sointuva? Kaikkea ei tarvitse olla, mutta ainakin jotain näistä. Paras tapa epäonnistua on vain hutaista aihe ja laittaa sanoja sanojen perään miettimättä kokonaisuutta. Mitä sanoituksellaan haluaa kertoa tai ilmaista uudella tyylillä? Onko siinä mitään kiinnostavaa tai omaa? Mikä on käytetty tyyli, ja onko sanoitus yhtenäinen tyylilleen?
Yritit tehdä sanoitusta joka vetoaa aisteihin ja tulkitsee musiikkia luovasti. Mutta sanoitus on liian luettelomainen, eikä sanoitustilaa käytetä oikeissa suhteissa näihin tarkoituksiin. Ilmaisut ovat liian tavanomaisia ('hermoromahduksen partaalla') tai ne eivät muista syistä vain herää henkiin.
Älä kerro että olet hermoromahduksen partaalla.... mieluummin kuvaa miltä tuntuu olla sen partaalla! Sen sijaan että luettelet kaikki mahdolliset epämiellyttävät äänilähteet tilantäytteeksi, keskity muutamaan ärsyttävimpään ääneen tai vaikkapa yhteen, ja kuvaile niitä mielikuvituksellisemmin. Luettelointi voi toimia tehokeinona, kun halutaan ilmaista paljoutta tai monimuotoisuutta - mutta se harvemmin toimii jos koko sanoitus kokonaisuudessaan näyttää luettelolta.
Kun sanoitus näyttää laiskalta työltä tai aidan matalimman kohdan ylittäneeltä (käytettyjä säkeitä voisi poistaa menettämättä juuri mitään), silloin menestys on heikkoa. Vihje: Älä kiinny tai sitoudu liikaa jo-kirjoitettuihin säkeisiin -- muuta tai korvaa niitä armottomasti, kunnes ne sopivat paikalleen. Kun sanoitustaan hioo, täytyy miettiä mitä kukin säe tuo sanoitukseen ja onko se arvokasta. Sanoitustaan täytyy hoitaa kuin vastasyntynyttä vauvaa - jos itse ei investoi tärkeyttä jokaiseen säkeeseen, lukijakaan ei tee niin. Kirjoitusvirheet ja kielenvastaisuudet ovat välitön merkki siitä, ettei sanoittaja itsekään välittänyt sanoituksestaan riittävästi -- miksi kukaan muukaan välittäisi?
Lopuksi.... se ettei sanoitus venytä suomen kielen sanoja kököllä tavalla, se on ehdottoman tärkeää minulle. Se on tärkeää myös TomppaJr:lle ja lähes jokaiselle arvostelijalle. Kannattaa ottaa tämä huomioon. Kyse ei ole tavujenlaskusta, vaan ihan korvakuulolta arvioinnista.