Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1981
Kappale: Humanahum
Esittäjä: Jean Gabilou
Säveltäjä: Jean-Paul Cara
Sanoittaja: Joe Gracy
Kapellimestari: David Springfield
Sijoitus: 3./20
Pisteet: 125
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1981fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/70s_80s/France1981.html

Ranskan Polynesiassa syntynyt, mutta vuonna 1981 Yhdysvalloissa asunut Jean Gabilou (oik. Gabriel Lewis Laughlin, synt. 1944) pyydettiin mukaan Ranskan kansalliseen karsintaan esittämään Humanahum-kappaletta. Sen oli säveltänyt viisuissa jo kolmasti ollut Jean-Paul Cara (FRA 76 ja 77, LUX 80, myöh GER 82). Sanoituksesta vastasi mies L'oiseu et l'enfant'in takana, Joe Gracy. Kahden semifinaalin mallilla finaaliin selvisi kuusi kappaletta. Voittaja valittiin tv-katsojien otannan äänillä. Gabilou & Humanahum voittivat melko ylivoimaisesti, vaikka mukana oli vuoden 1969 voittoisa Frida Baccara. Hänen oli kuitenkin tyytyminen tällä kertaa kansallisen karsinnan neljänteen sijaan.

Humanahum, latinasta vapaasti suomentaen "ihmisten maa", on futuristinen kappale, joka sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, josta katsellaan ihmisten maata. Hieman mystiset sanat, mieleenpainuva melodia vahvoine kuoro-osuuksineen, kertosäkeen tenhoavat Humanahum-osuudet ja Gabiloun väkevä esitys muodostivat melkoisen paketin, jolle Eurooppakaan ei sanonut ei. Humanahum sijoittui kansainvälisessä kilpailussa Dublinissa hienosti kolmanneksi keräten 125 pistettä.

Miten uppoaa kuppilalaisille tämä hymnimäiseksikin kuvailtu tekele, joka eroaa aika tavalla ranskalaisballadeista?


Ranskan karsinnan finaali 1981

avaus

Evelyne Geller - Les yeux fermés
Jorge Rafael - C'est un oiseau de papier
Amour - Un homme s'était levé
Jeff Barnell - De visage en visage
Jean Gabilou - Humanahum
Frida Boccara - Voilà comment je t'aime

voittoesitys

lopetus

Jean Gabilou - Humanahum (karsinnan semifinaali)

Ranskan karsinnan semifinaalit 1981

Humanahumin tekijöiden haastattelu

Jean Gabilou - Humanahum

Kari Tapio - Humanahum

Aiemmin Viisulassa:

Ranska 1976: Catherine Ferry – Un, deux, trois
Ranska 1977: Marie Myriam - L'oiseau et l'enfant

Mukavan paisuva kappale ja omaperäiset sanat. Neljä tähteä.

Kappale on hyvä, mutta esittäjä pelottava.

Suureellinen on. Vähempikin piisaisi. Mutta onhan tämä vaikuttava. Solisti pelottavan tosissaan. Hienon vuoden kärkipäätä, eittämättä.

VAHVAT NELJÄ!

Loistava paketti Tämän kappaleen myötä varmaan aikoinaan aloin oppia arvostamaan pirteiden, nopeatempoisten kappaleiden lisäksi myös toisenlaisia euroviisuja. VIISI!

Hieno laulu, jossa on mieltävaivaava teksti. Pidän myös tunnelmasta, joka vahvistuu loppua kohden. Vuotensa parhaita ja ehdottomasti viiden tähden arvoinen klassikko!

Jännittävä kappale. Sanoituksesta voinee olla montaa mieltä, itsekin olen. Ehkä jätän sanat mieluiten huomiotta, antaa muiden avujen viedä.

*** tähteä.

Maailma vuonna 3000. Mahtipontista pauhua oli Humanahumissa ja hienolta kuulosti. Askel askeleelta kappale kasvoi ja kierroksia tuli lisää uusilla modulaatioilla. Vahva melodia ja tiheä tunnelma. Jean Gabilou tulkitsi (väki)vahvasti ja e-läy-tyi . Siinä rajoilla oltiin, menikö jo vähän yli ja toistoa oli paljon. Ihan viitosta en anna, mutta kirkas nelonen nyt kuitenkin.

Yliarvostettu ranskalaisviisu!

Ihanan dramaattinen a-osa. Kertosäe ei aivan yllä samalle tasolle. Mutta siltikin. Onhan tämä komea biisi ja varsin katu-uskottava esitys muutenkin. Viisi.

Upean intensiivinen kappale, joka antoi ajattelemisen aihetta tuomiopäivähenkisellä sanoituksellaan. Mahtipontisuutta ja dramatiikkaa, olen aina rakastanut tämän otteen kiristymistä kierros kierrokselta, hieman tempoa lisää modulaatioita unohtamatta. Suuria tunteita ja ajatuksia herättävä loistoviisu!

Täydet viisi tähteä.

Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin huokaista historian vääryyksille, joihin kuuluu tämän vuoden voittaja. Vuoden parhaat löytyivät sijoilta kaksi ja kolme.

Mystisen ranskalainen balladi, joka kestää loppuun asti. Neljä.

.

Tässä viisussa oltiin siis vuodessa 3000 jaa.
Laulun aihe on sinänsä hyvä.
Kiinnostavat sanat. Vaikka tuon Humanahum-sanan toistaminen alkoi jo välillä ärsyttääkin.

Sävellyskään ei ollut huono. Mutta ei se toisaalta oikein suuremmin innostanutkaan, eikä kolahtanut.

Yleisvaikutelma tästä viisusta jäi jotenkin valjuksi, laimeaksi.

Edellinen Viisulassa ollut viisu eli Italian Dio come ti amo oli paljonkin mielenkiintoisempi kuin tämä.

Tälle Ranskan viisulle annan kolme tähteä.

Ps. Mikähän maa mahtaa muuten voittaa euroviisut vuonna 3000....
Veikkauksia......?

.

Tämä on kyllä jotain kymmenen vuotta ajastaan jäljessä, soundaa niin 1960- luvun lopulta - 1970-luvun taitteelta. Mutta onko se väärin? Ei tietenkään ole, jos biisi on näin vahva ja tulkinta paikoillaan. Viisi (vaikka onkin tosi paljon vähäisempi viisi kuin Modugnon)

5. Aivan mahtava, upea, sanoinko jo että aivan loistava, veret seisauttava...! Mikä teksti! ... Mikä tulkinta! Mikä kuoro möreä-äänisine bassoineen...! Mikä lataus... Mikä veto, mikä lento ... ja tunsin olevani hento. ... Aivan ihanat karsinnatkin oli fransmanneilla tuolloin...! Myös "Papier..." laulu jäi sieltä erityisesti mieleen ! Ja "E visage en visage" on ehkä 2. suokkarini, mahtava, tunnelataus ja nätti ku mikä Camee-korua kantavine karhumaisine solisteineen....
jk. harvoin komppaan tai se ei ole edes siten mahollistakaan koska omaan aivan omintakeisen ja täysin muista erottuvan musa-maun täälläkin... siis nm. Leonardoa että tuon vuoden 1. sijalle äänestetty laulu on yksi kaikkien aikojen...hm... parhaat löytyivät kuitenkin sijoilta 8 (Kreikka), 4 (Sveitsi) sekä tämä... ja tietysti meidän llllloistava Reggae (16...) ...
"Kun noin komea mies huutaa tuskaansa niin täytyyhän siinä Euroopan tulla apuun..." (Ripatti)
jk.2. siis tämä on ilmeisesti mulla 2. sijalla tuon vuoden lauluista tietysti Kreikan jäläkehen... tai jaetulla sijalla sitten molemmat urokset...! entinen ykkönen (täh`vai muka entinen!!?) Sveitsin laulu kärsi mm. laahaavasta Dublin-versiosta... !? .... Tarvinneeko edes lisätä että eräs kautta aikojen (TOP 5) parhaista Finaaleista a la Dublin... !

Mr Kite kirjoitti:.
Yleisvaikutelma tästä viisusta jäi jotenkin valjuksi, laimeaksi.

Jaa että tämä viisu valju ja laimea... Ohhoh. Eihän se olis voinut enää dramaattisempi olla. Jossain lehdessä luki seuraavana vuonna, että Ranska jäi tämän kolmanneksi sijoittumisen takia pois vuoden 1982 viisuista, ranskalaisten mielestä tämän olisi pitänyt voittaa ja pettymys oli niin valtaisa. Ei ehkä ole totta kuitenkaan. Annan toki 5 tähteä, vaikka siellä oli vielä 2-3 parempaakin. Tää on niin raskas ja vaativa kuunneltava.

Hapa kirjoitti:

Mr Kite kirjoitti:.
Yleisvaikutelma tästä viisusta jäi jotenkin valjuksi, laimeaksi.

Jaa että tämä viisu valju ja laimea... Ohhoh. Eihän se olis voinut enää dramaattisempi olla.

Ohhoh vaan itsellesi, hyvä nimimerkki Hapa.

Kirjoitin kommentissani:

Mr Kite kirjoitti:Yleisvaikutelma tästä viisusta jäi jotenkin valjuksi, laimeaksi.

Edellinen Viisulassa ollut viisu eli Italian Dio come ti amo oli paljonkin mielenkiintoisempi kuin tämä.

Kun kuuntelin tätä Ranskan viisua niin mielessäni oli vielä edellinen Viisulassa ollut viisu eli Domenico Modugnon tekemä ja esittämä Dio come ti amo, joka teki itseeni hyvin suuren vaikutuksen.

Dio come ti amo on mielestäni niin vahva ja väkevä kappale - ja Domenicon, kuten myös Gigliola Cinquettin esitys, kyseisestä viisusta on mielestäni niin vahva ja väkevä että siihen viisuun ja niihin esityksiin verrattuna tämä Ranskan viisu ja sen esitys / esittäjä kuulosti ja kuulostaa minusta edelleen valjulta, laimealta.

Jos dramaattisuudesta puhutaan, kirjoitetaan niin ei tämä Ranskan viisu ja sen esitys/esittäjä ole ikinä mitään dramaattisuutta nähnytkään eikä kuullutkaan (jonkin verran asiaa karrikoiden) ...........nimittäin jos ja kun vertaan sitä tuohon Italian Dio come ti amo-viisuun ja Domenicon ja Gigliolan esityksiin

.

WAU! Dramaattisuutta ja mahtipontisuutta ei jäänyt puuttumaan. Melodia on myös mielenkiintoinen. Viisi tähteä tälle on annettava.

Tykkään todella paljon tämän kappaleen liki eksponentiaalisesti kasvavasta arvostelukäyrästä.

Petyin vähän, koska tätä oltiin täällä näin yltiöpäisesti hehkutettu. Minusta menee kategoriaan ihan kiva kolme tähteä.

Yllättävän hyvä ranskalaiseksi kappaleeksi. Vähän yksitoikkoinen, mutta silti nautittava. Kolme tähteä.

Lisää napakymppiviisuja vuodelta 1981. Ajaton melodia, joka kasvaa suorastaan hurmoksellisiin sfääreihin, ja Jeanin tuima läsnäolo sopii kokonaisuuteen erinomaisesti. Luin vasta nyt, mistä tässä lauletaan, eikä totuus hirveästi poikennut omista mielikuvistani, sillä juuri tuollaisten suurten, dystopisten teemojen äärelle tämä jo pelkkänä musiikkina on onnistunut minut aina johdattamaan. Viisi tähteä!