Viisukuppila

Maa: Alankomaat
Vuosi: 1989
Kappale: Blijf zoals je bent
Esittäjä: Justine
Säveltäjä: Jan Kisjes
Sanoittaja: Cees Bergman, Geertjan Hessing, Aart Mol, Erwin van Prehn, Elmer Veerhoff
Kapellimestari: Harry van Hoof
Sijoitus: 15./22
Pisteet: 45
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1989nl
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Net ... s1989.html

Justine Pelmelay (syntynyt 24.syyskuuta 1958), tuo niin vahvasti ja väkevästi meidän ikiomaa Anita Hirvosta muistuttava laulaja, oli Alankomaiden viisuedustaja Lausannessa 1989. 1980-luvulla Justine toimi laulajattarena useassa eri kokoonpanossa ja toimitti myös taustalaulajan virkaa. Vannoutuneimmat viisufanit muistavatkin hänet jo vuoden 1988 mittelöistä Gerard Jolingin taustalla. Mieli teki kuitenkin astua itse enemmän esille. Vuoden 1989 Alankomaiden kansallisessa karsinnassa Justine esiintyikin soololaulajana ja korjasi koko potin saaden edustusmatkan Lausanneen. Voittokappaleen, Blijf zoals je bent (pysy sellaisena kuin olet), sävellystyö ei tarvinnut kuin yhden miehen, Jan Kisjesin. Sanoitus taisinkin olla sitten vaikeampi paikka, sillä tarinaa olivat väsäämässä Cees Bergman, Geertjan Hessing, Aart Mol, Erwin van Prehn ja Elmer Veerhoff. Kuudetta sanoittajaa kappale ei siis sentään kaivannut.

Alankomaat keikkui vedonlyöntilistan ensimmäisellä sijalla yhdessä Iso-Britannian kanssa vielä päivää ennen finaalia. Onkin siis syytä epäillä, että lopullinen sijoitus, viidestoista, taisi olla melkoinen pettymys maalle. Finaali-iltana Justine Palmelay antoi kyllä kaikkensa ja ehkä enemmänkin, sillä loppurutistuksessa äänikin vallan petti. Tämä ei siis kuitenkaan riittänyt ja kotiin oli palattava ilman viisuvoittoa.

Kolme kertaa naimisissa ollut Justine asustaa tätä nykyä kolmen lapsensa kanssa Zwijndrechtissä. Uutta levyä hän ei ole julkaissut sitten vuoden 1995, mutta on ollut tekemisissä musiikin kanssa muutoin koko ajan, aina silloin tällöin uutta sinkku markkinoille pukaten. Vuonna 2005 hän yritti uudemman kerran maansa viisuedustajaksi kappaleella What you see is what you get, mutta tie tyssäsi jo semifinaalissa.


Alankomaiden karsinta 1989

Shannah - Wacht op mij
Full Colour - Symphonie
Ingrid Souren - Het zal nooit meer zo zijn
Bam To Bam Bam - Lammedammadoendan
Helen Marshell - Johnny
Gerald Borst - De nachtprinses
The Sisters - Als ik je zie
Angelina van Dijk - Kijk toch om je heen
The Ballroom Blitz - Samen zijn
Justine Pelmelay - Blijf zoals je bent
Brian Well - Net als vroeger
Gina - Elke dag
Two Hearts - Johnny & Mandy

Viimeinen jury äänestää

Justine Pelmelay – Blijf zoals je bent (1999)

Justine Pelmelay – Blijf zoals je bent (2009)

Justine Pelmelay Concert (osa 1) (2011)
Justine Pelmelay Concert (osa 2) (2011)

Justine Pelmelay Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa: Alankomaat 1988: Gerard Joling - Shangri-la (Justine kuorossa)
http://www.justinepelmelay.com/

Minusta ihan kaunis sävelmä kolmen tähden arvosta.

Jatkaa tätä 3 tähden ihan kiva ketjua

Oikein kaunis ja tyylipuhdas "vanhan ajan" euroviisuhan tässä. Tätä tulee kuunneltuakin toisinaan. Ja on lukeutunut aina itselläni vuotensa parhaimmistoon.

VAHVA NELONEN!

Todella tylsä veisu.

** tähteä.

Tylsäksi jää mulla valitettavasti tämä viisu, ei oikein mitään mielenkiintoisia koukkuja kappaleessa. 2 tähteä.

Kaunis ääni Justinella on, vaikka se ei ihan loppuun asti kestänytkään. Ihana, vanhan ajan viisu. jolle pisteitä annan 4.

Kaunis viisukappale, mutta ihmettelen kyllä, miksi tämä keikkui vedonlyönnin kärkisijoilla. Aika helposti unohdettava, tasapaksu. Olisi tämä toki voittajaa parempi ollut, mutta ei sentään meidän edustussävelmäämme.

Kolme tähteä.

klikkasin ja hieman kuuntelin muutamaa noista karsintaesityksistä ja täytyy sanua, että -80-luvun loppupuoli oli varsin innotonta aikaa ja selvästi (?) innottominta se oli tietysti Hollannissa.... kaikista ESC-maista... jos häijy olisin kuten olenkin niin sanoisin että muovisempi lauluja ei voi enää kuvitella... ihan bottom-luokkaa koko Hollannin sinänsä komeaa, täyspitkää ja KUITENNII yleisesti tasokasta (VARSINKIN 1960-JA -70 LUVUILLA!!!!!!)) ESC-historiaakin ajatellen... kts. esim. 6-miehen "laulu"yhtye Bam to Bam, sirkuksesta karanneet Full Colour-ryhmä tahi Two Hearts... huh-huh, jälleen huomaa millaisten nerojen valtio on heidän eteläinen naapuri Belgia !!!!!! .... (:pettymyksen tyrmitys... ... MUTTA Huom. Hollannin 1992 karsinta olikin sitten kuin IHAN toiselta planeelta, eräs heidän kautta aikojen parhaista!!!! (ELI miten ihmeessä voi eri vuosien välillä olla näin kovia eroja!!!??????) Kts. mm. se hienon tunnelmallinen perhosjuttu Net aals kind. .... !

Tämä Justinen tyylikäs balladi tenhoaa edelleen.... hollanti käytti edelleenkin häpeilemättömän runsaasti "vierastyövoimaa" hyväkseen myös niitä ns. "eksotiikkapisteitä" hamutessaan... n. 3.1 pisteen edestä.... ?

Niin siis tarkoitin että värillisiä esiintyjiä Hollannilla on kyllä riittänyt... v. -66 Millie Scottista lähtien...., -72, -92 ... jne...

Tämä oli todella tylsä ja helposti unohdettava laulu, kaksi tähteä.

Tälläinen perustylsä balladi, josta en saanut mitään irti. Kaksi tähteä.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 219./669, vuosi 1989 5./15, 1980-luku 52./134, Alankomaat 9./31

Tähän biisiin liittyy muisto Ibizalta, kun juttelin (joo,joo) yhden hollantilaispojan kanssa aamuun asti hyvin paljon myös euroviisuista. Hän oli kovasti tykännyt La Dolce Vitasta, kun taas mä jouduin vähän luovimaan tämän Hollannin biisin kehumisessa.
Nyt kuunneltuna kyseessähän on ihan nätti sävellys, ei mitään turhaa paisuttelua eikä likaa siirappisuutta. Samalla lailla kauniin sympaattinen ja koreilematon kuin esim. Ik hou van jou (1984).

Kaunis festivaaliballadi, joka nousi minullakin puntarissa kohisten kisaviikolla. Aluksi en liiemmin noteerannut, mutta kilpailun alla se oli yksi puntarisuosikkejani. Kaunis melodia ja sympaattinen Justine. Hänen äänenvärinsä ja välillä aika varovaisenkin oloinen laulutapa miellyttivät minua, mitä nyt tekniikka petti ihan laulun "kalkkiviivoilla." Hyvin hyvä nelonen.

Ei ole koskaan tehnyt allekirjoittaneeseen semmoista täydellistä "kaikki karvat pystyssä"-efektiä. Jotain jää uupumaan. Liekö puute sitten sävellyksessä, vaiko sen esittäjässä tässä "alankomaiden Anita Hirvosessa". En osaa sanoa. Semmonen ihan kiva kuitenkin. Kolme.

Täydet VIISI

R-r-r-r-r-r-r-r-r-r-rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-rakastan

Hyvä esittäjä, hyvä sävel, hyvä sovitus, kaikki on vaan hyvää!!

Leonardo kirjoitti:Kaunis viisukappale, mutta ihmettelen kyllä, miksi tämä keikkui vedonlyönnin kärkisijoilla.

Jymy-yllätys oli tuo tieto. Ja sanoittajien runsaus todellinen naurupommi. Toinen toistaan nerokkaammat ideat sinkoilevat, kahvia kuluu ja tupakkaa, koska silloin sai vielä polttaa, ja puolet yleisradion väestä odottaa oven takana henkeään pidätellen tekstiä, jonka syvyys ja riipaisevuus on saava koko Euroopan polvilleen...

Kappaletta olen pitänyt tylsyyden ja keskinkertaisuuden ääriesimerkkinä. Mutta onko se paha, täytyykö sitä inhota? Heltyisinkö kahteen tähteen vai olenko seinähullu, kun edes harkitsen moista?

Viisi tähteä, kaikkien aikojen listalla tämä on live-esitys puntarissa 10 kymmenen sakissa ja Studioversio puntarissani peräti toisena.

Ei toimi. Sivuaskel, joka ei kiinnosta. Nolla pilkku nolla. Onko näin huonoa biisiä Alankomailla ollut koskaan.

Aika unettavaa, vaikka nätisti Justine laulaakin. Yksi tähti.