Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1962
Kappale: Le retour
Esittäjä: Jean Philippe
Säveltäjä: Géo Voumard
Sanoittaja: Émile Gardaz
Kapellimestari: Cédric Dumont
Sijoitus: 10./16
Pisteet: 2
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1962ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Swi ... d1962.html

Vuonna 1962 Jean Philippesta tuli viisuhistorian ensimmäinen artisti, joka on toiminut euroviisuissa kahden eri maan edustajana. Vuonna 1959 Jean Philippe oli jo nimittäin edustanut kotimaatansa Ranskaa viisuissa kappaleella "Oui oui oui oui" sijoittuen kolmanneksi. Ja nyt kolme vuotta myöhemmin herra nähtiin kisassa naapurimaan Sveitsin edustajana.

Myös kilpailukappaleen "Le retour" (suom. "Paluu") tekijätiimillä oli aikaisempaa kokemusta euroviisuista. Säveltäjä Géo Voumard ja sanoittaja Émile Gardaz olivat aikaisemmin kynäilleet Sveitsille jo kolme edustusviisua ja tämän jälkeen yksi oli vielä tuleva seuraavana vuonna.

Jean Philippelle vuoden 1962 viisut eivät olleet edellisen yrityksen veroinen menestys. Tummatukkainen mies nousi lavalle esittämään balladinsa illan yhdentenätoista esiintyjänä. Pisteiden jaossa, jossa jokainen maa jakoi pisteitä 3, 2 ja 1 kappaletta, Sveitsi onnistui keräämään ainoastaan kaksi pistettä Saksalta. Tämä riitti jakamaan 10. sijan Tanskan ja Norjan kanssa.

Aiemmin Viisulassa:

Sveitsi II 1956: Lys Assia - Refrain
Ranska 1959: Jean Philippe – Oui oui oui oui
Sveitsi 1961: Franca di Rienzo – Nous aurons demain
Sveitsi 1963: Esther Ofarim – T'en vas pas

Ehdottomasti herran huonompi viisu. Ei tästä tylsyydestä oikien mitään saa irti. Kaksi tähteä.

Parasta tässä taitaa olla tuo hivenen salamyhkäinen tunnelma. Itse sävelmä ei ole kovinkaan tarttuva. Solisti tekee kuitenkin kaikkensa tehdäkseen tästä paremman.

Annetaan KOLMONEN!

Lupaavan "James Bond-tunnelman" jälkeen vähän lässähtää kasaan. Mutta ihan jees kuitenkin. Kolme kimaltelevaa tähteä.

Olipas dramaattinen alkusoitto tässä! Sitten seurasikin huomattavasti rauhallisempaa, hivenen tasapaksuakin melodiaa kunnes lopussa taas vähän reviteltiin. Jean Philippe eläytyy kyllä ihan kiitettävästi esitykseensä.

Kolme tähteä.

Juu, oli dramaattinen alkusoitto Lisäksi pitkin kappaleen alkupuoliskoa toistuva puhallinkuvio "tat-tat-tat-ta" loi jännittävää, lähes halloweenmaista tunnelmaa. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi myös Jean Philippen ilmeisiin: koko mimiikkarepertuaari taisi olla käytössä . Oleellisuuksien ja epäsellaisten yhteissummaksi muodostuu keskivertokolmonen.

miten niin "ainoastaan 2 pistettä" esitt. tekstistä tuo kohta siis särähti korvaan... 2. sija sen pisteitä Sveitsille antaneen maan juryn tuloslistalla lienee varsin hyvä saavutus... noin tökön pisteytyssysteemin aikakautenahan ei juuri senmkummemmin tai paljoa tuon paremmin voinut käydäkään...!!!!
(kuvitelkaa nyt jos edelleenkin olisi tuo sama pisteytyssysteemi käytössä, ... ns. 0-pisteen saavuttaneita maita olisi aika pitkä jono vinnaalisa, Eläköön FIN ja ... ? (ja anteeksi, etten tiedä mitä ja- sana on alkuperäiskielemme eli siis tuolla Saamenkielellä... meinasin brassailla äsken enkä suostu nyt käyttämään ruotsinkielistä och-sanaa... ) Heikki Seppänen ja v. -75 aloitettu uusi systeemi ja tapa jakaa pointseja...! eli tuo 12, 10, 8 ... jne. ... scala!) vrt. esim. myös Suomen saamia varsin korkeita pisteitä eli sijoituksia mm. v. 1961 ja 1964 kisoissa!!!! ....

jk. joo, kyl määä olisin nostanut tämän Sveitsin laulun ainakin 3 - 4 kärkeen... ja napsautan tälle n. 4.3 pist. Saksan... anteeksi siis Sveitsin parhaita ehottomasti ja suloiselle laulajapojalle antaisin myös kaikkien aikojen ESC-Hymy Poika -patsaan, noin moni-vivahteisen ja onnellisen ilmeikästä esitystä en muista nähneeni näillä estradeilla .... ? näin äkkiseltäänkään .....
ja mitä tästä vielä sanoisin, menin vähän kipsiin mm. noitten viestiketjun alusa olleitten teinien esittämien varsin syvällisten musiikillisten analyysien jäläkehen ...... , siis minulle "viisukuppilan epäviralliselle vaihtoehtokajavalle" tuli ns. rimakauhu .... keksinköhän tuomaan enää mitään uutta merkittävämpää sanottavaa, jotain sellaista jota tulevat sukupolvet ja tutkijat tulevat hutkimaan ja siteeraamaan ja osin palvomaankin polvet ruvella ....
mihinkään tosi banaaleihin ja kuluneisiin "mun cuppini teetä" kliseisiin en toki halua sortua ja niitä kuluneimpiakin fraaseja ja sanontoja pyrin soveltamaan ja muokkaamaan omalla tavallani ....

Laulun intro eli alkusoitto on tosiaankin myös yksi esc-historian hienoimpia...! siinä pääsee kuulkaa sellot ja alttoviulut summuut koko keväiseen uhkeut.. kirkkauteensa.... Sveitsi on kyllä monesti lähettänyt kisojen tyylikkäimpiin kuuluneita esityksiä, tämänkin antaumuksellisen tunnelmoinnin edessä voin vain olla ns. sulaa vahaa. .....

Täällähän onkin jo sanottu juuri ne kaikki asiat, joita itsekin tästä kappaleesta äsken ajattelin. Salamyhkäisyys ja James Bond esimerkiksi tulivat tästä minullekin hyvin vahvasti mieleen. Jännä kappale!

*** tähteä.

Hiukkasen sekava kokonaisuus, mutta kyllä minusta tässä ainesta on. Kieltämättä bondimainen tunnelma ja tummuus tosiaan vahvinta antia. Tämän kappaleen heikkouksiin kuuluu ehkä se, että laulumelodia kulkee Jean Philippelle liian matalalle. Ja tämä syö tehoja, sillä ne muutamat matalat pitkät sävelet olisivat täyteläisesti ja syvästi soivina hyvä osa kappaleen dramatiikkaa. Ja muutoinkin, Philippe tekee töitä, muttei onnistu selättämäään kappaletta silti, jää vähän ohueksi tai jotain muuta mikä estää minua ihan täysin vakuuttumasta. No, toki on melodisesti hieman sekava, vaikea muotoilla sanottavaakin (niinkuin varmaan tästä söperryksestä huomaakin ). Nelosen silti näppaan, sillä kuuntelen kappaletta ihan mielikseni.

En oikein osaa päättää pidänkö tästä vai en, melko tylsäksi jää. Eiköhän tässä kuitenkin ole sen verran hyvää, että heikot kolme tähteä annan.

Aika kyllästyttävä tämä ja niinhän täällä sanotaan, ettei tästä oikein muuta saada irti. Annoin vaivaiset kolme tähteä.

Ei ärsytä, mutta ei jää erityisemmin mieleenkään. Kaksi tähteä.

Kiinnostava jopa neljän tähden edestä. Sovitus ja tulkinta ovat vahvuuksia. Sanoituksesta en ymmärrä mitään edes Diggiloo-käännöksen avulla, liian fiini on se. Ilmeisesti rivi "De nos quatre cents coups, un peu beaucoup" viittaa tavalliseen sanontaan de faire les quatre cents coups ('hurjastella, touhuta, liioitella'), josta François Truffaut'n elokuva 400 kepposta (Les Quatre cents coups, 1959) otti nimensä. Mutta mistä paluusta tässä horistaan ja mitä elämänviisauksia jaetaan, ei aavistustakaan.

Siellähän piileskelee bond-teema, siellä torvien ja laulajamiehen välissä. Nuokkuvainen, haaveileva, pohtivainen. Kenestä laulaa, itsestäänkö, kaipaa sitä että vielä kerran tapaisi sen miehen joka lauloi Le retour euroviisuissa ja putosi polvilleen näyttämön verhojen takana. Kaksi laastaria.

.

Upean mahtipontinen alku ja sen jälkeen maaginen tunnelma pysyy koko kappaleen ajan. Jean Philippe on myös äärimmäisen komea. Neljä tähteä.