Viisukuppila

Maa: Norja
Vuosi: 1966
Kappale: Intet er nytt under solen
Esittäjä: Åse Kleveland
Säveltäjä: Arne Bendiksen
Sanoittaja: Arne Bendiksen
Kapellimestari: Øivind Bergh
Sijoitus: 3./18
Pisteet: 15
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966no
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Norway1966.html

Åse Kleveland syntyi ruotsalais-norjalaiseen perheeseen vuonna 1949. Tämä kulttuuripersoona tunnetaan Pohjoismaissa niin kansanlaulajana, poliitikkona ja useista luottamustoimistaan. Hänen pitkälle meriittilistalleen voidaan lisätä myös Euroviisuedustus.

Klevelandin perhe asui Ruotsissa vuoteen 1956 asti, minkä jälkeen he muuttivat Norjaan. Åse aloitti klassisen kitaransoiton 9-vuotiaana. Viidentoista vanhana hän julkaisi esikoisalbuminsa, joka oli sekoitus perinteistä kansanmusiikkia ja poppia. Tummaääninen neito pääsi esiintymään aina Pariisiin ja Japaniin asti.

Vuonna 1966 Åse Kleveland otti osaa Norjan euroviisukarsintaan. Karsinnassa oli mukana viisi laulua, jotka esitettiin kahteen kertaan eri esittäjien toimesta. Voittaja valittiin kymmenen alueraadin äänillä. Åse Klevelandin tulkinta kappaleesta "Intet er nytt under solen" vei koko potin. Laulun oli säveltänyt ja sanoittanut Arne Bendiksen. Hän oli itsekin edustanut Norjaa kahta vuotta aiemmin ja tulisi vielä myöhemmin olemaan ahkera säveltäjä viisupiireissä.

Nuori Åse pääsi siis matkustamaan Luxemburgiin, jossa vuoden 1966 Eurovision laulukilpailut järjestettiin. Åse säesti itseään kitaralla ja esitys oli siinäkin mielessä uraauurtava, että hän oli ensimmäisenä naisena valinnut asukseen housupuvun perinteisemmän mekon sijaan. Esitys puri raateihin hyvin. Åse Kleveland sijoittui kolmanneksi, mikä oli Norjan paras sijoitus siihen mennessä.

Kleveland ollaan sittemmin opittu tuntemaan vuoden 1986 Euroviisujen juontajattarena. Vuosina 1990–1996 hän toimi Norjan kulttuuriministerinä, ja hän oli Ruotsi-filmin instituutin presidentti vuosina 2000-2006. Tätä nykyä hän on norjalaisen humanistiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja. Åse Kleveland on opiskellut myös lakia. Hän puhuu lisäksi sujuvasti norjaa, ruotsia, tanskaa, englantia, ranskaa ja japania.

Norjan karsinta 1966

Wenche Myhre - Lørdagstripp
Kirsti Sparboe - Lørdagstripp
Grynet Molvig - Ung og forelsket
Anita Thallaug - Ung og forelsket
Kirsti Sparboe - Gi meg fri
Åse Kleveland - Gi meg fri
Åse Kleveland - Intet er nytt under solen
Grynet Molvig - Intet er nytt under solen
Anita Thallaug - Vims
Wenche Myhre - Vims

Åse Kleveland – Intet er nytt under solen (Arne Bendiksenin hautajaiset 2009)

Åse Kleveland Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Norja 1964: Arne Bendiksen - Spiral
Norja 1969: Kirsti Sparboe – Oj, oj, oj så glad jeg skal bli
Norja 1971: Hanne Krogh - Lykken er
Norja 1973: Bendik Singers - It's just a game

Olen aina pitänyt tästä mystisestä sävelmästä. Hieman tulee kolmen vuoden takainen voittoisa Dansevise mieleen, muttei tämä aivan niin hyvä ole. Åsen ääni on jännittävä - en oikein tiedä pidänkö vai en. NELJÄ!

Olipa nätti. Erikoinen. Jotain silti jää puuttumaan, lieneekö kappale vähän lattea ja tylsä? Annan kolmosen.

siis aivan ihastuttavia lauluja tuolla norjan karsinnoissa, eli siis tuttuja juttuja jo -80-luvulta... Vimms (VARSINKI wencke myhren tulkitsemana) ... sekä etenkin wahva jättihitti Ge mig fri/Anna minun olla nuori, joka symbolisoi nuorison ja siis suurten nuorten ikäluokkien vahvaa tulemista - vapauden ja oikeuksien halua puritaanisten, ahdasmielisten 50- ja -60 lukujen tiimellyksessä..., mm. Pariisin opiskelijamellakat tapahtuivat parin vuoden kuluttua noista tunnelmoinneista ja riehakkaista sävelkukkasista... Single-vinyyli-äänityksinä... ja VHS-videollakin on norjan ensimmäisistä karsinnoista ainakin vuodet -67, ja -69, hmm olikos tämä...!?-kin :..?
Norjalaiset ossaaa!!! .... Arne "Norjan Toivo Kärki" Bendiksenin taitava, omaperäisen pirteä folk-song oli aivan omaa luokkaansa... ja se toki huomattiin. Pohjoismaat suosivat toisiaan tuona vuona aivan erityisellä tavalla... mutta olihan tuon loistavan viisuvuoden Skandinaaliviisut toki samalla eräitä omien viisuhistoriensa PARHAITA!
tietysti ennenkaikkea Ruotsin huikean hienon älykäs Nygammal Vals jota tulen ylistämään silmät kyynelissä varmaan vielä tuhkausuurnastakin käsin (kyllä, saatte kestää tätä viisuhulluuttani vielä ainakin tuonne joskus vuoteen 2060-70 asti ... sillä aion tai meinaan elää ihan piruuttanikin noin satavuotiaaksi, autathan Luonto siinä ....!)
tässäkin "Ei mitään uutta auringon alla" laulussa on herkkyyttä, voimaa, forte-fortissimo-kohta laulun puolivälissä herättää (ja herätti) sen viimeisenkin nuokkujan ja pilkkijän myös siellä katsomossa... Varmaan hyvä teksti. H..vetti eli harmi kun en ymmärrä juurikaan ruotsia eli norjaa...
Aiemmin luulin Ritva Oksasen ja Ossi Ahlapuron letkeää hauskaa latinohakuista duettoesitystä täksi kappaleeksi, tietysti, koska ko. kännöskappaleen alkuperäinen nimi oli - kuinkas ollakaan - Intet er nytt under solen... ruotsalaiskappale kait alunperin...! "Senkin höppänä, mitäs luulet... sitä ei voi selittää... kun käsi käteen tarttuu..." en nyt jaksa enkä ehdi muistella tuota vale-viisua tässä semmkummemmin, kattokaa YouTuubeloinnista! mut tälle hellyttävälle Åsen esitykselle erinomaisen luontevat 5 pointsia... :hjärta:
jk. Viisuloinnin jälkeen lähdin pyöräilemään järkyttävän kauniissa ruskan koristelemassa syyssäässä ... ja eikös vaan keskellä kylän raittia ruokatunnille menevien koululaisten keskellä piti jo ruveta lauleskelemaan tätä biisiä - tarttuva styge! ... ja meille miehisimmille miehillekin oikein sopiva noin äänialaakin ajatellen. Ei tarvi kiekua kun tämä alatte sjungaamaan, missä vaan Mannerheimintiellä, pitäjän Valtakadulla yms. Antakaa tämän kiehtovan hienon kappaleen sävelten hyväillä kurkkuanne, sika-norjankielen raikua ärräpäineen ... KIITOS ELÄMÄ että soit minulle tämänkin hetken tämän loistavan kappaleen kanssa.... sanoinko jo että erikoisen luontevat 5 pistettä tälle .....
hmm, mitähän rakas min vän nm. Wilssonni antais tälle... !?
jk: ylivoimaisesti paras Norjan 60-luvun viisuista ja ... muutenkin yksi hienoimpia sen vuosikymmenen lauluista yleensäkin ja nostan näin ollen -v. -66:n kolmen tasokkaimman vuoden joukkoon a la 60-luku... Aiwan tajuttoman hienoooo ....

Mystinen ja raskassoutuinen on tämä Norjan pronssikappale. Åsen tumma ääni, vaikka hyvin lauluun sopiikin, tummentaa tunnelmaa vielä lisää. Sävelmä jää helposti mieleen. Tämä on jäänyt vähän etäiseksi minulle. Ihan täysillä en fanita tätä, mutta kolmosen kuitenkin annan .

Jännittävä tunnelma! Vähän kuin hiippailua pimeässä, usvaisessa yössä.

*** tähteä.

Kovin oli dramaattinen, jopa synkkä tämä norjalaisviisu. Mystisyyttä, joo-o, mutta en pidä siitä tällaisessa paketissa. Åsen ääni oli minusta liiankin matala ja vibraattokin häiritsi. Sanoitukseen oli tullut paljon ö-äänteitä, jotka korostuivat negatiivisesti tässä muutenkin synkänsävyisessä kappaleessa. En pitänyt.

Kaksi tähteä.

Nyt valmiiksi saadusta vuodesta 1966 näyttää tulevan omassa tilastossani 60-luvun heikoin vuosi, tähtikeskiarvoni on vain 2,78. Yhtään viiden tähden kappaletta ei vuoteen osunut ja neljän tähden kappaleitakin vain yksi eli Jugoslavian Brez besed.

Meinasin antaa ykkösen, mutta ei tämä niin huono ollut kuin muistin. En silti pidä Åsen lauluäänestä, vaikka viisujuontajana hän vaikuttikin ihan hyvältä.

Tämä on yksi suurimpia 60-luvun suosikkejani Åsen ääni on ihana ja kappale jää vaivaamaan mieltä. VIISI tähteä Åselle!

Sävelmä & rytmi kolahtaa ja miksei myöskin instrumentointi. Minuakin kiusasi nyt tuo "öööö...ööö...öööö"!
Åsen lauluääni ei myöskään ole kummoinen. Silti... vuosiykköselleni rimaa hipoen täydet viisi!

.

Norjan viisussa oltiin tuona vuonna kiinni ajan hengessä vai pitäisikö kirjoittaa, että oltiin kiinni ajan musiikissa.
Folk-musiikkihan oli tuolloin sangen suosittua.
Vai onko tämä viisu sittenkin enemmän folk-poppia kuin folkia ?

Valkealalainen kirjoitti:Jännittävä tunnelma! Vähän kuin hiippailua pimeässä, usvaisessa yössä.

Hassua, että itselleni tuli tämän viisun joistain kohdista - varsinkin orkesterin kohdalla - mieleen jotkut 1960-luvun jännitys- / agenttitelevisio-sarjojen musiikki mieleen.........
Ehkä siinäkin suhteessa tässä viisussa oltiin ajan ilmiöissä / ajan musiikissa kiinni.

Vaikka olihan tuon vuoden Suomenkin viisu, Playboy, kiinni ajan ilmiöissä - ainakin viisun aiheessa. Viisun sanoitus viittaa osin James Bondiin. Sivumennen kirjoittaen: Joissain 60-luvun Bond-leffoissa on hieno tunnusmusiikki, mm. Goldfinger-, You only live twice-leffoissa.

Tässä Norjan viisussa on paikoin tarttuva melodia ja muutenkin jotain kiehtovaa.
Mutta ei tämä kuitenkaan suuremmin innostanut.
Jäi itselleni jollain tavoin latteaksi, vieraaksi.

Kolme vahvaa tähteä

.

Vuotensa paras viisu. Kauniin lumoava ja mystinen. Kitara toimii niin akustisesti kuin visuaalisesti. Viisi.

Tehokas ja eroaa edukseen muusta vuoden viisuvirrasta. Ansaittu korkea sijoitus, pidän neljän tähden edestä.

Samaan aikaan vihaan ja rakastan tätä. Niin huono, mutta samaan aikaan todella hyvä. Apua, mitä mä nyt annan tälle? Öööö? *Åsen äänellä* Tasapaksut kolme erittäin epätasapaksulle biisille.

Olen alkanut oikeasti viehtyä tästä ihan liikaa. Kolkuttelee jo viiden tähden lokeroa. Tai menköön nyt sinne viiteen!

Itselleni yksi 60-luvun tutuimpia kappaleita. Tässä on todella miellyttävä melodia ja mukavaa, että jo tässä vaiheessa nähtiin nainen soittamassa maskuliinisena pidettävää soitinta. Tässä on myös tiettyä dramatiikkaa. Neljä tähteä.