Viisukuppila

Haluaisin nyt kysyä kuppilalaisilta kieliaiheeseen liittyvistä asioista…

Ilokseni olen huomannut, kuinka monelle viisufanille näyttää olevan mieluisampaa kuulla tiettyjen laulujen kohdalla kansalliskielistä versiota kuin englanninkielistä versiota   Kuitenkin moni kannattaa usein silti englanninkielisen version päästämistä loppukilpailuun. Näiltä haluaisin kysyä asioita…

En laittanut tätä viestiä ”Suhteesi kielipuolueeseen” –ketjuun, koska siellä oli toisenlainen lähestymisnäkökulma, suhtautuminen yksittäisten biisien kielivalintaan. Mutta minä haluaisin puhua kokonaisuudesta… ja kilpailun historiasta, ajasta jolloin viisufaniuduitte.

(Ja koska sekin keskustelu sujui asiallisesti ja rauhallisesti ilman turhaa ivailua, niin eiköhän tämäkin )

En nimittäin vieläkään oikein tajua, miksei vaikkapa joka ikinen "vanhalla ajalla" viisufaniutunut koe kielirunsautta tärkeäksi. Ja periaatteessahan voisi kuvitella jokaisen viisufanin ylipäänsä (myös tuoreemmiten faniutunut) tukevan kielivalikoiman monipuolisuutta. Kun aloitte fanittaa euroviisuja, kielirunsaus oli voimassa. Onko teille nyt kuitenkin samantekevää, jatkuuko se vai ei?

Pyytäisin tarkastelemaan Euroviisuja nyt lähinnä FANIN ja MUSIIKIN KERÄILIJÄN näkökulmasta. Eli pyytäisin mielelläni unohtamaan kaikenlaiset huolet siitä, kiinnostaako Euroviisut "tavallista kansaa", onko se "elinvoimainen" suuren rahan silmissä, saadaanko kuuluisia artisteja mukaan jne. jne. Olkoon kysymys siitä kokonaisuudesta, mitä haluaisitte ITSE (keräilijänä) euroviisujen valikoimassa kuulla.

Eli te 1980- tai 1990-luvulla faniutuneet, miksi hurahditte juuri Euroviisuihin? Syyksi voisi uskoa seuraavia: eri maita kilpailemassa, eri musiikkityylejä, ERI KIELIÄ, spektaakkelia, vaatteita... Mutta näistä asioista eri musiikkityylejä, spektaakkelia ja glamour-vaatteita olisi löytynyt kyllä muualtakin. Jäljelle jää ilmeisen olennaisimmiksi vaihtoehdoiksi siis eri maiden välinen kilpailu ja eri kielten läsnäolo. Niitä ei hirveästi voinut löytää muualta.

Niinpä voisi olettaa, että Euroviisuihin silloin hurahtaneista te KAIKKI olisitte mielissänne nimenomaan näistä kahdesta asiasta. Taviskaverinne kuuntelivat luultavasti vain suomen- tai englanninkielistä musiikkia, joku ehkä ruotsinkielistäkin. Mutta kuka heistä kuunteli, saati osasi laulaa esim. heprean-, kreikan-, turkin- tai serbokroaatinkielisiä lauluja?

Itselleni juuri se on aina ollut mahtavaa: saada NÄYTTÄÄ, että oudonkin kielisiä lauluja pystyy laulamaan! Sanoja, joista ei ymmärrä mitään mutta jotka kuulostavat hauskoilta! Onhan niitä faneja tosi paljon, jotka ovat aloittaneet juuri tällä tavalla. Sillä tavalla fani pystyy erottumaan taviksista, siinä se harrastus saavuttaa erikoisuutensa ja hohtonsa! Siinä voisi kuvitella olevan syy, miksi tavisten mainstream-musiikin diggaaminen ei ole riittänyt, miksi on valittu juuri Euroviisut diggauksen kohteeksi.

Minä ihastuin juuri kielirunsauteen ja pelkäsin kuin tuomiopäivää sitä päivää, jolloin kielisääntö poistetaan, koska arvasin käyvän juuri näin kuin nykyisin. Ettekö te? Kilpailu oli tietynlainen, omanlaisensa kun aloitte pitää siitä, eli eikö teitä haittaa että kielivalikoima muuttuu yksipuoliseksi kuin listamusiikissakin? Mitä lisäarvoa Euroviisut enää tuovat muuta kuin tietysti mahtavan spektaakkelin joka toukokuussa?

Lisäksi minulle on aina ollut tärkeää että tietyn maan kappale on edes jollain tavalla symbolinen sille maalle. Mieluiten kielen kautta, mutta joskus musiikkityyli pelastaa jotain (TR03, GR05). Jos ei ole sitäkään, ollaan heikoilla. Tietysti jos kappale muuten on hyvä vaikka mitään omaa ei olisi (CH05) niin menköön tämän kerran mutta älkööt ottako tavaksi. Mutta onhan se luonnollisesti aina parempi, että tietyn maan kappale "maistuu" siltä maalta ja sen maan symboliikalta. Eikö teistä?

Niin, pitääkö joku kenties sitä hyvänäkin, että euroviisumusiikki on siirtynyt lähemmäksi listahittejä, ja miksi? Siellä kun Dragostea din tei:t ja muut oudonkieliset hitit kun ovat valitettavan harvinaisia…

Mitä tulee tämän ja minkä tahansa vuoden kappaleiden kielivalintaan, niin toivoisin, että viisufanit ympäri Eurooppaa kannustaisivat enemmän televisioyhtiöitä säilyttämään sen kansalliskielen joka kappaleella. Sillä mitä useampi maa vaihtaa englantiin, sitä kummallisempana suuri yleisö alkaa pitää euroviisun esittämistä muulla kielellä kuin englanniksi. Lumipalloefekti siis. Ja sitten seuraavana vuonna on entistä vähemmän kansalliskielellä laulettuja kappaleita. Sen vuoksi haluan aina, että kansalliskielten määrä viisuissa maksimoituu, vaikka joku englanninnos olisikin hyvin tehty. Yleisö täytyisi pitää kosketuksissa kansallisilla kielillä esitettyyn pop-musiikkiin. Ei saisi enää vahvistua yleisön korvissa kuva, että vain englanti sopii pop-musiikin kieleksi.

Miettikää, kuinka ikävää olisi, jos se äärimmäisyys toteutuisi, että kisassa kuultaisiin pelkkää englantia. Ehkä jotain ranskaa, italiaa tai espanjaa vielä jossain, mutta pikkukielet bye bye. Ette itsekään pitäisi siitä ajatuksesta. Ette voisi enää jorata Moja štikloja ja monia muita oudommankielisiä helmiä

Mutta siis kertokaa nyt oma näkemyksenne asiaan, pitäen historiallisen kokonaisuuden mielessänne... Muistelkaa aikaa jolloin faniuduitte. Mikä rooli kielten runsaudella silloin oli itsellenne?

Minusta nykyinen kielivapaus on tervetullut uudistus. Jokaisen pitäisi saada laulaa sillä kielellä, millä haluaa! Toki toivoisin kuulevani enemmän eri kieliä, niin omia kansallisia kieliä, pikkukieliä kuin mielikuvituskieläkin, ihan sama, onko kieli maan virallinen kieli vai ei. Kun aloitin viisufaneilun, en aluksi pitänyt siitä, kun jotkut maat lauloivat ties millä "mongerruksella" eivätkä vaihtaneet kieltä englantiin, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Kuitenkin nyt tilanne on minulla erilainen, sillä viisuinnostuksen kasvamisen kanssa olen samaan aikaan tullut yhtä kiinnostuneemmaksi eri kielistä. Euroviisut on ainoa tapahtuma, jonka kautta on mahdollista kuulla melodista pop- ja muutakin musiikkia eri maista, ja nykyisin yhä useammin eri kielillä. Tämä tosin vaatii jossain määrin myös karsintoihin tutustumista, sillä loppukilpailuunhan pääsee vain murto-osa hienosta viisumusiikista.

Nykyisin arvostan eniten sellaisia viisuja, joissa on jotakin kansallista, jotakin lähettäjämaan kulttuurille ominaista. Minusta on esimerkiksi hienoa, kun Suomi lähettää rokkia, Ruotsi Abbahumppaa ja jotkut entiset Jugoslavian maat omalla kielellään laulettua"etnoa". Tärkeintä euroviisussa on mielestäni se, että se on juuri sellaista musiikkia, jota lähettäjämaassa yleisesti kuunnellaan ja josta pidetään - tarkoitus on mielestäni esitellä muulle Euroopalle paloja omasta musiikkikulttuuristaan. Omalla kielellään laulaminen on toki plussaa, jos se sopii kapppaleen ideaan. Laulan itsekin, ja pidän tulkintaa tärkeänä asiana laulettaessa, ja sehän on fakta, että omalla äidinkielellään tai hyvin hallitsemallaan vieraalla kielellä tulkinta onnistuu parhaiten.

Toki on mukavaa ja mielenkiintoista kuulla viisuissa erikielisiä esityksiä, mutta tärkeämpää on se, että laulu kuulostaa hyvältä ja että ylipäänsä pidän biisistä. Sanoilla ei ole minulle musiikissa mitään merkitystä, kunhan vaan ei naivisti hoeta jotain yhtä ja samaa sanaa tai lausetta. Englanti sopii oikein hyvin melkeinpä millaiseen musiikkiin tahansa. Se ei sattumalta olekaan noussut ainoaksi todelliseksi maailmankieleksi, koska on kehittynyt usean kielen yhdistelmänä ja samalla yksinkertaistunut helposti omaksuttavaksi. Ja mikä tärkeintä, se kuulostaa aina sopivan neutraalilta ja hyvältä, koska siitä puuttuvat useille muille kielille ominaiset oudot ja kummalliset äänteet. Mongerrukset tai ”hauskalta” kuulostavat sanat johtavat viisuissakin lähinnä siihen, että laulu joutaa ns. huumoriosastoon eikä siihen tällöin suhtaudu mitenkään vakavissaan.

Nykyään kaikenkielistä musiikkia on helposti saatavissa internetin kautta, joten ”kielirunsaudella” ei näin ollen ole liiemmin merkitystä euroviisuharrastuksessani.

Kielipolitiikkaan sinänsä en kyllä myönnä, että oman maansa kieliset jotenkin häiritsisi, mutta... kun omaa viisupuntariani vilkaisin, niin kappas vaan, siellähän ei muita olekaan kuin enkunkielisiä tyrkkyjä (ykkösenä olevaa Kyprosta lukuunottamatta), eli kyllähän toi enkunkielisyys jokin magneetti on, vaikkei se mulle sinänsä ole se tärkein pointti.

Mukava lisähän se on et kuullaan monia kieliä, niin kuin aikoinaan mutta, maailma muuttuu ja onneksi on saatavilla, myös muutakin kielistä musaa jos, ei aina viisuissa.
Sitä paitsi se mitä on kuultu karsinassa omalla kielellä, niin useinkin siitä menee se viimeinenkin pohja jos, ei ole sitä koukkua enään että, erottuisi mukavasti jos, se vaihdetaan englanniksi mutta, eri asia jos, se on esitetty jo karsinoissa enkuksi niin sit on ok, mutta nää on mielipiteitä ja hienoa on se et, joissakin maissa on vielä sekin et on sitä kansallista mukana mutta, hyvä tämän viisuissa on se et on jokaisella jotain, eli hyvin monipuolista tarjontaa on tänä vuonna tarjolla.

Hei! Kiva että ketjuni on innostanut, mutta nyt tässä ollaan eksymässä alkuperäisestä aiheesta. Kun nyt saatiin moderaattorikin eli Timoteus mukaan tänne, niin… voisitko ehkä pätkäistä omaksi ketjukseen (nimeksi vaikkapa Kieltenvaihdokset karsinnan ja loppukilpailun välillä) kaikki ne viestit, jotka koskevat tätä kielenvaihdosongelmaa vastaamatta alkuperäiseen kysymykseeni? Sinne voisi laittaa kaikki muut viestit paitsi Violeten, Trenon, Finnishin 2. ja Lordin viestit… Heini81:n viesti sopisi hyvin sen aloitusviestiksi.

Lisää kertomuksia siitä, millainen rooli viisujen kielirunsaudella oli omaan viisufaniutumiseenne? Kertokaapa!  

Silloin 8-vuotiaana, kun ensimmäiset viisuni (kokonaisuudessaan) katsoin en vielä edes osannu muita kieliä kuin suomea  Mutta kyllä mä jo silloin pidin siitä, että jokainen maa lauloi omalla kielellään, koska sai siitä kuitenkin JONKINLAISEN kuvan millaisia kieliä on olemassa  Oli esimerkiksi mielenkiintoista yrittää saada selvää virosta, tai päätellä suomennosten perusteella mitä kappaleessa oikein lauletaan 

Mutta enemmänkin itse esitykset ja sävellykset on olleet lähellä mun sydäntä, eli niihin oon ensisijaisesti kiinnittänyt huomiota. Toki toiset kielet on kauniimpia kuin toiset, ja omakielisyys on aina hieno asia  Sille linjalle en kuitenkaan lähde, että "muuten tää kappale on hyvä, mutta kun se lauletaan englanniksi, niin en voikaan pitää siitä yhtä paljon"    Toisaalta nämä kielenvaihdokset (jotka siis ei kuulu tähän ketjuun  ) ärsyttää muakin, eli jos ALUKSI biisi on ollut vaikka ruotsiksi, ei sitä mun mielestä tarvitsisi kääntää.

Aintsu on puhunut... 

Aintsu kirjoitti: Toisaalta nämä kielenvaihdokset (jotka siis ei kuulu tähän ketjuun ...

Emmä ihan noinkaan tarkoittanut, saa ne tietysti mainita!    Ja ne ovat olennainen osa tätäkin asiaa. Tarkoitin vain, että tarkempi taktinen analyysi siitä, mitä niille pitäisi tehdä, voisi tehdä toisessa ketjussa. Analysoisin sitä itsekin mielelläni.

Toi olikin lähinnä vitsi, ajattelin juuri niin että voin sitten puhua niistä muualla 

Kielitieteen ammattilaisena arvostan kielten kirjoa sinänsä. Viisut eivät kuitenkaan ole mikään lingvistiseminaari vaan niissä on kyse aivan muusta. Viisuissa mailla ja artisteilla on paljon pelissä. Tarjolla on molemmille valtava julkisuuspotti, joka oikein käytettynä kohottaa maan julkisuuskuvaa ja avaa artistille oven kansainväliseen uraan.

Mietin juuri jokin aika sitten, miten järjettömältä ajatus kielisäännöstä vaikuttaakaan nykypäivän perspektiivistä. Irlannin ja UK:n menestys 80- ja 90-luvuilla, samoin kuin ranskankielisten maiden sitä ennen, oli suurelta osin kielen ansiota. En ymmärrä, miten esimerkiksi Saksa ja pohjoismaat eivät problematisoineet tätä järjettömyyttä jo aikanaan.

Kuinka tämä liittyy kielirunsauteen viisuissa? Siten, että tässä kokonaiskuvassa yksittäisten ihmisten (tai yleisön ylipäänsä) mieltymykset ovat aika merkityksettömiä niin kauan kun ne eivät korreloi menestyksen kanssa.

Ja eikös Tanskassa nimenomaan DR ole ollut useana vuonna se, joka on sitten loppujen lopuksi määrännyt, että biisi lauletaan englanniksi, vaikka se alunperin on ollut tanskankielinen, vai muistankohan mä väärin? (Esim. Talking To You ja Shame On You) Tosin, täytyy tunnustaa, että Tanska -00 ja -01 kuulostavat moelmmat paremmilta alkuperäiskielellään ja nuo kaksi ensimmäistä taas englanniksi.

En tiedä, miten tuo Carolan juttu muuten tulkitaan. Sehän toki oli ruotsinkielinen finaalissa, mutta alunperinhän sen demo oli englanninkielinen ja sellaisena se päätyi Ateenaankin.

Mulle sinänsä on ihan se ja sama millä kielellä viisuissa lauletaan. Parissa tapauksessa (Kreikka ja Italia, jos se nyt joskus palaa kisoihin) mä toivon kuulevani alkuperäistä kieltä, mutta Balkanin maitten ärrät ja ässät särähtää kyllä niin karmivasti useimmiten korvaan, että en pane pahakseni englanninkielisiä versioita. Usein se on vaan niin, että paljon riippuu biisin tyylistä, mikä siihen sopii kieleksi: alkuperäinen vai käännös englanniksi. Esim. Tusen och en natt olisi ihan taatusti voittanut sellaisenaankin ilman englanninnostaan, samoin Det gör ont toimi paremmin ruotsiksi, Evighetkin oli parempi ruotsiksi. Mutta sen tapauksessa mä ymmärrän kielivaihdoksen takaisin englantiin MF-finaalin jälkeen, koska sen demo oli alunperin englanninkielinen. Mutta esim. Alvedansenia olisi tosi vaikeaa kuvitella viime vuoden esityksistä englanniksi, se kadottaisi jotenkin täysin lumoavuutensa englanniksi. Tai jos Älvorna olisi voittanut -04 Ruotsin karsinnat, epäilen, olisiko sitä käännetty englanniksi.

Mulle kielten runsaus ja eri kulttuurien vaikutteet ovat aina olleet tärkeä osa viisujen viehätystä.  Englannin ollessa ns. tavallisen musiikin ( mitä se on ) pääkieli,  oli ihanaa tutustua viisujen kielikirjoon. Aloittelevan viisufanin ehdottomuudella mä yleensä tuomitsin  Maltan, Irlannin ja Iso-Britannian viisut heti alkuunsa tylsiksi, banaaleiksi ja epäreiluiksi muita kohtaan, elleivät ne sitten sattuneet olemaan mielestäni erityisen mahtavia. Täältä kai kumpuaa mun edelleen jatkuva Malta-kammoni... Ja aina ääntenlaskun yhteydessä oli tietysti kauhea pettymys, kun nämä "huonoimmat" olivat useimmiten siellä kärjessä! Nykyisin on tietysti reilua, että kukin saa laulaa sillä kielellä kuin haluaa, mutta kyllä mä silti toivoisin, että edelleen löytyisi runsaasti  niitä, jotka laulaisivat omalla kielellään. Musta olisi sääli, jos kaikki laulaisivat englanniksi. 

"Jokaisen pitäisi saada laulaa sillä kielellä, millä haluaa", kirjoitti Violette. Hyvä periaate. Muistuttaisin vain, että esimerkiksi Edsilia Rombley halusi tänä vuonna laulaa hollanniksi mutta käänsi kelkkansa, kun fanit sitä vaativat. Käytännössä useimmat artistit haluavat olla suosittuja, eikä silloin ole varaa ajatella, millä kielellä haluaa laulaa.

"Toiset kielet on kauniimpia kuin toiset", väitti Aintsu, ja minä väitän vastaan. Kaunista tai rumaa on se mitä sanotaan, ei kieli. Maailman hitlerit saavat pitää puheitaan ihan millä kielellä tahansa, eivät ne siitä sen kauniimmiksi muutu. Ja jos jostain ihmisestä pitää, pitää myös hänen kielestään.

UFOPOLI kirjoitti: Mietin juuri jokin aika sitten, miten järjettömältä ajatus kielisäännöstä vaikuttaakaan nykypäivän perspektiivistä. Irlannin ja UK:n menestys 80- ja 90-luvuilla, samoin kuin ranskankielisten maiden sitä ennen, oli suurelta osin kielen ansiota. En ymmärrä, miten esimerkiksi Saksa ja pohjoismaat eivät problematisoineet tätä järjettömyyttä jo aikanaan.

Täyttä totta, mutta kielitieteen ammattilaisena ymmärrät varmaan myös käännösten merkityksen. Jos käännöstekstejä ei ole eikä yleisö ole tottunut tekstitystä edes lukemaan, miten jokin suomenkielinen viisu silloin voisikaan kuulostaa muulta kuin oudolta? Vanha kielisääntö oli "järjetön" vain, jos kaikkien ainoa tarkoitus oli kilpailun voittaminen, mutta näinhän ei alun perin ollut. Jos arvostettiin monikielisyyttä enemmän kuin voittamista, kielisääntö ei ollut ollenkaan järjetön. 

sziget kirjoitti: "Jokaisen pitäisi saada laulaa sillä kielellä, millä haluaa", kirjoitti Violette. Hyvä periaate. Muistuttaisin vain, että esimerkiksi Edsilia Rombley halusi tänä vuonna laulaa hollanniksi mutta käänsi kelkkansa, kun fanit sitä vaativat. Käytännössä useimmat artistit haluavat olla suosittuja, eikä silloin ole varaa ajatella, millä kielellä haluaa laulaa.

Mutta Edsilia teki kuitenkin päätöksensä loppupeleissä itse. Kielisäännön aikana hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta edes harkita englantia.

Valta pois artisteilta ja valta niille keille se kuuluukin. Sanoittajille.