Viisukuppila

Jokainen varmaan jo kertonut tänne ympäri Kuppilaa omista Viisuihin liittyvistä lapsuus- ja nuoruusmuistoista. Mutta olis kiva lukea niitä saman otsakkeen alta. Ja niistähän vois vaikka joku melkein koota sitten kirjan. Mutta mie voisiin aloittaaa. (ei kai tälläistä aihetta ole vielä täällä? )

Fakta: Lapsena luulin monta monta vuotta että Suomi on voittanut jo kerran Euroviisut Lapponia kappaleella. En tiedä mistä tälläinen luulo oli jäänyt päähäni mutta elin tässä uskossa monta vuotta.

Jasitten elävästi on jäänyt mieleen ne kerrat kun yksin harjoittelin Sonja Lumpeen koreografiaa äidin repaleinen saunatakki päällä ja nahkahanskat kädessä. Joka ikisen pyörähdyksen osasin ulkoa ja varmasti soaisin vieläkin pienellä treenamisella. Kerroin tästä itselleen Sonjalle viime vuonna Euroviisujen aikaan pressikeskuksessakun hänet siellä tapasin ja nauroi ihan katketakseen. Kysyi vaan että kuinkan pieni poika sie olitkaan silloin. Niin häpeäkseni tunnustin että 13-vuotias murrosikäinen teini.

Muistoja on kyllä vaikka kuinka, kunhan ne vaan muistaisi . Yksi on kyllä niin elävästi mielessä, eli 1974 kun Abba voitti, niin isäni oli hirveän kiukkuinen. Hän ei voinut ymmärtää, miten upea, kaunis ja lahjakas Gigliola Cinquetti saattoi hävitä ruotsalaiselle pyllynpyöritykselle .

Yksi mun elävimpiä lapsuusajan viisumuistoja on, miten sekkuni treenasi ihan hulluna että oppisi Herreysin koreografiat.

Muistan myös suuttuuneeni valtavasti kun Johnny Logan voitti vuonna 87, se oli minusta ihan kammala mummobiisi. Tätä nykyä Hold Me Now on yksi suosikkiviisuballadejani. Niin sitä käy kun ikää kertyy.

Mä tykkäsin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla yleensä aina vain nopeatempoisista biiseistä. Balladit meni aina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta "Hold me now" muutti tilanteen.

Hazel kirjoitti:1974 kun Abba voitti, niin isäni oli hirveän kiukkuinen. Hän ei voinut ymmärtää, miten upea, kaunis ja lahjakas Gigliola Cinquetti saattoi hävitä ruotsalaiselle pyllynpyöritykselle .

Niinpä. Ymmärrän isääsi erittäin hyvin Nimim. Olisin reagoinut samoin

Yläasteen luokallani ei kovin monta ihmistä tunnustaneet katsoneensa euroviisuja. Poikkeuksena muutamat tytöt, jotka joskus jotain laulelivatkin (kuten Io senza te:tä tai I treni di Tozeuria). Vuoden 1984 viisujen jälkeen muistan yhden kolmannen tytön muistaneen väärin, että Ciao amore olisi ollut Italian kappale

Silloiselle parhaalle ystävälleni kuuntelutin kyllä vuoden 1985 viisut esikatselusta äänitettyinä. Myös 1984 viisut hän oli katsonut, ja I treni di Tozeur oli hänestä paras kappale.

Kerran pidin musatunnilla esitelmän euroviisuista Näytteitä oli tosi paljon, keskittyen ajalle 1980-1984 joidenkin vanhempien näytteiden (Après toi, Save your kisses for me) lisäksi... Ovatko muutkin pitäneet esitelmiä euroviisuista? (Olenkohan tätä joskus kysynyt...)

ZetZet kirjoitti:Yksi mun elävimpiä lapsuusajan viisumuistoja on, miten sekkuni treenasi ihan hulluna että oppisi Herreysin koreografiat.

Smiaxii Lähes. Serkun sijaan mulla oli yksi tuollainen kaveri. Itse diggailin pikemminkin Carolaa. Ystäväni isä, joka oli jonkinlainen studiotyöntekijä, oli luvalla tai luvatta, en tiedä, kopsannut käyttöömme Meijun Muukalainen -taustanauhan ja kaverin kanssa hoilattiin sen päälle niin että lähipiiri oli varmaankin jo ihan kypsänä Karaokesta meillä ei ollut vielä tietoakaan silloin.

ZetZet kirjoitti: Muistan myös suuttuuneeni valtavasti kun Johnny Logan voitti vuonna 87, se oli minusta ihan kammala mummobiisi. Tätä nykyä Hold Me Now on yksi suosikkiviisuballadejani. Niin sitä käy kun ikää kertyy.

Päinvastainen suuntaus: tykkäsin tästä valtavasti aikanaan, ja sehän oli sitä paitsi Radio Ykkösen Coca-Cola Eurochart top 50:n (JayJay!) kärjessäkin

Meillä taas vanhemmat kiukustuivat suunnattomasti Kojosta. Muuta en katsomistilanteesta juuri muista, kuin vanhempieni paheksunnantäyteisen jupinan: "kyllä on kauhea tuo tyyppi ja tuollaiset kuteetkin, taas saa hävetä Suomen puolesta." Ihanan tyypillistä, eikö vaan

Jasminen edustaessa kannatin sitä aivan hulluna ja taisin tirauttaa kyyneleenkin, kun pisteitä lopulta tuli edes vähän. (Ja jos joku ei muista ikääni, niin puolustaudun sillä, että olin tosiaan vasta täyttämässä 12. )

Mun ensimmäiset viralliset lapsuusmuistot on siitä, kun katsottiin 1990 viisuja ja itku tuli, kun Jugoslavia ei voittanut. Koko 90-luvun meillä oli tapana katsoa viisut yhdessä perheen kanssa - ja ne oli katsottava aina, minun ehdoillani toki! Kamalinta oli se, kun jonain vuonna tuli jokin lätkän mitaliottelu samaan aikaan ja isäpuoli siirteli välillä kaukosäätimellä toiselle kanavalle! HYVÄNENAIKA! Lapsena ja teininä väännettiin tietenkin joka vuosi "pistelehtiöt". Askartelin ne yleensä huolella lehtikuvia ja eri värisiä kartonkeja käyttäen. Harraste sekin toki.

Mielenkiintoinen juttu on kyllä se, että ilmeisesti viisuisa henkilöhistoriani ulottuu aina vuoteen 1983 asti, sillä ensimmäistä (tai luulin, että ensimmäistä...) kertaa vuoden 1983 kisaa videolta katsoessani joskus vuosituhannen vaihteessa sain hyvin vahvoja kokemuksia siitä, että "olen kuullut tämän joskus aiemminkin". Noita fiiliksiä tuli mm. Norjan, Jugoslavian ja Italian laulujen kohdalla. Främlingiähän nyt oli soitettu Suomessa radioissa pitkin 80-lukua, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ilmeisesti olen siis jo 2-vuotiaana taaperona tanssahdellut viisujen tahtiin. Voihan se olla, että esikatselut ovat mieleeni painuneet sitten. Tuskin olen 2-vuotiaana valvonut enää niin myöhään anyway.

Hei, minä sentään olen jo puolitoistavuotiaana katsonut viisut! Joten olet voinut hyvinkin olla viisutietoinen jo kaksivuotiaana!

Toni kirjoitti:Kamalinta oli se, kun jonain vuonna tuli jokin lätkän mitaliottelu samaan aikaan .

Taisi olla vuosi 1991 kun Ruotsi ensin voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja heti perään Carola voitti euroviisut. Jossen nyt aivan väärin muista.

nuorukaisena tuli soiteltua paljon sähköurkuja ja tietysti kaikki maholliset viisut mitä tiesin,opettelin tai soitin ne vaan ja tietysti korvakuulolta, jaloilla löin tahtia lattialla olevan kitaran kylkeen. Soittimen kaikupohjaan sekä jäljellä oleviin harvoihin kieliin... Ja kokeilin jopa öljytynnöriä jonka raahasin huoneeseen,pitihän lauluihin saaja mahtipontista salaperäistä kumua ...
kauheesti tykkäsin soitella varsinkin Främlingiä, kun äänitin niitä radiomangetofoniilla ja piti saaja niistä lopulta mahiksen täyelliset versiot... ns. mikkihiiri -ääntä sai taas heikoilla pattereilla,kun nauhaa jolle oli laulettu, soitettiin sitten norm.virranpyörityksellä...
erityisen mieluisia soitettavia olivat mm. norja -74, mon -74, bel-74, itäv. -71, ruo-66, ran-60, sve -74, hei lähde maailmaan -75, sinun kanssasi,... -78, jne ...

romualdo kirjoitti:Ja kokeilin jopa öljytynnöriä jonka toin huoneeseen,pitihän lauluihin saaja mahtipontista kumua ...

Oletko paukutellut White & Black Bluesin tahtiin, se tuli ensimmäisenä mulle tynnyristä mieleen?

mulla ei kauheasti lapsuusmuistoja viisuista ole. Suomen karsinnat -98 on ensimmäiset, jotka katsoin. Vanhemmat oli jossain iltaa viettämässä ja katoin yksin kotisohvalla. Hehkutin äitille hirveästi Umm ma ma:ta ja äiti pohti, että olis varmaan ollu liian samanlainen kuin se Gina G:n Ooh aah just a little bit TOKI!

1998 viisuja en jaksanut katsella, vaan nukahdin aikas alkupuolella...äiti sit kerto miten Suomi pärjäs.
2000 seurasin sitten alusta loppuun ja siitä innostus lähti kunnolla kasvamaan..

Kauhee ku mä oon vanha.

Mun eka muisto, jonka olen tännekin joskus kirjoittanut, on Pave Maijasen Yamma Yamma! Meillä oli sukulaisia käymässä euroviisuiltana ja tätini mies sanoi, että "Emme me tällä kappaleella voita, mutta ainakin viiden parhaan joukkoon päästään!"

Seuraava muisto on Jasmine ja muistan jo silloin miten mua hävetti, kun hän mokasi sanoissa. Menin varmaan nukkumaan ajoissa silloin ja seuraavana päivänä sisko tuli sanomaan "Arvaa miten Suomelle kävi? Me oltiin viimeisiä!" Kauhea pettymys oli mulla.

Sitten onkin viisuja tullut katseltua melko säännöllisesti, fanitus alkoi vuonna 2002. Yhtäkkiä huomasin itseni surffailemassa netissä lukemassa lisätietoja biiseistä ja artisteista... Nauhoitinkin sen vuoden viisut, mutta nauhoitin sit siihen päälle myöhemmin jotain. Vuodesta 2003 onkin kaikki viisut tallella. Ja silloin taisin rekisteröityä kuppilaan!

Kertokaa ihmiset miten teistä tuli viisufaneja! Sellaisia tarinoita olisi myös kiva lukea, ellei sellaista ketjua sit ole jo jossain.

Hurrican kirjoitti:

Toni kirjoitti:Kamalinta oli se, kun jonain vuonna tuli jokin lätkän mitaliottelu samaan aikaan .

Taisi olla vuosi 1991 kun Ruotsi ensin voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja heti perään Carola voitti euroviisut. Jossen nyt aivan väärin muista.

Voi, on niitä muitakin. -97 oli myös kotikisat ja Suomen peli samaan aikaan viisujen kanssa.

Mutta sen verran täytyy vielä täydentää, että vuonna -91 noiden MM-kullan (joka muuten ratkesi vasta sunnuntaina päivällä) lisäksi Ruotsi voitti saman viikonloppuna jonkun pingiksen MM-kullan, tais olla kuningas Waldner pelaamassa tuolloin.

Mun ensimmäinen viisumuistoni on vuodelta -84. Mä olin silloin kauhean pettynyt, kun Suomi ei voittanutkaan, eli enpäs tiennyt asioista tuolloin yhtään mitään.

Muuten mun viisumuistoni ovatkin aika pitkään tylsiä, nukahdin lähes tulkoon aina viimeistään pisteiden jaon aikana. En nyt ole ihan varma, mutta sellainen olo mulla on, että -92 mä olisin nähnyt ekan kerran viisulähetyksen loppuun. Ts. edes ilman katkoja. Anneli Saariston hyvän sijoituksen mä kyllä muistan, mutta jotenkin tuntuu, että siinäkin otettiin välissä hieman unta.

Suomen karsinnoista mulla on todella vähän mitänn muistikuvia. Niitä on vissiin katsottu vähän milloin sattuu, jos toiselta kanavalta ei ole tullut mitään mielenkiintoista.

Minä oli raivoissani vuotta myöhemmin kun Suomi ei voittanutkaan, Eläköön elämä kolahti niin kovasti. Sen jälkeen sitten olinkin jo kirjoittamassa Neumannille, että Dingon pitäisi osallistua viisuihin ensi vuonna. Olin nimittäin varma että silloinen lempäibändini olisi kääntänyt Euroopankin puolelleen.

Neumannin takia sitten pari vuotta myöhemmin tuli jännitettyä myös Suomen karsintoja, kun halusin Johnny Lee Michaelsin ja Kesätuulen voittavan.

Mulla on vieläkin tallella vanha ystäväkirja, jossa kaikki kaverini olivat maininneet lempibiisikseen "Bye bye baby" mitä erilaisimmilla kirjoitusasuilla. Mä muistan myös miten katkera olin, kun äiti nauhoitti vuoden 1996 viisujen päälle jonkun typerän "Lassen kesäloman"

Nauhotti jumalaisen Den Vildan päälle?

Mulla oli lapsena kauhee hinku aina nähdä euroviisut. Ikävä kyllä ne aina tuli vaan niin myöhään, että pakotettiin nukkumaan. Mut auta armias sentää, kun sai jo valvoa vuodesta 1994 eteenpäin. Sen jälkeen ei ole ollutkaan mitään muuta kiertoa kuin viisuista viisuihin. Eli kun edelliset päätty niin uuden alkua aloin odottaa. Varmaan jo ekan kerran olen tehnyt arvostelutaulukoita 1996 tai 1997. Kouluarvosanoilla ainakin menin vuoteen 2000 saakka.

Mulle taisi lapsena viisuissa olla kaikista jännintä just se, että silloin sai valvoa luvan kanssa myöhään. Tai olisi saanut, jos ei olisi sammunut kesken kaiken.

Hàllá kirjoitti:Mulle taisi lapsena viisuissa olla kaikista jännintä just se, että silloin sai valvoa luvan kanssa myöhään. Tai olisi saanut, jos ei olisi sammunut kesken kaiken.

Sama juttu Paitsi että minä en kyllä ikinä sammunut

Euroviisut olivat joulun lisäksi ainoa kerta vuodessa, kun me lapset saimme valvoa, joten jo se takasi innostuksen Keräännyttiin aina katsomaan koko perheen voimin. Ja olihan se jännittävää muutenkin. Suomen saamat niukat pisteet ja huonot sijoitukset kyllä harmittivat...

ZetZet kirjoitti:Minä oli raivoissani vuotta myöhemmin kun Suomi ei voittanutkaan, Eläköön elämä kolahti niin kovasti.

Tuona aikana jaksettiin olla uskollisen toiveikkaita, tuntuu, että koko 1980-luvun ajan tosissaan ajateltiin, että nyt kyllä ollaan kansainvälisellä meiningillä liikkeellä, tällä kerralla se voitto tulee, ja oltiin aidosti ihmeissämme, kun sijoitus ei ollutkaan kärkikolmikossa.

No, kyllä mua jopa vieläkin ihan aidosti hämmästyttää, miten 80-luvulla ei menestytty, 1990-luku ei niin jaksa ihmetyttää Paitsi BBB

Vompeli kirjoitti:Nauhotti jumalaisen Den Vildan päälle?

Jep, eikä edes hävennyt. 97-vuoden viisutkin katosi teille tietämättömille. Suurimpia lapsuudentraumojani.

Varhaisimmasta viisumuistostani tulee kohta kuluneeksi 31 vuotta. 7.5.1977 on jäänyt hyvin mieleeni, koska olin juuri samaisena päivänä saanut pikkuveljen. Katsottiin isän kanssa kahdestaan viisut, tosin en kyllä juuri muista niistä muuta kuin että Ranska voitti ja laulajalla oli keltainen mekko. Kyseinen voittokappale löytyi sittemmin ala-asteen musiikin oppikirjasta suomalaisin sanoin ja siitä taisi tulla yksi suosikkilauluistani.

Aha mikä yhdistelmä Euroviisut ja pikkuveli

katso aiemmista pulinoita : Miten viisufaniuduit ... erilaisia kertomuksia. Mm. miten kuivaamolla laulettiin viisuja, Belgia vastaan Englanti 1973 ...

Mä olin joskus ala-asteella kaverin luona yökylässä ja sattu just tulla euroviisut tv:stä. Oon aina ollut varhainen nukkuja ja enemmänkin aamuvirkku, ja viisut tuli sillon niin myöhään, että nukahdin nojatuoliin. Krooh. Näkemättä jäivät. Lippuja sieltä muistan ja yleisöä, mutta en juuri muuta.

12-vuotiaalle pikku skidille "the thing" oli Dana Internationalin "Diva". Sitä sitten saikin meillä kuulla sinä keväänä ihan varmasti ihan riittävästi. Tosin voi olla, että kieroutunutta pikkutytön mieltä kiehtoi biisiäkin enemmän ajatus naisesta, vieläpä sen ikäisen kriteereillä varsin viehättävästä naisesta, joka olikin aikaisemmin ollut mies.

Huilumies kirjoitti:Silloiselle parhaalle ystävälleni kuuntelutin kyllä vuoden 1985 viisut esikatselusta äänitettyinä. Myös 1984 viisut hän oli katsonut, ja I treni di Tozeur oli hänestä paras kappale.

Ystavallasi oli harvinaisen hyva viisumaku

Harmittaa edelleen, kun vuoden 1986 C-kasettinauhoitus epaonnistui taysin. Olin ostanut uuden ja kalliin BASF-nauhan, mutta jotenkin en ollut onnistunut laittamaan sita kunnolla kasettipesaan ja tulos oli sen mukainen: valilla kasetilta kuuluu vain bassoa ja toisinaan diskanttia. Vain muutama biisi on kutakuinkin kuunneltavissa. Vahinko, silla 1986 on yksi suosikkiviisuvuosistani