Viisukuppila

Vuoden 1983 kisoissa oli muuten harvinaisen epäonnistunut lava: synkkä, tumma ja litteä.
Joojoo, tiedän, ei kuulu ketjuun, mutta kuitenkin.

Kiitos Roopelle linkistä videoon! Ne pätkät mitä muistin olivat siis totta. Tuosta se oikeasti minulle aikoinaan alkoi ja hitto vie, kolahtipas kovasti taas uudestaankin. On se vaan niin hyvä biisi ja Ami aivan huikean dramaattinen. Video taas on kuin saksalainen vakoilupläjäys Maanalaisen armeijan tyyliin.

Mutta miten ihmeessä Mikkelssonin koira oli joutunut videolle?

Hurahdin viisuihin 80-luvun myöhäisemmällä puoliskolla. Uskoontuloani edesauttoi Turkin karvainen, harvinaisen innokkaasti huitova kapellimestari. Hän oli minun ja pikkuveljeni mielestä ihan huippu.

Vuonna 1989 olimme ehdottomasti sitä mieltä, että Panin Bana Banan olisi pitänyt voittaa. Viimeistään siitä lähtien olen seurannut viisuja vuoden parhaana (nykyään itse asiassa ainoana pakollisena) TV-ohjelmana lukuunottamatta jokusta selittämätöntä vuotta 90-luvun lopulla. Nuorempana nauhoittelin viisut radiosta ja kuuntelin moneen kertaan. Parasta niissä taisi olla se, että sai kuulla outoja kieliä, ja niinpä muutos kielisääntöön oli minulle pettymys hyvistä perusteistaan huolimatta.

Turkki säilyi kestosuosikkinani sitkeän omaleimaisuutensa vuoksi kaiken tusinatavaran keskellä, ja olin seitsemännessä taivaassa kun se vihdoin voitti.

Ihania tarinoita! Aiku meitä kaikkia yhdistää tämä "sairaus" Euroviisujen intohimoiseen palvontaan!
Täällä ei niiku katsota ketään kieroon jos saa kicksit jostain turkkilaisesta kapelimestarista!...

Ihanaa Roope! Kiitos videosta, en ollut nähnyt sitä piitkään aikaan! Ihana! Ja se Mikkelssonin koira! Ja miten niin muka "you'll find the storyline confusing", eihän se nyt ollut.

Juu.. tuo video se tarjoaa harvinaista silmänruokaa myös meidän nelijalkaiselle viisufanillemme.

No kait se tuo teini-ikä oli, oon niin vanha jo, etten muista kauemmaksi

Nata kirjoitti:Turkki säilyi kestosuosikkinani sitkeän omaleimaisuutensa vuoksi kaiken tusinatavaran keskellä, ja olin seitsemännessä taivaassa kun se vihdoin voitti.

Mäkin olen muuten aika usein tykännyt Turkin Euroviisu-kappaleista!

Olipas mukava nähdä Fantasiaa-esikatselu parinkymmenen vuoden takaa, mutta miksi brittijuontajalla oli hauskaa sen jälkeen
No, joo... olihan se luvalla sanoen aika koominen, mutta biisi oli hyvä, eikä sekään saanut ''kuin'' 41 pistettä, niin kait se oli. Tosin paremmin kuin monena viime vuotena.
Muistelen, kuinka jo kymmenvuotiaana kuuntelin näitä viisuja, mutta erityisjuttu oli Marion ja Tom tom tom. Siinä laulu jonka jäljittelemättömällä tyylillä laulaaluikautin setäni magnetofonille. Marionin viisuvoitto suorastaan hurmasi pikkumiehen. Eikä ihme, olihan Marionin Luxemburgin reissusta seurauksena kaikkien aikojen, edelleen, viisumenestys. Jokohan Jari rikkoisi sen.
Ensimmäiset viisunauhoitukset tein -76 pienellä radiokasettinauhurilla, kun Fredi ystävineen pamautti Haagissa Pamp pamp. Jo edellisenä vuonna Tukholman kisoja seuratessani tajusin, ja suureksi pettymyksekseni vasta silloin, että näähän tulevat suorana radiostakin, ja laulut saisi sieltä nauhoitettua.
Erityisen tuskallista oli vuonna -77, kun viisuja siirrettiin muistaakseni BBC:n lakkoilun takia, jopa kuukaudella. Tein oman ''aamukampani'' siitä hetkestä, kun kisat piti laulaa, siihen hetkeen kun ne lopulta pidettiin. Silloin muuten kisat piti laulaa alkuperäisen aikataulun mukaan huhtikuun alussa, mutta lopulta ne pidettiin toukokuun alussa. Ja nythän pitoajankohdaksi on vakiintunut toukokuu.
Niistä vuosista tämä kaikki on alkanut. Vanhemmiten suurin intohimo on hieman karissut, mutta aina yhtä mukavaa näitä on seurata ja lauluja kuunnella. Enkä kuin vain hirvittävän pakottavan syyn takia jättäisi viisuja seuraamatta. Ja nyt niitä on peräti kaksi iltaa. Sekin on jännittävä uudistus.

70-luvun jälkipuoliskon hitaan alkulämmityksen jälkeen heti 80-luvun alussa kunnolla ja aivan viime vuosina ehkä vieläkin enemmän. Pump-pumpia ja Lapponiaa ei voinut olla huomaamatta edes kerhoiässä.

Nyt kun tämän kaivoin esille, voisivat monet esitellä itseään tätäkin kautta. Turun radion mukaan olin jo potkuhousuissa viisufani... :lol:

Jaa... täällä on juteltu tällasiakin...

Päiväkodin tädit varmaan vieläkin muistavat ne lukuisat show't (terkkuja muuten, jos lukevat tätä, ei tää pahalla sitä tehnyt... :oops: ), jotka pikku itikka pakotti ne katsomaan, ja vetäs sujuvalla siansaksalla Johnny bluet ja muut...

Meikäläisen varhaisin viisumuisto liittyy vuoden 1975 Suomen karsintaan, kun armottomana Danny-fanina jännäsin mun hirveä "Seikkailijan" puolesta. Voi sitä pettymystä, kun "kamalat" Pihasoittajat voittivatkin. No kansainväliseen finaaliin mennessä opin ymmärtämään jo "Viulu-ukonkin" hienouden, mutta nukahdin kesken pisteidenlaskun viisuiltana.
"Pump pumpista" sen sijaan on varsin elävät muistot ja sinnittelin pisteidenlaskunkin loppuun asti silmät ristissä. Radiosta äänitin ensimmäisen viisukasettini.
Siitä eteenpäin fanitus jatkui varsin hardcorena aina 1990-luvun alkuun asti. 1980-luvun alku oli kaikkein kovinta aikaa, kun metsästettiin jo viisuja levylläkin. Videotkin tulivat talouteemme.
1990-luvun alussa fanitus hiipui sellaiseksi tavalliseksi seuraamiseksi ja viisujen tasokin tuntui heikentyneen. Toki videoin aina Suomen karsinnan ja kansainvälisen finaalin. Ja tuolloinhan julkaistiin myös viisukokoelma-lp:t ja cd:t, jotka hankin.
Vuonna 1994 innostus oli kyllä suurta CatCat-hehkutuksen myötä, mutta putoaminen seuraavalta vuodelta ja sitä seurannut katastrofi nimeltä Jasmine oli päättää koko harrastuksen. Vuonna 1997 kuulin kaikki viisut vasta kun katsoin kansainvälisen finaalin televisiosta (sinä ei vuonna ei televisioitu Suomessa esikatseluitakaan).
Vuosikymmenen lopulla tuli sitten talouteemme tietokone nettiyhteyksineen ja se nosti harrastuksen uusiin svääreihin, ja oikeastaan kovemmaksi kuin koskaan eri maiden karsintojenkin fanittamisen myötä.

Kyllähän se oli vuosi 1987 ja Suomen euroviisut, jossa Vicky valittiin edustamaan. Tää oli kuusivuotias ja lauloi kotona kaivonkannella Sata Salamaa ja En nää yhtään laivaa... muistan että ensimmäinen oma kasettini oli Virve Rostin "Sata Salamaa", josta tykkään vieläkin!

Se oli menoa... muistan että 1987 jaksoin jopa valvoa pistelaskun loppuun asti, kun taas 1988 nukahdin kesken. Silloin suosikkini oli "Mangup"!

Yhdeksänkymmentäluvulla kärsin, kun moneen vuoteen en nähnyt livenä viisuja vaan ne tulivat postissa jopa kuukauden myöhässä. Vuodesta 2000 asti kaikki muuttui paremmaksi, ja oon nähnyt ne livenä

Tää järjesti ala-asteella sellaiset Kouluviisutkin, johon joka luokka valitsi kappaleen ja sitten laulettiin... tää oli valinnut sen Baby Dollin "Brazil"-laulun taustatanssijoiden kanssa, totta kai..... argggghh!

70-luvulla aina katsottiin euroviisuja koko perheen voimin. Viulu-ukko jäi erityisesti mieleen. 80-luvulla oli laimeampaa aikaa seuraamisen suhteen, oli opiskelut ja pieni lapsi, mutta kyllä Suomen edustuskappaleet olivat silti tiedossa. Tosi aktiivinen olen ollut 2000-luvulla oman mittapuuni mukaan. Kiitos Viisukuppilan!! \:D/

JVN kirjoitti:Tää järjesti ala-asteella sellaiset Kouluviisutkin, johon joka luokka valitsi kappaleen ja sitten laulettiin... tää oli valinnut sen Baby Dollin "Brazil"-laulun taustatanssijoiden kanssa, totta kai..... argggghh!

Loistavaa.

Muistelen että meillä jossain vaiheessa esitettiin koulun juhlissa Beatin "Fri" lip-synkkana, lumipestyissä farkkuasuissa ja muhkeissa tukissa. Laadukasta ohjelmaa En kylläkään päässyt "bändiin", oli vääränlaiset hiukset nääs.

Muistan kyllä 90-luvun alun viisuja, mutta en koskaan innostunut niistä erityisemmin, kun "Irlanti aina voitti". Vieläkään en jaksa yhtään kiinnostua 1992-95 viisuista. Sitten vuonna 1998 oli Dana ja 1999 Charlotte ja Selma, mutta 2001 viisut olivat ekat, mitkä pystyin nauhottamaan. Niitä kuuntelin ja katselin aika paljon. Lähinnä kuitenkin mua kiinnostaa vanhat viisut vaan edelleen, eli n. 1977-88 ajalta. Parempaa musaa silloin muutenkin oli...

Vuosi 1998. Dana vei tämän pikkupojan sydämen. Sitten viisut unohtuivat pariksi vuodeksi ja vuonna 2002 liputin ensin Ressun ja myöhemmin Lauran puolesta. Lopullinen sekoaminen tapahtui 2003, kun nauhoitin viisut ja katsoin koko kesän niitä. En mitään muuta. Ja lopulta vuosikerrassa oli vain kaksi kappaletta jotka oli pakko skipata. Kaikkiin muihin tottui.

Tämä vuosi on kuitenkin ensimmäinen kun olen seurannut karsintoja yhtä intohimoisesti. Marta love-smiley-016:

Vuodelta 1998 muistan pisteidenlaskusta sen, että toivoin hirveästi, että Dana voittaa eikä se tylsä Malta. Loppu kevään minä 10-vuotias lauleskelin pihakeinussa sitten Divaa.. :P
Vuonna 2000 piti ihan nauhoittaa viisut, kun äitin päähänpistosta piti lähteä mökille! Ja tottakai se oli vain 2 tunnin kasetti ja pisteidenlaskut jäi pois! Pääasia oli kuiteskin, että kappaleet ja varsinkin Alsou oli nauhalla! Se oli mun silloinen kesähitti ja tanssin hienoja koreografioita sen esityksen mukana ja lauloin sitä suomeksi sen suomalaisen tekstityksen mukaan. :lol: Kylläpä se kuulosti kauniilta!
No sitten vuonna 2002 päätin katsoa Suomen karsinnat, kun telkkari sattui olemaan auki.Yllätyin, että siellähän oli ihan kivoja lauluja ja Ressun viisutyrkyn (äänestin) jäätyä 4. innostuin Lauran ATY:sta oikein kunnolla. Ajattelin sitten käydä kattomassa, mitä netissä niistä euroviisuista sanotaan. Oli ihan yllätys, että niitä kappaleitahan pystyi kuuntelemaan täällä ja niitä oli jo valittu aika monta. Siinä sitten kuuntelin koko kevään viisuja ja viisufaniuduin oikein kunnolla Tallinnaa varten.
Siitä asti joka kevät on tullu vietettyä koneen ääressä istuessa ja kesä viisukasettia katsoessa... :lol:

kwak kirjoitti:Yllätyin, että siellähän oli ihan kivoja lauluja ja Ressun viisutyrkyn (äänestin) jäätyä 4. innostuin Lauran ATY:sta oikein kunnolla.

Yllättävää, että tässä on peräkkäin jo kolme fania, jotka ovat pitäneet Ressusta. Tunnustan myös. Ja minä kun kuvittelin, että sitä kaikki vihaavat. (Ei, en kaipaa valtavaa ryöpytystä aiheesta tähän perään )

Enpä tiedä tuosta viisufaneuden alusta. Katsottu on viisut ainakin vuodesta 1994 lähtien, aikaisemmasta ei ole muistikuvia. Vuoden 1999 viisut ovat nauhalla, joten silloin olin jo hevi-juuser. Asteella faneuteni paheni viime vuonna, kun kiinteän netin takia siirryin kuuntelemaan kappaleita jo ennen esikatselua. Tänä vuonna olin myös ekaa kertaa kuuntelemassa Tampereella Suomen euroviisufinaalia. Seuraava aste varmaan kansainvälinen finaali? :P

Suomen karsinta 1973 kolahti niin kovaa, että sen jälkeen minua ja viisuja on ollut vaikea pitää erossa toisistaan. Tosin jo edellisenä vuonna muistan ymmärtäneeni, että kyseessä on tapaus, kun sitä seurattiin radiosta saunavuoron osuessa ikävästi viisujen kohdalle. Kyllä mä jokseenkin muistan myös sen Suomen 1972 esikatseluvideon nähneeni silloin vähän alle nelivuotiaana...

Ekan kerran ote hiukan herpaantui Roomassa, jossa seurasin finaalia lehdistökeskuksen kankaalta. Tanskan ja Saksan biisit olivat niin hirveitä, että maltoin käydä niiden aikana tupakalla...

Mun Viisufani-urani lähtölaukaus taisi olla vuosi 1985 ja sen vuoden toinen biisi. Siitä se lähti!
Vuodesta 1988 lähtien olen sitten nauhoittanut kaikki finaalit, jotka ovat edelleenkin alkuperäisinä videohyllyssä.
Mielenkiintoisia juttuja "alkuvuosilta" on pilvin pimein. Muistan esim. miten aikanaan tehtiin hissan esitelmää aiheesta Saksa(t) vuoden 1945 jälkeen. Esitystä sitten elävöitettiin Norjan ja Itävallan vuoden 1990 Viisuilla. Kenen idea...
Ja lukion toisella luokalla (vuosi 1993) pakotin koko luokan osallistumaan suureen Euroviisu-veikkaukseen. Veikattavia kohteita oli kaksi: Kuka voittaa ja mikä on Suomen sijoitus. Itse jäin kolmanneksi. :oops: Ja aiku kaikki oli innoissaan tästäkin mun hullusta päähänpistostani.
Että tällaisia muistoja.

Hieman on hakusessa tuo hurahtamisvuosi ja -päivämäärä

Hajamerkintöjä viisuista löytyy muististani yli kahdenkymmenen vuoden takaa, mutta aktiivisempi kausi alkoi, kun satuin samaan työpaikkaan tuon Muziksen kanssa vuonna 1996.

Kiivaampi kausi on ollut sitten tämä 2000-luku. Minua on nähty ja kuultu viisuyhteyksissä

Ihan ensimmäinen muisto taitaa olla se kun Kikka lauloi todella seksikkäässä asussa Suomen karsinnassa. [Vai oliko se sittenkin Syksyn Sävel?] Joku varmaan muistaa vuoden.
Catcat:ien esitys taitaa olla ensimmäinen kansainvälisen finaalin muisto.
Lopullinen hairahdus tapahtui vuonna -98 Edsilia Rombleyn, Imaanin ja Danijelan ansiosta.

Lueskelin jostain syystä muutama päivä takaperin sellaista vanhaa kirjaa, johon äiti merkkaili erilaisia mun lapsuuden tapahtumia vuosien varrella. Lempilauluosiossa luki, että vuonna 1989 vajaa 2-vuotiaana olin kuunnellut innoissani Israelin viisua (Derekh hamelekh) kasetilta ja laulanut sitä mukana sanoin "meelee meelee". Olin kuulemma tykästynyt siihen sen nuoren laulajan takia.

Eli mun viisufanius on näköjään lähtenyt käyntiin jo hyvissä ajoin.

Viisufaniuduin vuonna 1989. Äänitin Cris Owenin Vad finns kvar -biisiä (Suomen karsinnan kakkonen) kasetin täyteen ja aivopesin itseni sillä. Tässä tulos. Olin kyllä jo aiemminkin seurannut viisuja, mutta en niin tietoisesti.

.

Faniutumiseni tapahtui ollessani hyvin pieni, kaukaisella 1970-luvulla. Kiitos kuuluu vanhemmilleni, jotka tajusivat olla kiinnostuneita viisuista (kuten kaikista muistakin kilpailuista). Muistikuvia ei ole aivan varhaisilta fanivuosiltani, mutta tietyt biisit eri vuosikymmeniltä ovat jääneet mieleen. 70-luvulta tarttui mukaan Teach-In:in Ding-A-Dong, Izar Cohen & Alpfa-Betan A-ba-ni-bi, 80-luvulta Bucks Fizzin Making your mind up ja Lena Valaitisin Johnny Blue. 90-luvulla viisut jäivät seuraamatta, mutta 2000-luvulla olin aivan rakastunut Brainstormiin ja My Stariin. 80-luvulla olin harrastanut pienimuotoista kirjanpitoa pisteiden jakautumisesta, löysin päiväkirjasta selostuksen siitä, kuinka Luxenbourgin Corinne Hermes voitti viisut. Noista kisoista muistan jo jotain tv-kuvaakin. Ilmeisesti ensimmäiset kisat, jotka jaksoin katsoa.
Yleinen fanituslinjani on kyllä ollut kovin, kovin kotimainen - Suomi kuului aina mielestäni kymppisakkiin, jos ei muuten, niin hyvän yrityksen vuoksi. Kolmea Suomen edustuskappaletta en ymmärrä vielä tänäkään päivänä, siis miksi ne piti kisoihin ylipäätänsä lähettää. Top 3 on "Niin kaunis on taivas", "Yamma Yamma" ja se Nina Åströmin biisi, joka jyrättiin viisuihin, vaikka tarjolla oli Nightwish. Grr. Toisaalta olen aina innostunut uusista tuulista viisuissakin, ja tällä kuittasinkin aina Suomen kehnohkoa menestystä kisoissa.
Olisi kai tätä viisuviehtymystään saanut selitellä yhdelle sun toiselle ihmiselle, mutta enpä ole pahemmin viitsinyt. Ilmeisesti olen elännyt pimennossa, koska ensimmäisen kerran kuulin viisufaneista tuossa maagisessa tv-ohjelmassa, joka arvoisista Aikulaisista oli tehty. Nettiyhteydet hankin kotiin vasta tänä keväänä, joten ampaisin suhteellisen nopsaan näille linjoille, heti kun löysin kuppilan. Nämä faniklubiasiat ovat vain jotenkin epäselviä.

Stello kirjoitti:Muistin nyt lopulta (tämä ketju tavallaan muistutti) käydä tarkistamassa yhden Euroviisu-biisin esittäjän ja nimen - se on pyörinyt monta kertaa päässä sitten '91.. Esittäjä oli Amina, ja biisi "C'est Le Dernier Qui A Parle Qui A Raison" (siis Ranska). Hmmm.. oliskohan tuo jossain mp3:na..

Tuo on kaikkien aikojen Eukkari-suokkarini. Olin todella katkera kun kisassa kävi niinkuin varmaan muistatte, Amina ja Carola saivat tasamäärän pisteitä.. Sitten Carola-lehmä kuitenkin voitti..

Euroviisuja olen seurannut ala-asteiästä, samalla kun katsoin Viisuja telkkarista äänitin c-kassuille biisit ja lauleskelin niitä sitten pitkän aikaa, omin sanoin tietysti. Teini-iässä oli taukoa, kun olin "too cool", mutta nykyään seuraan Eukkareita "tosissani" - katson silmä kovana etukäteen biisit, jännitän semifinaalit ja viisuiltana kokoonnutaan yhteen saman jengin kanssa riekkumaan ja bailaamaan ja äänestämään omaa suosikkia.

Minulla taisi tosiaan viisuinnostus alkaa noista Suomen karsinnoista 1989, mutta ensimmäinen kunnon kans.väl. kisan idolini oli myös Amina 1991!