Viisukuppila

Jos yritän ruveta pohdiskelemaan missä mahtaisin olla nyt ilman Viisukuppilaa, en uskalla tehdä sitä kauaa, koska ajatus on liian mahdoton. Rekisteröidyin tänne pienenä lukiolaisena syksyllä 2009 ja vietin suurimman osan aikaa vain seuraillen. Vähitellen aloin liittyä enemmän mukaan keskusteluihin ja meseenkin tuli lisättyä ensimmäinen viisuihminen riksa[ ( ), jonka kanssa keskustelimme usein ylioppilaskirjoituksista. Itsepäisenä päätin matkata keväällä 2011 yksin seuraamaan viisuja paikan päälle Düsseldorfiin, mutta kauan ei onneksi tarvinnut viettää yksin aikaa vaan pian tapasin viisukuppilasta tutut riksa[n ja --evg:n ja sain kaksi ihanaa ystävää. Matkalla tuli myös ohimennen tavattua vaikka ketä viisutyyppejä, jotka ovat sittemmin tulleet oikein tutuiksi naamoiksi. Abivuosi oli ollut minulle rankkaa aikaa ja koen, että Düsseldorfissa alkoi elämässäni uusi ajanjakso. Oli kuin olisin saanut elämääni suuren annoksen auringonpaistetta iloisesta viisuenergiasta ja huomasin, että voin tosiaan saada uusia ystäviä ihan omana itsenäni. Huomasin, että lukioporukoiden negatiivisuus ei ollut normaalia ja että oli olemassa ihmisiä, jotka mollaamisen sijaan kannustivat minua eteenpäin oli se sitten kokeilemaan villiä mekkoa tai juttelemaan ihailemalleni artistille. Siitä olen ikuisesti kiitollinen. Mutta nyt tunteellisuus sikseen tai alan vollottaa. Düsselin toverini olivat myös tukena muuttaessani pohjoisesta Tampereelle ja jos en olisi heihin toukokuussa tutustunut olisin hyvinkin saattanut jänistää ja mennä Ouluun opiskelemaan. Hyi. Onneksi täältä Tampereelta on helppo aina lähteä Helsinkiin viisurientoihin tapaamaan kaikkia ihania tyyppejä. Tai sitten voi mennä tapaamaan ystäviä ihan muuten vaan, koska niitä on täältä löytynyt monta upeaa tyyppiä. Viisukuppila on siitä ihana paikka, että tänne voi kirjottaa mistä tahansa pulmasta, ilosta tai surusta ja saa yleensä aina hyviä vinkkejä, koska käyttäjien kirjo on niin laaja. Kuppilalaiset ova myös todella hauskaa porukkaa. Mehukasta draamaa ei tule myöskään unohtaa. Huippua on tietysti myös se seikka, joka on meidät tänne tuonut eli viisuista puhuminen. Täällä saa fanittaa ihan juuri niin paljon kuin jaksaa. Kiitos, Viisukuppila!

Unohdin Piggybankin kiitoksistani kokonaan, vaikka paljon kiitettävää on myös hänelle. Kovasti anteeksi. Kuitenkin kiitos Malmön viisuissa seuran pitäminen jonossa ja myös ensimmäisen semin kenraalissa ja taisit olla ihan ensimmäinen kuppilalainen, jonka kanssa puhuin (Qstockissa 2011, Paradise Oskarin keikalla ).

Olin katsellut Euroviisut vuodesta 1994 lähtien joka vuosi, mutta vasta Lordin voiton jälkeen tajusin: "Mä en ole yksin tämän kanssa! " Tietenkään telkkarissa nähty viisuyleisö ei ollut kertonut minulle mitään muista viisufaneista [/jälkiviisaus]. Eniveis, Lordin voittoa tuli seurattua #viisukuppilassa, jota kautta sitten päädyin lopulta foorumillekin. Irkissä tutuiksi tulivat vähitellen varsinkin Naali, Klodde, Vompeli, Jonsin, Margot, Magnum, tomato ja trex; muiden kuppila-irkkiläisten siellä oloja en osaakaan sitten sijoittaa aikajanalle, joten unohdin varmasti joitakin.

Suomen Viisut piti seurata kotisohvalta, kunnes sitten kuin takaportin kautta sain lipun finaaliin Waddelta, josta olen hänelle ikuisesti kiitollinen . Paikka oli piippuhyllyltä, mutta vieläkin muistan, kuinka fiiliksissä olin ja kuinka kirjoitin Naalille(kin) tekstarin tyyliin "Olen viisufinaalissa... SUOMESSA! Käsittämätöntä!" Ihan uskomaton tunne, enkä keksikään montaa sitä ylittävää kokemusta. [ -varoitus]Kun sitten pari vuotta myöhemmin hankin toisellekin Metallican Hartwall-keikalle permantolipun, vaikka mulla oli kyseiselle keikalle jo istumapaikka ja Wadde itse jäänyt liputta, tiesin heti, kenelle ylijäänyttä istumapaikkalippua tarjoaisin.[/ -varoitus]

No, tuo viisuviikko käynnistyi omalta osaltani keskiviikkona (vai oliko se tiistai? ), jolloin suuntasin Hesaan päästyäni Fanipisteelle, jossa näin ensimmäisen kerran netti-ihmisiä livenä; oli lähellä, etten maksanut viisulippuani Waddelle kahden euron kolikoilla , mutta onneksi ainakin suurimmasta osasta niistä pääsin eroon bussissa, jossa maksoin menopaluuni Poriin hätäkassassani olleilla kakseurosillani. Fanipisteellä tapasin myös ainakin Naalin, Klodvigin, Margotin ja Magnumin sekä tiskillä olleen Jonsin, jolle en uskaltanut kertoa todellista minääni . Muutenkin olin niin ujo, että en uskaltanut jäädä näiden ihmisten seuraan pidemmäksi ajaksi . Myöhemmin kuitenkin päädyin sitten etkoille Magnumin luokse, jossa muistan päällimmäisenä sen, että sekoitin jossain vaiheessa iltaa iloisesti Margotin ja Nehakan; piipahti siellä ainakin myös Clara. Viikonlopun mittaan tapailin sitten paljon muitakin tyyppejä.

Bileistä en muista paljon mitään , mutta syy lienee siinä, että niitä on vuosien mittaan ollut niin paljon eikä esmerk. alkoholin suuresta määrästä, mutta jotkut bileet saattoi olla Vanhalla ainakin. Päällimmäisenä viikosta on jäänyt mieleen uusien ihmisten lisäksi Bio Rexissä koettu semifinaali sekä pettymys sunnuntaina, kun fanipisteeltä ei löytynyt enää virallista viisupaitaa ja jouduin "tyytymään" Viisukuppila-paitaan, jota onkin sitten tullut monessa yhteydessä käytettyä.

Tuon viisuviikon jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista ja bileitä niin Jongunjoessa kuin muuallakin on tullut koettua kaupungissa jos toisessakin, kuten myös Oslon ja Malmön viisureissut, joista ei ole pääasiassa kuin hyvää sanottavaa. Viime vuosina on tapaamisissa pyörimiset jäänyt aikalailla minimiin, kun aikatauluja on välillä ollut vaikea sovittaa yhteen muiden suunnitelmien kanssa, mutta yritystä (aina välillä) on. Luultavasti viimeistään UMK-finaalissa taas kohdataan.

Kuppilan kautta on tullut seurattua vaihtelevalla kiinnostuksella viisukarsintoja sekä tutustuttua viisuhistoriaan ja väitänpä, etten ilman Kuppilaa olisi koskaan tullut ottaneeksi projektiksi kaikkien viisujen kuuntelua, minkä kautta monia "uusia" suosikkeja on tullut löydettyä. Kiinnostavia keskusteluja on tullut käytyä - joskin viime aikoina enemmän luettua - melkeinpä jokaiselta elämän osa-alueelta (myös viisuista!), minkä johdosta tämä onkin hyvin ajanut tehtäväänsä ja toivottavasti jatkaa myös jatkossa. Vaikka täältä välillä olisikin ollut poissa, niin aina vain se tie on löytynyt takaisin tänne.

Kuppilan kautta/avulla on siis tullut koettua yhtä ja toista, joten MAHTAVAT (myöhästyneet) ONNITTELUT JUHLAPÄiVÄN JOHDOSTA!

En jaksa kirjoittaa mitään suurempia viestejä, mutta ytimekkäästi haluan vain todeta, että Viisukuppilaa parempaa paikkaa en olisi voinut löytää. Parhaimmat kaverit ja bileet on täältä löytynyt, enkä halua tätä koskaan menettää. Viisukuppilan ansioksi haluan vielä sanoa sen, että täältä olen saanut kerättyä itseeni ihan uskomattoman määrän rohkeutta olla juuri se mitä olen.


KIITOS KUPPILA!

Ps. Enkä enää ole muuten maailman ainoa Anita Hirvosen fani.

Kuppilan kymmenvuotisesta taipaleesta olen ollut puolimatkasta asti mukana. Keväällä 2008 jostain linkin kautta tänne löysin. Viisujahan olen seurannut koko ikäni, mutta siitä ei ollut mitään aavistusta, että meitä aktiivisia viisuihmisiä on näinkin paljon. Helsingin viisuja olin katsomassa, mutta en silloin vielä tuntenut teistä ketään (en kai, kun kerran kirjauduin kuppilaan vasta vuotta myöhemmin ). Kuppila on kyllä mahtava paikka ja vaikka muu some onkin vähän aktiivisuutta täällä laskenut, niin edelleen tämä on se paikka, missä voi niin viisuista kuin muistakin mielenkiintoisista asioista pohdiskella vähän syvällisemmin - tai sitten ihan pinnallisesti, jos siltä tuntuu. Viisula on mittaamattoman hieno projekti, 982 viisua on nyt kuultu ja nähty - ja muutaman muun aktiivin lailla oman arvioini jokaikisestä viisusta kirjoittanut. Tuskin olisin ilman sitä koskaan tullut kuunnelleeksi kaikkia 50-, 60- ja 70-luvun viisuja. Sen tekijöille erikoiskiitokset.

Viime vuonna tapasin sitten ensimmäiset kuppilasta tutut nimimerkit ja sen jälkeen onkin tapaamisia kertynyt jo koko joukko ja ihania ihmisiä tullut ystävikseni. Minusta on erityisen hauskaa, että tästä joukosta löytyy niin eri tavalla viisuista kiinnostuneita - niistä kävelevistä viisutietosanakirjoista niihin, joille sosiaalinen yhdessäolo ja hauskanpito viisuperheen kanssa tuntuu olevan tärkeintä. Itse en ihan tietosanakirjatasolle yllä, mutta viisut ovat musiikillisesti minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita - itse asiassa en juurikaan kuuntele aktiivisesti mitään muuta musiikkia kuin viisukytköksistä eli viisuja tai viisuartistien muuta tuotantoa (plus klassista musiikkia toki). En ole varmaan edes ostanut mitään muita levyjäkään.

Kiitokset näistä vuosista ja Viisukuppilalle pitkää ikää! Meistähän se on itsestämme kiinni, joten huolehditaan siitä, että kymmenen vuoden kuluttua voidaan taas seuraavaa tasalukua juhlia ja menneitä muistella.

Viisukuppila on maailman paras musiikkifoorumi ja olen viihtynyt erinomaisesti täällä. Meillä on hyvä /mukava harrastus.
Oli suuri ilo kun sain juhlia teidän kanssa viisuvoittomme vuonna 2006, sitä en koskaan unohda. Ja olen tutustunut moneen viisufaneihin Viisukuppilan kautta.

Huomaan että en kirjoita/julkaise viestejä niin paljon kuin ennen mutta yhtä innokas viisufani olen silti.
Kiitos näistä vuosista............ ja jos terveyttä riittää niin jatkan mielelläni vaikkapa asiakkaana täällä oleminen kuppilassa vielä 20 v eteenpäin.

9 vuotta viisukuppilaa ja mitä kaikkea se onkaan tuonut mukanaan.

Paljon uusia ystäviä, hauskoja bileitä, mukavia illanistujaisia sekä unohtumattomia matkoja.

Itse kohtasin ison lauman viisufaneja loppukesästä 2006, kun matkustin viisuleirille Lieksaan yhdessä Soppiksen, Leenan ja kwakin kanssa.

Seuraavana talvena oli edessä ensimmäinen Suomen karsinta Turussa ja keväällä sitten Helsingin euroviisut JeSSSen kanssa. Mielettömän hauskat kaksi viikkoa viisuhuumaa!

Muihin kansainvälisiin loppukilpailuihin olen matkustanut erinäisissä kokoonpanoissa.
Belgradin matkasta kiitos Kittylle, gentedimarelle, MuzaMazalle, AntSalle ja Kostille.

Moskovan matkasta Kittylle, Miikille, tonywernerille, Kais(t)alle ja Tonille.

Oslon matkasta Miikille, Tonille, kwakille, Metsikselle ja Weewalle.

Düsseldorfista Miikille, gentedimarelle, MuzaMazalle, AntSalle ja JeSSSelle.

Monet viisuisat pikkujoulut ovat myös jääneet mieleen. Tärkeimpänä tietenkin vuosi 2008, jonka jälkeen olen viettänyt yhteistä elämää Miikin kanssa. Ilman viisukuppilaa tätäkään olisi tuskin tapahtunut.

ISO kiitos kaikille näistä yhteisistä vuosista ja monista tulevista.

Tajutonta, että siitä on jo vierähtänyt kymmenisen vuotta, kun aloin seurata viisukeskusteluita. Monen muun tavoin aloitin YLEn punaisella, siirryin sieltä sitten Viisupalstalle ja lopulta Viisukuppilaan, jonne onneksi keskustelu siirtyi Viisupalstan (R.I.P.) toistuvien hitaus- ym. ongelmien takia. Muistan yhä miten hienoa oli löytää viisukeskustelijoita netin kautta. Kaikki vaikuttivat niin samanhenkisiltä ja älyttömän fiksuilta verrattuna esim. silloiseen kaveripiiriini. On se vaan tajuttoman upeaa löytää ihmisiä, joille ei tarvitse selitellä mitään, koska he ymmärtävät.

Kymmenen vuoden aikana minulle on tapahtunut aika paljon. Olen hakenut ja päässyt yliopistoon, suorittanut tutkintoni loppuun, siirtynyt työelämään. Eronnut kahdesta parisuhteesta ja löytänyt elämäni miehen ja mennyt naimisiin. Kaikessa on Viisukuppila ja Viisukuppilan jengi ollut mukana omalla tavallaan, kun olen täälläkin saanut asioista puhua ja jakaa tuntojani. Tietenkin myös itse viisuharrastus on kehittynyt nykyiselle tasolleen - olen mm. rakastunut Melodifestivaleniin, kokenut ekat viisuni livenä ja todistanut Suomen ensimmäistä viisuvoittoa, puhumattakaan lukuisista karsintareissuista. Paljon hienoja kokemuksia!

Kun rekisteröidyin Viisukuppilaan, elämäni oli vähän hakusessa vielä. En oikein tiennyt mitä halusin elämältä ja lisäksi olin todella yksinäinen. Aina oli tuntunut siltä, etten oikein kuulu minnekään. No, viisuihmisistä sitten löysin sielunsukulaiseni. Voi olla, että olisin tutustunut moniin nykyisiin ystäviin ehkä muutakin kautta (HUOM: EHKÄ - uskon, etten olisi varmaan uskaltautunut miitteihin, jos en olisi voinut ensin vähän netitse "tutustua" tyyppeihin etukäteen), mutta kyllä täällä keskustelemalla se tapahtui ehdottomasti helpommin ja nopeammin. Euroviisuklubin toimintahan oli melkoisen vähäistä vielä vuosia sitten, eikä mitään sen kummempia tapahtumia ollut. Viisuista ja viisujen vierestä keskustelemalla ja miitteihin uskaltautumalla pääsi helposti mukaan porukkaan.

Viisuihmisten joukosta löysin myös aviomieheni. Kesällä juhlimme häitämme, ja paikalla oli todella paljon Viisukuppilastakin tuttuja kavereita. Itse asiassa myös seremoniamestari, kaaso ja morsiusneidot olivat kaikki henkilöitä, joihin tutustuin alun perin täällä. Juhlista muotoutuikin melko viisuisat, vaikka paikalla oli toki muutakin porukkaa. (Muuten, olen saanut jonkin verran avautumisia siitä, ettei kaikkia viisututtuja kutsuttu häihimme. Sanottakoon nyt vielä tässäkin, että ikävä kyllä kaikkia ei voinut paikalle kutsua tilarajoitteiden ja myös taloudellisten rajoitteiden vuoksi. Toivon, ettei kenellekään ole jäänyt mitään hampaankoloon että juuri häntä ei voitu kutsua. Kaikkia ei vaan aina voi kutsua, vaikka miten haluaisi.)

Kiitos vaan Viisukuppilalle ja kaikille tutuille ja tuntemattomille täällä!

Ja lopuksi vielä pieni komppaus:

kais(t)a kirjoitti:Ja "nuoriso-osastolle" sanoisin, että älkää koskaan katuko vanhoja viestejänne, älkää vaikka me kaikki muut saataisiin teidän tuntemaan itsenne pönöiksi. Niistä voi aina oppia ja kirjoittaja voi aina kehittyä, mutta katua ei saa. Kaikki me ollaan kirjoitettu joskus ensimmäiset viestimme ja luultavasti suurin osa niistä on ollut juurikin sellaisia kun ensimmäiset viestit on.

Erittäin hyvin sanottu. Varmaan aika moni on kirjoittanut tänne todella hömelöitä viestejä aikoinaan, mutta kaikesta voi oppia.

Olen ollut myös mukana viitisen vuotta, ja Viisukuppila on paitsi loistava viisu-uutisfoorumi myös pitkäaikaisin keskustelupalsta, jolla olen ollut. Tosin aktiivisuuteni palstalla on vaihdellut, mutta mukana se on kulkenut lähes päivittäin. Onpa täältä löytynyt jopa jokunen tärkeä ja pysyvä ihminenkin elämääni

Aivan ihania kertomuksia täällä.

On tää kiva ja ihmisiä yhdistävä foorumi. Kiitos kaikille ja jatketaan!

Onnea, onnea, onnea vaan.
Punainen tupa ja perunamaa!

(En tiedä, onko tuo yllä oleva mieleeni juolahtanut onnitteluvärssy aivan tähän kohtaan sopiva, mutta menköön tällä kertaa........)

Kuppila on siis jo ehtinyt 10 vuoden lupaavaan ikään.

"Niin se aika rientää", totesi poika, kun täytti 5 vuotta. (huumorintynkää )

Vaikka itse asiassahan nyt on hyvässä vauhdissa Kuppilalla jo toinen vuosikymmen.
Joten eipä aikaakaan ja hupsista........kohta vietetään Kippolan 20-vuotisjuhlia

Itse olen enemmän tai vähemmän pyörinyt, ollut mukana, kirjoitellut ja toilaillut täällä noin neljä ja puoli vuotta (eli noin vajaat puolet siitä ajasta kuin tämä nettipalsta on ollut olemassa)

Kuppilassa on elo ja olo näinä vuosina ollut välillä hauskaa, välillä vähemmän hauskaa, välillä kurjaa.
toisinaan on ollut iloisempaa, toisinaan surullisempaa
välillä hersyvää komediaa, välillä suurta draamaa
toisinaan sopuisampaa, toisinaan riitaisempaa
välillä päivä on paistanut kirkkaasti, välillä synkät pilvet ovat peittäneet Kuppilan taivaan
välillä meno on ollut kuin kulkeminen kukkaniityllä varhain kesäaamuna, välillä kuin rämpimistä umpihangessa pimeänä talviyönä.
Vaihtelevaa, vaihtelevaa on siis elo ja olo ja meno ollut Kuppilassa.
.........mutta niinhän se on elämässä yleensäkin

Joten eipä muuta kuin kepeät mull-eikun siis monia viisuisia vuosia, kommenttien täytteistä tulevaisuutta ja pitkää ikää Viisukuppilalle ja kaikille kuppilalaisille!
Toivottaa Mr. Kite

Jaahas, no tähän ketjuun tullessa en aluksi tiennyt mitä kirjoittaa, mutta pyrin jotain viestiini laittamaan. Aluksi toivotan onnea 10-vuotiaalle Viisukuppilalle.

Kuten kaikki viestini vierestä tuosta voivatkin nähdä, rekisteröidyin 25.1.2012, vähän alle kaksi vuotta sitten. Sikäli aika äkkiä on aika mennyt. Mutta Euroviisujahan olen kuitenkin seurannut jo yli 10 vuotta ennen tuota rekisteröitymispäivää. Keväällä 2001 viisujen kertausten aikana aloitin katsomaan Euroviisuja. Noissa kisoissa kun ensimäinen näkemäni viisu oli Kreikan laulu, josta sitten tosiaan tuli kaikkien aikojen ensäimäinen näkemäni ja kuuntelemani euroviisu. Olenkin sitä mieltä, että tuon kyseisen laulun jälkeen innostuin viisuista.

Jep, mutta palataan vaikka takaisin Viisukuppilan onnitteluaiheeseen. Ruotsin Melodifestivalen-kilpailua olin seurannut muutaman kerran, siis varmaan ne kerrat, kun ne tuli TV:stä, ennen kuin rekisteröidyin Viisukuppilaan. Sen jälkeen kun rekisteröidyin Viisukuppilaan, seurailin jonkin verran talvella ja keväällä noita eri maiden kansallisia karsintoja Ruotsin lisäksi. Tänä vuonna kuitenkin eurooppalaisten karsintojen seuraaminen kasvoikin selvästi, ja mielestäni aika tiiviisti niitä seurailin.

Minullakin lienee monien Viisukuppilalaisten lisäksi sama syy, miksi rekisteröidyin tänne aikanaan. Halu keskustella paljon enemmän mielenkiintoisesta aiheesta. Pääosinhan täällä onkin hyvin viihtynyt. Yleensä ajattelen kun alan kirjoittamaan viestejä, että voi kun ei keksi oikeen paljoa mitään kirjoittamista, mutta monesti kuitenkin ne viestit venähtävätkin monen kappaleen mittaan. Saattaahan siihen vaikuttaa myös se, että muistan sääännöissä lukevan jotain ettei mitään chattäily-tyylisiä kahden tai kolmen sanan mittaisia viestejä oikein sallittaisi.

Kun jotain Euroviisujen fanittamisesta olen jo kirjoittanut, niin euroviisujen seuraaminen ei omalla kohdallani ole pelkästään täällä ja muilla viisu-aiheisilla sivustoilla käymistä uutisia aiheesta lueskellen. Olen ostanut jo vuodesta 2007 lähtien kaikki viisulevyt sekä vuoden 2004 levyn "jälkeenpäin". Niitä onkin jo kertynyt kaikkiaan 8. Joten vuonna 2015 viisulevy onkin minulle jo 10.

Myöhästyneet ja rakkaat onnittelut Viisukuppilalle!

Kaikenlaista vuosien varrella on saanut kokea. Valitettavasti minulla on aika vähän sellaisia supersuuria huippuhetkiä. Tämä johtuu siitä, että tunnen olevani aivan liian erilainen kuin muut. Kuitenkin joihinkin olen saanut osallistua.

Ehdottomasti paras muistoni on ollut se, kun viisut olivat Helsingissä ja Molitva voitti. Siinähän oli jokin omakin lehmää ojassa... Toiseksi paras muistoni on voittoni (vahingossa) Amar-käännöskisassa 2005. Myös aktiivisuuteni suomalaisessa viisukulttuurissa ajoittui vuosille 2005 - 2008. Sen jälkeen jäähdyttelin vielä vuoteen 2011 toimittajantöitä tehden ja viimeisen kerran olin viisukuvioissa mukana 2012, jolloin olin todistamassa Pernillan ihanaa UMK-voittoa.

Mikä sitten on vaikuttanut tilanteeseen? Erityisesti 2008 siirryin politiikkaan mukaan ja se on vienyt aikaani. Olen myös halunnut tehdä yhteisen edun nimissä viisujuttuja, mutta totesin, että se on hukkaan heitettyä aikaa. En kokenut ihmisten kiinnostuneen mistään tekemästäni.

Toki Viisukuppilassa on ollut kaikenlaista vuosien varrella. Varsinaisesti Viisukuppilan kautta olen tutustunut moniin ihmisiin, joista mieluimmin mainitsen Leenan, Soppiksen ja Horvathin. En myöskään viitsi jättää mainitsematta Magnumia. Moni muu olikin tuttu jo entuudestaan minulle Viisupalstan kautta. Uudemmista tuttavuuksista mainitsen erityisesti nettituttuni TomppaJr:n ja Hazardin. Meinasin unohtaa Serduchkan, jonka olen saanut kertaallen ohimennen tavatakin.

Olen myös kokenut rankkoja kaveruus- ja ystävyyssuhteita, joille ei ole enää elämässäni tilaa. Ne ihmiset, jotka olen pyyhkinyt pois elämästäni, ovat joutuneet poistoon tarkoituksella, jos on ollut lähellä ja pyrkinyt pahoittamaan mieleni toistuvasti. Sitten on tietenkin niitä, joihin ei vain tule pidettyä yhteyttä - ilman mitään negatiivista ajatusta.

Olisikin kivaa tehdä uusi nousu viisukuppilalaisten maailmaan. Mutta keiden kanssa samaan kelkkaan lähtisin? Eläinrakas kasvissyöjä, joka on täysin vihreästi politiikassa mukana ja puolustaa omakielisiä viisuja (ja pakkoenglanniksi laulamista inhoten) sekä rakastaa hitaita balladeja lienee kummajaisuus. Ja karaokessa viihdyn erityisen hyvin sekä teen mielelläni laivaristeilyjä. Sitten kun muistuttaa, ettei ole ulkoisesti mikään muotifriikki, vaan vammainen, niin monilla ennakkoluuloisuus syö rohkeutta tunnustaa kaveruutta ja halua tutustua.

Vuosien varrella kuitenkin on yksi ihminen, josta olen kiitollinen elämässäni hyvänä ystävänä. Huilumies ja minä tutustuimme jo ennen tätä kuppilaa. Nykyisin olemme olleet muissa yhteyksissä tekemisissä, mutta se viisuyhteyskään ei ole kadonnut mihinkään.

Toivon Viisukuppilalle pitkää terveyttä ja onnea. Muistetaan, että viisuharrastus on monimuotoinen asia, eikä mitään tapaa pidä väheksyä. Kaikille siis seuraava hymiö:

Omalta osaltani ja näin artisminäkökulmasta täytyy sanoa, että KIITOS!
Kiitos miksi? No ensinnäkin siksi, että täällä ja teissä , sekä niissä jotka olen tavannut, joihin olen tutustunut,
on hirmuisesti mahtavuutta, sellaista mahtavuutta jonka alajaostoon kuuluvat mm sanat, ystävyys, ystävällisyys, suvaitsevaisuus, iloisuus.
On ollut ilo huomata miten täällä ollaan yhtä perhettä, ja miten täällä uskalletaan rohkeasti olla omana itsenään.
Tämä olisi monelle artistille hyvä paikka, itse ainakin olen saanut täältä paljon.
Ja se että olen saanut tutustua teihin, niin sitä en vaihtaisi pois.
Viisuista tiedän niin vähän että minulta ei kannata hirveästi faktoja kysellä, mutta täällä kyllä oppii kaiken mahdollisen ja mahdottomankin.
On hienoa olla mukana. Ja hienoa on että olette tuolla naamaraamatun syövereissäkin uskaltaneet rohkeasti tulla kolkuttelemaan ovea ja sukeltamaan nyrjähtäneeseen ympäristööni.

Vois sanoa paljon mutta ei vaan pysty kaikkea fiilistä kääntää härmänsanoiksi

ONNEA TÄSTÄ ja TEILLE, KUPPILALLE!! KOssut!

munki on hyvä ruveta täsä vaikkaki vähä jäläkikätehen mut kuiteski hönkimään edellisen vastaajan eli kaimani karvaista niskaa vasten ja heittää myös omat Onnittelut tietysti esimurkku-ikään ehtineelle Viisukuppilalle... mulle taas tuli sellanen tunne että eikö tää vesseli tai nuorukainen ole vielä tämän vanhemmaksi ehtinyt... OGAE-jutsku tietysti hämää siinä, se joka perustettiin v. -84 .... mut Onnittelut ja Kiitokset mahtavasta työstä ja suuresta sinnistä ja kestävyydestä (+ kestävyysvajeesta, myös, toki!) tämän hyvin sekavan ja sekalaisen vapaa-seurakunnan paimentamisesta! Olette mahtavia ja upeita ja ihania ja myös me "tavismaisemmat" fanit, rivitanssijäsenet.... nostakaamme malta eikun malja toinen toisillemme ja halitkaamme.... toisiamme!

jk. onks muuten nm. MusaMaza enää hengissä (!!??), olen kauhiasti minäki kaivannut häntä tuonne Viisula-puolelle... (häneltä nyt on ehkä turha - kumma kyllä, kai se on sitä jonkinlaista niin inhimillistä eli ylimielisyyttä ja tosikkomaisuutta!??) odottaakaan yksityisviestiä joten heitän tässä vielä kaihoisat, kaipaavat, rakkauen täyttämät etsintä-kuulutukset tässä hänelle, siis MusaMazalle ...ihan näin yleisesti... (niin, ei tarvi vetäistä härkäpapuja ja sokerijuurikkaita sieraimiin, kyl asiat pitää sanoa niinkuin ne on...! :eeh: tai ainakin miten ne olettaa tai uskoo olevan.... !) samalla ... Oon muuten aina digannu itä-suomea... eli jo senkin vuoksi... ja kaikkien Muzis-dokkareittenkin takia .., erilaisuus on Rikkaus ! ....

romualdo kirjoitti: jk. onks muuten nm. MusaMaza enää hengissä (!!??), olen kauhiasti minäki kaivannut häntä tuonne Viisula-puolelle... häneltä nyt on turha (kumma kyllä, kai se on sitä jonkinlaista niin inhimillistä eli ylimielisyyttä ja tosikkomaisuutta!?) odottaakaan yksityisviestiä joten heitän kaihoisat, kaipaavat, rakkauen täyttämät kuulutukset tässä...näin yleisesti... (niin, ei tarvi vetäistä härkäpapuja ja sokerijuurikkaita sieraimiin, kyl asiat pitää sanoa niinkuin ne on...!) samalla ... Oon muuten aina digannu itä-suomea... eli jo senkin vuoksi... ja kaikkien Muzis-dokkareitten yms. ... vaikka hää patsasteleekin aivan toisissa kemiallisis prosesseis mut senkin takia, erilaisuus on Rikkaus ! ....

No jopas! Ihan kaikkea en viestistäsi ymmärtänyt, mutta ei se mitään. Mukavaa, että minunkin perääni täällä haikallaan.

Hengissä ollaan! Olen tänä syksynä ollut viisumaratonilla. Käyn läpi kaikki vuosikerrat ja päivitän puntarit jokaisesta vuodesta hienoon Excel-taulukkoon. Olen vuodessa 1997. Kunhan olen päässyt maaliin ja Malmöhön, niin tulen sen jälkeen Viisulaan arvioimaan sinne tulleita biisejä. Joten vahvasti ja väkevästi viisuillen mennään edelleen.

Itse en ole täällä kauaa ollut,mutta viisuja olen seurannut vuodesta 2004 lähtien.
Myös sitä aiempia kuunnellut ja katsellut jälkeenpäin.
Tämähän on oikein mukava ja viihtyisä foorumi.
Täällä on paljon asiaa ja myös turhaa pulinaa.
Mukava lukea myös muiden mielipiteitä,kun omassa lähipiirissä ei montaa viisuilijaa ole.
Täällä saa myös tiedot karsinnoista tulevista ja menneistä.
Löytää oikeat sivut. Katsoa esim. JESC tänä vuonna.
Ja saa vaikka avautua. Tämähän on terapiaa.
KIITOS KUPPILA !

Jotain tässä foorumissa pitää olla hyvää, kun itsekin olen täällä viihtynyt vuodesta 2004 lähtien. Kiitos kaikille itseäni huomattavasti aktiivisemmille viisufaneille kaikista vuosista! Onnea synttäreiden johdosta Kuppilalle ja toivottavasti taso säilyy hyvänä tulevinakin vuosina. Tervetuloa myös uudet viisufanit joukkoomme! Hyvä me!