Viisukuppila

kuu-kuu kirjoitti:

JuhaUK kirjoitti: Ei euroviisu-Suomesta varmaan saa Ruotsia yhtaan millaan konstilla, kulttuuri vaan on erilainen.

No en minä ruotsalaiseksi tahdokaan, mutta mitäpä voimme kaikki miettiä Norjasta. Eikös siellä se oma melodihommeli ole suosittu juttu. En tiedä norjalaisten radiokuuntelutottumuksista kuuskytluvulta, mutta sen muistan lapsuudesta, että pidin noita vähän samanlaisina kuin suomalaiset ovat. 1970-luvulta tämä. Ettei ollut mikään popmusamaa. Sitten tuli A-ha ja Take on Me v. 1985 suunnilleen. Minäpä mietiskelin, että mitäs tämä on, norjalaiset rupeavat tekemään poppia ja hittiä. Silloin ajattelin, että nyt on Norja muuttunut.
Ja surkea viisumaahan tuo on ollut. Jumboja enemmän kuin Suomella. Sitten yhtäkkiä tuli voitto laadesvinge, samoja aikoja muuten kuin tuo A-han maailman valloitus take on mellä. Tarkistamalla selviää, että sama vuosihan tuo oli. v. 1985. Ja tästä eteenpäin niitä marjoja on aina silloin tällöin ropsahdellut. Kuin myös peräpään putsaajia.

Esimerkiksi Ruotsi ei ollut ennen ABBA:n voittoa menestyksen suhteen merkittävämpi maa Euroviisuissa.

Itse asiassa Suomi kamppaili 1970-luvulla Ruotsin kanssa Euroviisuissa menestyksen suhteen melko tasaväkisesti (ABBA:n voitosta huolimatta).
Ja kyseisellä vuosikymmenellä Suomi menestyi selvästikin paremmin viisuissa kuin Norja.

Ruotsin, Norjan, ja Tanskankin suurempi menestys Euroviisuissa lähti liikkeelle oikeastaan 1980-luvulla.......ja se on jatkunut myöhemmillä vuosikymmenillä. Kyseiset maat saivat aikaan jonkinlaisen myönteisen kumuloituvan ilmiön viisumenestyksessä.
Pohjoismaista ainoastaan Suomi ei päässyt mukaan tähän muiden Pohjoismaiden myönteiseen kumuloituvaan menestykseen Euroviisuissa - vaan kävi oikeastaan päinvastoin: Suomen viisumenestys alkoi 1970-luvulta ja 1980-luvulta lähtien huonontua (Lordin voitto poikkeuksena).

Suuri ja kiinnostava kysymys onkin: Miksi Suomi ei päässyt mukaan tähän muiden Pohjoismaiden myönteiseen menestyskehitykseen Euroviisuissa ?
Mitä muissa Pohjoismaissa tehtiin / osattiin paremmin kuin Suomessa ?

^ osattiin/osataan edelleen tehdä "parempaa" populaarimusiikkia, noin lyhyesti ilmaistuna

Mr Kite kirjoitti:Mitä muissa Pohjoismaissa tehtiin / osattiin paremmin kuin Suomessa ?

Markkinoida? Ja lisäksi muilla mailla on enemmän pääomia, mikä antaa mahdollisuuden suurempiin riskeihin, jotka sitten mahdollistavat onnistuessaan suuremmat voitot ja sen myönteisen kierteen uskottavuuden kasvun eli laatumielikuvien mudostumisen myötä.

Mutta osansa on varmaan silläkin, jos palataan markkinoinnin osalta enemmän huu-haa selitykseen, että ehkä, ihan ehkä muissa pohjoismaissa osataan ryhmittyä menestyksen taakse silloin kun sitä saadaan eikä ryhdytä heti sahaamaan sitä voittoisaa oksaa vain koska ei satu olemaan oman mielen mukaista. Minä väitän edelleen, että suomalaisesta metallista, esimerkiksi olisi ollut mahdollista tehdä vieläkin isompi laatunimi, nyt puhun laajemmin, en euroviisuista, ja saavuttaa suurempia voittoja mikäli joukko älypäitä ja nolostujia ei olisi ryhtynyt dissailemaan ja vastustamaan ja häpeilemään eli jollei nyt suoranaisesti vesittämään jo saavutettua mainetta niin ainakin jättämään mahdollisuudet käyttämättä.

Suomalaiset tekevät usein ja muillakin kulttuurinalaoilla tätä. Eivät tajua omia voittojaan, eivät osaa hyödyntää niitä ja saavutettuaan jotain hylkäävät sen, koska alkaa hirivittämään kun menestys erottaa joukosta, nostaa esille ja mitä ne sitten ajattelevat, parempi olla vain kuin kaikki muut. Eli esimerkiksi kun menestyy vaikkapa metallilla niin noloa, parempi olisi vaan tarjota ruotsipoppia niin kuin kaikki muut, ettei vaan huomata että täällä ollaan.

Mr Kite kirjoitti: Suuri ja kiinnostava kysymys onkin: Miksi Suomi ei päässyt mukaan tähän muiden Pohjoismaiden myönteiseen menestyskehitykseen Euroviisuissa ?
Mitä muissa Pohjoismaissa tehtiin / osattiin paremmin kuin Suomessa ?

Minusta tässä on ainakin yksi vahva osanen: Suomi ei ole ollut popmaa. Eikä se ole sitä oikein vieläkään. Kevyessä musiikissakin piti olla mukana kosketuspintaa maahan tai hautaan. Pitääkö vieläkin, sitä en tiedä.
Euroviisut taas ovat olleet kevyen viihdemusiikin kilpailu. Näin ajateltiin. Huolimatta siitä mitä teksteissä on sanottu. Se ei ole sopinut suomalaisille.
Menee asian ulkopuolelle hieman. Mutta sanonpa kumminkin. Kun kaksituhat luku vaihtui, Suomesta tuli kummajainen: maailmanlaajuinen hitti ja sitten vielä toinenkin. Bomfunk ja sitten Darude. Sama Jaakko Salovaara takana. Ajattelin, että nyt lähtee. Että nyt rupeaa Suomesta tulemaan maailmalle sähköä ja elektroa. Eli poppia.
Näin ei lähtenytkään.
Joskopa sitten Isac Elliottin kautta lähdettäisiin viemään poppia.
Rockia ja metallia jo viedään, miksei sitten myös poppia ja dancea ym. edm:ää.

kuu-kuu kirjoitti:Suomi ei ole ollut popmaa. Eikä se ole sitä oikein vieläkään.

Jos me ei olla popmaa? Jos meillä ei ole tarpeeksi kiinnostusta siihen eikä tarpeeksi tekijöitä, yksittäisiä lahjakkaita ennemmin? Jos meidät oltaisiin huomattu muuna kuin poppimaana eli omana itsenämme, mutta sitten alkoi nolottamaan, että ei ei, meidän pitää olla niin kuin kaikki muutkin, ettei vaan huomata että me tehdään jotain omaa juttuamme? Ja sitten alettiin väkisin olemaan se poppimaa?

^
Joo joo, mutta tuo ei ole kumminkaan totta. Etteikö kuunneltaisi poppia. Mitäpä muuta Johnnyt ja Dannyt ovat olleet kuin kauniistilaulavia kultamussukkapoppareita. Paul Anka meni lintsille viiskytluvulla ja porukkaa oli niin että tursui. Ja näin. Hevibändit soittelevat take on meetä ja abbaa ja salassa diggailevat niitä kun eivät viitsi sanoa päin naamaa.

Mr Kite kirjoitti:
Suuri ja kiinnostava kysymys onkin: Miksi Suomi ei päässyt mukaan tähän muiden Pohjoismaiden myönteiseen menestyskehitykseen Euroviisuissa ?
Mitä muissa Pohjoismaissa tehtiin / osattiin paremmin kuin Suomessa ?

No tuosta mulla on ollut jo iät ja ajat omat teoriat, varmaan olen niitä täällä Kuppilassakin jossain jo esitellyt Mutta tosiaan siis Ruotsissa (joka on kuitenkin isoin Pohjoismaa ja tuossa meidän kaikkien keskelläkin) oli jo vuodesta 1963 P3, joka omistautui miltei kokonaan pop-musiikille. Ruotsissa siis kasvoi jo kokonainen sukupolvi kuunnellen britti- ja jenkkihittejä omasta radiostaan, ja joka oli kaikkien ulottuvilla.

Suomessa ilmapiiri oli aika toinen. Yleisradiossa oli kaksi suomenkielistä kanavaa, Yleisohjelma ja 60-luvulla aloittanut Rinnakkaisohjelma. Toinen oli vakava asema, toinen vähemmän vakava. Mutta aivan hirvittävän vähän sinne mahtui ulkomaista poppia. Vielä 70-luvun lopulla YLEn hallintoneuvosto katsoi asiakseen puuttua ohjelmaan jossa soitettiin vain brittilistan kappaleita ja se poistettiin ohjelmistosta, koska ei ollut tarpeeksi "tasapuolinen".

Kun sitten pop-musiikin osuutta lisättiin, se tuli Rock-radion nimellä kaksituntisenan blokkina päivittäin, kun siihen asti oli tullut ehkä kaksi tuntia ulkomaista poppia viikossa. Mutta YLE kasvatti kansan kuuntelemaan rockia, disco tai muu kevyt poppi ei juurikaan YLEn kanavilla saanut tilaa.

Ja sitten oli Euroviisut Oikeastaan ainoa ohjelma koko vuonna lajissaan sekä radiossa että TV:ssä.

Että ehkäpä se kaikki sitten vaikutti koko pop-musiikkikulttuurin kehittymiseen Suomessa. Ovathan monet popmusiikin tähdet monesti sanoneet, että YLEn ohjelmiin, kuten esim Euroviisukarsintoihin oli miltei mahdoton päästä mukaan, kun poliitikot valvoivat että musiikki oli "tasapuolista" ja kulttuurillisesti arvokasta jne.

Kyllähän minusta joistain Syksyn sävelen alkuvuosista (kun niitä taannoin uusittiin) näki toisaalta että juuri sellaista viisumaistakin poppia oli olemassa ja sitä Suomessa tehtiin, sitä ei vaan päästetty mukaan Euroviisuihin Ei tuo varmaan täysin muuttunut ennen kuin 2000-luvulla? Mutta sitten tässä tuli joku loikkaus kokonaisen sukupolven yli kun siirryttiin Euroviisukarsinnoista UMKiin, tuntuisi melkein?

^ ^toki kuuntelevat, ja metalli on vähän niin kuin menneen talven juttu ja menetetty mahdollisuuskin ehkä jo..

Mutta onko Danny se, jonka biisit jäivät ihmisten 1970-luvulta sydämiin? Muistetaanko Danny biisinsä ja musiikkinsa takia? Vai onko se joku muu, joka jää musiikkinsa takia ikoniksi, vuosikymmenen ääneksi? Minä väitän kuitenkin, että iloluontoinen poppi, kaikista yrityksistä huolimatta, ei ole se, joka täällä liikuttaa. Oli tästä asiantilasta mitä mieltä hyvänsä. Miksi tunkea käärmettä piippuun? - itseänikin rasittavat itkuvirret ajoittain, mutta en tajua miksi pitäisi menestyä sillä konseptilla jolla jotkut ruotsalaiset ovat menestyneet, koska ne markkinat ovat jo aika kylläiset ja kaiken lisäksi se musiikki on luontaista ruotsille, ne eivät joudu pinnistelemään. Minusta menestys ja tuotteistaminen pitää lähteä vahvuuksista, niiden sovittamisesta yleisemmin ymmärrettäväksi.

Ja, kun JuhaUK:n kommentti ehti tätä kirjoittaessa pöydälle, kannattaa muistaa myös, että Ruotsissa on satsattu populaarimusiikkiin, meillä taidemusiikkiin. Erilaiset musiikkikulttuurit kokonaisuudessaan ovat syntyneet. Suomessa on haluttu ja haettu taidemusiikki/klasarimenestystä ja saatu sitä myös siinä määrin, että sen yhteydessä puhutaan siitä ihmemaasta. Näin ei ole Ruotsissa, jossa menestys on popin/kaupallisen musiikin saralla. Taideympyröissä on osattu toimia, kaupalliset foorumit ovat ne, joissa usko - tai todennäköisemmin pääomat - loppuvat

Mr Kite kirjoitti:Ruotsin, Norjan, ja Tanskankin suurempi menestys Euroviisuissa lähti liikkeelle oikeastaan 1980-luvulla.......ja se on jatkunut myöhemmillä vuosikymmenillä. Kyseiset maat saivat aikaan jonkinlaisen myönteisen kumuloituvan ilmiön viisumenestyksessä.
Pohjoismaista ainoastaan Suomi ei päässyt mukaan tähän muiden Pohjoismaiden myönteiseen kumuloituvaan menestykseen Euroviisuissa - vaan kävi oikeastaan päinvastoin: Suomen viisumenestys alkoi 1970-luvulta ja 1980-luvulta lähtien huonontua (Lordin voitto poikkeuksena).

Suuri ja kiinnostava kysymys onkin: Miksi Suomi ei päässyt mukaan tähän muiden Pohjoismaiden myönteiseen menestyskehitykseen Euroviisuissa ?
Mitä muissa Pohjoismaissa tehtiin / osattiin paremmin kuin Suomessa ?

Kaiketi tämäkin ilmiö - kuten ilmiöt yleensäkin - on monisyinen, moniulotteinen ilmiö.

Kuten ilmiöissä yleensäkin niin varmaankin myös sattuma on näytellyt omaa osuuttaan tässä(kin) asiassa, kehityksessä, ilmiössä.

Esimerkiksi: entä, jos ABBA-yhtyettä ei olisi koskaan ollut olemassa ?........eikä olisi ollut tuomassa Ruotsille ensimmäistä viisuvoittoa ?
Miten tämä olisi vaikuttanut Ruotsin myöhempään viisumenestykseen ja muutenkin Ruotsin populaarimusiikin kehitykseen ?
ABBA:n viisuvoitto ja erityisesti yhtyeen 1970-luvulla luoma, tekemä erittäin menestyksellinen ja upea ura antoi varmaankin paljon itseluottamusta, uskoa ruotsalaisille populaarimusiikin suhteen ja myös Euroviisujen ja siellä menestymisen suhteen.

Voi olla, että tällä Ruotsin myönteisellä kehityskululla oli myönteistä, vahvistavaa heijastusvaikutusta myös naapurimaissa Norjassa ja Tanskassa.

Ja vielä sattumista...........entä, jos Norjalla ei olisi ollut erästä tiettyä henkilöä eli Rolf Lovlandia ? Hänhän oli paljolti vaikuttamassa Norjan kahteen ensimmäiseen viisuvoittoon. Ilman Rolv Lovlandia Norjan viisumenestys olisi jäänyt paljon huonommaksi.

^
Tiedän tuosta että Suomi on klassisen musiikin ihmemaa, sanottu semmoiseksi siis. Esa-Pekka Salonenhan sanaili tästä joskus jossakin. Sanoi vähätellen Ruotsia, että Ruotsi tunnetaan Abbasta kun Suomi tunnetaan Sibeliuksesta.
Kumpikohan maa sitten tunnetaan paremmin maailmalla, jos noista kahdesta kysytään.
Ei sillä väliä, minä kuuntelen klassistakin.

Mutta Norja. Norja on asia. Norjahan on metallimusiikin kohtupatoja. Silti sieltä on poppiakin tullut. Ja sehän oli joskus, muistan sen ajan, nuorisomusiikin kehitysmaita. Jotensakin näin ajateltiin.

Enkä minun tarvitse sydäntä kaivaa suomalaisesta eläimestä, kun tunnen ja kuulen, että siellä on ollut aina pop pop. Jo Eppujen Pop pop pop-kappaleesta lähtien ja sitä ennen. Irwin oli ihan poppia. jne.

Toisaalta, olihan ruotsissakin se ryppyotsakulttuurisnobikaarti, joka hyvin julkisestikin vihasi Abbaa ja muita kaupallisiksi leimattuja hömpötyksiä BBC:llä oli taas yksi uusi Abba-dokumentti, jossa kuvattiin hyvin sitä 1970-luvun puolivälin mentaliteettia ja kuinka samaan aikaan 1975 viisufinaalin aikaan kakkoskanava näytti vaihtoehtofestaria.

Jotenkin sitten vaan siellä kaupallisuus kuitenkin lopulta voitti, vaikka kyllä kai siellä ihan taidettakin tehdään musiikissakin (ei nyt tosin tule mieleen ketään esim. klassiselta puolelta )

Ollaankohan tässä jo liian kaukana UMK-aiheesta, pitäiskö tässä alkaa moderoimaan taas itseään ja pilkkoa ketjua... no, kyllähän tässä toki pohditaan Suomen ja naapureiden erilaista viisutietä edelleen

kuu-kuu kirjoitti:^
Tiedän tuosta että Suomi on klassisen musiikin ihmemaa, sanottu semmoiseksi siis. Esa-Pekka Salonenhan sanaili tästä joskus jossakin. Sanoi vähätellen Ruotsia, että Ruotsi tunnetaan Abbasta kun Suomi tunnetaan Sibeliuksesta.
Kumpikohan maa sitten tunnetaan paremmin maailmalla, jos noista kahdesta kysytään.
.

Ei se ole mikään Esa-Pekka Salosen keksintö. Vaan ihan klasarimaailmassa yleinen arvio. Mutta ihan miten vaan. Sinä haluat, että suomalaiset alkavat kopioimaan Beyoncea ja kopsaamaan soundit amerikasta ja minä en usko menestykseen tuon konseptin varassa.

^
En väitäkään että Salosen keksintö on tai oli.
Kopioimaan ei kannata. Mutta koska poppia on kuunneltu Suomessa iät ajat niin siitä vaan tekemään.
Tuo beyonce-yhteys kyllä kurkistelee suomihiphopin maisemissa. Paljonkin. Ottaisipa joku sen sieltä esiin ja vaivaisi isoksi taikinaksi.
Sitä paitsi mikä on kopio? Kuulen vieläkin metallicakopioita joka kolmannessa metallikappaleessa.
Mikä oli ensin, eka vai kopio?
Tai niin kuin kysyin tuolla muualla. Kumpi oli ensin melodia vai rytmi?

Siis UMK-kappaleet ovat parempia kuin viime vuonna. Paremmin tuotettuja.

kuu-kuu kirjoitti:Sitä paitsi mikä on kopio? Kuulen vieläkin metallicakopioita joka kolmannessa metallikappaleessa.

Kopioiminen on elintärkeää oppimiselle ja tekemiselle. Kaikki kopioivat - tai no, ainakin melkein. Mutta se edellyttää, että on jotain annettavaa siihen myös. Menestys yleensä perustuu tuttuuden ja omaperäisyyden yhdistelmälle. Tuttuutta tarvitaan, että vastaanottaja pääsee mukaan. Omaperäisyys tekee siitä tuoreen, perustelee miksi juuri tämä, eikä aikaisempi. Jaottelu vaihtelee, se avantgarde jota vastustetaan ja joka löydetään vasta ajan kuluttua suosituksi on etupäässä omaperäinen ja vähemmän tuttu, mutta on silläkin perustansa, ei synny tyhjästä. Suomi-metalli onnistui juuri tässä: kopioimaan ja tuomaan omaa niin vakuuttavasti, että siitä syntyi laajempi käsite, sateenvarjo, joka alkoi auttaa myös uusia ja tuntemattomia nimiä tietoisuuteen maailmalla.

Vastaavaa ei ole näkyvissä ärränbiissä. Puuttuu oma paikalliskulttuuri, ei ole aavistustakaan omaperäisyydestä, ylipäänsä tekijöitä on vähän. Suomirap, joo, mutta ei kuitenkaan, sillä tuntuu etupäässä nojaavan muuhun, kuten teksteihin ... tai etnoiluun. Ei jytise. Jos joku ärränbiissä tai kansainvälisessä listapopissa tavan yhdistää kopion ja oman kulman omaperäisellä tavalla niin sehän voisi olla huikea juttu, mutta nyt ei kyllä ole näköpiirissä sellaista joka lähtisi sitä Beyoncea haastamaan. Ja siksi se matka on pitkä, edes pelkkiä kopioita ei tehdä, nyansseja ei tunneta, sisäinen kulttuuri on vieras, omaa perinnettä ei ole.

Jos palataan Euroviisuihin niin ne Ruotsin, Norjan, Tanskan menestyjät ovat aina (ehkä tätä viimeisintä Tanskaa lukuunottamatta) kuulostaneet myös paikallisilta. Abba, se Lat de swing jne, ne kasvavat dansebandeista. Abba on ruotsalainen, ei koska ensin Abba ja sitten ruotsi vaan se musiikki on lähtökohtaisesti juuri yhdistelmä kopioitua ja tuttua, paikallista ja kansainvälistä. Muiden skandien iskelmä, kansanpoppi on toisenlaista kuin meillä. ja mitä Norjaan tulee, ne kaksi muuta voittajaahan olivat ihan etnoilua.

Ylipäänsä pop, sellaisena kuin se lännessä tunnetaan, ei kyllä ole ihan sama asia kuin Suomipop. Minusta Eput ja Irwin ovat kyllä aika kaukana siitä, että ne onnistuttaisiin Euroopan markkinoille syöttämään. En edes olisi siitä popista niin varma, jos se käsitetään sellaisena läntisenä/anglopoppina. Minusta linja kupletti-Pakarinen-Irwin-Juice-Eput eli rillumarei sivistysmusiikin vastapelurina näkyy niissä enemmän. Sitä paitsi mitkä biisit liikuttavat ihmisiä: Murheellisten laulujen maa, tuo vitsivedätyksenä tehty ja täysillä uponnut tai Viidestoista Yö, Lumi teki enkelin eteiseen ...

Skandeja kannattaa kopioida, mutta ei pintaa vaan rakenne, millä omasta tai omaperäisestä ja kansainvälisestä tehdään keitos, joka uppoaa. Jos lähdetään ulkokohtaisesti kopsaamaan musiikkia päädytään sekundaan. Suomi-metalli onnistui siinä yhdistelmässä, toimi kuten ruotsipop. Siinä metallin kieli hallitaan niin vakuuttavasti, että täältä tullaan hakemaan ammattitaitoa. Samalla ollaan riittävän omaperäisiä, että katse on saatu käännettyä.

^
Tulisi atomien sekasotkua jos lähtisin lainailemaan ja vastailemaan joka kohtaan.
Mutta lyhyesti. En ole eri mieltä.
Mutta tuosta r&b:stä. Mitä se edes on? Musiikin historiaa kun katselee ja kuuntelee niin siihen lajistoon kuuluu muunmuassa Supremes, ihan poppia se minusta on. Ja nykyään tämä laji on levällään kuin vaikkapa hevi, jossa on kaikenlaista linkinparkia, popahtavaa Arionia, örinää, trashiä ja kaikkea. Ei se minusta ole muuta kuin rytmien kanssa temppuilua. Samat melodiankulut ja -koukerot luovat sitten sen toisen puolen mistä ottaa kiinni niin kuin muissakin musiikinlajeissa, kuten vaikkapa klassisessa tai jatsissa.
Ja joo, ei sitä pysty tuosta noin vaan ruveta taivuttelemaan, jos ei ole kuunnellut lajistoa, Beyoncea tai muuta.
Mutta entäpäs ne, jotka ovat kuunnelleet Beyoncea. Onhan tuon naisen levy nyttenkin Suomen virallisen listan vitosena.
Abbasta. Minäkin kuulen ja olen kuullut, että heidän musassaan oli pohjalla ruotsalaista iskelmämusiikkia aimo annos, mutta hekin rupesivat tekemään aivan uutta, diskoa. Tuosta noin vain, kun olivat tutustuneet Donna Summeriin ja muihin.
Suomalaisen iskelmän historiasta en tiedä paljonkaan. Kuulostaa julmalta, että sanotaan, että kun suomalainen iskelmä on semmoista kuin on, jollakin tavalla huonoa tai ankeeta, niin sille pohjalle ei vain pystytä rakentamaan mitään kevyttä muihin maihin menevää musiikkia. Eikä pidä ruveta yrittämäänkään.
Uskallan sen verran sanoa suomimusiikin historiasta, että nämä kuplettilaulut ja laulajat ovat olleet ainakin iloisia ja hilpeitä menobiisejä ja kappaleita ja hahmoja. Minusta se on hyvä pohja popille.

Epuista vielä. Pop-Epuilla tarkoitan sitä surfpunkeppunormaalia, jee jee jee, lainelautaileva lehmämaharock'n'roll ja näitä, en Murheellisten laulujen maa- eppuja. Tuo aikaisempi oli ihan muuallemaailmalle myyvää tavaraa.
Joo, en ole sitä mieltä, että Eppujen olisi pitänyt ruveta myymään itseään ulkomaille.

Ja Irwinin poppeilusta tulivat mieleen semmoiset kuten Vain elämää, Las Palmas, simmarit sammarit kummarit ja pipo, jotka ovat minusta ihan poppia, tai enemmänkin purkkaa, popilla tarkoitan helppoa, melodista ja keinuttavaa. Tosin onhan noissa takana saksalaista humppaa tai jotakin. Mutta ei sen väliä. Luulen, että tekivät biisinsä paljonkin kuunnellen sen mukaan mitä tuolloin porukat kuuntelivat, mikä oli muodissa.

Lopuksi. Suosin rikkautta, värikkyyttä. Suosin mustaa ja tervaista. Suosin taiteellista ja kauniita kuvioita. Suosin luovuutta. Suosin mielikuvitusta.
Kaikki mahtuvat maahamme. Myös r&b. Tai no, en minä tahdo, että Sylvester Stallonesta tulisi Suomen presidentti. Mutta kaikki muut mahtuvat.

Syitä, miksi Suomi ei lähtenyt nousuun 70-80-luvuilla. Poliittisesti estynyt ja kylmä ilmapiiri, jännitteet Neuvostoliiton kanssa saattoi tehdä meistä estyneempiä, että ei uskollettu lähteä samoille linjoille ylipäätänsä missään asioissa muiden Pohjoismaiden kanssa, (esim. maahanmuutto, josta Ruotsi sai varmasti kansainvälisiä vaikutteita), vaikka oltaisi haluttukin, vaan tasapainoiltiin Länsi-Euroopan ja Venäjän välillä. Ja myöskin englannin kielen taito (yleensäkin hassutellaan suomi-aksentilla), muut Pohjoismaat taas edustavat sitä germaanista puolta. Ja oikeastaan suomalaisten kansallisluonne (apea, melankoolinen, junttius?) ja se että suomalaiset tyytyvät aina keskinkertaiseen kaikessa, kun taas Ruotsi ja Tanska luovat maailmalle esim. huippusarjoja kuten Silta.

Oikeastaan tuntuisi jopa hassulta, jos Suomi rupeaisi tuottamaan oikeasti laatusarjoja, jotka herättäisivät tunteita ja biisejä, jotka menestyisivät ulkomailla. Internet on tosin mahdollistanut Suomen lähentymisen muun maailman kanssa ja nykynuoret kuuntelee kaikenlaista musaa ja pidemmän päälle sieltä putkahtelee esiin tällaisia kuin Isac Elliot ja tulevaisuudessa vielä monia muita, jotka saattavat menestyä ulkomailla.

^minä en kyllä usko noihin kansanluonne enkä junttius selityksiin. Se, että joku on suosittua ei ole kansanluonneasia, se on kulttuurinen asia. Ne on eri juttuja, sillä kulttuurinen tarkoittaa myös tottumista, tuttuutta niiden aiheuttamaia tunnesiteitä, ylipäänsä yhteisesti jaettua. Se ei ole siis mitenkään ennaltamääräytyvä, luonteeseen liittyvä, vaan jatkuvasti muokkautuva mistä pidetään.

Eikä täällä mitenkään tyydytä keskinkertaiseen. Melkein väittäisin täysin päinvastaista. Suomalaisia on aina innostaneet ääripäät ja huiput. Ei keskikaistojen mukavuus, kuten länsinaapureissa. Mysig ja Bekväm ja viihtyminen eivät ole asiaoita, jotka täällä taiteessa ensimmäisenä nostetaan tavoitteeksi. Vaan ääri ja huippu. Ammatillinen huippu. Siksi klasari ja taidemusiikki. Siksi taide-elokuva (vaikkei niin suurella menestyksellä kun ei rahaakaan). Siksi ultramoderni arkkitehtuuri ja muotoilu.(tai se metalli ja vaikkapa myös tietyntyyppinen ei-ensisijaisesti-tanssittava elktroninen musiikki).

kuu-kuu kirjoitti:^
Kaikki mahtuvat maahamme. Myös r&b. Tai no, en minä tahdo, että Sylvester Stallonesta tulisi Suomen presidentti. Mutta kaikki muut mahtuvat.

Uskoisin, että olen samaa mieltä, muutoinkin. Myös omien kuunteluideni osalta. Pointtini metallin/rockin kohdalla kuitenkin oli, että kun meillä oli tämä laji, jossa oltiin päästy pitkälle niin oli sääli, että sitä korttia ei katsottu vielä pidemmälle. Se on ihan sama mitä lajia lähdetään viemään eteenpäin, mutta se eteenpäin vieminen vaatii työtä ja jos jättää kesken niin työtä menee hukkaan, tavallaan. Genreä kun vaihtaa niin työ pitää alottaa helposti alusta. Puhun nyt viisuja yleisemmin, mutta jatkuvasti ulkomaisilta foorumeilta saa nykyisellään euroviisujenkin osalta lukea, että meiltä odotetaan sitä rockia.

Ja toki iloluontoisuus olisi täällä kivaa. Mutat se pitää tehdä omasta, ei pinnalliseen kopioon perustuen. Ja se oma pitää tarjota siten, että siinä on sitä yleisempää mukana, että muuallakin ymmärretään. Kupletit ovat iloluontoisia, rillumarei sisältää iloa, eikä se ole halpaa tyhjännauramista kuten korkeafanaatikot helposti leimaavat, vain vitsi. Ilo ei ole heppoisempi tunne kuin vakavamielisyys. Rillumarei etenkään, kun siinä on piikkejä. Mutta ei se suomalainen kupletti sellaisenaan avaudu, vaan vaatii oikean tarjoilualustan. Suomalainen iskelmä, se itkuvirsinenkin, varmasti toimii lähtökohtana myös - on jo toiminut esimerkiksi metallisssa, mitä muuta amorphis ja kumppanit ovat . tarvii vain kääriä siihen oikeaan pakettiin. Tätä tarkoitin, lähteä omasta, tehdä abbat eli löytää se ulkopuolisille tuttu sabluuna, jolla se omaperäisyys aukeaa ulkopuolelle. Ja tuntea se sabluuna niin hyvin, että on taituri sen kanssa.

ta1ja kirjoitti:Pointtini metallin/rockin kohdalla kuitenkin oli, että kun meillä oli tämä laji, jossa oltiin päästy pitkälle niin oli sääli, että sitä korttia ei katsottu vielä pidemmälle.

Minä en ymmärrä tätä. Tai en tiedä tästä. Ovatko jotkut tai jokin tullut metallin ja rockin eteen. Joo, tiedän sen, että sanotaan ja kälätetään, että metalli on paskaa ja näin, mutta tähän tietoni jääkin.
Metallista puhuen. Povaan Arionille hyviä tulevia vuosia.

Nomoron kirjoitukseen en sano mitään. Ta1ja kertoi sen mitä pitikin.
En jaksa oikein lukea tuommoisia tekstejä enää. No sen sanon, että tulipa puhuja Uumajasta, Vladivostokista, Pariisista tai Milanosta niin jonkinlainen aksentti kuuluu kun tämä puhuu englantia. Kadulta vetäisty tyyppi sitä vielä paksummin ja omituisemmin ääntää, englantilaisten korvissa.
Mutta kuunnelkaapas kun englantilainen puhuu suomea. Sepä vasta huvittavaa onkin. Että eivät osaa puhua kieltä, jonka juuret ulottuvat tuhansien vuosien päähän, se meidän suomemme kantasuomen juuret, joissa kukkivat meidän oman suomemme kielioppisäännöt.
Kun suomi on ikivanha kieli, on englanti lapsonen.

ta1ja kirjoitti:Mutta onko Danny se, jonka biisit jäivät ihmisten 1970-luvulta sydämiin? Muistetaanko Danny biisinsä ja musiikkinsa takia? Vai onko se joku muu, joka jää musiikkinsa takia ikoniksi, vuosikymmenen ääneksi? Minä väitän kuitenkin, että iloluontoinen poppi, kaikista yrityksistä huolimatta, ei ole se, joka täällä liikuttaa.

Itse kallistun - ainakin jossain määrin - samalle kannalle.

Esimerkiksi Georg Malmstenin monet laulut ovat melko melankolisia tai hyvinkin melankolisia.
Osuvasti hänen kuuluisin lisänimensä olikin Molli-Jori.
Malmsten on eniten levytyksiä tehnyt muusikko / lauluntekijä suomalaisessa populaarimusiikissa.
Häntä on kutsuttu Suomen iskelmäkuninkaaksi ja jopa suomalaisen iskelmän isäksi.
http://pomus.net/001477

Samoin monetkin suomalaiset tangot ovat olleet enemmän tai vähemmän melankolisia, synkkäsävyisiä, raskassoutuisia.
1960-luvullahan Suomessa oli suuri tangobuumi............samoihin aikoihin, kun angloamerikkalainen - tai ehkä tarkemmin brittiläinen - popmusiikki teki maailmanvalloitustaan, myös Suomessa.
Kiinnostava yksityiskohta tämäkin.

Minusta suomalaisten kiinnostus synkkäsävyiseen, raskaaseen heavy-musiikkiin / heavy-rokkiin on ymmärrettävää edellämainittua taustaa vasten.

Saattaa olla niin, että melankolisempi, synkkäsävyisempi, raskaampi musiikki puhuttelee suurta osaa - suurintakin osaa - suomalaisista enemmän kuin vaikkapa kevyt popmusiikki.
Suurempaa yleistämistä en tästäkään asiasta kuitenkaan toisaalta lähde tekemään, koska suomalaisia(kin) on kuitenkin niin monenlaisia.

..................mitenkähän paljon Suomessa on muuten ihmisiä, jotka on laskettavissa heavy-musiikin / heavy-rockin faneiksi / harrastajiksi ? Itse veikkaan, että prosenttiosuuksissa heavy-rockia harrastavien suomalaisten määrä on kuitenkin melko pieni.......ainakin suhteutettuna siihen, miten kovasti heavy-rockin puolesta Suomessa on rummutettu ja pidetty ääntä.

ta1ja kirjoitti:Mutta osansa on varmaan silläkin, jos palataan markkinoinnin osalta enemmän huu-haa selitykseen, että ehkä, ihan ehkä muissa pohjoismaissa osataan ryhmittyä menestyksen taakse silloin kun sitä saadaan eikä ryhdytä heti sahaamaan sitä voittoisaa oksaa vain koska ei satu olemaan oman mielen mukaista. Minä väitän edelleen, että suomalaisesta metallista, esimerkiksi olisi ollut mahdollista tehdä vieläkin isompi laatunimi, nyt puhun laajemmin, en euroviisuista, ja saavuttaa suurempia voittoja mikäli joukko älypäitä ja nolostujia ei olisi ryhtynyt dissailemaan ja vastustamaan ja häpeilemään eli jollei nyt suoranaisesti vesittämään jo saavutettua mainetta niin ainakin jättämään mahdollisuudet käyttämättä.

Suomalaiset tekevät usein ja muillakin kulttuurinalaoilla tätä. Eivät tajua omia voittojaan, eivät osaa hyödyntää niitä ja saavutettuaan jotain hylkäävät sen, koska alkaa hirivittämään kun menestys erottaa joukosta, nostaa esille ja mitä ne sitten ajattelevat, parempi olla vain kuin kaikki muut.

Saattaa pitää paikkansa...........................(?)
Vaikka rehellisesti sanottuna en osaa ottaa tuohon asiaan suurempaa kantaa.

Kuitenkin, onhan väitetty, että ruotsalainen yhteiskunta on posiitivisempi, kannustavampi ja myös suvaitsevaisempi, vapautuneempi kuin suomalainen yhteiskunta. - Ainakin näin toisinaan väitetään. Pitääkö se sitten paikkansa ja miten suuressa määrin niin se on asia erikseen....................mutta ehkä ei savua ilman tulta (kuten sanotaan).

Vaikka toisaalta, kokihan esim. Abba-yhtye aikoinaan hyvinkin suurta dissaamista ja suurta kielteistä suhtautumista kotimaassaan Ruotsissa.
Mutta voi olla, että aika oli osin silloin toinen, koska elettiin yhteiskunnallisesti tiedostavalla 1970-luvulla.
Sellaisella vuosikymmenellä kevyttä popmusiikkia tekevä, esittävä yhtye saattoi saada paljon kielteistä asennoitumista.

ta1ja kirjoitti:Jos palataan Euroviisuihin niin ne Ruotsin, Norjan, Tanskan menestyjät ovat aina (ehkä tätä viimeisintä Tanskaa lukuunottamatta) kuulostaneet myös paikallisilta. Abba, se Lat de swing jne, ne kasvavat dansebandeista. Abba on ruotsalainen, ei koska ensin Abba ja sitten ruotsi vaan se musiikki on lähtökohtaisesti juuri yhdistelmä kopioitua ja tuttua, paikallista ja kansainvälistä.

Vanha sanonta sanoo, että hyvässä biisissä, kappaleessa pitää olla something old, something new, something borrowed and something blue. Eli kaikkia näitä aineksia pitää olla riittävässä määrin ja sopivassa suhteessa hyvissä biiseissä.

kuu-kuu kirjoitti:Abbasta. Minäkin kuulen ja olen kuullut, että heidän musassaan oli pohjalla ruotsalaista iskelmämusiikkia aimo annos, mutta hekin rupesivat tekemään aivan uutta, diskoa. Tuosta noin vain, kun olivat tutustuneet Donna Summeriin ja muihin.

Ostin muutama päivä sitten paksuhkon Abba-yhtyeen historiikin ja olen sitä jonkin verran lueskellut.
Kirjasta käy mm. ilmi, että Abban lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus olivat 1960-luvulla hyvin kiinnostuneita - ruotsalaisen iskelmämusiikin lisäksi - brittiläisestä ja amerikkalaisesta popmusiikista ja, että heillä oli suuri into, halu tehdä englanninkielistä popmusiikkia. Jota he sitten, hyvin menestyksellisesti, tekivätkin Abba-yhtyeessä

Mr Kite kirjoitti: Kuitenkin, onhan väitetty, että ruotsalainen yhteiskunta on posiitivisempi, kannustavampi ja myös suvaitsevaisempi, vapautuneempi kuin suomalainen yhteiskunta.

Totta tässä onkin ja yksi ero meissä ja ruotsalaisissa on se, että Suomi on valloitettu maa ja Ruotsi ei. Ruotsalaiset valloittivat Suomen semmoiset tuhat vuotta sitten ja tämä kuuluu Suomessa vieläkin.


Ja enkä tiedä tuosta ruotsalaisten suvaitsevaisuudesta. Hehän inhoavat suomalaisia enemmän kuin mitään. Ovat sitä tehneet ties kuinka pitkät ajat. Tavallista että ruotsinsuomalainen piilottelee suomalaistaustaansa, jottei häntä vihata, ja myös että tämä on nöyrä Ruotsin alamainen joka ihailee Ruotsia enemmän kuin mitään. Ja ei osaa suomea sanaakaan.

Suomi joutu sotaan. Talvi- ja jatkosotaan. Suomalainen pieni lapsi lähetettiin Ruotsiin sotalapseksi. Tämä sairastui ja joutui sairaalaan. Kotoa köyhästä ja sodanhakkaamasta Suomesta äiti lähetti lapselle nuken sairaalaan. Ruotsalainen hoitaja antoi nuken ruotsalaiselle lapselle. Ja suomalainen lapsipotilas jäi ilman nukkea. Miksi ruotsalainen hoitaja otti suomalaiselta lapselta nuken pois:
Koska lapsi on suomalainen
Suomalainen lapsi jäi ilman oman äitinsä lähettämää nukkea

Tämä tarina on tosi

[quote="kuu-kuu"]
Ja enkä tiedä tuosta ruotsalaisten suvaitsevaisuudesta. Hehän inhoavat suomalaisia enemmän kuin mitään. [/quote

onko muka näin? - ihan täyttä liioittelua minusta tai siis ei pidä paikkaansa ollenkaan koska perusteita olisi väittää ihan päinvastaistakin. Kiihkotta ilmaistuna tilanne on minusta aika tasan sen inhoamisen suhteen ja toisekseen rakastavat myös, kuten mekin ruotsalaisia. - Tietenkin niitä maahanmuuttajien halveksijoita aina löytyy niistä, jotka pelkäävät oman asemansa puolesta tai muutoin rakentavat identiteettiään rajanvetojen kautta. Homma-forumilla tähän voi tutustua tämän päivän suomalaisena ilmiönä. Suomalaiset kai olivat 1960-luvulla Ruotsissa vähän kuin venäläiset Suomessa 1990-luvulla. Hyvässä ja pahassa. Ja reaktiot samantyyppisiä kantaväestöltä.

ta1ja kirjoitti:

kuu-kuu kirjoitti: Ja enkä tiedä tuosta ruotsalaisten suvaitsevaisuudesta. Hehän inhoavat suomalaisia enemmän kuin mitään. [/quote

onko muka näin? - ihan täyttä liioittelua minusta tai siis ei pidä paikkaansa ollenkaan koska perusteita olisi väittää ihan päinvastaistakin. Kiihkotta ilmaistuna tilanne on minusta aika tasan sen inhoamisen suhteen ja toisekseen rakastavat myös, kuten mekin ruotsalaisia. - Tietenkin niitä maahanmuuttajien halveksijoita aina löytyy niistä, jotka pelkäävät oman asemansa puolesta tai muutoin rakentavat identiteettiään rajanvetojen kautta. Homma-forumilla tähän voi tutustua tämän päivän suomalaisena ilmiönä. Suomalaiset kai olivat 1960-luvulla Ruotsissa vähän kuin venäläiset Suomessa 1990-luvulla. Hyvässä ja pahassa. Ja reaktiot samantyyppisiä kantaväestöltä.

Jep.

Nimimerkki kuu-kuun edellinen kommentti heijastaa vihaa - hyvin suurta vihaa ruotsalaisia kohtaan.
Kuu-kuun kommentti heijastaa melkein suorastaan patologista ruotsalaisvihaa.

Käsittääkseni tämä nettipalsta, Viisukuppila, ei ole tarkoitettu vihanlietsontaan mitään ihmisryhmää, ei myöskään ruotsalaisia, kohtaan!

Muutenkin tämä keskustelu menee aivan sivuraiteille, koska musiikista ja Euroviisuistahan täällä on tarkoitus kirjoittaa, keskustella.

kuu-kuu kirjoitti: Ja enkä tiedä tuosta ruotsalaisten suvaitsevaisuudesta. Hehän inhoavat suomalaisia enemmän kuin mitään. Ovat sitä tehneet ties kuinka pitkät ajat. Tavallista että ruotsinsuomalainen piilottelee suomalaistaustaansa, jottei häntä vihata, ja myös että tämä on nöyrä Ruotsin alamainen joka ihailee Ruotsia enemmän kuin mitään. Ja ei osaa suomea sanaakaan.

Erottaisin tässä yhteydessä ruotsalaiset ja Ruotsissa asuvat suomalaiset toisistaan. Oikeastaan ne "suomalaisten vihaajat" taitavat koostua ennen kaikkea Ruotsissa asuvista suomalaisista, jotka ovat "ruotsalaistuneet", ei ruotsalaisista. Jos tuo viha nyt ylipäätään on sopiva sana tässä yhteydessä.

Tuon asian on voinut huomata lukuisissa keskusteluissa aikaisemmin. Ruotsia kehutaan estoitta ja Suomea sekä suomalaisia vähätellään. Siitäkin huolimatta, että itse ollaan suomalaisia.

Tosin syyt tuohon voivat johtua siitä 1960-1980-luvun joukkomuutosta, jossa monen suomalaisen piti "ruotsalaistua" ja juurtua uudenlaiseen ilmapiiriin.

Mr Kite kirjoitti: Nimimerkki kuu-kuun edellinen kommentti heijastaa vihaa - hyvin suurta vihaa ruotsalaisia kohtaan.
Kuu-kuun kommentti heijastaa melkein suorastaan patologista ruotsalaisvihaa.

Käsittääkseni tämä nettipalsta, Viisukuppila, ei ole tarkoitettu vihanlietsontaan mitään ihmisryhmää, ei myöskään ruotsalaisia, kohtaan!

Jos esittää stereotypioita, niin pitää silloin uskaltaa kohdata mahdollinen kritiikkikin.

ta1ja kirjoitti:

kuu-kuu kirjoitti:Suomi ei ole ollut popmaa. Eikä se ole sitä oikein vieläkään.

Jos me ei olla popmaa? Jos meillä ei ole tarpeeksi kiinnostusta siihen eikä tarpeeksi tekijöitä, yksittäisiä lahjakkaita ennemmin? Jos meidät oltaisiin huomattu muuna kuin poppimaana eli omana itsenämme, mutta sitten alkoi nolottamaan, että ei ei, meidän pitää olla niin kuin kaikki muutkin, ettei vaan huomata että me tehdään jotain omaa juttuamme? Ja sitten alettiin väkisin olemaan se poppimaa?

Poppiin ei kuulu ajatteleminen, vaan huoleton ilonpito.

Ei ole sen takia ihmekkään, että Suomi ei ole poppimaa.

Kirjoitan tähän loppuun vain, että minä en vihaa ruotsalaisia. Ei tule mieleenkään. Miksi vihaisin? Eivät he ole minulle niin tärkeitä, että täyttävät pääni.
Mutta jos esim. katselee Ruotsin eduskunnan kansanedustajalistaa, tapaa sieltä vain yhden ihmisen jolla on suomalainen nimi. Etu- ja sukunimi. Siis vaikka maassa on semmoiset 800 000 suomalaisjuurista ihmistä. Kertoo siitä mimmoinen asema ruotsinsuomalaisilla on.
Aika outoa, että joutuu puolustautumaan suomalaisena toista suomalaista vastaan siitä, että sanoo mukamas rumasti ruotsalaisista.

Rauha vain.

Tsekkasin Pohjoismaiden menestystä, sijoituksia eri vuosikymmeniltä Euroviisuissa.

Alla olevassa listassa erottelin kunkin maan saavuttamat viisuvoitot, TOP-5-sijoitukset, TOP-10-sijoitukset.

..................................

1950-LUKU:

Voitot: -

TOP-5-sijoitukset:
Tanska: 2
Ruotsi: 1

TOP-10-sijoitukset:
Tanska: 3
Ruotsi: 2

...................................

1960-LUKU:

Voitot:
Tanska: 1

TOP-5-sijoitukset:
Tanska: 2
Ruotsi: 2
Norja: 2

TOP-10-sijoitukset:
Ruotsi: 7
Tanska: 5
Norja: 5
Suomi: 4

.........................................

1970-LUKU:

Voitot:
Ruotsi: 1

TOP-5-sijoitukset:
Ruotsi: 2

TOP-10-sijoitukset:
Ruotsi: 4
Suomi: 4
Norja: 1

........................................

1980-LUKU:

Voitot:
Ruotsi: 1
Norja: 1

TOP-5-sijoitukset:
Ruotsi: 4
Tanska: 4
Norja: 2

TOP-10-sijoitukset:
Ruotsi: 8
Tanska: 5
Norja: 4
Suomi: 3

........................................

1990-LUKU:

Voitot:
Ruotsi: 2
Norja: 1

TOP-5-sijoitukset:
Ruotsi: 4
Norja : 3
Islanti: 2
Tanska: 1

TOP-10-sijoitukset:
Ruotsi: 6
Norja: 5
Islanti: 3
Tanska: 3

.........................................

2000-LUKU:

Voitot:
Tanska: 1
Suomi: 1
Norja: 1

TOP-5-sijoitukset:
Norja: 3
Tanska: 2
Suomi: 1
Islanti: 1

TOP-10-sijoitukset:
Ruotsi: 6
Norja: 4
Tanska: 3
Islanti: 2
Suomi: 1

.....................................

2010-LUKU (vuodet 2010-2013):

Voitot:
Ruotsi: 1
Tanska: 1

TOP-5-sijoitukset:
Tanska: 3
Ruotsi: 2
Norja: 1

TOP-10-sijoitukset:
Tanska: 3
Ruotsi: 2
Norja: 1

.............................................

Kunkin Pohjoismaan kokonaismenestys Euroviisujen historiassa:

Viisuvoitot:
Ruotsi: 5
Tanska: 3
Norja: 3
Suomi: 1
Islanti: -

TOP-5-sijoitukset:
Ruotsi: 17
Tanska: 14
Norja: 11
Islanti: 3
Suomi: 1

TOP-10-sijoitukset:
Ruotsi: 35
Tanska: 22
Norja: 20
Suomi: 12
Islanti: 5

.............................................

Tässä pitää ottaa huomioon mmm. se, että 1950- / 1960-luvuilla oli paljon vähemmän osanottajamaita kuin nykyään. Silloin oli paljon helpompaa päästä viisuissa esim. TOP-10:iin.

Kannattaa huomioida myös mm. se, että Tanska oli välissä viisuista pois 11 vuotta (vuosina 1967-1977) ja, että Islanti tuli viisuihin mukaan vasta vuonna 1986.

Suomen menestys on ollut melkoisen.......etten sanoisi hämmästyttävän huonoa (Lordin voittoa lukuun ottamatta) - ainakin verrattuna muihin Pohjoismaihin (ja kyllä yleisestikin).
Jopa pikkuruisella, ja viisuihin vuosikymmeniä myöhemmin mukaan tulleella Islannilla on enemmän TOP-5-sijoituksia kuin Suomella!

Suomen asia on meidän asiamme...

Tulipahan tuossa tällainen lause mieleen, joku ruotsalainen sen on esittänyt. Ja nyt mennään sivuraiteelle, mutta tosiaan, ruotsalaisten suvaitsevaisuus on näennäissuvaitsevaisuutta esim. mustaihoista siivoojaa morjestetaan rappukäytävässä iloisesti, mutta häntä ei oteta mukaan piireihin. Pohjoismaissa ei olla sen suvaitsevaisia kuin Suomessakaan, muissa Pohjoismaissa verhotaan päällensä suvaitsevaisuuden hento savuverho ympärille, kun taas Suomessa asiat sanotaan suoraan, eikä olla välttämättä kovinkaan hienovaraisia, vaikka maahanmuuttajaväestön syvään ryöpytykseen ei välttämättä olisikaan mitään syytä, suurinosa heistä on kunnollisia, erilaisuus vain pelottaa meitä. Ja sotalapsista sen verran, että heitä ei kohdeltu hyvin ja monet joutuvat kaltoinkohdelluiksi, väkivaltaa, alkoholi, pedofilia ja näin edes päin. Että ruotsalaisten on turha tulla sanomaan, että sodassa auttoivat, näin sanoi mummonikin Tukholmassa korkeassa virassa töissä ollessaan suorat sanat sverigepojuille, kun asialla kehuskelivat.

Ja norjalaiset taas ovat rakentaneet vahvan identiteettinsä nykypäivänä öljyn varaan ja on jo vähän pissi noussut heillä päähän. Suomalaiset taas ovat edelleen epävarmoja ja omien nälviminen ei varmaan auttanut järjestäytymään Ruotsissa esim. oma puolue, laajemmat kielivähemmistön oikeudet. Mitenköhän täälläkään olisi suhtauduttu about yli puoleen miljoonaan ruotsalaiseen, jos olisi tullut? No, he olisivat ottaneet oikeudet omiin käsiinsä, he ovat johtajatyyppiä. Suomalaisten itsetunnolle tekisi hyvää menestyä nyt vähän kaikella saralla ja ottaa väkevämmin ote kaikesta kansainvälisestä menestymisestä, koska se luo yhteinäisyyden tunnetta ja posiitivista fiilistä. Suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole samoja työkaluja käytettävinään, osaamista kuin muilla Pohjoismailla eikä sellaista kansainvälistä imagoa esim. espanjalaisella euroviisufoorumilla todettiin Suomen olevan selvästi heikoin Pohjoismaa euroviisuissa ja pätee paljon muuhunkin. Jos halutaan Suomi samalle tasolle Tanskan, Norjan, Ruotsin kanssa pitää euroviisujen hypen olla samaa luokkaa kuin siellä ja sitä hypeä ei ainakaan UMK vahvista.

Aivan kamala rönsy minulta

Nomoro kirjoitti:Ja sotalapsista sen verran, että heitä ei kohdeltu hyvin ja monet joutuvat kaltoinkohdelluiksi, väkivaltaa, alkoholi, pedofilia ja näin edes päin.

Ei mutta, ihan aikuisten oikeesti, miten ihmeessä esimerkiksi 1940-luvulla Ruotsissa olleet suomalaiset sotalapset liittyvät Euroviisuihin......siis toistan: Euroviisuihin ..... ........ ........

^Joo olen pahoillani, tuolla ylempänä luki aiheesta ja innostuin