Kiitän vastauksista.
Niiden perusteella vaikuttaa siltä, että sanoitukseni oli ominaisuuksiltaan sellainen kuin tarkoitin. Osin tekniikka-, osin muista syistä siitä ei vain pidetty.
nkorppi kirjoitti:Mielestäni sanoituksessasi oli eniten sellaista pikkunättiä tyylillistä kankeutta, aivan pientä tosin. Eli riimit ym. menivät blues-fiilistelyn/kepeyden edelle. Musiikin kanssa se näytti liiankin vakavalta niin synkäksi tekstiksi.
Meillä on siis erimielisyyttä myös alkuteoksen luonteesta. Minusta teoksesta ja erityisesti Amandinen tulkinnasta huokunut päällimmäinen tunnetila oli paljas viha, jota tavoittelin. Kovin paljon kepeyttä en löydä. Sen verran kuitenkin, että hain toiseen A-osaan hieman eri tyyliä.
Näkökulmaero selittää, miksi
Läpileikkaus on sellainen kuin on. Se oli ehdolla listani jumboksi. Pelastukseksi koitui se, että
Pyton tuntui vielä enemmän läpältä hakiessaan arki-idyllille vastakohtaa epätodentuntuisesta unesta. Kappale on minulle lihaa ja verta eikä fantasiahaahuilua.
sziget kirjoitti:Sisältö ei ole metsässä. Koin tarinan kyllä sopivaksi - nainen tappaa pieksijänsä ja kätkee ruumiin - mutta vaikeasti kerrotuksi. Toinen A-osa oli erityisen mutkikas, myös kiteytys sen lopussa: kaikilla on luurankoja kaapissa, tällä yhdellä konkreettinen ruumis uunissa.
Tarkoituskin oli, että sanoitus tarjoaa tarvittavan informaation mutta jättää pisteiden yhdistämisen lukijalle. Katsoin tämän olevan tyylilajiin sopiva ratkaisu: vihaisena ihminen on harvoin loogisimmillaan.
Minun on hyvin hankala uskoa, että vaikeasti avautuvuus olisi ollut menestyksen este. Valmiiksi pureskeltuja sanoituksiahan avoimesti halveksitaan latteina perusteksteinä, jotka eivät kiinnosta ketään. Mitaleille, jopa voittoihin, on ylletty sanoituksilla, joiden sisältöä en viidenkään lukukerran jälkeen pystyisi omin sanoin kuvaamaan. Kommenttiketjuista päätellen kaikissa tapauksissa kukaan muukaan ei olisi pystynyt. Ehkei aina edes tekijä itse?
Sanoitukseni perustui löyhästi todellisuuteen, yhteen Suomen
tunnetuimmista henkirikoksista. Todellisuudessa karminen oikeus ei toteutunut. Vaimo ei tappanut väkivaltaista miestään, vaan väkivaltainen mies vaimonsa. Mies muurasi ruumiin leivinuunin sisään, josta se löytyi kaksitoista vuotta myöhemmin. Mies selvisi tuomiotta, koska tapon tahallisuutta ei pystytty osoittamaan ja kuolemantuottamus oli rikoksena vanhentunut. Wikipedian mukaan Jussi Kylätasku on dramatisoinut tapahtuman samalla otsikolla jo 34 vuotta sitten, joten sanoitukseni on ehkä kopio kappa.
sziget kirjoitti:En vieläkään pidä käännöskisojen tuloksia olennaisesti oudompina kuin ennen.
Outous on tulkitsijan aivoissa. Tai ehkä tämä pitäisi ilmaista Maria Guzeninaa imitoivan UFOPOLIn äänellä ensin mainitun sanavalinnoin.
Tällä kaudella oma näkemykseni sanoitusteni tasosta ja niiden lopputulos eivät ole korreloineet lainkaan. Ranska mukaan lukien korrelaatio olisi jo negatiivinen, mutta jätän tämän kilpailun epäkelpona havaintona laskuista. Jokainen tulos on tietysti vähintään jälkiviisaudella selitettävissä, mikä kertoo enemmän selittäjän selitystaidoista kuin mistään muusta.
On turhauttavaa kokea, ettei sanoituksen taso vaikuta tulostasoon. Tämä ei edes riipu siitä, onko kokemuksen
sisältö tosi. Toisin sanoen vaikka olisi todistettavissa, että jokainen sanoitus saa täsmälleen ansaitsemansa pisteet, turhautuminen olisi yhtä suurta. Elämäänsä saa saman jännityksen vähemmällä panostuksella ässäarpoja raaputtamalla.