Viisukuppila

Laulajan liikkuminen on vielä aika jäykkää, mutta ehkä se siitä. Hyvin sopii naama ja ääni tohon kokonaisuuteen, ei aina tarviikaa olla sellasia hevilettejä Biisihän on tosi hyvä, tässä on potentiaalia. Edelleenkin kuitenkin olen sitä mieltä että ei tätä kuitenkaan missään nimessä pitäisi valita viisuihin.

Kiva intro (demossa) ja välisoitto, mutta kun piisistä (5 min) pitää heittää melkein puolet pois, niin mitä väliä... parhaat palat menetettäisiin. Demolle neljä tähteä ja voisi olla mun suosikkini tänä vuonna, mutta kun ei sellaisenaan voi lähettää, niin ei voi mittään.

^ Paljon parempihan tää lyhennetty versio on:

ta1ja kirjoitti: Kyllä minusta örinämetallissakin sävyjä on. Etenkin yhdistettynä puhtaaseen lauluun, monta sielukasta taitajaa. En minä nyt Opethin Mikael Åkerfeldtiä sieluttoman kuuloiseksi menisi sanomaan, esimerkiksi.

Tätä lajia on oikein tunne. Tuli 1980-luvun lopulla, olin kuunnellut kaikenlaista heviä monet vuodet, en saanut hevistä enää sitä mitä tahdoin, tahdoin Metallica-heviä, sitä ensi levyn tunnelmaa, punkinsävyistä, en Metallican tokan tai kolmannen levyn tunnelmia, jotka kuulostivat Abba-heviltä, oli niin hyvin tuotettua, liian hyvin, tahdoin rosoa ja verenkuuloista ainesta. Ei kuulunut mitään. Megadeth kiinnosti, mutta eivät saaneet koskaan tarpeeksi melodista biisiä, Slayer oli läskiheviä, Anthrax pellehiphop-rullalauta ja surfmetallia. Örinä sitten tuli ja vähän aikaa se nauratti, mutta siihen kyllästyi ja alkoi kirosanattaa koko tyyli. Voihan niitä hyviäkin örinäorkestereita olla ja sielukkaita laulajia. En tiedä mitä tarkoittaa sielukas laulaja, mutta kirjoitan sen kumminkin. No että tunteet vaihtuu ja tulee esiin, muutkin kuin kuolleet.

Tuosta Opethista. Kuuntelin yhden levyn, onkohan edes sama bändi, sehän oli aika kesyä musiikkia. Sitten taas katselin juutubesta jonkun deathmetal-levyjen keräilijän videota, jossa esitteli levyjään ja soitteli. Opeth alkoi soida ja örisemäänhän tietokone alkoi.
Aika varma olen, että se kesy musiikki, jota kerran kuuntelin oli Opethia. En tainnut kuunnella levyä kokonaan. Onksne vaihdellut tyylejään.

^^Kah, olihan sinne jäänyt jonkin verran sitä intron kivaa pimputtelua... joo, on toi aika hyvä. Ikävä kyllä Diandra tämän kuitenkin vie. Piisi on riittävän kohtuullinen, ainakin ton kakkoserän tasoon verrattuna, että se riittäisi ilman valmista fanipohjaakin. Rockbändeillä ei ole viime vuosina mennyt kovinkaan hyvin Suomen karsinnoissa. Moneen vuoteen ei ole ollut pääsyä top3:een (jos oikein muistelen).

Tuomariston edessä tää bändi toimi oikein hyvin yhteen. Vähän pelotti, miltä toi ei-hevarin näköinen poitsu tässä esityksessä vaikuttaa, mutta hän sopi yhtyeeseen loppujen lopuksi yllättävänkin hyvin. On (ehkä) jopa ensimmäinen hevilaulaja, josta Serdu tykkää ulkoisestikin. Hyvä ääni hänellä! Uikkeen on heviyhtyeiden Justin Bieber.

Mulla on ristiriitainen fiilis. Toisaalta bändin soitto kuulosti livenä todella hyvältä. Toisaalta laulusuoritus meni mielestäni penkin alle. Laulua kuunnellessani minulla oli yhtä tuskainen ilme kuin laulajallakin. En ymmärrä, miksi tuomarit kehuivat häntä.

Kertosäe on hieno, muu kappale jää siitä tasosta vähän. Neljääkin tähteä mietin, mutta jääköön nyt juuri ja juuri kolmeen, ainakin vielä.

kuu-kuu kirjoitti: Örinämetallissa ei paljon sielunliikkeitä kurkusta tule, sieltä tulee sitä samaa toistoa toiston perään ja matkimista, muka kalmamaailman mustaa valoa. Onko tuo laji jumittunut hanibeen päähän vai mitä naiselle on tapahtunut, tuolle bluesrokkarille, jonka musiikkilaji linkkaa lähellä vanhaa kunnon deeppurpleheviä.

Tuo "örinämetallikin" on kyllä aika paljon kehittynyt. Voisin sanoa että kyllä tuo "örinämetalli" on jo itsessään aika sielukasta monien tekijöiden kohdalla ja luo vahvemman tunnelman kuin valtaosa ns. perushevi bändeistä. esim. Theatre of Tragedy (yksi niistä pioneereista), Insomnium (suomalainen bändi ja tämän hetken kovimpia alan taitajia). Muita mm. Dark Transquility, In Flames, Arch Enemy.

Tietynlaiset ennakkoluulot ja asenteet ovat kuuluneet aina musiikkiin ja rockiakin on joskus pidetty "helvetillisenä musiikkina". Myöhemmin kun rockista tuli valtavirtaa niin sama asenne kohdistui näihin hardrock/hevibändeihin, kunnes siitäkin tuli valtavirtaa. Siitä eteenpäin se on mennyt sitten deathmetal "örinämetallibändeihin" jne.

euroviisuholisti kirjoitti:
Tuo "örinämetallikin" on kyllä aika paljon kehittynyt. Voisin sanoa että kyllä tuo "örinämetalli" on jo itsessään aika sielukasta monien tekijöiden kohdalla ja luo vahvemman tunnelman kuin valtaosa ns. perushevi bändeistä. esim. Theatre of Tragedy (yksi niistä pioneereista), Insomnium (suomalainen bändi ja tämän hetken kovimpia alan taitajia). Muita mm. Dark Transquility, In Flames, Arch Enemy.

Joo, on tuossa tuttuja, mutta ei näistä ole yksikään sitä örinämetallia, mitä tarkoitan ja minkä opin tuntemaan örinämetallina tai pelkkänä örinänä 1980-luvun lopulla. Insomniumin one for sorrow-biisissähän on kaunista mieslaulua ja heleetä soittelua, In Flamesin biisissä on jotakin kähinää, mutta muuten on siistiä musiikkia, Dark Transquilty kuulostaa 69 eyesiltä, ainakin biisi misery's crown, lukuunottamatta joitakin rykäisykohtia, Theatre of Tradegyn Siren-biisissä on Twin Peaksin musiikin kaltaisia tunnelmia, ja 69 eyesiä myöskin, goottimetallilta kuulostaa ja kaunista soittoa. Siinä örinämetallissa, mitä tarkoitan ei ole kaunista soittamista, se on vaan yhtä tunnetta, hengetöntä kuolemaa joka röyhtää ja sama toistuu seuraavassa kappaleessa ja taas seuraavassa. Ehkäpä minulle jäi Possessed-bändin musiikki tarkoittamaan örinämetallia kaikkenaan.
Nyt kun kuuntelin pätkäset Possessedia muistuu mieleen, miksi ärsyynnyin siitä musiikista niin paljon. Sehän on vara-Venomia. Venom oli joskus yksi suosikkibändeistä ja nimenomaan heidän levynsä Welcome to Hell, joskus vuosina 83-84. Onhan levyllä röyhtäilyjä ja örisemistä. Black Metal-levy ei enää innostanut, oli liian siistiä. Taitaa olla tärkeä levy hevihistoriassa, tästähän kai sai nimensä koko black metal-genre. Elikkä siis ärsysynnyin koko örinäjuttuun Venom-Possessed -yhteyksien takia.

Mutta Arionista, tämähän on Arion-nurkkaus.
Liveosuus neljälle ihmiselle pahviseinäisessä huoneessa, siistityt radioystävälliseksi viritellyt soundit.
En todellakaan pitäisi bändiä hyvänä ja kappaletta, jos olisin ummikkona seurannut tuota livelähetystä, niin etten olisi kuullut valmista studiossa hinkattua kappaleversiota tuolta ylen areenan nettinurkasta.
Kuka kämmäri Yleltä on kaivettu säätämään ja miksaamaan livesoittojen soundit telkkarikuntoon, miksi musiikit soivat niin sievinä ja laulu esillä.
Ruotsin melodijuhlabileissä biisit soivat paljon, jopa tajuttoman paljon voimakkaammin ja täyteläisemmin televisioitten kautta.
Jotenkin kuulostaa siltä, että Yle miksaa keskiäänet matalaksi, tai ainakin tuommoisen pehmeän soundin saa kotistereoilla niin että säätää taajuuskorjaimesta keskiäänet matalaksi, mikä vie voimaa musiikilta ja ärhäkkyyttä.
En tiedä asiasta, en ole miksauksen ammattilainen.

Tää voittaa. Ja voi voittaa muutakin kun vaan UMKin.

TomppaJr kirjoitti:Tää voittaa. Ja voi voittaa muutakin kun vaan UMKin.

Ihan samaa mieltä . Toi solisti on oikeesti todella hyvä .

Hmm, kappale on todella hyvä (ja se pitkä intro hieno), mutta solisti ei oikein vakuuttanut, varmaankin juuri siksi että on niin ujon, ei-metallin oloinen ja pikkupojan näköinen Mutta tuomarithan käänsivät sen eduksi, ja näinhän se ehkä ns. taviksille eli ei metallin ystäville onkin...

Mansikka kirjoitti:Toi solisti on oikeesti todella hyvä .

Minusta tuntuu, että sen kannatais jättää ne lopun vähän kireät ja hajoavat revittely-yritykset kokonaan, kun ne ei kiristy eikä hajoa kovin isosti edes, vaan herättää niitä epäilyksiä, ja keskittyä nyt vaan kokonaan laulamaan nätisti ja tunteellisesti ja siis keskittyä olemaan se hevimetallin Justin Bieber. Se kun on vähän omaperäinen yhdistelmä ja sopii vielä biisin melodisuuteen ja bändin soundiin.

^ Näin on . Eikä sen ilmeenkään tarvitse välttämättä olla ihan noin täynnä tuskaa .

Sävellys on erinomainen ja ammattitaitoisia muusikoita. Hyvä Hyvä!

Miksi tuomarit hehkuttivat tuota laulajaa niin paljon? Joo, hyvä laulaja, mutta ei kyllä kaiken tuon hehkutuksen arvoinen! Muutenkin ihmettelin tuota yltiöpositiivista palautetta. Esiintyminen oli laiskaa seisoskelua, ja varsinkin laulajan naaman kurtistelu ja eleet (vai pitäisikö sanoa eleettömyys) oli todella vaivaannuttavaa katsottavaa. Muutenkin koko homma kaatuu ehkä pahiten bändin habitukseen. Ujoja pikkupoikia, ei toimi. Harmi, biisi sinänsä on ihan ok.

korvaboosti kirjoitti:varsinkin laulajan naaman kurtistelu ja eleet (vai pitäisikö sanoa eleettömyys) oli todella vaivaannuttavaa katsottavaa.

Kuinka erimieltä (eli väärässä ) joku voikaan olla.

Elmondo kirjoitti:

korvaboosti kirjoitti:varsinkin laulajan naaman kurtistelu ja eleet (vai pitäisikö sanoa eleettömyys) oli todella vaivaannuttavaa katsottavaa.

Kuinka erimieltä (eli väärässä ) joku voikaan olla.

oli odotuksia tämän suhteen ja olen pettynyt sanoi tuomarit mitä tahansa, mäkin huomasin laulajan naamankurtistelun tuli tunne että sai juuri nippanappa biisin vedettyä kunnialla loppuun, valitettavasti. Ei istu Bieber look/sound tohon biisiin

Mansikka kirjoitti:^ Paljon parempihan tää lyhennetty versio on:

Lähestulkoon täydellinen pläjäyshän tuo on. Ottaisin mukaan vielä yhden taustalaulajan mutta muuten pakkaa ei kannata enempää sekoittaa.

Ihanan aivoja kutittava kappale. Mielenkiinto pysyy yllä koko kappaleen ajan.

korvaboosti kirjoitti:Miksi tuomarit hehkuttivat tuota laulajaa niin paljon? Joo, hyvä laulaja, mutta ei kyllä kaiken tuon hehkutuksen arvoinen! Muutenkin ihmettelin tuota yltiöpositiivista palautetta. Esiintyminen oli laiskaa seisoskelua, ja varsinkin laulajan naaman kurtistelu ja eleet (vai pitäisikö sanoa eleettömyys) oli todella vaivaannuttavaa katsottavaa. Muutenkin koko homma kaatuu ehkä pahiten bändin habitukseen. Ujoja pikkupoikia, ei toimi. Harmi, biisi sinänsä on ihan ok.

Minulla tuli nuori Phil Collins mieleen. On makuasia tykkääkö siitä vaiko ei.

Punatukkaa lisää kuviin kiitos Oikein kiva piisi, ei hevigenressä niin ihmeellinen, mutta ne nyt ei välttämättä oikein toimikaan kolmessa minuutissa (eräskin suosikkini kestää 14 ).

Sagapo kirjoitti:En ymmärrä, miksi tuomarit kehuivat häntä.

En minäkään tajua miksi tuomarit olivat ihan liekeissä.
Mä en välillä edes kuullut artin ääntä. Se hävisi musiikin alle

TomppaJr kirjoitti:Aika turhaa ensivaikutelman perusteella.

Mietin jo välillä, että onko täällä kaksi TomppaJr-nimimerkkiä.

TomppaJr kirjoitti:Tää voittaa. Ja voi voittaa muutakin kun vaan UMKin.

Mielipidettä saa muuttaa ja vieläpä oikeaan sunntaan. Jee, ARION, jee!

Hmm, tää oli jotenkin huvittava Solisti ei sopinu ollenkaan bändiin ja esiintyminen niiiiiin heikkoa. Tässä olisi taas perus UMK-voittaja. Kokemattomana suurelle lavalle ja menestys olisi taattu semifinaalin 12-15.

Tykkään biisistä ja hellyttäviä pikkupoikia, mutta että pitäisi ottaa haltuun Malmön iso euroviisulava toukokuussa. Hmm..

Mahtava positiivinen yllätys.

Nightwishheviä, upea piano-osuus, kitarasoolo, hyvä tunnelma, ilmeikäs laulaja (jep, minä tykkäsin, kun hän näytti eläytyvän laulamaansa) ja minusta se kontrasti mikä tulee bändin, musiikkityylin ja sitten tämän laulajan olemuksen ja laulun suhteen on yksi bändin suuria vahvuuksia.

Toki en ole vielä kuunnellut sitä 3 minuuttiin tiivistettyä pakettia, joten katsotaan toimiiko se.

Ei se haittaa, jos laulusolisti näyttää ja kuulostaa herkältä, mutta jotakin sentään pitäisi kuulua eikä niin, että ääni häipyy lähes kuulumattomiin. Loppupuolella taisivat voimat lopullisesti ehtyä. Taitavastihan nämä soittavat, mutta voisiko sitä lauluakin opiskella? (Tuli mieleen pukea bändi solistia lukuunottamatta Horehronie-puiksi )

Minä kyllä myös edelleen ihmettelen myös laulajan ylenmääräistä hehkutusta. Siis hyväksyn kyllä ajatuksen Bieber+hevi yhdistelmän tietynlaisesta uutuudesta ja raikkaudesta, ja laulaja on potentiaalinen, eläytyvä ja kiva, mutta kun kaikki ne ulkomaiset ja kotimaiset hevilaulajat, joita minä kuuntelen ovat erittäin eläytymiskykyisiä, ilmeikkäitä, tunteellisia, ilmaisuvoimaisia ja sen lisäksi teknisesti laaja-alaisia ja taitavia, niillä on ihan valtava keinovarasto, niin minä en kyllä edelleenkään nyt tajua mitä valtavan ihmeellistä herkkää tässä laulussa olisi ... tässä mielessä esim. Elina Orkonevan saama kritiikki oli epäreilua, sillä kiltiltä opistolaulajalta tämäkin kuulostaa, eikä Elinan tapaan taitavalta kuitenkaan, ja epäilen edelleen, että se johtuu siitä, että se tyylilaji tunnetaan ja tiedetään mitä tarjolla, tätä ei niin.

ta1ja kirjoitti:Minä kyllä myös edelleen ihmettelen myös laulajan ylenmääräistä hehkutusta. Siis hyväksyn kyllä ajatuksen Bieber+hevi yhdistelmän tietynlaisesta uutuudesta ja raikkaudesta, ja laulaja on potentiaalinen, eläytyvä ja kiva, mutta kun kaikki ne ulkomaiset ja kotimaiset hevilaulajat, joita minä kuuntelen ovat erittäin eläytymiskykyisiä, ilmeikkäitä, tunteellisia, ilmaisuvoimaisia ja sen lisäksi teknisesti laaja-alaisia ja taitavia, niillä on ihan valtava keinovarasto, niin minä en kyllä edelleenkään nyt tajua mitä valtavan ihmeellistä herkkää tässä laulussa olisi ...

Koska tämä ei ollut siitä samasta puusta kuin ne heviäijät. Ja se on todellakin ihan hiton virkistävää.

Minusta hevi on musiikkityylinä tylsä ja oli aika raskasta, kun 2000-luvun alkupuolella hevistä tuli uusi kansanmusiikki, jolloin se soi kaikkialla, kaikkien piti tykätä siitä ja jokainen hevibändi sai automaattisesti levytyssopimuksen ja radiosoittoa oli taso mitä hyvänsä. Luonnollisesti se romahdutti laadun. Suomiräppi on sitten kokenut saman hevin perässä, joka (suomiräp) on kyllä musiikkityylinä sellaista roskaa, että oksat pois.

Minä siis en pidä hevistä, mutta tykkäsin Arionin esityksestä, se kertonee oleellisen.

Orkonevan ongelma on se, että hän laulaa tuttua ja turvallista, genre on sellainen, että vertailukohtia maailmalta niin popmusiikin kuin viisujenkin lähivuosilta (Saksa x 2, Italia) löytyy paljon ja siinä vertailussa Orkoneva ei ole millään lailla joukosta persoonallisuudella erottuva, vaan sitä samaa, mutta hieman vaisummin toteutettuna.