Viisukuppila

On se hyvä että Viisuissa on vakavaakin tavaraa kuten tämä, muistuttaa vähän missä mentiin 1944 ja missä mennään edelleen jossain päin maailmaa. Hiukan eri kategoriaa kuin tanskalaiset pullamössökundit hoilaamassa rakkauden sotilaista.

Ihan kuunneltava tämä olisi ilman loppuparkumista. Meillä peräpohjolassa pidetään tunteet vähän vähemmällä vaikka ymmärretäänkin karjalan itkunaiset.

Jonttu kirjoitti:Vasta katsoin tarkemman tarinan tämän biisin taustasta ja siitä huippukohdasta: https://youtu.be/LqH3xpBmgd4?t=3m21s

Pysäyttävää ja vaikuttavaa jos mikä.

Haastattelussa Jamala onnistui hienosti avaamaan lauluaan.

Huomasin juuri äsken, että kohdasta 2:17 eteenpäin Jamala keinuttaa käsiään puolelta toiselle kuin nukuttaisi vauvaa. Hänhän sanoi haastattelussa, että osio on kuin kehtolaulu.

Elvis kirjoitti:Haastattelussa Jamala onnistui hienosti avaamaan lauluaan.

Olisin kyllä vähän sitä mieltä, että laulun noin yleensä tulee olla itseavautuva, ts. sen kolmiminuuttisen lavalla pitäisi riittää.

Tässä haastattelussa Jamala avaa myös asuaan. Ukrainan karsinnan finaalissa oli vaalea kolttu ja sellaista hän (ehkä) pitäisi parempana, koska laulaa sieluista (biisin alkuperäinen nimi), jotka eivät saa rauhaa koska ne on unohdettu, ja siinä mugham-osiossa hän ikään kuin vapauttaisi ne. Ja sitten valkoinen siksikin, ettei fiilis jäisi toivottomaksi, kun onhan se toinen säkeistö kuitenkin sitä että voisi olla se parempi tulevaisuus joskus. (Käänt. huom. ehkä siksi Jamala lauloikin tuon kohdan finaalissa lässymmin eikä niin tiukasti kuin semissä. Ja hyvinpä toivo tuleekin esiin, kun säkeistön loppu on kuitenkin synkeä muistutus kuolevaisuudesta .)

Minusta alkoi tuntua, että nyt on sullottu vähän liikaa ajatuksia yhteen lauluun, ja samalla pelottaa, tuleeko lavalle samanlainen sekamelska kuin Armenia 2010. Koreografi vaikuttaa silti tolkulliselta, ja sanoohan Jamala itsekin että laulun on oltava keskiössä, mutta silti vielä ainakin 30. maaliskuuta tanssijat ovat edelleen yksi vaihtoehto (siis pitikö ruotsalaisten järjestäjien tuolloin jo tietää päälinjat?) Eli lavalla pahimmillaan olisi paitsi ukrainalaista historiaa ja musaa, myös designiä ja tanssia, kuin missäkin maailmannäyttelyssä. No, ehkä tästä lopulta tulee jotain tolkullista; onhan Ukrainalla ollut tapana hanskata homma. Nyt vain saattaa olla poikkeuksellisen itsepäinen vastustaja tuotantotiimillä .

Mutta joo, kiva että haastattelu onnistui! Kyllä siitä minustakin välittyi se utelias eloisa älykkö, jota niin fanitan (jotain tuota tarkoitin Miss Eurovision -ketjun purkauksellani). Ja eihän se paha ole, että tarina ihmisille aukenee. -Minä en tiedä, onko se jotakin politiikkaa, jos on vilpittömästi huolissaan omien läheistensä tilanteesta, esim. Jamala Krimillä edelleen asuvien vanhempiensa ja isoisänsä. Ja sitä huolta olen kyllä ollut havaitsevinani jo vuoden 2014 haastiksissa. Huoli, ettei kai nyt rupea sama toistumaan? Vaikka Jamala onkin sanonut, ettei nykyistä ja vuoden 1944 tilannetta todellakaan voi verrata.

Toivon, että Jamala olisi yksin keskiössä lavalla, ilman mitään sirkusta. Hänen äänensä, tulkintasi ja karismansa riittävät aivan mainiosti.

Nyt jos koskaan toivon Ukrainan luottavan pelkästään lauluun. Aiemmissa viisuissaan jonkinsortin show on ollutkin tarpeen, mutta nyt pliis Alyoshan tyyliin vain yksinkertaisesti laulu keskiöön ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä!

^ Rakastan tuota euforista pianistia.

^^Where's your might No, olisihan se aika johdonmukaista kysyä niinkin. Kuuntelin tuon konsertin kokonaan, ja 1944 tuntui melkeinpä huonoimmalta kappaleelta. Kyllä se noin yksittäisenä klippinä taas melkein toimi. -Muutamat coverit ovat alkaneet tuntua alkuperäistä kiinnostavammilta. Paitsi tietysti lauluäänen suhteen. Mutta onhan sekin ansio, että biisistä pystyy tekemään hyviä covereita. (Siinä on ne haitarit.)

Edit: Esckazin sivuilta löytyykin yhtenä pötkönä käännökset vaikka kuinka monesta artikkelista, alkaen siitä, kuinka olisit voinut ilmoittautua Ukrainan karsintaan kilpailijaksi, ja sitten on kaikkien finalistien haastattelua ym. Ja sieltä bongattuna since Eurovision stage is really huge, we need to fill it in some way, with me, and some movements. Höh. Esimerkiksi Boaz Mauda oli upea seistessään laulun alussa yksin keskellä lavaa, kuin autiomaassa.

^tuo Boaz Maudan ylöspano on ihan kamala näin jälkeenpäin katsottuna, vaikka biisi oli yhtä ihana tai jännittävämpikin kuin muistin. Ukrainalla on itsellään 1000000x vakuuttavampi yksinoloesitys eili tietenkin Aljosha. Biisissäkään ei siinä ollut paljon, vaan se lepäsi kokonaan viritetyn tunnelman eli valaistuksen, värien, asun, kameratyön ja sitten tietenkin Aljoshan laulun ja karisman varassa. Jamala taatusti pystyy vähintään samaan kunhan ohjaaja, koreografi, valosuunnittelija ja puvustaja tekevät hommansa oikein.

Minä kyllä pidän tuosta Israelista edelleen. Aljosha taas tuntuu turhan osoittelevalta. (Edit: siis Aljoshan visuaalinen puoli. Äänenkäyttö on kyllä vaikuttava.)

ta1ja kirjoitti:Jamala taatusti pystyy vähintään samaan kunhan ohjaaja, koreografi, valosuunnittelija ja puvustaja tekevät hommansa oikein.

Tai jos saavat tehdä hommansa oikein... Heillä on kova vastus.

Rousku kirjoitti:(Siinä on ne haitarit.)

Iho ihan kananlihalla täällä kuuntelen tätä. Miksei tätä voitu esittää tällaisilla taustoilla?!

^ En ihan kananlihalla kuitenkaan ole, mutta pakko kompata. Tuossa sentään oli jotain syvyyttä, jota suorastaan pysähtyy kuuntelemaan ja keinuu sen tahdissa silmät kiinni. Niin minulle kävi.

Frolovin asuluonnoksen pohjalta lähdetään, eli ilmeisesti sentään tummaa tiedossa. Näppinsä sotkee peliin myös radioyhtiön stylisti.

^ Kunhan eivät tyri tätä hommaa nyt kokonaan jonkun asuvalinnan takia.

Suunnittelisivat nyt Jamalalle hänen ääntään vastaavan asun.

Kappaleelle täydet pinnat.

^ Mieluummin kappaletta kuvaava asu. Frolovin asuluonnos lienee okei, mutta kaipaisin edelleen sitä mainitsemaani revittyä kolttua.

Ketjussa mainittu Boaz Maudan kappale.

Sitten Ukrainaan vuoteen 1944, ei kun siis 2016. Maailma on paha paikka ja niin edelleen, mutta suoraan sanottuna en pidä politiikasta euroviisuissa. Armenian viime vuoden ja Ukrainan tämän vuoden kappaleet ovat mielestäni diskauksen rajoilla. Näköjään tällaista sitten saa olla.

Ajattelin muuten osallistua ensi vuoden UMK:hon biisillä Isovihasta.
Tai Mainilan laukauksista.
Tai Venäjä-boikotin vaikutuksista maidontuotannon kannattavuuteen.

^ Jamalahan on itse painottanut, ettei viisu ei poliittinen.

Saako vielä vähän spämmätä, vaikkei olekaan 1944-spesifiä (viimeinen tulee sitten äitienpäivänä).

^^Pitäähän niin sanoa.

Mitä se sitten tarkoittaa, että viisu (tai yleisemmin laulu) on poliittinen? Olisiko 1944 poliittinen, jos sitä ei olisi viety viisuareenalle, vaan laulettu vian suppeammissa piireissä? Olisiko se ollut poliittinen jo vuonna 2011 (eli silloin kun Jamala viimeksi yritti viisuihin, ennen Krimin vuoden 2014 tapahtumia)?

Jos ei olisi vuosilukunimeä eikä olisi kuultu taustatarinaa, niin sittenhän kukaan ei tietäisi, mistä tuossa oikein lauletaan. Sehän olisi vain yleisluontoinen maailmanparannuslaulu. Mutta taustatarinariippuvaisia viisuja on varmasti ollut muitakin. Jos emme seuraa maailman tapahtumia, emme kuule poliittisuuttakaan. Onko Bulgarian viisu tällä hetkellä epäpoliittinen, mutta jos taustatarina onkin se seksuaalivähemmistöjen oikeudet Bulgariassa (kuten on taidettu väittää), niin jos sen tietäisimme niin viisu muuttuukin poliittiseksi?

Entä oliko Verkan ns. kermavaahto mongoliaksi ("lasha tumbai") poliittista? Vai vaikuttaako sen tapauksessa asiaan, että biisillä oli niin kiistämättömästi muita(kin) arvoja?

Se nyt on selvää, että 1944 tulkitaan poliittiseksi, ja totta kai Jamalan on täytynyt se ymmärtää. Mutta riittääkö jo tämä tekemään viisusta poliittisen? Myös Sì tulkittiin Italiassa poliittiseksi aina sensuuriin asti, mutta oliko se sitä oikeasti vai vain joidenkin mielikuvituksessa? Sen ajan Italiaa en tunne ollakseni kovin varma, osasivatko tekijät arvata, että viisu siten tultaisiin tulkitsemaan.

(Nämä ovat oikeasti kysymyksiä, ei 1944:n puolustelua.)

^Tottahan se on, että viisun poliittisuus on monesti monitulkintainen asia.

Alan vähän heltyä kappaleelle. Lopun kiljunnat on hienoja.

Pyydän anteeksi, mutta en ymmärrä tätä biisiä. En sanomaa enkä laulutyyliä. Minulle tämä kuulostaa valitusvirreltä, enkä nyt ole siinä mielentilassa tänä keväänä, että haluaisin tätä.

Alan olla yhä vakuuttuneempi tämän voitosta.

Suosikkini on vaihtunut vähän väliä tämän kevään aikana, mutta tässä se lopullinen taitaa olla. Tämä pysäyttää, menee kylmät väreet ja silmäkulmat kostuu. Jos oikeus ja kohtuus tapahtuu, tämä voittaa tänä vuonna!

pmama kirjoitti:Pyydän anteeksi, mutta en ymmärrä tätä biisiä. En sanomaa enkä laulutyyliä. Minulle tämä kuulostaa valitusvirreltä, enkä nyt ole siinä mielentilassa tänä keväänä, että haluaisin tätä.

Ihan samaa mieltä! En ole edelleenkään tälle lämmennyt, vaikka olen yrittänyt kuunnella useamman kerran. Vastenmielinen, ei voi mitään.

Käsittämättömän upea. Uusi puntariykkönen, nyt lopullisesti. Voittaa.

Rousku kirjoitti:Saako vielä vähän spämmätä, vaikkei olekaan 1944-spesifiä (viimeinen tulee sitten äitienpäivänä).

Kas tässä hyvää äitienpäivää! Jamala siinä 9-vuotiaana laulelee. Eiköhän asia välity kieltä osaamattomillekin? (Aasinsilta 1944-aiheeseen: siinä tarinassahan äidiltä kuoli lapsi.)