Viisukuppila

^

Älkää unohtako Ylen salaista asetta -spesiaalia mikkitelinettä.

Edwina kirjoitti:No mutta, jospa tilanne korjaantuisi sillä, että hankitaan design -kengät ja -asu. Pitää vaan sitten lavalle pystyttää kyltti, missä kerrotaan kenen suunnittelemia ne ovat, kun viime vuonnakaan ei ne poronnahkahaalarit sun muut tilpehöörit tulleet tunnetuiksi suurelle yleisölle. Eikä ne siksi avittaneet Suomea finaaliin.

Olihan Sveitsin Rykkallakin viime vuonna designia päällä, hänen vaatteensa olivat jonkun sveitsiläisen huippu-alusasusuunnittelijan luomus. Käsi ylös, kuinka moni edes tiesi tämän? Ranska on käyttänyt jopa Jean-Paul Gaultieria ja sitten Måns menee voittamaan jossain H&M:n kymmenen euron aluspaidassa.

Voitaisko käyttää puhelinäänestyksen tuotot voittajan viisushow'hun? Edes osa.

Puutarhuri kirjoitti:^

Älkää unohtako Ylen salaista asetta -spesiaalia mikkitelinettä.

Aaargghhh Anteeksi keskustelua mihinkään viemätön kommentti, mutta tuo oli niin kohilleen osunut muistutus

Stargazer kirjoitti:Voitaisko käyttää puhelinäänestyksen tuotot voittajan viisushow'hun? Edes osa.

Eipä yhtään hullumpi idea...

Jos oikein muistan, niin tuo Leena ei koskaan ollut mikään kauheen valovoimainen lavaesiintyjänä, pikemminkin tuomatit sai toppuutella ettei ois ollut ihan surkean näköisenä koko ajan. Samoin Piirainen loistaa enemmänkin instrumentalistina kuin esiintyjänä.
Että lavashowt täytyy repiä jostain muusta kuin näeistä artisteista.

Leenan omasta tuotannosta tämä luultavasti olisi lähinnä Blackbirdia. Tällaisia dynamiikan vaihteluita haluaisin kuulla tässäkin.

^^Minusta tässä kappaleessa saisikin olla ihan staattinen lavashow. Solisti vain keskittyneenä laulamiseen. Olettaisin, että tämä voisi olla mielipiteitä jakava kappale hienovaraisuuttaan ja eleettömyyttään. Ne, joiden mielestä biisi on tylsä, kokevat sen tylsäksi lavashowsta huolimatta. Ne, joille juuri hienovaraisuus on biisin juju, eivät tarvitse suurempaa lavashowta vaan saattaisivat jopa katsoa, että sellainen, jos toteutettaisiin, pilaa biisin. Eli ei kannata pyrkiä kulkemaan keskitietä.

Jotain biisin rytmiin sopivia valo- ja värivaihteluita voisi kyllä olla. Minua kiehtoisi ajatus toteuttaa kaikki yhtenä katkeamattomana kamera-ajona - kamera liikkuisi ja siten vaihtaisi kuvakulmaa, zoomaisi suuntaan ja toiseen, mutta ei pompittaisi eri kameroiden välille. En tiedä, onko tämä teknisesti mahdollista. Voiko laulajan kämmenelle toteuttaa mikromaailman, jota kuvataan, ehkä epäteräväksi zoomautuneet kasvot välillä taustalla?

Rousku kirjoitti:Jotain biisin rytmiin sopivia valo- ja värivaihteluita voisi kyllä olla. Minua kiehtoisi ajatus toteuttaa kaikki yhtenä katkeamattomana kamera-ajona - kamera liikkuisi ja siten vaihtaisi kuvakulmaa, zoomaisi suuntaan ja toiseen, mutta ei pompittaisi eri kameroiden välille. En tiedä, onko tämä teknisesti mahdollista.

Haetko jotain sellaista, mitä Monster Like Men lavashow'ssa oli kahden ensimmäisen minuutin ajan, ja Calm After the Stormissa? Toki on mahdollista saada katkeamaton kamera-ajo, kun laitetaan vain yksi kameramies lavalle. Molemmat ovat mielestäni malliesimerkkejä siitä, kuinka balladista saadaan yhtä aikaa kiinnostava ja intiimi isolla lavalla

Jos jotain ekstraa saisi lavalle laittaa, ottaisin sen Tuuli Okkosen vesisateen. Tosin viime vuonna se olisi Tukholmassa kaatunut siihen, ettei ledilattian lähettyvillekään saanut viedä mitään nestemäistä.

^Esimerkiksi jotain noiden kaltaista, joo. Kummassakin kuvaus on onnistunut . Tietysti duettopari on sikäli helpompi tapaus, että mielenkiintoa voi ylläpitää vaihtamalla vähitellen laulajasta toiseen. Tulee intiimi tunne, kun laulajat kuvauksella saadaan ikään kuin kietoutumaan toisiinsa . Ehkä juuri vaihtelun tarpeesta minulle tuli ajatus, että yksin esitettävässä biisissä (kuten Blackbird) voisivat solistin ruumiinosat (eli ajatuksessani käsi) olla tämä vaihteleva pari. Mutta ehkä ei kuitenkaan mitään linnunpesää siihen kämmenellä

Calm after the stormissa on ensin pitkä otos sillä katosta laskeutuvalla kameralla, ja kun se pääsee laulajien tasolle, vaihdetaan lattiakameraan, joka kieppuu hitaasti ympärillä. Tätä tempun teknistä mahdollisuutta pohtiessani mietin - sillä yhdellä ja samalla lattiatason kameralla ei taida pystyä vaihtamaan etäkuvaan Entä voisiko kahden kameran kuvaa livelähetyksessä jotenkin huomaamatta häivyttää toisikseen?

Tämän vuosikerran biiseissä kun ei oikein ole toisiaan parempia vaihtoehtoja, niin pitää erityisen paljon kiinnittää huomiota eriintyjien laulutaitoon ja karismaan ja visuaalisen toteutuksen mahdollisuuksiin (yle-resursseilla ). Blackbird voisi ehkä jopa onnistua. Kunhan Leenaa ei kiedottaisi mihinkään pönäkkään keskiaikaemännän kaapuun. Edit: ai niin, video on ihan hirveä, jos tämä valitaan niin ehdottomasti pitäisi tehdä uusi, vaikkei videolla ehkä niin suurta merkitystä olekaan.

Youtubesta löysin Leenan live-esityksiä jokun suttuisen vuosin takaisen X Factor -vedon, ei mikään paha ollut se. Tosin tämä on harvinaisen vaikea laulettava, ei anna mitään virheitä anteeksi. Noiden kertsin heleiden huiluäänten on soitava huikaisevan kirkkaina, jotta biisi toimisi.

Puutarhuri kirjoitti:Tämä kappale oli ehkä tämän vuoden ehdokkaista paras, mutta en keksi miten sen saisi erottumaan Euroviisujen kuuntelumaratonissa? Sen vaarana on mennä täysin ohi, kun vaikutelma jää tylsäksi. Hyvä live ja lavaesitys voisi nostaa tämän uudelle tasolle. Itse pidän kyllä tästä.

Äärimmäinen hitaus voisi kyllä erottua. Monelle tylsyytenä, mutta toisille (tarpeeksi monelle?) myös positiivisessa mielessä.

Puutarhuri kirjoitti:toisaalta se perinteinen balladiesityskin on niin kulunut. Siinä menee moni hyvä kappale parodian puolelle, jos taustalla sataa jotain ja levitellään käsiä silmät puoliummessa.

Minusta tähän riittäisi, että yksi käsi yhteen kertaan nostetaan ihan hitaasti, ja sitten taas lasketaan. Ja silmät voisi pitää auki (jopa katsoa niillä kameraan, mistä yleensä en niin perusta). Jotenkin näkisin tämän visuaalisesti kuin pätkänä hidastetusta elokuvasta. Jossakin kohti voi olla yksi nopea valonvälähdys, jos rytmityksen takia tarpeen.

werro kirjoitti:Blackbird on tumma, kaunis, herkkä, koskettava, karu mutta myös dramaattinen. Voi olla, että tämä synkkä marraskuinen päivä tuo lisätunnelmaa tälle biisille, voi olla, että huhtikuun aurinkoisena päivänä tämä toimii toisella tapaa.

Kirkkaassa tammikuisen pakkaspäivän auringonpaisteessa studioversio toimii oikein hyvin! Vähän joululaulumainen fiilis kyllä . Minusta tämä kuulostaa takavuosien suomalaiselta (käyttö)lasitaiteelta, Sarpanevalta tms. Saisiko kuvataustoihin jotain tuollaista röpelöä kuin tuossa alhaalla?

Rousku kirjoitti: Calm after the stormissa on ensin pitkä otos sillä katosta laskeutuvalla kameralla, ja kun se pääsee laulajien tasolle, vaihdetaan lattiakameraan, joka kieppuu hitaasti ympärillä. Tätä tempun teknistä mahdollisuutta pohtiessani mietin - sillä yhdellä ja samalla lattiatason kameralla ei taida pystyä vaihtamaan etäkuvaan Entä voisiko kahden kameran kuvaa livelähetyksessä jotenkin huomaamatta häivyttää toisikseen?

Periaatteessa ei, koska kyseessä on käsivarakamera ja laajakuvat otetaan monesti robottikameroilla (vaijeri- tai varsi-), mutta esimerkiksi Da Da Damissa myös lattiatasokameralle sai parikin laajaa etäkuvaa kun kameramies meni sille järjettömän pitkälle catwalkille Birdsissä käytettiin onnistuneesti pehmeitä siirtymiä eri kameroiden välillä terävien leikkausten sijaan. Riippuu vähän lavarakennelmastakin.

Rousku kirjoitti:Tietysti duettopari on sikäli helpompi tapaus, että mielenkiintoa voi ylläpitää vaihtamalla vähitellen laulajasta toiseen. Tulee intiimi tunne, kun laulajat kuvauksella saadaan ikään kuin kietoutumaan toisiinsa . Ehkä juuri vaihtelun tarpeesta minulle tuli ajatus, että yksin esitettävässä biisissä (kuten Blackbird) voisivat solistin ruumiinosat (eli ajatuksessani käsi) olla tämä vaihteleva pari. Mutta ehkä ei kuitenkaan mitään linnunpesää siihen kämmenellä

Norma Johnkin on duo, todennäköisesti Lasse on lavalla soittamassa pianoa - voisihan kamera kiertää heidän molempien ympärillä Ystäväni maalaili kauhukuvia, että lavalle laitetaan joku nykytanssija sätkimään kuten Pernillalla, mutta luonnollisesti puettuna mustarastaaksi (vähän kuin Molly Smitten-Downesin taustalaulajat)

Stargazer kirjoitti:Norma Johnkin on duo, todennäköisesti Lasse on lavalla soittamassa pianoa

Tai siis voi olla että noin käy, mutta ei kuulosta hyvältä idealta ollenkaan.

Stargazer kirjoitti: Ystäväni maalaili kauhukuvia, että lavalle laitetaan joku nykytanssija sätkimään kuten Pernillalla, mutta luonnollisesti puettuna mustarastaaksi (vähän kuin Molly Smitten-Downesin taustalaulajat)

Pernillan tanssija tosin oli minusta upea lisä kappaleeseen , ja ylipäätään sen UMK-esitys ja stailaus oli Bakun viisulavan vastaavia parempi. (Juu, tiedän että tästä ollaan aika eri mieltä, mutta noin se minusta on.)

Kun kuuntelin tämän silmät kiinni, niin kappaleen lopussa koin ensimmäiset (ja luultavasti viimeiset) UMK-kappaleiden aiheuttamat kylmät väreet. Tosin ne saattoivat tulla senkin takia, että tytär avasi juuri sillä hetkellä parvekkeen oven

Video häiritsee tuossa kovin - silmät kiinni voi nähdä omien mielikuvien mukaisia kauniita aaltoilevia valoja ja liikkeitä. Hienoa ja eleetöntä live-esiintymistä tälle toivottelen

Tällä hetkellä tämä on suosikkini.

Alkuhuuman jälkeen mä en enää jaksa innostua Blackbirdistä, vaikka haluaisinkin taas löytää tästä sen alun viehätyksen ja lumoavuuden. Rakastan edelleenkin kappaleen välisoittoa, mutta biisi jää muuten vähän junnaamaan paikoilleen ja kaipaisi mielestäni jotakin muutoksia, niin todennäköisesti nousisi puntarini ykköseksi taas. Mulle tulee tästä mieleen usvaiset vuoret, Lapin tunturit ja virtaavat joet, joten odotin videon olevan kaunis, aistikas ja maaginen. Olisi ollut vaikuttavaa, jos tarinan ympärillä olisi näkynyt vaikkapa pohjoismainen luonto. Nyt video maalaa vain ahdistavia ja synkkiä kuvia, vaikka toki se vesikohtaus oli ihan hienosti toteutettu. Leenan äänestä pidän paljon, muistan hänet myös X Factorista ja kuuntelin joskus hänen omaa tuotantoansa.

Mitä jos tämä olisikin pelkkää mustaa? Pimeys jota muutamat valonpilkahdukset vain elävöittäisivät. Musiikki ja laulu kuuluisi vahvana, mutta esittäjiä ei näkyisi kuin vasta viime hetken valo show'n jälkeen kumartamassa haltioituneelle yleisölle

Itselle tulee tästä kappaleesta mieleen alkukeväinen raikas tunnelma, vaikka onkin alakuloisen, jopa surullisen kuuloinen. Talvi juuri katoamassa, lumet sulamassa, pakkaset kaikkoamassa, alkaa vihertämään, kuulaan sininen taivas. *Kevätmasennus?

Samaa mieltä, että ei tarvisi juuri ihmeempää lavatoimintaa. Jos siellä lavalla soitellaan myös pianoa, niin laittaisin lavalle jonkin valkoisen puuaidan. Pianoa voisi soitella siellä aidan toisella puolen, laulella toisella puolen. Ehkä pianon puolella voisi olla valkoista/"lunta"/tummaa yms, ja laulajan puolella vihertää, tai sitten toisinpäin. Miten nuo tunnelmat nyt pitääkään lukea. Ja joku puu luomaan luontoa. Laulua ja jonkinlaista herkkää hidasta elehdintää voisi osoittaa pianon suunnalle. Piano/pienottaja voisi olla se blackbird. Muuten olisi ehkä liian tylsää, jos ei osoiteta mihinkään, ja ollaan vain paikallaan. Hieman jotain eloa edes ja nähtävää. Kappale ei taida kestää ihan yksin esitettynä. Laulajalle päälle jokin musta ilmavahko pitsijuttukaapu, mikä se sellainen hautajaisasu onkaan.

Mielestäni olisi ihan hyvä vaihtoehto Suomen edustajaksi, vaikka en kestä kuunnella tämän tyyppisiä. Kaunein kappale joukossa, joten ei yhtään hullumpaa olisi lähettää matkaan.

Kun ei lähe niin ei lähe. Sovituksessa olisi mielestäni pitänyt alentua käyttämään perinteistä kappaleen kasvattamista. Lisäksi kyllästyin blackbird-hokemaan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Todella kaunis ääni kyllä naisella.

**

Tämä on muuttunut itselleni valtavan tylsäksi biisiksi, vaikka muuten tämä onkin ihan hyvä vielä. Kyllä minä tämän silti valitsisin jos Emma ei pärjää tai naisen esitys epäonnistuu.

Täydellinen kyllästyminen iski tähän jo alkumetreillä. En toivo missään tapauksessa tästä voittajaa. Tässä ei ole sitä vahvuutta mitä balladissa pitäisi olla. Jos vahvuus puuttuu, tulee kappaleesta pikku laulelma. Tässä kappaleessa eleettömyys ei käänny vahvuudeksi.
Lisänä on kappaleen keveyden ja valoisuuden syövä raskassoutuinen, synkkä video.
Suomessa edelleenkin rumuus taitaa olla ihanne. Asia ei voi olla hyvä, ellei se ole ruma, raju tai synkkä tai mitäänsanomaton.
Niin kuin 60- ja 70-luvun neukkulaatikkoarkkitehtuuri.

Kylmät väreet tulee kun tulee instrumentaali-välisoitto. Ymmärrän, että biisin riisuttu ilmiasu on esteettinen kikka, mutta tosiaan käyttäisin hieman enemmän instrumenttikikkailua taustalla, niin tämä voisi vielä hieman nostattaa biisiä.

Edwina kirjoitti:Tässä ei ole sitä vahvuutta mitä balladissa pitäisi olla.

En nyt ole ihan varma, ymmärränkö, mitä sanalla balladi tarkoitetaan. Mutta ei kai kaikki hitaat kappaleet mitään balladeja ole? Ei tämäkään. Hidas voi olla monella tavalla, ei aina tarvitse olla vahva. Siis toimivasti hidas.

Rousku kirjoitti:

Edwina kirjoitti:Tässä ei ole sitä vahvuutta mitä balladissa pitäisi olla.

En nyt ole ihan varma, ymmärränkö, mitä sanalla balladi tarkoitetaan. Mutta ei kai kaikki hitaat kappaleet mitään balladeja ole? Ei tämäkään. Hidas voi olla monella tavalla, ei aina tarvitse olla vahva. Siis toimivasti hidas.

En minäkään ihan varma ole, onko tämä balladi. Sanoin, kun en muutakaan keksinyt.Vai joku slovari? Vaiko pelkästään Hidas Kappale.
Ajattelin lähinnä nyt sitä, että tämä ei toimi. Jos ei ole balladin mahdikkuutta tai tätä ei ole tarkoitettu balladiksi, niin sitten pitäisi muulla tasolla toimia. Mutta kun vajaaksi jää kuuntelukokemus. Kappale antaa odottaa itseään ja siihen se sitten jääkin. Odotan vieläkin.

Edwina kirjoitti: Suomessa edelleenkin rumuus taitaa olla ihanne. Asia ei voi olla hyvä, ellei se ole ruma, raju tai synkkä tai mitäänsanomaton.
Niin kuin 60- ja 70-luvun neukkulaatikkoarkkitehtuuri.

En ihan varma mitä tuo "neukkulaatikkoarkkitehtuuri" tarkoittaa, mutta 60- ja 70-luvuilla rakennetut talothan ovat todella kauniita ja harmonisia varsinkin tähän hirvittävän rumaan nykyarkkitehtuuriin verrattuna Sehän on siis aivan todella kauhean näköistä.

Siitä olen samaa mieltä, että Suomessa rumuus tuntuu olevan ihanne... Kaikessa.

Rousku kirjoitti:En nyt ole ihan varma, ymmärränkö, mitä sanalla balladi tarkoitetaan. Mutta ei kai kaikki hitaat kappaleet mitään balladeja ole? Ei tämäkään.

Ainakin minun ymmärrykseni mukaan balladi = hidas kappale. Sitä ainakin englannin sana "ballad" yleisesti tarkoittaa. Mutta valaiskoon joku jos "virallisemman" määritelmän tietää..?

rapu-tatti kirjoitti:Tämä on mielestäni tämän vuoden viisuehdokkaista paras. Yksinkertainen, kaunis. Tosin olisi mielestäni voinut kasvaa vielä hieman suuremmaksi, nyt jäi ihan pikkuisen "liian pieneksi". Mutta tän vuoden ehdokkaista ehdottomasti silti paras.

Moni (eilisessä UMK:n esikatselussa esim. Tuija Pehkonen) ei tykkää, koska on "liian synkkä, liian ankea, tulee surullinen olo" jne. Noh, mua suoraan sanottuna ärsyttää se ajattelutapa että euroviisun pitää olla viisu glitterillä, rallatuksella, "tanssittavuudella" ja ketkutuksella. Hyvin on pärjätty vähän rauhallisemmalla, jopa surullisimmalla viisuilla viime vuosina (esim. Norjan Carl Espen, viime vuoden voittaja Ukraina (okei, politiikka puhui...), Viro pari vuotta sitten (Goodbye to yesterday, Norja pari vuotta sitten (Monster like me)). Ei se kappaleen synkkyys tarkoita etteikö voisi menestyä - enemmän merkitsee se, että kappale on hyvä. Ja hyvä voi olla melankolinen ja synkkäkin kappale. Nämä mieltymykset on tietty niin persoonakohtaisia, osa ihmisistä on sellaisia jotka haluavat kuunnella "hyvän fiiliksen musaa" ja osa sitten kait sellaisia niinkuin minä että kappaleen koskettavuus, vaikka synkkyydessäänkin, on se juttu.

This. All these eurovision stereotypes are pretty annoying.

rosetta kirjoitti: En ihan varma mitä tuo "neukkulaatikkoarkkitehtuuri" tarkoittaa, mutta 60- ja 70-luvuilla rakennetut talothan ovat todella kauniita ja harmonisia varsinkin tähän hirvittävän rumaan nykyarkkitehtuuriin verrattuna Sehän on siis aivan todella kauhean näköistä.

Tarkoitin noilla neukkulaatikoilla niitä 60-ja 70-luvun laatikkomaisia, ankean näköisiä kerrostaloja Neuvostoliiton malliin. Usein harmaita tai ruskehtavia. Esim.Helsingin Merihaka tai Pasila tai Jakomäki.Sori kaikki, jotka rakastatte em. alueita.
60-luvun kunniaksi on sanottava, että asunnot tehtiin kyllä paremmin kuin 70-luvulla. Ne ovat myöskin parempia tilaratkaisuiltaan. Kokemusta on.
Olet ensimmäinen, jonka tiedän kehuvan 60-ja 70-luvun talojen ulkonäköä.

Sori OT.

"Yksinkertainen" tehoaa minuun paljon enemmän kuin liiallisuus. Kaunis katsella, kaunista kuunnella. Tulee mukava olo

Tuo luokittelu ballaadeihin ym on aina vähän epämääräistä. Ylipäätään ei hyviä biisejä tarvikkaan luokitella mihinkään, luokittelu vain latistaa ja rajoittaa ilmaisua, ikäänkuin kappale olisi väärin tehty, jollei mahdu johonkin standardilaatikkoon.
Tärkeämpää on, että joku tunne ja sanoma välittyy, ja se tekee tästä hyvän, ei tunnu tyhjänpäiväiseltä niinkuin monet noista muista.

Minun on jotenkin niin vaikea laittaa Blackbird-laulua mielestäni oikealle sijalle "UMK-puntarissani", siis UMK-paremmuusjärjestyksessä. Melodiansa puolesta Blackbird olisi vähintäänkin hyvä kakkonen, ellei jopa ykkönen. Kuitenkin laulun aihe on minulle se "mutta", jonka vuoksi Blackbird löytyy alemmalta sijalta "UMK-puntaristani".

Erolauluna ei vaan ole aiheeltaan minun mieleeni.

akfan33_ZZ kirjoitti:Tuo luokittelu ballaadeihin ym on aina vähän epämääräistä. Ylipäätään ei hyviä biisejä tarvikkaan luokitella mihinkään, luokittelu vain latistaa ja rajoittaa ilmaisua, ikäänkuin kappale olisi väärin tehty, jollei mahdu johonkin standardilaatikkoon.

Ei kait luokittelu balladeihin yms musiikkityylien kappaleisiin ole vain keskinkertaisia ja huonoja lauluja varten?