Viisukuppila

Nothing kirjoitti:Tuo "mikäliebilemusiikkipuoli" on kyllä törkeintä mahdollista sanahelinää mitä olen kuullut. Rockilla ei ole mitään tekemistä biletyksen kanssa, se on elämäntapa! Bilemusa on jotain ihan muuta.

No tuota, ilmaisin itseäni huolimattomasti. Siis tarkoitin, että rockin ja tanssimusiikin, jolle en naputellessa enkä nytkään keksi yleisnimeä, ei siis halveeraava tuo, en vaan tunne , on havaittavissa typerää välinpitämättömyyttä, jossa laulun laadusta ei välitetä. Asenne on toki osa rocklaulua, Toni Wirtanen on hyvä esimerkki tästä, mutta kaikillahan ei ole sitä, vaan laulu on vaan väritöntä, vailla mitään sanottavaa tai annettavaa. Siis tylsää ja välillä sietämätöntä kuuneltavaa, joka vesittää hyvätkin kappaleet.

Nothing kirjoitti:Ymmärsit oikein, mutta myös väärin. Eli on todella hyvä, että rockkentällä on ymmärretty ettei laulu saa liian suurta huomiota. Esiintyminen on pääasia ja sitten muut. Ei tietty haittaa, jos vokaaleissa on joku jonneaaron, muttei väliä vaikkei olisi. Euroviisuistakin tuttu Lovex on pärjännyt maailmalla mukavasti keskinkertaisella laulajalla. Menestyksen eväänä on taatusti ulkoinen olemus ja bändin energisyys sekä loistavat biisit.

Käsitykseni mukaan Lovexin ei suoranaisesti voi sanoa nauttivan rock-arvostusta Suomessa. Päinvastoin. Epäilen että jos esität Lovexin rokkibändinä "rockkentän" "rokkipoliiseille" täällä niin sitä seuraa röhönauru. Huono esimerkki siten, muistaakseni Theoninkin laulua on nimeomaan kuvattu "munattomaksi" (E: en esitä tätä omana kantanani, vaan kuvauksena siitä miten käsitän Lovexin sijoittuvan mainitsemallsei "rockkentälle" ). Niin että kyllä sielläkin sääntönsä on, mutta silti on ihan älytöntä väittää, että laulutaito olisi yliarvostetussa asemassa.

Usko pois muuten, rock on musiikkia, ei kansikuvia Bravossa(kaan).

Possu kirjoitti:Tuskin ketään enää kiinnostaa ottaa osaa tuollaiseen friikkisirkukseen, jossa jengi heittelee monopolirahaa taivaalle ja huutelee ilman paitaa omaa nimeään joka väliin. Surullistahan tämä on. Mun siskokin laulaisi paremmin kuin puolet näistä tämän vuoden ehdokkaista..

Ei muuten ollut monopolirahaa vaan ihan JIMI CONSTANTINE dollareita

Olivat panostaneet!

ta1ja kirjoitti: No tuota, ilmaisin itseäni huolimattomasti. Siis tarkoitin, että rockin ja tanssimusiikin, jolle en naputellessa enkä nytkään keksi yleisnimeä, ei siis halveeraava tuo, en vaan tunne , on havaittavissa typerää välinpitämättömyyttä, jossa laulun laadusta ei välitetä. Asenne on toki osa rocklaulua, Toni Wirtanen on hyvä esimerkki tästä, mutta kaikillahan ei ole sitä, vaan laulu on vaan väritöntä, vailla mitään sanottavaa tai annettavaa. Siis tylsää ja välillä sietämätöntä kuuneltavaa, joka vesittää hyvätkin kappaleet.

Tuota tuota, Toni Wirtanen nyt on jopa vielä huonompi laulaja kuin Theon eikä tuon bändin suosio todellakaan perustu lauluun.

Nothing kirjoitti:Ymmärsit oikein, mutta myös väärin. Eli on todella hyvä, että rockkentällä on ymmärretty ettei laulu saa liian suurta huomiota. Esiintyminen on pääasia ja sitten muut. Ei tietty haittaa, jos vokaaleissa on joku jonneaaron, muttei väliä vaikkei olisi. Euroviisuistakin tuttu Lovex on pärjännyt maailmalla mukavasti keskinkertaisella laulajalla. Menestyksen eväänä on taatusti ulkoinen olemus ja bändin energisyys sekä loistavat biisit.

Käsitykseni mukaan Lovexin ei suoranaisesti voi sanoa nauttivan rock-arvostusta Suomessa. Päinvastoin. Epäilen että jos esität Lovexin rokkibändinä "rockkentän" "rokkipoliiseille" täällä niin sitä seuraa röhönauru. Huono esimerkki siten, muistaakseni Theoninkin laulua on nimeomaan kuvattu "munattomaksi" (E: en esitä tätä omana kantanani, vaan kuvauksena siitä miten käsitän Lovexin sijoittuvan mainitsemallsei "rockkentälle" ). Niin että kyllä sielläkin sääntönsä on, mutta silti on ihan älytöntä väittää, että laulutaito olisi yliarvostetussa asemassa.

Taas puhutaan samasta asiasta eri kielellä. Ei Suomessa, vaan maailmalla (lue: Keski-Euroopassa). Ja rokkipoliisi on täysin eri asia kuin metallipoliisi.. Lovex on kyllä omissa rock-voittoisissa kaveripiireissä rock-bändin statuksella. Ja nimenomaan, ei Theonin laulu ole se juttu, vaan hänen hyvä lavaesiintyminen. Ja koko bändin näyttävyys ja meininki lavalla. Nimenomaan laulaminen on sivuosassa kun tuo muu vie päähuomion hyvien biisien avulla tietysti.

En nyt tiedä, missä ketjussa tästä asiasta pitäisi rutkuttaa, mutta häiritseekö ketään muuta wanhojen viisutähtiemme haastatteluiden surkea kuvanlaatu? Niin ihana idea, ja että on vielä saatu studioon tuollainen joukko ja sitten kuvattu se talteen jollakin kämätallentimella... Haastateltavat ovat harmaankalpeita ja tausta musta. Eihän Suomen euroviisutaival nyt ihan riemutriumfia ole ollut, mutta eikö nyt vähän edes punaa poskille olisi voinut saada? Toivottavasti se kauan odotettu juhlaohjelma ei ole samaa kalmamateriaalia

Nothing kirjoitti:Muutenkin puhdas laulaminen on yliarvostettua, jos se tapahtuu meiningin kustannuksella.

Pitkälti samaa mieltä. Olen sanonut tämän aiemminkin mutta toisto ei ole pahasta: kilpailun nimi on käännetty suomeksi harhaanjohtavasti ellei suorastaan väärin. Uskon, että tämän käännösvirheen vuoksi suomalaiset niin mielellään leikkivät virepoliisia.

Englanniksi kilpailu on Eurovision Song Contest ja suomeksi Eurovision laulukilpailu. Valitettavasti englannin song ja suomen laulu- eivät ole merkityksiltään identtiset. Song tarkoittaa ensisijaisesti (laulettavaa) sävellystä. Laulu tarkoittaa ensisijaisesti laulamista tekona tai taiteenlajina ja vasta toissijaisesti laulettavaa sävellystä. Yhdyssanan alkuosana ero korostuu: laulu- on melkein kaikissa esiintymissään tulkittavissa verbin laulaa kompositiivimuodoksi, siis yleisen kielitajun perusteella "laulukilpailu" tarkoittaakin laulamiskilpailua.

Jos puhun jonkun mielestä soopaa, googlettakaapa huviksenne "song contest" -eurovision ja laulukilpailu -eurovision. Yllätys yllätys, ensimmäisellä haulla löytyy sävellyskilpailuja, toisella laulamiskilpailuja. Ei siis ihme, että muualla fokus on biisissä ja täällä sävelpuhtaudessa. Ihme ei ole sekään, että tällä suhtautumisella Suomi jää yleensä kisassa sijoille ynnä muut. Mutta minkäs tälle voi. Vakiintunutta nimeä on paha lähteä muuttamaan.

Timoteus kirjoitti:

Nothing kirjoitti:Muutenkin puhdas laulaminen on yliarvostettua, jos se tapahtuu meiningin kustannuksella.

Pitkälti samaa mieltä. Olen sanonut tämän aiemminkin mutta toisto ei ole pahasta: kilpailun nimi on käännetty suomeksi harhaanjohtavasti ellei suorastaan väärin. Uskon, että tämän käännösvirheen vuoksi suomalaiset niin mielellään leikkivät virepoliisia.

Täl tahol riipii korvii, jos vaikkapa taustalaulajat ja solisti eivät pysy sävelpuhtauden suhteen harmoniassa keskenään. Tuloksena on kakofoniaa. Tietysti jos esityksen on tarkoitettukin olevan vain show, kaikkihan sen ymmärtävät, että meininki on pääasia. Äkkiseltään tulee mieleen saksalaiset Guildo Horn - Guildo hat euch lieb ja Stefan Raab - Wadde hadde dudde daa jossa homman juju oli hjuumori ja meininki. Miten noita kappaleita voisi edes itse yrittää laulaa? Sehän vaatisi shown ympärilleen.

Missä Suomen esityksessä tänä vuonna on ollut niin hyvä meininki, että laulamisen antaa anteeksi, kun meininki on niin mahtava? Islannissa ja Norjassa hyvällä meiningillä ilman laulun puhtautta ei olisi mitään asiaa finaaliin, puhumattakaan nyt Ruotsista.

Mitä Timoteus tarkoittaa tuolla, että kilpailun nimen käännösvirheen vuoksi suomalaiset leikkivät virepoliisia? Ei kansaa voi syyttää, jos osa viisuesiintyjistä on amatöörejä! Lavalle ei tulla harjoittelemaan, vaan antamaan loppuun viilattu esitys. Silloin kansa nauttii.

Juurovissön kirjoitti:Missä Suomen esityksessä tänä vuonna on ollut niin hyvä meininki, että laulamisen antaa anteeksi, kun meininki on niin mahtava?

Ei missään. En nyt puhunut tästä vuodesta mitenkään erityisesti, vaan yleisemmällä tasolla.

Olen kyllä vakavissani sitä mieltä, ettei yhdessäkään tämänvuotisista karsintaesityksistä laulu ole mennyt niin huonosti, että homma olisi pelkästään siihen kaatunut. Kaikissa esityksissä jokin muu ongelma on ollut paljon pahempi. Automatic Eyen laulusuoritus taisi olla huonoin mutta sekin olisi kelvannut minulle, jos esitys olisi muuten ollut hyvä.

Juurovissön kirjoitti:Islannissa ja Norjassa hyvällä meiningillä ilman laulun puhtautta ei olisi mitään asiaa finaaliin, puhumattakaan nyt Ruotsista.

Et kai tosissasi ole? Älä nyt sotke karsinnan puitteiden komeutta laulajien sävelpuhtauteen. Norjassa ainakin Helene Bøksle lauloi paikoin epäpuhtaasti; ääntä hänellä toki riittää mutta sekin on eri asia kuin sävelpuhtaus. Hanne Sørvaagilla taas ei ollut edes ääntä ja koko biisi meni nuotin vierestä. Suomessa kukaan jatkoonmenijöistä ei ole laulanut yhtä huonosti kuin Hanne. (No, Cardiant ei ole kaukana.)

Islannin karsinnan esityksiä en nyt jaksa tuubailla uudestaan mutta kakistelematta en usko jatkoonmenijöiden olevan siellä laulullisesti sen täydellisempiä.

Timoteus, nyt laajennat ongelmia uudelle alueelle. Hyvien biisien puute on eri asia.

Musiikki ei ole pelkästään paperille tai mielessä rakennettu sommitelma, vaan se on myös esittämisen taidetta, elävä hetkellinen tapahtuma sen ajattoman idean, sävellyksen, rinnalla. Omasta mielestäni ne ovat yhtä tärkeitä, mutta esittäminen kohtaa kuulijan ensin. Jos esitys ei ole musiikkiin kirjoitettuja intentioita palvelevassa kunnossa niin biisi ei toteudu, vaan lopputulos on jotain muuta.

Timoteus kirjoitti:

Nothing kirjoitti:Muutenkin puhdas laulaminen on yliarvostettua, jos se tapahtuu meiningin kustannuksella.

Ei siis ihme, että muualla fokus on biisissä ja täällä sävelpuhtaudessa. Ihme ei ole sekään, että tällä suhtautumisella Suomi jää yleensä kisassa sijoille ynnä muut.

Nothing ei kai asettanut vastakkain biisiä ja sävelpuhtautta, vaan meiningin ja sävelpuhtauden? TV-yleisöhän ei kuule biisiä, vaan näkee ja kuulee esityksen. Jos laulu on kovasti epävireistä, ei joissakin tapauksissa edes kuule, millaista biisiä yritetään esittää. Huono esitys kyllä pystyy pilaamaan hyvänkin biisin (esim. Kroatia viime vuonna; riipivän epävireistä laulua siinä toki avitti päätön koreografia). Virepoliisius ei aina ole periaatteellista, vaan sitä, että esityksen tuoma kokonaisnautinto toisinaan kärsii, jos lauletaan nuotin vierestä. ("Toisinaan", sillä on lajityyppi- ja biisikohtaista, kärsiikö vai ei ja jos kärsii niin kuinka paljon.)

Jos kyseessä olisi pelkästään sävellyskisa, miksei voisi antaa laulunkin tulla taustanauhalta? Esiintyjät voisivat keskittyä tanssimiseen.

Minkä kaiken muuten lasket osaksi biisiä? Melodialinja (sävelkorkeudet + kestot) lienee se ydin, sitten soinnutus, sitten siihen sovitus päälle, enhkä sanatkin, ja lopuksi laulusuoritus ja koreografia. Jos fokuksen pitäisi olla biisissä, missa vaiheessa biisi loppuu ja muu alkaa? Voitaisiinko ensin valita biisi ehdokkaista, joista on tarjolla vain melodialinja puhtaalla siniäänellä esitettynä, ja sitten järjestyksessä kilpailuttaa nuo kaikki muut elementit?

Rousku kirjoitti:Nothing ei kai asettanut vastakkain biisiä ja sävelpuhtautta, vaan meiningin ja sävelpuhtauden?

Totta mutta en katso varsinaisesti eksyneeni aiheesta. Esityksiä pitäisi arvioida siitä lähtökohdasta, mikä esityksessä on tärkeää. Sävelpuhtaus on vain yksi osa esitystä ja usein kaukana tärkeimmästä; täällä(kin) esityksiä ruodittaessa se on nostettu liian tärkeään asemaan ja väitän syyksi ajatteluamme ohjaavaa käännösvirhettä. Biisi voi saada arvoisensa ja aivan oikeanlaisen esityksen keskinkertaisestikin laulettuna. Viimeaikaisista viisuvoittajista monikaan ei ole ollut erinomainen live-laulaja.

En yhdy siihenkään, että balladit olisi erityisen tärkeää laulaa puhtaasti. Yksi kaikkien aikojen suosikkejani on Kypros 2004. Viides sija tuli, vaikka Lisa ei kovin monta kertaa esityksessään oikeaan nuottiin osunut. Muistinvaraisesti Norja 2003 oli vielä huonommin laulettu mutta neljäs sija napsahti.

Rousku kirjoitti:Voitaisiinko ensin valita biisi ehdokkaista, joista on tarjolla vain melodialinja puhtaalla siniäänellä esitettynä, ja sitten järjestyksessä kilpailuttaa nuo kaikki muut elementit?

Eikös vähän tämänsuuntaisesti rakennettu jokin Saksan karsintabiisi aikoja sitten. Olisiko ollut peräti tämä. En äityisi kehumaan lopputulosta.

Mutta joo, en missään tapauksessa tarkoita, että biisikeskeisyyttä pitäisi viedä äärimmäisyyksiin. Viisuissa äänestetään kokonaispaketteja ja kokonaispaketeista pitää valita karsinnassakin. Hyvä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ja kääntäen, parhaat elementit yhdistämällä ei välttämättä synny paras kokonaisuus.

Anna_M kirjoitti:En nyt tiedä, missä ketjussa tästä asiasta pitäisi rutkuttaa, mutta häiritseekö ketään muuta wanhojen viisutähtiemme haastatteluiden surkea kuvanlaatu?

Eniten häiritsee huonosti sijoitettu lukulaite, jonka ansiosta kaikki katsovat selvästi kameran alle.

Timoteus kirjoitti:Sävelpuhtaus on vain yksi osa esitystä ja usein kaukana tärkeimmästä; täällä(kin) esityksiä ruodittaessa se on nostettu liian tärkeään asemaan ja väitän syyksi ajatteluamme ohjaavaa käännösvirhettä.

Kun puhut "liian tärkeästä", tarkoitatko, että sen tärkeyden mitta on esityksen menestysmahdollisuudet?

Timoteus kirjoitti:Biisi voi saada arvoisensa ja aivan oikeanlaisen esityksen keskinkertaisestikin laulettuna. Viimeaikaisista viisuvoittajista monikaan ei ole ollut erinomainen live-laulaja.

Ehkei erinomainen, mutta ei surkeakaan (no, riippuu siitä, kuinka kauas "viime ajat" ulottaa). Suomen tämänvuotisissa viisukarsinnoissa on kuultu huonompaa livelaulua aika paljon.

Timoteus kirjoitti:Sävelpuhtaus on vain yksi osa esitystä ja usein kaukana tärkeimmästä; täällä(kin) esityksiä ruodittaessa se on nostettu liian tärkeään asemaan ja väitän syyksi ajatteluamme ohjaavaa käännösvirhettä.

Jäin miettimään tuota "laulu" sanaa suomen kielessä. Nimittäin eikö ole niin, että ennen anglo-vaikutusta laulu tarkoitti aina sekä laulamista että kappaletta, ilman nykyistä painotusta laulamisen suuntaan? Ei siis ole hajuakaan tästä, mutta minun mielestäni ja korvissani "kappale" ja tietenkin "biisi" ovat selvästi sanoaj, jotka ovat tuleet kieleen musiikkibisneksen mukana. Minusta Toivelaulu - kirja tarkoittaa nimenomaan laulujen kokoelmaa. Ja radiossa on ollut ohjelma "tämän laulun haluaisin kuulla". Sillä viitataan kappaleeseen, ei laulamiseen tekona. Eikö Kalevalakin perustu lauluihin, siis runoihin, kappaleisiin jotka esitetään laulaen?

Saattaisiko olla, että suomenkielelle ominainen tapa puhua laulusta viittaa juurikin sävellyksen ja esityksen erottamattomaan yhteyteen? Ja että englannissa nämä ovat ammattieriytymisen tms seurauksena erotettu, siinä vaiheessa kun säveltäjästä on tullut taidehierarkiassa korkeampi kaveri kuin yksittäisestä laulajasta? Tai ylipäänsä kun lauluja on ryhdytty merkitsemään muistiin, kun tekijästä on tullut tärkeä suullisen perinteen ja herra tradin väistyttyä?

E: tämä vain siksi, että mielestäni euroviisut eivät ole pelkkä sävellyskilpailukaan.

Rousku kirjoitti:Kun puhut "liian tärkeästä", tarkoitatko, että sen tärkeyden mitta on esityksen menestysmahdollisuudet?

Tarkoitan. Toki esityksistä saa itse pitää tai olla pitämättä millaisin perustein tahansa tai vaikka ilman perusteita.

Rousku kirjoitti:Ehkei erinomainen, mutta ei surkeakaan (no, riippuu siitä, kuinka kauas "viime ajat" ulottaa). Suomen tämänvuotisissa viisukarsinnoissa on kuultu huonompaa livelaulua aika paljon.

Minusta aika vähän. Esitysten muunlainen huonous ja karsinnan televisiototeutuksen taso ovat asia erikseen.

ta1ja kirjoitti:Minusta Toivelaulu - kirja tarkoittaa nimenomaan laulujen kokoelmaa. Ja radiossa on ollut ohjelma "tämän laulun haluaisin kuulla". Sillä viitataan kappaleeseen, ei laulamiseen tekona.

Sanalla laulu on toki suomen kielessä molemmat merkitykset eivätkä ne aina ole toisistaan erotettavissa. Yhdyssanan loppuosana -laulu tarkoittaa yleensä laulettavaa sävelmää (esim. juomalaulu, kansallislaulu, lastenlaulu) paitsi kuvatessaan laulutapaa (esim. kurkkulaulu). Yhdyssanan alkuosana laulu- tarkoittaa yleensä laulamista (esim. laulukuoro, laulutunti, lauluääni) muttei aina (esim. laulukirja).

Timoteus kirjoitti:Minusta aika vähän. Esitysten muunlainen huonous ja karsinnan televisiototeutuksen taso ovat asia erikseen.

Hankala kysymys, sikäli, että vaikka ehkä varsinaista väärinlaulua ei olla kuultu siinä määärin kuin joinan aiempina vuosina niin tilanne on polarisoitunut: on ne pari vahvaa laulajaa ja sitten on liuta ei suoranaisesti huonoja mutta ei missään tapauksessa yhtään hyviäkään. Ja kun kappaleet ovat mitä ovat, mikä on ollut tiedossa niiden julkaisemisesta saakka, niin ainaostaan erinomainen äänekäyttö olisi ne voinut pelastaa. Onhan tuokin nimittäin mahdollista, kohottaa keskinkertainen kappale vaikuttavaksi lauluksi oivaltavalla ja taidokkaalla äänenkäytöllä. Viime vuoden Ukraina on tästä esimerkki. Ja kun tämäkään oljenkorsi jää sitten liian monen kohdalla toetutumatta harmi kohdistuu tässä vaiheessa siihen laulamiseen, sen valjuuteen. Ja sitten on vielä niitä, kuten Cardiant, jonka kohdalla takaraivossa jyskyttää että mitä tästäkin olisi voitu saada laulullisesti irti.

Mä en ainakaan haluaisi Suomeen sitä typerää järjestelmää jossa laulu ja esittäjä valitaan erikseen. Karsii pois kaikki loputkin varteenotettavat rock-yhtyeet & vastaavat, jotka eivät halua esittää toisten kappaleita tai laittaa omaa kappalettaan muille. Muutenkin minusta on aina kivaa jos esittäjä on itse säveltänytkin, eikä joku supermusiikkimoguli. Mutta toisaalta minulle euroviisuissa on tärkeintä hyvä meininki, eikä suinkaan menestys.

Onkos tästä ollut puhetta? Toisella semillä oli 547 000 katsojaa. Oli Kakkosen toiseksi katsotuin ohjelma viikolla kolme.

Putous 874 000 katsojaa...